Vkl reissu jäi hieman tyngäksi, mut elämä on....
No perjantai aamukin meni hieman pitkäksi ja kalaan päästiin 11 maissa, ja ekalla heitolla tuli femman kala uusio maalattuun busaan, yksi edellisistä tussauksista kun oli osoittaunut hyväksi, niin päätin oikein maalilla sen istuttaa, eikä turhaan ilmeisesti:) Loistava alku. Seuraava heitto oli ku mun arvat, ne ei koskaan voita. Kolmannella taas reilu nelonen, ja neljännellä tosi pitkä 4-5 kg. Pikkasen alko jo tuntumaan sille, et osuttiinko just siihen kudun jälkeiseen tankkaukseen!!!
Mutta... sitten tuli aurinko, ja se oli ku raksan pilli, ruokis loppu siihen! Tuulikin kun hiljeni, ni jopas oli lystiä, ei tasan mitään mistään, yks siittiö öksy keulapiipin tarjoiluun.
Pasin venekunnassa meni viel huonommin, karkuutuksia vain. Ja tätä jatku iltaan, välillä piti käydä itsekin tankkaamassa, samalla tuli avattua myös se pitkä jedda, joka osoittautui yllätys, naaras kalaksi, mutta mäti oli kehittymätöntä. Tehtiinpä heräte tekona tehtiin silakka litkat ja käytiin onkimassa puolpussia silakoita

Kivaa terapiaa. Sitten taas takas hauestamaan, vaan ei syö, pari karkuutusta ja sillä selvä. Pasi sai yhen kolmosen ja karkuutti +10 kalan vaikka väsytys oli jo näköetäisydelle ehtinyt. Elämä on... mut Mysiinit sai taas hieman lisää tapahtuma merkintöjä:)
Lauantai alkoi kivasti taas tyynenä ja kirkkaana, ja tulos oli aikas samaa, muutama siittiö kävi veneessä, mut ei mitään säännöllistä syöntiä, ja kilometrejä tuli plotteriin, kalaa vain ei veneeseen asti.
Ajateltiin käydä viel yks ottipaikka koluamassa ennen kiekkoa, ku matkalla ajelehti vastaan alumiinivene, mistä luki jo pitkältä, että "nimimiehet tuloo, antakaa latua" mut hölösuuna ajattelin haastatella ukkoja calkkunoiden ja byystereiden takaa, onko kalaa tullut, joten vauhti pois ja kuski huomas eleeni ja kurvas viereen. Parin lauseen jälkeen selvisi et laivallinen comilaisia oli matkalla merihenkiseen kiekkomatsiin. Aika pitkällisen rupattelun ja sanailun jälkeen ( oisko otettu vähä kuntojuomaakin samalla ) me jatkoimme sinne, mistä he tulivat ja he meidän latuja pitkin kohti meribaaria. Kotkakin kävi ilmoittamassa et kala olis otillaan, joten ei ollut ihme että perille päästyämme jedda koppas tunatun busan heti, puhelu Kallelin kanssa hieman haittas vastaiskua, joten gutpai sille kelmille. Mut nou hätä, äkkiä suspari sekaan ja jopas tarttui, mut ei ollut kyll sama, silti pirteä parikiloinen palkisti sen piston, kuten myös seuraava n.femman kala, joka tappiokseen meni pataan.
Kiekko olikin jo yhen erän vanha ku päästiin möksälle, joten se piti kurkkia, ja sitten himaan. Poijjaat jäi viel huomiseen, mut iltaan mennessä tilanne oli yhtä surkea ku mun lähtiessä.
Ei siis kummaa muisteltavaa, mut comilaisten tapaaminen oli nasta tapahtuma keväisessä päivässä!!!
ps. mätilastissa olevia haukia perattiin muutama, tiedoksi vain, jos joku ihmettelee, ja se viimeinen femma oli kutenut ja silakoita aivan täys.