Toi on niin sidottu imo kalakannan yleiseen tilaan. Yks kalastaja ottaa yhen. Fine se on vaan yks kala. No jos otankin kalan per reissu. Joka kerta ei osu, mutta se on äkkiä 15 kalaa.
No mitäs sitte, ku kaikki ottaa yhen kalan per reissu, jos osuu? Eihän se synti ole. Laillistakin vielä. Kysymys on lähinnä siitä kuinka laadukkaiden vesien ja kalakantojen äärellä sitä haluaa kalastaa.
No yks mies ei sotaa voita, mutta ku on olemassa kauhia määrä esimerkkejä, missä melko pieni muutos tässä käytösluontoisessa asiassa on luonu aikaan ihmeitä. Ihan täällä kotimaassakin.
Okra. Meillä on edelleen suomessa probleemia esim. verkkohommien suhteen, mutta jostain se muutos on lähettävä. Sitä jo vanhat pelimiehetkin vapauttelee menemään, ja siitä se lähtee pikkuhiljaa. Verkkomiehet on kuitenkin hiljalleen hiipuvaa harrastajakuntaa.
On olemassa niin monia muitakin hyviä ruokakaloja, ku rasvaevälliset. En tiedä pitäiskö Jaakko Kolmosen palata eetteriin valistamaan? Nykyään, ku on vielä huomattavasti mielenkiintoisempia mausteita ja raaka-aineita tyrkyllä, joilla pystyy loihtimaan ihan uusia nyansseja vs 60-luku, säynävä ja tehomaatalouden alku.
Tän kaiken voi melko nopeesti kumota sillä, että istareitahan ne on ja kalastettavaks ne on tankkiauto tuonu. Jos tuosta kehästä ei piästä eroon, ni mun kummipoika onkii todennäköisesti vielä paskemmissa lätäköissä, missä sukupolvi mä. ELi liikutaan taas pois tuosta ns hyvän kehästä.
Ja omituisin seikka. Rajoitukset. Miksi niihin pitää suhtautua niin kriittisesti? Parhaimmillaanhan ne vaan pistää kalastajan pähkäilemään uusia kujeita ja lähestymistapoja. Mä vedän käteen sille, että brittilässä on kohde, jossa on herrasmiehet sopinu keskenään, että ainut tapa pyytää on ylävirtaan tapahtuva pinturointi. Onko se sitten tehokkain. No ei taatusti joka tilanteessa, mutta etsä vedä viheriölläkään swingiä, vaan vittu puttaat, kerta niin on sovittu ja kellään ei pitäs olla siihen nokankoputtelua.
