"Aamulla" puolen kymmenen aikaan vesille. Kertaalleen Vuoksen patoallas alas ja mutka padon edessä, siitä takaisin lman tapahtumia.
Mietittiin, että mennäänkö länsirantaa pitkin vaihteeksi vai soudanko vielä paluumatkankin samaa rantaa pitkin, vai mennääkö keskeltä syvännevaaput jyskyttäen. Jostakin syystä epätodennäköisempi vaihtoehto eli samaa reittiä takaisin voitti. Uskoa ei kuitenkaan enemmälti riittänyt, joten loihe lausumaan:
"Ei tämä jätte tälläkään kertaa" - vapa keskeyttää narinan: nyky-nyky-nyky!
Siitä vaan kelaamaan iloisena haukea ylös vedestä, varmaan parikiloinen enintään kun tuolleen pienesti sähköttää.
Kunnes kelaaminen ei enää sujunutkaan ollenkaan hyvin. Hauki näet jämähti paikoilleen! "Iso!"
Taistelu alkoi. Hauki lähestyi aluksi varovasti venettä, halusi ensin pintaan mutta pelästyi jo yli kymmenen metrin päässä ja sukelsi pohjaan. Siitä lähtien kamppailun juoni oli, että kala pysytteli kymmenen metrin päässä veneestä, nousi välillä kalamiehen vetämänä lähelle pintaa mutta sukelsi taas. Sukellus sukelluksen jälkeen se oli hiukan väsyneempi. Kesken kaiken siimassa nytkähti, yksi koukuista oli irronnut. Kuinka turvallisesti se on enää kiinni? Kuinka suuri kala on? Jalat vain löivät loukkua. Isä irvisteli vieressä vapinalleni
Lopulta fisu näyttäytyi veneen vieressä. Pää iso kuin venäläisen dieseljunan veturinkuljettajan votkanturvottama ajukoppa! Tuonne mahtuisi votkapullo poikittain! Kala on niin paksu, että kroppa on jättipäästä lähtien kiilanmuotoinen. Tuo peto on ahminut koko kesän Vuoksen 13-senttistä muikkua ja lihonut lähes ulos hauen säädyllisistä mitoista. Näyttäydyttyään hauki potkaisi pintaan komeat autonrenkaat ja katosi mustiin syvyyksiin.
Tässä vaiheessa loukkua löivät polvien lisäksi hampaat ja kommentointi kuulosti varmasti aika pelästyneeltä, itsevarmasta suurpetokalastajasta ei tietoakaan. Seitsemänvuotias veljenpoika pomppi omalla istuimellaan, isä arvioi nostotyökalua ja mietti ääneen että mahtaako tuollaiselle atraimellakaan mitään. Kaiken lisäksi kala oli kiinni vain yhdellä koukulla. Entäs jos tapahtuu eiliset, uistinrengas oikenee? Tai kala avaa kitansa ja koukku tuosta vain uiskentelee sieltä ulos?
Onneksi sentään kalavehkeet ovat kunnolliset, puolimillistä Firelineä, kaksi taatusti katkeamatonta umpiteräslankaperuketta peräkkäin, tukeva haukikeppi sekä äskettäin huollettu iso vetohyrräkela.
Lopulta kala väsyy, atrain heilahtaa, mutta mitä ihmettä? Kala liikahtaa salamana, ilmeisesti yrittää väistää iskun, vain puolet piikeistä osuu. Tämä toki riittäisi, mutta vedestä nostaessa atraimen mukatukeva alumiinivarsi, hajonneestä löytöhaavista evakuoitu, katkeaa kuin halpa muovi! Isän reaktiot ovat vielä kerran kohdallaan ja hän tarttuu kiinni suoraan atraimesta. Kala ähkäisyn säestämänä veneeseen.
Mutta ei leikki siihen vielä lopunut, hauki otti ja pomppasi! Tästä pelästyneenä sousin veneen pikavauhtia rantaan ja kala varmuuden vuoksi kymmenen metrin päähän rannasta. Sitten alkoi iloinen valokuvaus ja ankara hehkutus, kun kauhu väistyi voitonriemun tieltä
Isomahaisen kesähauen paino 8,5 kg, 108 senttiä. Maha oli niin tyhjä että fisu ei edes löysiä perästään päästänyt. Kalan pää painoi 1,5 kg, järkyttävän kokoinen pössi!
Kuten kuvasta näkyy, isäni ei lopulta ollut tilanteessa läheskään yhtä täpinöissä kuin mie
Voipi olla että kalaan lähtö sujuu ihan itsekseen ilman houkutteluja seuraavat viikot/ kuukaudet 
). Tommosien vähän isompien selkien haukiloista on löytynyt monesti pieniä siikoja. 
ja vielä 
Pintavedenlämmöt haukimestoilla jo 15-16c ja parhaimmillaan yhdessä paikassa kaiku näytti 13 asteista vettä. Pari viikkoa vielä jos kelit kylmenee tarpeeksi 