Hauki on veneettömälle kalastajalle hyvä pyyntikohde. Laji vaatii kuitenkin hiukan panostamista välineisiin ja paikanvalintaan. Paljaaksi tallatulta rannalta sinne tänne vippaillen ei useinkaan tule toivottua tulosta.
Teksti ja kuvat NIKO SATTO
Idea tähän juttuun syntyi, kun tein Kalastajan Radioon podcastin keräämistäni maakuntahaukipisteistä. Kuunnelman pääosiin valikoituivat Keski-Suomi ja Etelä-Savo, joissa olin kesälomareissulla. Muuan harrastaja kommentoi asiaa: ”Taidanpa kuunnella, koska oma tavoitteeni on ’tulis nyt edes yksi hauki Etelä-Savosta’”. Tämä jatkoi vielä toteamalla joutuvansa yleensä heittelemään rannalta.
Hauen saamisen Etelä-Savosta – tai mistään muustakaan maakunnasta – ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä, joskaan ei sitä summittain viehettä viskelemällä välttämättä saa.
Kalastettavaa vettä löytyy
Suomessa on Maanmittauslaitoksen laskelmien mukaan 168 000 vähintään 0,05 hehtaarin eli 500 neliömetrin kokoista järveä. Puolikkaan omakotitontin kokoinen järvi ei tosin ole kovin kummoinen lätäkkö. Yli hehtaarin järviäkin on onneksi 57 000. Sen lisäksi meillä on 1100 kilometriä merenrantaa ja 72 500 kilometriä jokia ja puroja.
Kalastettavaa vettä riittää siis loputtomasti. On enemmän kalastajan mielikuvituksesta kiinni, löytääkö sellaisia paikkoja, joista saa kalaa. Ilmeisin rantakalastuspaikka ei yleensä ole todennäköisin haukipaikka. Hauki on varsin paikallinen kala ja toisin kuin aktiivisesti liikkuvia lajeja, haukia ei samasta paikasta voi loputtomasti onkia.
Vaivannäkö palkitaan
Ensimmäinen ajatus potentiaalisesta hauen rantakalastuspaikasta on usein se, johon pääsee helposti. Koska muutkin pääsevät sinne helposti, on epätodennäköistä, että se olisi kovin hyvä haukipaikka.
Mieti siis ensimmäiseksi, mistä hauen todennäköisimmin löytää ja pohdi sen jälkeen, pääseekö sinne jalan. Mitä enemmän joudut ”tetsaamaan”, sitä varmemmin löydät paikan, jota muut eivät ole kalastaneet tyhjäksi.
Karttaa vilkaisemalla voi todeta, että Järvi-Suomessa on loputon määrä kalapaikkoja. Vastaavasti läntinen rannikko on selvästi kuivempaa. Lähempi tarkastelu paljastaa kuivahkolta Varsinais-Suomen alueeltakin lukemattoman määrän lampia, joissa saattaa olla haukia. Esimerkiksi Turun seudulla on runsaasti entisiä soranottopaikkoja, jotka ovat täyttyneet vedellä ja joihin on sen jälkeen tuotu kaloja.
Isot joet, Kemijoki etunenässä, ovat viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana nousseet korkealle hauenkalastajien arvoasteikossa. Suuressa joessa on suuria kaloja, mutta pienemmissäkin joissa voi olla hyviä kaloja, joita pystyy kalastamaan rannalta.
Pue itsesi oikein
Jos aikoo tehdä enemmän töitä kuin vain hankkiutua helpoimmalle heittopaikalle, kannattaa pukeutua paremmin kuin sortseihin ja flipflopeihin. Saappaat tai pitkävartiset ja vedenpitävät vaelluskengät kannattaa laittaa jalkaan paitsi kastumisen myös käärmeiden varalta. Pitkät housut ovat myös viisas valinta, sillä rannoissa on ruusuja, risuja ja vatukkoa, jotka raapivat paljaat jalat verille.
Joskus kahluuhousut tai vähintään pitkävartiset kahluusaappaat ovat paikallaan. Toisaalta kivikoissa ja risukoissa rytyyttäminen laittaa kahluuhousut koville, joten kaikkein tyyriimpiä housuja tuskin kannattaa pukea päälleen.
Pusikkoisissa rannoissa on myös itikoita. Lämpimänä kesäpäivänä paarmoja, iltaisin hyttysiä. Joko vaattein tai karkottein kannattaa siihenkin varautua.
Ei liian herkkiä välineitä
Rannalta kalastavan suurimpia harmeja on vieheiden tarttuminen puihin niin pinnan alla kuin sen päällä. Risukossa kulkeminen saattaa myös pistää välineet koville, joten kaikkein herkimpiä vapoja ei kannata kantaa mukana. Isommilla joilla ja järvillä voi surutta tykittää järeilläkin haukivehkeillä, kun taas pienemille lammille ja ojille kannattaa ottaa hiukan kevyempi setti. Kuitenkin sen verran vahva, että se kestää pienet kolhut ja pohjasta kiskomiset.
Haukivälineiden mitoituksesta on tavattu sanoa, että ne valitaan ennen kaikkea heitettävän vieheen, ei niinkään pyydettävän kalan mukaan. Ylipitkä väsytys varsinkin kesäaikaan voi olla kalalle kohtalokas eikä välttämättä mahdollista kalan vapauttamista. On siis syytä asennoitua asiaan niin, että joko ottaa ruokakalan tai vaihtoehtoisesti tinkii hiukan väsytysnautinnosta saadakseen kalan kohtuullisessa ajassa ylös.
Kalan rantauttaminen on toisinaan helppoa. Ja toisinaan taas ei. Jonkinlaista apuvälinettä on siis hyvä kantaa mukana. Haavi on hyvä vaihtoehto silloin, jos on tarkoitus vapauttaa kala tai kaloja. Jos kaikki menevät ruoaksi, nostokoukku ei ole hassumpi vaihtoehto. Se kun ei jää risukoihin niin herkästi kiinni.
Panosta vieheisiin
Viehevalinnan merkitystä ei rantahommissa voi vähätellä. Viehe ei saa kulkea liian syvällä eikä siinä saa olla liikaa tarttuvia koukkuja. Lisäksi se saisi lentää kohtalaisen kauas. Rantakalastajan yksi ehdoton viehevalinta on spinnerbait. Se on pyytävä viehe, jota on helppo uittaa suhteellisen lähellä pintaa ja toisaalta lumpeiden tai ruovikoiden seassa sen tarttumatta kiinni.
Toinen toimiva vieheryhmä ovat ruohosuojatut pehmovieheet. Kun koukuttaa kumin alun alkaen ilman painoa, sen saa kulkemaan ihan pintakalvon alla, ja toisaalta pienellä päärynäpainolla saa helposti lisää uintisyvyyttä.
Täysin piilossa oleva koukku ei yleensä ole kovin hyvä, koska siihen eivät tartu myöskään kalat. Jos koukun kärjen haluaa pitää näkyvissä, parhaiten toimivat leveähköt kumit, kuten muutamat kumisammakot, joiden muoto estää koukkua tarttumasta ruohoihin.
Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisesti myydyin uistin, 30-vuotissynttäreitään viettävä Rapala Minnow Spoon on myös hyvä vaihtoehto rannalta heittävälle. Se lentää kohtuullisen hyvin, ui riittävän matalalla eikä tartu kovinkaan helposti ruohoihin.
Hauskimpia haukivieheitä ovat popperit. Poppereita nyitään pinnassa, jolloin niiden kupiksi muotoiltu uintilista pärskii vetää ja pitää plop-ääniä. Matalissa vesissä hauet iskevät poppereihin näyttävillä tärpeillä. Pinnassa uivina niitä voi helposti ohjailla ohi ruohojen, vaikka varsinaista ruohosuojaa ei koukuissa olekaan.
Mikäli kalastetaan paljaammilla paikoilla, kaikki muutkin kohtuullisella syvyydellä uivat vieheet voivat toimia. Varsinkin kesäaikaan voimakkaasti rämisevät vieheet, kuten chatterbaitit, voivat olla todella pyytäviä.
Älä paiski mihin sattuu
Hauet viihtyvät ruovikoiden ja lumpeikoiden reunoilla. Rannalta on harvoin mielekästä heittää kohtisuoraan ulospäin vaan mieluummin vähän sivuttaissuuntaisesti, rantoja tai ruovikoita myöden.
Mikäli on mahdollista heittää pitkä heitto aivan ruovikon reunan suuntaisesti, on hyvinkin suuri mahdollisuus saada kala iskemään. Rantakalastajan suurin ongelma on monesti juuri tiheä ruovikko, jonka läpi tai yli on mahdotonta kulkea tai heittää uistinta.
Karttapalvelusta kannattaa etukäteen vähän selvitellä, mistä pääsee kohtalaisesti heittämään suoraan rannalta tai vähällä kahlaamisella. Kunhan ei ihan ilmiselvintä paikkaa valitse, mahdollisuus kalaan on kohtalaisen hyvä.
