No niin, vaiherikas Gotlannin matkamme on minunkin osalta saatu päätökseen. Kävelen nykyään onnelisena ilman umpilisäkettä joka poistettiin heti reissun jälkeen Meilahden sairaalassa. 1,5vrk:n mittainen takaisintulomatka meni rattoisasti liki 40 ast. kuumeessa perse laulaen!!! En toivo kenellekään samaa kokemusta! Siksi pikkuisen viivästynyt rapsa tulee tässä:
Päästiin siis tuolta baarista vielä discoonkin asti, jossa vierähti aamun pikkutunneille saakka. Aamulla laina Toyotan keula käännettiin kohti Arlandan lentokenttää ja seuraamme liittyi mittavan mertaimenkokemuksen omaava Kimi.
Matkalla Arlandasta Nynäshamniin kerettiin kuolettamaan jo meikäläisen luotto- ja pankkikortit kun lompakko oli hukkunut… Loppujen lopuksi se löytyi pikku aamukännin vetäneen Don Padren taskusta… Kiitos vielä siitä, tuskin ikinä selviää miten se sinne sinun takin taskuun on pujahtanut!
Nynäshamnista seuraan liittyi vielä Juha ja porukka olikin vihdoin koossa. Vielä pikku lauttamatka ja ollaan vihdoinkin Visbyssä. 27km siitä pohjoiseen löytyy piskuinen Lickershamnin kylä josta löytyi viehättävä mökkikylä vailla muita asukkaita! Kamat purkuun, safkat naamariin ja kerettiin vielä muutaman tunnin iltakalaan.
Alku meni ihaillessa jylhiä kalastusmaisemia mitä ollaan täällä jo aikaisemminkin ihmetelty. Illan saldo taisi olla Kimille parin kalan seuriot, muilla meni nauttiessa maisemista ja tunnustelussa uusiin juttuihin.
Tokana päivänä paineltiin aamukalaan samoille paikoille mihin ilta lopetettiin. Aamu sujui auringosta nauttien, Kimin saaden alamittaisen + muutamat karkuutukset. Ripalla seurio ihan vavan kärkeen asti. Mulle turska. Ei muuta kun syömään mökille ja ihmettelemään uusia kuvioita.
Illalla saatiinkin opas näyttämään parit paikat, mutta tuulen totaalinen tyyntyminen heikensi oppaan mukaan kalan tulon aika varmasti. Innolla kuitenkin yrittämään. Alkuilta olikin aika hiljaista, mutta kun aurinko laski alkoi Don Padren siiman päässä tapahtumaan. Saldona muistaakseni viisi kontaktia, yksi niistä parempi mutta sekin irtosi. Rannalle talutettiin yksi veijari joka tuomittiin liian nopeasti alamittaiseksi ja vapautettiin. Samoin Juha oli vapauttanut yhden 48cm kalan. Mökillä spekuloidessa kala olisi ollut mitallinen. Harmillista!
Illalla otettiin sitten pikkuisen rennommin, grillin herkuista ja laivatuliaisista nauttien. Kimi paineli aamukalaan muiden jäädessä mökille elpymään. Saldona parit tärpit. Kaveri jaksoi nauttia täysin siemauksin pelkästään tärpeistä ja näköhavainnoista. Jokainen päivä oli sen mukaan fantastinen!! Kaverilla on asenne kohdallaan!!!
Kolmantena iltana alkoi maininki olemaan sen verran korkeeta, että jätin omalta kohdalta pitemmälle kahlailut väliin. Muutaman kerran kun oli nääs lipat aika lähellä… Muut urhot kyllä menivät välillä aika urheilullisen näköisellä tyylillä. Kimi pääsi nappaamaan 64cm tampaxin evääksi, muuten taisi jäädä taas tärppiosastolle.
Viimeinen aamu olikin sitten tosi tuulinen ja sateinen. Käytiin parissa paikassa koittamassa mutta siinä tuulessa oli haastetta kerrakseen. Palattiin mökille elpymään jä lämmittelemään.
Don Padre lähti vielä uhmaamaan illaksi aaltoja ja tuulta, meidän muiden jäädessä mökin lämpöön pokeria pelailemaan. Tyhjin käsin paleleva mies palasi mökille tyhjin käsin…
Yhteenvetona reissu oli mukava vaikka kalantulo olikin nihkeää. Maisemat todellakin olivat huimia! Kirkkaassa vedessä on mukava kahlailla kunhan maininki ei olut ihan mahdoton. Monesti kalastettavat alueet olivat todella matalaa noin polven syvyistä vettä. Normi kevennettyjen kanssa meinasi olla ongelmia, niiden raapiessa helposit levää koukkuihinsa. Mökki oli todella toimiva tuohon tarkoitukseen ja rauhallisella paikalla. Tää nyt oli vähän tämmöinen tylsä rapsa kun ei päästy oikein pönöttömään... Kiitos taas mahtavasta reissuseurasta kaikille tasapuolisesti!! Näihin maisemiin vielä uudestaan!!!
On jännittävää odottaa, kuinka isoja kaloja sitä voikaan saada...
kautta ajellaan Lickershamniin mikä tulee olemaan retkemme pääkallopaikka. Sieltä teemme täsmäiskuja parhaiksi oletetuille paikolle, hopeiset torpedot tavoitteenamme. 
Tee pari vielä, ettei lopu ennen turkua... 
Ja tää ei ole niistä edes paras paikka... Asento on ehkä parhaimmistoa...
