Kymijoki 2008
Alueen säännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Tänään ammattisoutajan kanssa joella 3 tunnin setti vetäsemässä. Ammattisoutajan ominaisuudessa toimi oma avovaimo
4,2kg visu sieltä tulla tupsahti. Eihän se mikään ylläri ollu, ku jäi haavi ja kamera himaan.....
Magee fiilis ku kala otti ilman painoa/syväriä olevaan vaappuun.
- Liitteet
-
- ATT00013.JPG (50.75 KiB) Katsottu 6321 kertaa
- mikko_mallikas
- Viestit: 211
- Liittynyt: 17:37:27 06.03.2006
- Paikkakunta: Vantaa
- mikko_mallikas
- Viestit: 211
- Liittynyt: 17:37:27 06.03.2006
- Paikkakunta: Vantaa
Viimeyö korkkarilla. 18-01 ihan kuollutta. Yhen jälkee kaks hieman yli 50cm taimenta ja kolmen jälkeen kauden avauslohen pitely n.10min. Kala kävi metrinpäässä haavista, reilun kokonen hopeanuoli! Sit pari pyörähdystä vikoilla voimilla pohjasiimoihin ja pinnalle vetään kylkee. Loppua ei tarvii edes kertoo
Itelle ei osunu ku räpäle kuha
Heittäjiä yöllä tasan 5
Itelle ei osunu ku räpäle kuha
Heittäjiä yöllä tasan 5
luulin kerran olevani väärässä.. mutta erehdyin..
teinpä minäkin myöhään eilen illalla nopean piston siikakoskelle. En kerennyt kauaa heitellä kun ukkosmyrsky iski ja heitin leikin sikseen. jotain upeaa pääsin silti näkemään kun kävelin parkkipaikalle! joku mukavan oloinen kaveri(foorumilaisia?) kysäisi siinä kaatosateessa sytkäriä,samalla käski tulla kurkkaamaan auton takapaksiin. meinasi kyllä silmät tippua päästä kun siinä lötkötti 4,5kg pullea meritaimen! ei joka päiväistä nähtävää tässä haarassa! punnittiin vielä mun digitaali vaa´alla. nappasi kuulemma juuri ennen salamoita ja sadetta.
Kiitti pekkis sytkärin lainasta!
On pitänyt jo vuosia rekisteröityä tännekin kun kalastus.com on hiljentynyt. Nyt sainkin hyvän kimmokkeen kun olen tykästynyt näihin rapsoihin ja heitän siis samalla oman esikoiseni kehiin.
11.06.08
KESKIVIIKKO 11.06 KORKEAKOSKI 93,0 KOIVUKOSKI 55,4 LÄMPÖ +15,46° C
Kuudelta illalla joelle, ukkosta ilmassa muttei vielä päällä. Aurinko paistoi pilvien välistä ja aloitin niskalta kahlaten koska vesi oli laskenut viikossa parikymmentä senttiä ja kahlailu oli mukavaa. Kahlasin munkkisaaren majan kallion reunaa ja heittelin mustaa liitsiä melkein larvastustyyliin. Vaihtelin liitsejä ja päädyin keltapäiseen mustarunkoiseen. Uitin sen alavirtaan pienen kielekkeen taakse jonka yli vesi virtasi vain muutaman sentin syvyisenä mutta putosi jyrkänteenä reilusti yli metriseksi. Siimaa oli ulkona alta viisi metriä ja ronkin pohjaa pitkin kun vapa niiasi ja kille nousi samantien pintaan ravistelemaan. Irti. Ei mahtanut mitään, jatkoin ronkkimista mutta vain taimenen tumpit kiinnostuivat.
Siirryin parikymmentä metriä alas lastenaltaalle jossa oli yllättäen lisää mikrotaimenia Jatkoin alemmas ja liitsin vainoamista harjoittiva vain alamittaiset tanelit. Koska uimarannalla oli porukkaa, jatkoin eteenpäin. Pysähdyin titti(?)saaren yläpuolelle ja kahlasin saareen. Vaihtelin pikkuräsäsiä ja liitsejä ilman tulosta ja kahlasin saaren alapuolelta maihin.
Sitten takaisin yläpuolelle ja jäin heittämään perhomieheltä vapautunutta titti(?)saaren yläpuolta liitsillä. Kolmas heitto ylemmän saaren rantaa kohti ja vajotus alavirtaan kun kille nappasi kokomustan liitsin. Parin pyrähdyksen jälkeen pintaan ja taas irti! Kelasin liitsin ylös ja huomasin koukun kärkeen ilmestyneen mutkan joka taatusti vaikeutti kiinnipureutumista ja käytin seuraavan minuutin kiroiluun ja viilaamiseen. Heittelin harmistuksissani samaa paikkaa ja alempana joku sai komean kirren pikkulusikalla. Kävin juttelemassa ja todettiin että killen ravintona tosiaan näyttää vatsalaukun sisällön perusteella olevan sammaleen palaset ja pikkukivet.. Asettaa haasteita viehevalinnalle.. Yksi malluainen oli myös vatsassa ja niitä olin itsekin kaivanut useamman aikaisempien saaliskirjojeni vatsoista joten pieni pyöreä perho voisi olla kova sana..
Saderintama ja ukkonen lähestyi joten siirryin ylemmäs autoa kohti, kaiken varalta. Ukkosessa 11 jalkaisen hiilikuituvavan kanssa heiluminen ei tuntunut järkevältä. Kahlasin siis kohti niskakiveä mutta koska sadepilvet pimensivät näkyvyyden pohjaan täysin ja olen ketterä kuin kameli jäällä, päätin jättää kiipeämättä itse The niskakivelle ja jäin muutaman metrin päähän vedenalaiselle tasaiselle kivelle. Kello oli vasta 21.00 mutta ukkospilvien pimeys oli yllättävää, olisi voinut luulla kellon olevan jo puolenyön korvilla.
Pengoin vieherasioita ja halusin jotakin kauemmas lentävää kuin liitsit koska aikomuksena oli heittää ensin mahdollisimman kauas sivuhaarojen niskoille. Taskusta käteen sattui aikaisemmin pohjasta löytämäni pikkulotto jonka koukutkin olivat moitteettomat joten ei muuta kuin siiman jatkoksi. Lotto lensi sivumyötäiseen komeita viidenkymmenen metrin kaaria, ja kolmas heitto napsahti herkullisesti kymmenen metriä haaran niskalla olevan pintakiven yläpuolelle. Vajotus, kelaus, ja tärppi! Samassa sekunnin osassa selvisi ettei kyseessä ollutkaan kirjolohi, vaan jotakin painavampaa.
Kala siirtyi vauhdilla alavirtaan kolmisenkymmentä metriä ja pysähtyi. Pumppasin hiljaa ylöspäin ja kala suuttui nousten kovalla vauhdilla pintaan ja ilmaan. Kirkas meritaimen! Nyt alkoi jo jännittää, jos tämäkin vielä karkaa niin reissusta ei sitten puhuta enää koskaan! Kala hyppäsi sen verran kaukana ettei koosta voinut sanoa muuta kuin että vauraalta se vaikutti. Kala jäi pintaan möyryämään ja laskin vapaa sivulle lähes vedenpinnan tasolle jotta hyppyhalut vähenisivät. Temppu toimi ja taas mentiin pohjaan, vauhdilla. Hiljaa pumpaten tultiin pikkuhiljaa lähemmäs viiteentoista metriin. Ja taas taimen hermostui ja tuli pintaan pärskymään. ISO! Näin koko paksun selän juuri ennen kovaa syöksyä läpi koko päähaaran. Viitisenkymmentä metriä lähti puolalta aivan sekunnissa-kahdessa.
Pitelin kalaa kuin kukkaa kämmenellä, tietäen olevani liukkaalla kivellä munia myöten ja selässäni roikkuvan pikkuriikkisen yhdenkäden killehaavin. Luottamusta ei nostanut myöskään 0.15mm punottu siima joka tunnetusti leikkaantui koskikivissä ikävän herkästi poikki. Jatkoin varovaista pumppausta taas kohti itseäni ja kala tuli syvällä, kohtalaisen kesysti jo. Uitin kalaa niskakiven taakse tivoen ettei se saa päähänsä nousta nyt ylös jolloin siima katkeaisi varmasti kiveä vasten. Kala nousi taas pintaan ja laskin vavan vedenrajaan sivulle, eikä se enää hypännyt vaan lähti selkäevä pitkin pintaa syöksyyn. Taas pitkä syöksy kosken toiselle puolelle! Jo on kalassa virtaa, oli kulunut varmaan viitisen minuuttia ja vielä sillä oli voimia. Toki vapa oli todella kevytrakenteinen pituuteensa nähden, olin ostanut sen aluperin siian ongintaan mutta sattuman kauppana alkanut kuljettaa killejahdissa koskilla, lähinnä herkkyytensä ja helpon vieheen ohjailun vuoksi. Killestä se imee mehut nopeasti, painavammasta kalasta näköään ei.
Jatkoin rauhallista uittoa ja kelasin kalan ehdoilla siimaa sisään. Vihdoin se näytti kylkeä ja uskalsin aloittaa kahluun parempaan koukkauspaikkaan. Syöksyt jäivät enää painaviksi yrityksiksi ja kala tosiaan oli väsynyt. Kahlasin kalan alapuolelle ja aloin uittamaan sitä varovasti täysin alimitoitettuun haaviin. Koukkaus onnistui onneksi ensi yrityksellä ja peilikirkas lihava taimen oli viimein plakkarissa! Se mahtui juuri ja juuri pussin pohjalle ja käänsin pussin kiinni. Puolijuoksua rannalle ja pappi lauloi! Se on sitten siinä, silmäpuntarilla varmasti neljä kiloa, takaraivossa toiveita yli vitosesta!
Ukkospilvi tuli väsytyksen aikana suoraan päälle ja vesihanat aukesivat. Vein kalan majan puntarille joka näytti valmiiksi puolta kiloa ja kalan kanssa viittä. Kanssakalastaja tuli sadetta pakoon ja tarjosi digitaalista mittariaan jolla painoksi saatiin 4.5kg. Vuosituhannen taimenennätys oli kuivilla, ja verrattuna yhdeksänkymmentä luvun viiden kilon ennätykseeni tämä kala oli tuhannesti komeampi. Se oli paksu ja upeakuntoinen naarastaimen. Oli voittosikarin aika.
Ohessa ei-niin-komea tyypillinen takapihakuva tanelista.
11.06.08
KESKIVIIKKO 11.06 KORKEAKOSKI 93,0 KOIVUKOSKI 55,4 LÄMPÖ +15,46° C
Kuudelta illalla joelle, ukkosta ilmassa muttei vielä päällä. Aurinko paistoi pilvien välistä ja aloitin niskalta kahlaten koska vesi oli laskenut viikossa parikymmentä senttiä ja kahlailu oli mukavaa. Kahlasin munkkisaaren majan kallion reunaa ja heittelin mustaa liitsiä melkein larvastustyyliin. Vaihtelin liitsejä ja päädyin keltapäiseen mustarunkoiseen. Uitin sen alavirtaan pienen kielekkeen taakse jonka yli vesi virtasi vain muutaman sentin syvyisenä mutta putosi jyrkänteenä reilusti yli metriseksi. Siimaa oli ulkona alta viisi metriä ja ronkin pohjaa pitkin kun vapa niiasi ja kille nousi samantien pintaan ravistelemaan. Irti. Ei mahtanut mitään, jatkoin ronkkimista mutta vain taimenen tumpit kiinnostuivat.
Siirryin parikymmentä metriä alas lastenaltaalle jossa oli yllättäen lisää mikrotaimenia Jatkoin alemmas ja liitsin vainoamista harjoittiva vain alamittaiset tanelit. Koska uimarannalla oli porukkaa, jatkoin eteenpäin. Pysähdyin titti(?)saaren yläpuolelle ja kahlasin saareen. Vaihtelin pikkuräsäsiä ja liitsejä ilman tulosta ja kahlasin saaren alapuolelta maihin.
Sitten takaisin yläpuolelle ja jäin heittämään perhomieheltä vapautunutta titti(?)saaren yläpuolta liitsillä. Kolmas heitto ylemmän saaren rantaa kohti ja vajotus alavirtaan kun kille nappasi kokomustan liitsin. Parin pyrähdyksen jälkeen pintaan ja taas irti! Kelasin liitsin ylös ja huomasin koukun kärkeen ilmestyneen mutkan joka taatusti vaikeutti kiinnipureutumista ja käytin seuraavan minuutin kiroiluun ja viilaamiseen. Heittelin harmistuksissani samaa paikkaa ja alempana joku sai komean kirren pikkulusikalla. Kävin juttelemassa ja todettiin että killen ravintona tosiaan näyttää vatsalaukun sisällön perusteella olevan sammaleen palaset ja pikkukivet.. Asettaa haasteita viehevalinnalle.. Yksi malluainen oli myös vatsassa ja niitä olin itsekin kaivanut useamman aikaisempien saaliskirjojeni vatsoista joten pieni pyöreä perho voisi olla kova sana..
Saderintama ja ukkonen lähestyi joten siirryin ylemmäs autoa kohti, kaiken varalta. Ukkosessa 11 jalkaisen hiilikuituvavan kanssa heiluminen ei tuntunut järkevältä. Kahlasin siis kohti niskakiveä mutta koska sadepilvet pimensivät näkyvyyden pohjaan täysin ja olen ketterä kuin kameli jäällä, päätin jättää kiipeämättä itse The niskakivelle ja jäin muutaman metrin päähän vedenalaiselle tasaiselle kivelle. Kello oli vasta 21.00 mutta ukkospilvien pimeys oli yllättävää, olisi voinut luulla kellon olevan jo puolenyön korvilla.
Pengoin vieherasioita ja halusin jotakin kauemmas lentävää kuin liitsit koska aikomuksena oli heittää ensin mahdollisimman kauas sivuhaarojen niskoille. Taskusta käteen sattui aikaisemmin pohjasta löytämäni pikkulotto jonka koukutkin olivat moitteettomat joten ei muuta kuin siiman jatkoksi. Lotto lensi sivumyötäiseen komeita viidenkymmenen metrin kaaria, ja kolmas heitto napsahti herkullisesti kymmenen metriä haaran niskalla olevan pintakiven yläpuolelle. Vajotus, kelaus, ja tärppi! Samassa sekunnin osassa selvisi ettei kyseessä ollutkaan kirjolohi, vaan jotakin painavampaa.
Kala siirtyi vauhdilla alavirtaan kolmisenkymmentä metriä ja pysähtyi. Pumppasin hiljaa ylöspäin ja kala suuttui nousten kovalla vauhdilla pintaan ja ilmaan. Kirkas meritaimen! Nyt alkoi jo jännittää, jos tämäkin vielä karkaa niin reissusta ei sitten puhuta enää koskaan! Kala hyppäsi sen verran kaukana ettei koosta voinut sanoa muuta kuin että vauraalta se vaikutti. Kala jäi pintaan möyryämään ja laskin vapaa sivulle lähes vedenpinnan tasolle jotta hyppyhalut vähenisivät. Temppu toimi ja taas mentiin pohjaan, vauhdilla. Hiljaa pumpaten tultiin pikkuhiljaa lähemmäs viiteentoista metriin. Ja taas taimen hermostui ja tuli pintaan pärskymään. ISO! Näin koko paksun selän juuri ennen kovaa syöksyä läpi koko päähaaran. Viitisenkymmentä metriä lähti puolalta aivan sekunnissa-kahdessa.
Pitelin kalaa kuin kukkaa kämmenellä, tietäen olevani liukkaalla kivellä munia myöten ja selässäni roikkuvan pikkuriikkisen yhdenkäden killehaavin. Luottamusta ei nostanut myöskään 0.15mm punottu siima joka tunnetusti leikkaantui koskikivissä ikävän herkästi poikki. Jatkoin varovaista pumppausta taas kohti itseäni ja kala tuli syvällä, kohtalaisen kesysti jo. Uitin kalaa niskakiven taakse tivoen ettei se saa päähänsä nousta nyt ylös jolloin siima katkeaisi varmasti kiveä vasten. Kala nousi taas pintaan ja laskin vavan vedenrajaan sivulle, eikä se enää hypännyt vaan lähti selkäevä pitkin pintaa syöksyyn. Taas pitkä syöksy kosken toiselle puolelle! Jo on kalassa virtaa, oli kulunut varmaan viitisen minuuttia ja vielä sillä oli voimia. Toki vapa oli todella kevytrakenteinen pituuteensa nähden, olin ostanut sen aluperin siian ongintaan mutta sattuman kauppana alkanut kuljettaa killejahdissa koskilla, lähinnä herkkyytensä ja helpon vieheen ohjailun vuoksi. Killestä se imee mehut nopeasti, painavammasta kalasta näköään ei.
Jatkoin rauhallista uittoa ja kelasin kalan ehdoilla siimaa sisään. Vihdoin se näytti kylkeä ja uskalsin aloittaa kahluun parempaan koukkauspaikkaan. Syöksyt jäivät enää painaviksi yrityksiksi ja kala tosiaan oli väsynyt. Kahlasin kalan alapuolelle ja aloin uittamaan sitä varovasti täysin alimitoitettuun haaviin. Koukkaus onnistui onneksi ensi yrityksellä ja peilikirkas lihava taimen oli viimein plakkarissa! Se mahtui juuri ja juuri pussin pohjalle ja käänsin pussin kiinni. Puolijuoksua rannalle ja pappi lauloi! Se on sitten siinä, silmäpuntarilla varmasti neljä kiloa, takaraivossa toiveita yli vitosesta!
Ukkospilvi tuli väsytyksen aikana suoraan päälle ja vesihanat aukesivat. Vein kalan majan puntarille joka näytti valmiiksi puolta kiloa ja kalan kanssa viittä. Kanssakalastaja tuli sadetta pakoon ja tarjosi digitaalista mittariaan jolla painoksi saatiin 4.5kg. Vuosituhannen taimenennätys oli kuivilla, ja verrattuna yhdeksänkymmentä luvun viiden kilon ennätykseeni tämä kala oli tuhannesti komeampi. Se oli paksu ja upeakuntoinen naarastaimen. Oli voittosikarin aika.
Ohessa ei-niin-komea tyypillinen takapihakuva tanelista.
- Liitteet
-
- m_Taimen 4.5kg 001.jpg (14.66 KiB) Katsottu 4638 kertaa
Re: Kiitti pekkis sytkärin lainasta!
Onnittelut komeasta kalasta!
Tuossahan tuo kanssakalastaja juuri kirjoittelikin tästä kalasta pari viestiä aiemmin!Ööde kirjoitti: Kanssakalastaja tuli sadetta pakoon ja tarjosi digitaalista mittariaan jolla painoksi saatiin 4.5kg.
Kaikenmaailman tyllejä - erilaisia folioita--> http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... &start=450
- Royal Trude
- Koko Kansan Tenaleidi
- Viestit: 15179
- Liittynyt: 20:17:16 06.11.2005
- Paikkakunta: Espoo, Tuusula, Keminmaa
- Viesti:
Re: Kiitti pekkis sytkärin lainasta!
Juu pekkikselle laittelinkin kiitokset otsikkoon sytkärin lainasta mutta se ei näköjään oikein erotu tuolta joten tähän vielä iso TÄNKS!jkv77 kirjoitti: Tuossahan tuo kanssakalastaja juuri kirjoittelikin tästä kalasta pari viestiä aiemmin!
Ja muokkauksesta kans kiitti Royal Trude, hakkasin rapsan kasaan kauheella kiireellä ennen duunivuoroa ni jäi vähän jakamatta teksti.
heh oleppa hyvä! tapitin sitä tanttua niin huumissani että unohdin onnitella saamamiestä kalasta,joten onnittelut Ööde!! pitää varmaan tänään illalla tai huomenna aamusella mennä narrailemaan fisuja. tollasesta saa mukavasti lisävirtaa..vesikin on vielä ok lämpötiloissa ja kelit mukavan vaihtelevia.
- Perhokulma
- Viestit: 11
- Liittynyt: 11:39:08 30.09.2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Tottakai ne toimii_pekkis kirjoitti:Hero hyvin näyttää vaappusi pelaavan kymin kirjoille! mistä noita kiskot... itse jouduin tehdä perjantaina kunnon urakan ennen kuin enimmäinen ja ainut antautui niskakiven läheltä. hienoa eka lax ylhäällä korkkarilta! pian myös siikakoskelta....
Siitä uimaranta-munkkisaarenmaja väliltä on noi noussu, maanantaina pitää varmaan taas mennä.
-
Kymi Fishing
- Viestit: 10
- Liittynyt: 10:22:24 22.04.2008
Onnea Kymi Fishinginkin puolesta ensimmäisen lohen saamamiehelle. Tästä se lohikausi sitten alkaa. Muistakaa kaikki myös julistamamme kalastuskilpailut tänne Kymille. Tässä linkki siihen http://www.kymifishing.fi/content/view/37/10/lang,fi/