KALAMIES.COM

Täälä tuntuu olevan rautaisi ammattilaisiakin nii avaampa tän.

Heti alkuun kysymys: Hakkasin korkeahiiliteräksestä puukonterää etäisesti muistuttavan esineen, ja sitä karkaistaessa kuului vittumainen "rips" ja terä oli poikki(siinä oli siis halkeama).

Mistä moinen johtuu? Epätasainen lämmitys, riittämätön jännitysten poisto, liian nopea karkaisu (vesi/öljy) vai se että yritin karkaista vain terän?

Raudan hakkaaminen on muute kivaa hommaa

Mun vahva mutu on se, että se pitäs karkasta kokonaan. Näin olen ainakin oppilaita vaatinut tekemään ja ongelmia ei ole ollut.

Minä en tiedä näistä kyllä mitään mutta jos olet pekkää teräosuutta koittanut karkaista niin olisiko epätasainen jäähdytys syynä.

Tuntematta materiaalia tarkemmin , oletan , että olisi öljyyn karkaistavaa ainetta , aikoinaan pelasin paljonkin tuon alan hommissa.

Karkase oljyyn koko värkki, kun oot saannu muotoonsa. Päästä se kahvan sisään tulevan osan kärki. Ja se karkasuvärihän on se "koirankyrvänvärinen"

-munapata

Minä kiitän, ehkä jo tänään pääsen pilaamaan lisää hyvää terästä

Pari pilattua raudanpalaa, pari ostoterää. Näppärää ku puun työstöön löytyy pöytä- ja katkasusirkkelit ja pikkurälläkkä lamellilaikalla sekä hiomapaperia

Kiitoksia siskot, veljet ja sukupuoleltaan epämääräiset

Muutama epämääräisesti terää muistuttava raudanpalaa, mutta missään niistä ei oo halkeamaa missään

Miten tota käppyrää päästölämpötiloista pitää tulkita? Pystyjanalla o HRC 70-20 ja vaakajanalla lämpötilat 0-650.

Mikä tua HRC on? Hittoon rujo carcasu

Moro , oletkos katsellut tuolta kuukkelista noita juttuja.
http://terasrenki.com/teras/ats34_lampo_kasittely.htm

No huivaan lituskat uuniin 250 astetta pariksi tunniksi ja kovuuden pitääs olla jossa vajaassa kuudessakympissä

Toi HRC (Hard Rockwell) on yksi monista kovuuden mitta-asteikoista.. http://en.wikipedia.org/wiki/Rockwell_scale

Itse lämmitän karkaisuveden tai öljyn n. 40 C,
Terän karkaisulämmön olen katsonut päivänvalossa, karpalonpunainen.
Karkaisun olen tehnyt "pienin pyörein huljutuksin" teränsuu edellä, vajaa kymmenen viiltoa ja sitten upotus heiluttamalla.
Sitten viilalla kovuustesti (vähän vinkuu) ja hiomapaperilla hieman terää puhtaaksi, jotta päästöväri näkyisi paremmin.
Jos karkaisu on mennyt pieleen (liian kova tai pehmeä), niin ei auta kuin nostaa lämpö korkealle ja laittaa sitten tuhkaan jäähtymään. Jäähdyttyä karkaisu alusta.

Päästön olen tehnyt ahjon liekissä (ilman puhallusta) hyvin varovasti ja hitaasti hamarapuolelta lämpöä nostaen. Luonnonvalo on tässäkin ehdoton. Välillä hiomapaperissa pyyhkäisy auttaa värin nousun näkymisessä.

Tapojahan on karkaisussa monia ja uunit päästössä ihan hyvät.
Omat oppini olen vuosien varrella vanhan kansan sepältä saanut ja tekemällä/erehtymällä toimivikaksi todennut, varmaan täältä löytyy muita helpompia tapoja.

Viikatteen karkaisu on kyllä aika vaikea.

Kantapään kautta määki pyrin puuhun nousemaan, siks en oo kauheesi googlettanu, kyselen vaa pääperiaatteita

Saimpa tänäänki jotai värkättyä:



Terälle tosin ois kannattanu tehä jotai ennenku värkkää kahvaa, mut ei malttanu

pojulla tosi erikoiset muodot puukon kahvoissa

Mistä poju olet hommannut nuo valmisterät ja ovatko olleet minkä laatuisia? Kiinnostais kokeilla puukkojen väkertelyä ja aattelin että alkuun hankkisin noita valmisteriä muutaman ja niihin koittais jonkunlaiset kahvat räpeltää.

http://www.puukot.fi/

https://www.brisa.fi/portal/index.php?o ... anguage=su

http://kauppa.savenmaa.fi/PublishedServ ... Groups=621


Noista ainaki saa, musta nua Laurit tuntuu ihan päteviltä, mut e mää mitää tiä

Tässä muutama kuva omatekoisista.Terinä enimmäkseen vähän muokattuja valmisteriä.Useimmat puukot myyty pois.

Kiitosta vaan! Nyt lähti parit terät ja muut tilpehöörit tilaukseen. Onko minkälsia ahjo virityksiä porukalla käytössä? Tuo terien ite takominenkin olis varmaan mukavaa puuhaa, mutta onnistuukohan ihan itse tekoisilla sydeemeillä ?

Juusop kirjoitti:Kiitosta vaan! Nyt lähti parit terät ja muut tilpehöörit tilaukseen. Onko minkälsia ahjo virityksiä porukalla käytössä? Tuo terien ite takominenkin olis varmaan mukavaa puuhaa, mutta onnistuukohan ihan itse tekoisilla sydeemeillä ?

Mää käytän porin-mattia siis semmosta pikku pystykakluunia.

Tuhkaluukulla säädellään jotenki ilmavirran määrää, mut mää turaanki omaksi iloksi, jos kärpänen kunnolla puree nii sítte lienee ahjon laitto edessä.


Miten muuten tua päästö sähköuunilla tehdään? Jostain luin et tiiliskiven päällä jäähdytellään, mut onko se tiiliskivi terän kans uunissa vai nostetaanko terä uunista siihe kivelle?

Poju: Tavallisessa sähköuunissa ei oikein tahdo lämpö riittää, ainakaan kaikille teräksille.

Juusop:
Ahjoja on hyvin erityyppisiä. Itse suosin hiiliahjoja, kun tulee tehtyä muutakin kuin puukkoja. Pelkäksi puukkoahjoksi jotkut ovat hankkineet kaasuahjon. Niistä ei ole minulla kauheasti kokemuksia, jonkun kerran kokeillut.

Itse rakentaen saa sellaisen ahjon kuin haluaa. Jos sisätiloihin ahjoa meinaat, niin paloeristykset oltava kunnossa, savunpoistoon tarvitset hormin ja huuvan.
Hiiliahjojakin on monia, esim. vanhan mallinen paljeahjo, kaksoispalkeet, kenttäahjo, sivusta puhaltava tai altapuhaltava ahjo.

Rakennusohjeita ja muuta perustietoa sepäntöistä voit etsiä useilta suomenkielisiltäkin sivustoilta. Tuolla ylempänä näytti jotain linkkejäkin olevan.

Itse tein altapuhaltavan valurautapuhalluspäällisen ahjon, jossa flektinä toimii kanavapuhallin ilmansäädöllä.

noissa puukonterissä kovuus liikkuu 60 hrc:n molemmin puolin, joku 62-63 on melkoisen kova jo, ei käy kaikkeen , koska tulee hauraus/katkeaminen eteen

Parta kirjoitti:Itse lämmitän karkaisuveden tai öljyn n. 40 C,
Terän karkaisulämmön olen katsonut päivänvalossa, karpalonpunainen.
Karkaisun olen tehnyt "pienin pyörein huljutuksin" teränsuu edellä, vajaa kymmenen viiltoa ja sitten upotus heiluttamalla.
Sitten viilalla kovuustesti (vähän vinkuu) ja hiomapaperilla hieman terää puhtaaksi, jotta päästöväri näkyisi paremmin.
Jos karkaisu on mennyt pieleen (liian kova tai pehmeä), niin ei auta kuin nostaa lämpö korkealle ja laittaa sitten tuhkaan jäähtymään. Jäähdyttyä karkaisu alusta.

Päästön olen tehnyt ahjon liekissä (ilman puhallusta) hyvin varovasti ja hitaasti hamarapuolelta lämpöä nostaen. Luonnonvalo on tässäkin ehdoton. Välillä hiomapaperissa pyyhkäisy auttaa värin nousun näkymisessä.

Tapojahan on karkaisussa monia ja uunit päästössä ihan hyvät.
Omat oppini olen vuosien varrella vanhan kansan sepältä saanut ja tekemällä/erehtymällä toimivikaksi todennut, varmaan täältä löytyy muita helpompia tapoja.

Viikatteen karkaisu on kyllä aika vaikea.

Tuossapa tuo suurinpiirtein tuli miten mieki homman tehnynnä.
No vesiä tai öljyjä en oo lämmitelly.
Sillon ku terä pamahtaa karkastaessa nii siellä voip olla pienen pieniä halkeamia, luultavimmin tulee sillon kun takoo terästä kovasti kun se on kylmä.

T: Sami

Jep, Sampukan kanssa samoilla linjoilla. Rauta on taottava kuumana.
Kylmää rautaa takoessa ei saa muuta kuin alasimen nurkat hakattua rikki.

Reilu takominen (lue: ei mitään naputtelua tai silittelyä) pitää raudan pidempään kuumana. Vaikka puukon ruotoa takoessa tyyliin "lyönti, kantin vaihto, lyönti, kantin vaihto, lyönti..."
niin rauta vaan kuumenee

Appiukko, vaikka ikää jo alkaa olla kovasti, taitaa puukon tehdä 3-4 lämmöllä + karkaisu.
Yhdet lämmöt ruotoon, toiset olastukseen, kolmas katkaisuun ja terän oikaisuun, neljäs terän viimeistelyyn. Tuhkaan sisään jäähtymään ja viides lämpö karkaisussa.

Itsellä tahtoo välillä tulla yhdetkahdet lämmöt enempi, kun ei aina tule sitä mitä tahtoisi.

Terve!
Tässä omat kaksi uusinta puukkoa. Hirvipuukon terä hopeaterästä ja toinen hiiliterästä.. Itse taottuja kumpikin

http://www.puukkosivut.net/phpbb2/album ... ic_id=1045
http://www.puukkosivut.net/phpbb2/album ... ic_id=1042

Puukkosivuilla galleriassani myös muita tekemiäni puukkoja..

Sillon ku terä pamahtaa karkastaessa nii siellä voip olla pienen pieniä halkeamia, luultavimmin tulee sillon kun takoo terästä kovasti kun se on kylmä.

Niin.. Eli terässä on taonnan jälkeen jännityksiä jotka laukeavat karkaisussa. Jännityksistä olen päässyt eroon lämmittämällä terän pari kertaa punahehkuun (arviolta 700-800 asteeseen) ja jäähdyttämällä hitaasti ahjon vieressä.

Tuolla puukkosivuilla (http://www.puukkosivut.net) on paljon hyödyllistä tietoa puukon valmistuksesta yms.. Aluksi kannattaa selailla työohjeet osiota jne...