jäihin putoaminen

[superleets]

elikkä mielenkiinnolla kysyisin montako kertaa olette pudonneet jäihin koko kalastusaikana?


mä en ole kertaakaan viellä ja toivotavasti en tule putoamaan

[Säärä]

Pyöreä nolla kertaa. Onneksi! Lähellä on ollut huonommat tilanteet mutta kun ei hötkyile heikoilla, niin vielä ollaan kuivana pysytty.

[silli]

Ei mitään kokosukelluksia ole onneksi ollut. Muutaman kerran toinen jalka vähän mulahtanut. Pahin muliminen oli kevätjäillä eräässä virtapaikassa kun kaveri huuteli että tule onkimaan tämä nyppivä ahven pois kun ei itse saanut kalaa ottamaan. Hiippailin ongen kanssa kaverin viereen ja siihenhän sitten putosin metrin päähän. Vyötäröä myöten mulahdin ja selässä ollut reppu jäi kannattelemaan sen verran etten syvemmälle mennyt. Onki edelleen kädessä kömmin naurua räkättäen reiästä ja aloin onkimaan juuri tekemästäni reiästä. Ei tullut kalaa, liekö pelästynyt tilannetta enemmän kuin minä.

Näin jälkikäteen ajateltuna tilanne oli paljon vakavampi kuin miltä se silloin jo pitkän päivän onkineena tuntui. Paikalla oli vettä 4 metriä ja virtaus olisi voinut vetää jään alle jos niin syvälle olisi pudonnut..

[kitkaton]

Mää oon tippunut kaks kertaa paksuihin jäihin ja kerran ohuisiin ?
Miten tiputaan paksuihin jäihin ?
Aukaisin sellaista vanhaa isoa nuotta-avantoa seisoen siinä avannon päällä ja jääsahalla aukaisin reikää , emäntäkin jo varoitteli , että kohta putoat , vaan enhän tuota uskonut ,
ja sinne molahdin , no pikaisesti ylös ja kelkalla kotiin vaihtamaan vaatteita pakkasta oli yli 20 astetta.
Toisen kerran etsiskelin tuiskun jälkeen taas sellaista isoa avantoa joka oli tuiskunnut täyteen lunta , ja löysinkin kun tipuin selälleni siihen reikään.
No kerran pelastin kaks ukkoa avannosta Länkyllä Vaahderpään salmesta , kävelivät suoraan sulaan .

[kirppu]

Superleets ja varmaan muutkin ovat seuranneet onkitouhujani tänä syksynä: En aio tässä opettaa ketään jäällä liikkumaan, mutta kerronpahan oman näkemykseni.

Mielestäni kaiken A JA O paikallistuntemus ja nimenomaan sen hetkinen täsmä tieto. Olen liikkunut nuoruudessani rospuuttokeleissä Kallavedellä. Tällöin mentiin saareen jäitä pitkin ja sitten tultiin pois veneellä. Tähän väliin mahtui usein kolme viikkoa mukavaa erakkoelämää kaverin kanssa. Silloin tiesi, että mikä jäälohkare kestää ja mikä ei. Tälläiseen kokemukseen perustan paljon omaa kulkemustani. Lisänä ovat tietysti välineet, joilla avannosta ylös pääsen, jos satun tippumaan.

Toisaalta jos ajatellaan ihmisiä, jotka kulkevat suht paljon jäällä ja luottavat siihen "että kyllä se on ennenkin tähän aikaan kestänyt", niin he ovat vaara porukkaa.Toinen vaararyhmä on se, joka ei ymmärrä jääkeleistä mitään.

Viime vuosien vaikein paikka sattui itselleni viime keväänä Inarilla. Silloin pelotti poistulo. Kelkalla piti ajaa 20km rantaan ja jäät olivat oikulliset. Kaverini ei ymmärtänyt hätääni ja olin tilanteessa tosi yksin. Onneksi paikalle tuli kaksi kalastajaa joilta sain kysyttyä turvallisimman reitin.

Umpsukkeliin menoja ei itselläni ole mutta vyötisiin asti useita.
Kerran putosin ojan suuhun ja toinen jalka kastui. Kotio oli 5km ja pakkasta oli 15 astetta. Juoksuksi pistin ja silti jalka meinasi jäätyä.

Kerran poikasena tulin ison selän(2,5km) yli kun ranta oli 10m sula. Lainasin naapurin optimistijollaa, johon laitoin reppuni. Tyrkin jollaa kepillä ja pääsin jäälle. Työnsin jollaa edessäni ja aina kun pudotti hyppäsin jollaan. Tämä oli elämini hurjin reissu. Onneksi kalastaja tuli puolessa selkää vaarini hälyttämänä peltiveneellä vastaan. Seuraavana aamuna selkä oli sula, jäät olivat lähteneet.

Hätääntyminen on pahinta järvellä. Hätääntynyt ihminen vetää jäistä vettä henkeensä ja se on sitten sitä myöten selvä. Keuhkot lamaantuu. Näin tapahtuu monelle kelkalla jäihin pudonneelle.

Kaverini kanssa olen tänäkin syksynä sopinut mitä tehdään, jos tipahtaa. Silleen, että se menee selkäytimeen saakka. Kirppuli ei vielä ole kovassa koetuksessa ollut, mutta alan luottaa häneen. Itse olen luvannut mennä samaan avantoon hänen pudotessa, jos muu ei auta.

Malttia jäille. Kyllä sinne ongelle kerkii.

[Säärä]

Pieni tarkennus vielä omiin kokemuksiin, joka tuli mieleen Sillin tekstiä lukiessa. En siis ole kokonaan mulinut kertaakaan mutta myös kerran pari on toinen jalka mennyt läpi. Nämä kerrat kuitenkin suht rantamatalassa. Kerran oli lähempänä pahempi kastuminen, kun astuin SILLIN tekemään reikään, joka oli siis kasvanut tynnyrin kokoiseksi uveavannoksi! Lumi oli hienosti peittänyt reiän ja siihenhän suoraan sitten astelin, koko toinen jalka muli ja toiseen tuli kipeä osuma polveen... Enemmänkin oli kivulias kokemus ja onnea oli etten astunut suoraan reiän keskelle vaan reunaan. Kaikesta huolimatta tämäkin aiheutti holtitonta naureskelua hetken nopeaa tilannetta kertailtuani.

[vilnu]

On se kirppu hurja

Omat kokemukset on lastenleikkiä noihin seikkailuihin verrattuna, muutamia kertoja uuveeseen on jalka hieman mulahtanut ja viimetalvena tipautin itseni Säkylässä railoon, siinä oli onneakin matkassa kun railo tavallaan sulki alaspäin mennessä. . . jäi näin paksu-ukkeli reisiä vasten killuttelemaan, eikä tilanteessa kastunut kuin polviin asti. Se mikä oli huomattavaa tuossa railo tempussa, että täysin oma vika kun tiesin sen railon siinä olevan, astelin tuiskanneen lumen päälle ja humps!

Yhtä kokemusta (jossa ei tosin tullut kasteltua itseään) olen jäkikäteen kauhulla muistellut, oltiin virtapaikan reunoilla ja jäätä oli reilusti +50cm. Toikkaroin huolimattomasti ja ajattelematta lähemmäs virtapaikkaa. . .kairalla kun jyräytin reiän ei ollut alla jäätä 10cm. enempää ja virtaus oli niin voimakas että vei pystypilkkiä vaakatasossa jään alle. . . Siinä vaiheessa tietysti peruuttelin takasin päin.
Mutta se mikä on nyttemmin mietityttänyt että jos tuossa olis mennyt jalka/jalat jäästä läpi, niin se olisi ollut menoa jään alle!!! Oikeen puistattaa kun miettii mikä tapa olis ollut lähtiä tästä maailmasta

[Kuulapää]

Kerran on tullut mulahdettua ihan oikein päin. Muutaman kerran on jalka ollut menossa läpi, mutta ne nyt ei niin ihmeellisiä hommia ole. Sen sijaan tuohon kertapulahdukseen liittyy ihan opettavainen tarina, jonka ajattelin tässä illan ratoksi jakaa.

Kaksi? vuotta sitten oltiin tutulla porukalla avaamassa kevätkautta. Päivämäärä oli sopivasti 1.4, jäille mentiin aamuseittemältä. Porukan seniori, kaimani, lähti menemään ensimmäisenä jäille, paikka siis hänelle tuttu. Pilkkipaikka oli joen varrella oleva lahti, virtaa löytyy ja talvella siihen aurataan jäärata autoilijoille. Nyt rata ei ollut enää käytössä, muistona menneestä kaudesta muutamia aurauspenkkoja. Noh, anyhow, lähdin kaiman perään marssimaan, tulin hänestä ehkä satakunta metriä jäljessä, porukan kolmannen vielä kasatessa kamojaan autolla. Jään pinnalla oli pari senttiä hyhmää, joten kaiman jalanjäljet näkyivät hyvin jäällä. Kuljin näistä askeleista ehkä puolisen metriä, korkeintaan metrin sivussa. Kohdalleni sattui aurauspenkka, ehken sellanen polveen asti ulottuva. Kävelin penkan halki, mutta astuessani penkkaan ei jalan alla tuntunut mitään kovaa, vaan menin suoraan läpi. Hurahdin siitä aivan tyhjään, en tuntenut et jalat oisivat osuneet jäähän missään vaiheessa, tunne oli hyvin samanlainen kuin laiturin nokasta suoraan järveen käveltäessä. Liike oli tuolloin onneksi sellainen, et läpi mennessäni horjahdin eteenpäin, ja sain näin ollen kädet ja yläkropan nopsaan tukevalle jäälle. Siitä kamusin jäille, ja alko ihmettely et mitä helvettiä oikein tapahtu? Koko pulahdus oli todella nopea, läpimenosta ihmettelyyn jäillä kului ihan muutama hassu sekunti.

Tarinan opetus lienee siis se, että varsinkin kun mennään kevätjäillä, niin kannattaa kulkea ainakin jossain määrin niitä kerran kuljettuja, kantaviksi todettuja jälkiä pitkin. En tiedä mikä ihmeen uvenavanto tuohon kohdalleni sattui, mutta pisti se miettimään. Metri sivuun tai toiseen, niin mitään ei olisi käynyt. Se on joskus vaan niin pienestä kiinni. Joskus ajatellut myös asiaa siten, et monellakohan reissulla se metri on tullut otettua oikeaan suuntaan, avannon odottaessa vieressä. Osahan ei näitä mieti yhtään, naureskeleevat vaan et kyllä joo, ei sinne huku, ja jos pelottaa niin kovin niin sit ei kannata lähteä ollenkaan jäille. Uskon, että se on juuri tämä porukka, joka hukkuu ekana.

Kireitä, ja porukalla jäille.

[Prinssi]

Kerran raippaluodossa, järjestetyllä kuljetusreissulla
Hullun touhua oli, kun jäätä ei ns.ollu aikasen kevään takia.

Reikää ku alko vääntään, ni sillo mentiin..
Sen verta syvällä käytiin, että puhelin ainakin meni pimeex rintataskussa.
Vettä oli n. nelonen.

Oli ns.virkistysreissu, etten muista miten ylös tulin

Kevätauringon innoittamana pilkkiminen jatkui.
Jopa niin, että olivat muut kyytiläiset joutuneet ootteleen aika tovin.
Bussikuski kävi lopulta hakemassa meitit jäältä pois

[perza]

En ole kokonaan pudonnut vielä, huom. vielä. Enkä toivottavasti koskaan putoakkaan. Lähellä on kyllä ollut niin monenmonta kertaa. "Ekoilla" jäillä ei kertaakaan, ei ole ollut edes lähellä. Kevätjäillä on sattunut enemmän. Oisko ollut muutama talvi taaksepäin kun serkun kanssa lähettiin pilkkimään erääseen kapeaan salmeen. Salmessa ei ole mikään kova virta ja jäätyy ihan yhtäpaksuksi kun lähivesien selät. No siitä aamun kähmyssä reimarin viereen molemmat kairaamaan ja hups, kaira meni läpi ihan muutamalla kierroksella. Tässävaiheessa ei vielä ajateltu sen enempää. Pudotin pilkin ja huh, sehän menee ihan vaakatasossa veteen. Virta siis vei pilkin sivulle. Morrilla ei olisi edes pystynyt onkimaan. Mentiin ekojen reikien jälkeen rantaan ja käveltiin salmen rantaa pitkin ja huomattiin että salmihan oli käytännössä sulaa. Sulia kohtia siellätäällä ja salmen alkupää kokonaan sulaa. Tuossavaiheessa tuli mieleen että nyt oli jo lähellä upota. Juurikin se muutama askel väärään suuntaan ja siellä ois oltu. No selälle päästiin ja siellä oli vielä ihan normaalit kevtä jää kelit. No pois tullessa salmi oli kokonaan sulaa..

Toinen oli sitten toissakeväänä kun yksin olin liikenteessä kevät kelissä. Särkiä ja lahnjoa piti päästä yrittämään. Kalapaikalle piti kävellä aina n. 200m ja luistelu rata piti ylittää n. puolessavälissä. Talvellahan tuossa luistelurassa oli varmasti yli metrin jäätä. No talsin jäälle ja hyvin näytti kestävän. Mukana oli pulkka jossa oli pilkkivermeet auton akku ja kaikuluotain. Luisteluran viereen pysähdyin kun jää näytti ihan mustalta ja vähän tikkumaiselta. Kokeilin varovasti jalalla ja kyllä tuo kantoi. No otin kunnolla askeleen ja kas sehän kantaa, eli etiäpäin vaan. Toinen askeln toisen jalan viereen ja humps. Siellähän sitä oltiin napaa myöten. Mutta jotenkin automaasttisesti nojasin taaksepäin ja käsillä sain nostetttua itseni takaisin jään kuivemmalle puolelle. Tässkin meni vain muutama sekuntti. No housut kastui, Tutkin vähän tuota jäätä ja jää oli uralla ainakin 60-70cm paksua, mutta ihan tikkua. Jatkoin kyllä pilkkimistä, kun oli komea keli. Lämmintä auringossa varmasti lähempänä 30 astetta. Tuo nyt kuitenkin säikäytti senverran että soittelin parille kaverille heti että älkää vaan menkö enää jäälle tai jos menee niin ei ainakaan kannata luistelurataa ylittää.

[jjs76]

5 kertaa joista 3 kertaa aika miedosti että olen tullut samantien heittämällä ylös. 2 kertaa pahoin joista viimeisin 2008 raippaluodossa tammikuussa. peilijää heijasti laskevan auringon valoa enkä huomannut aluetta ennenkuin jää muuttui potkurin alla mustaksi ja saman tien läpi. Tulosuuntaan lähdin räpiköimään ohutta jäätä rikkoen ja kun paksumman teräsjään reuna tuli vastaan pääsin ongelmitta ylös. Lähimpään rantaan oli 1.2km ja vettä oli alla 6-7m

[Typeyks]

5 kertaa joista 3 kertaa aika miedosti että olen tullut samantien heittämällä ylös. 2 kertaa pahoin joista viimeisin 2008 raippaluodossa tammikuussa. peilijää heijasti laskevan auringon valoa enkä huomannut aluetta ennenkuin jää muuttui potkurin alla mustaksi ja saman tien läpi. Tulosuuntaan lähdin räpiköimään ohutta jäätä rikkoen ja kun paksumman teräsjään reuna tuli vastaan pääsin ongelmitta ylös. Lähimpään rantaan oli 1.2km ja vettä oli alla 6-7m

Jotenkin, kun tollasen solahduksen ajattelee omalle kohdalleen, niin vois äkkiseltään kuvitella ne kurat housuihin.

[Jöössi]

Ite en oo pudonnu kertaakaan kunnolla, kerran on toinen jalka menny polvea myöten mutta 2 kertaa on kaveri mennyt niin että olis voinu olkapäästä pitää kiinni. Onnea ollu siis mukana.

Ja kerran Raippiksessa 3 tyyppiä kyseli mistä on kalaa tullu kun aamulla rannassa törmättiin ja sanoin että ite meen ainakin sellaseen paikkaan jossa oon ennenkin kalaa saanu että mukaan vaan. Kävelin jonkun verran ripeämmin kuin toiset ja kun tulin perille niin ihmettelin että mihinkäs ne muut jäi ja kaveri tuli hieman myöhemmin ja sano että niistä kolmesta oli yks menny jäistä läpi ja olivat menneet takas rantaanpäin.

Olivat kävelleet kolme rinnan ja reunimmainen menny läpi, siinä kävimielessä että se puolmetriä sivuun ja olisin ollu ite reiässä...

[ProGuide]

Pari sellasta toinen kenkä läpi, sitten kolme vyötärö tippumista ja kaks kunnon kalamaailma katsomusta + yks sellanen että röökit kastu rintataskussa mutta ei mennyt korkki umpeen... Säikähyttää joka kerta ihan yhtä paljon!

Pidä pää kylmänä (aika helppoa ) jos sulla ei ole reppua tai heitä kamppet pois kyytistä niin nouse selkä edellä jäälle saat potkastua vauhtia vastajään reunasta ja samalla vedät käsillä sivuilta (jos ei ole naskaleita). Huuda helvetisti APUA!! Sitä ei tarvitse hävetä! Äläkä rupea pelastaan mitään pilkkikamoja, sun henkes on kummiskin arvokkaampi kuin muutama pilkkivapa ja loppuunkulutettu reppu.

Mun käsitys/kokemus on se että kun tiput kokonaan jäihin, niin vesi nostaa sut kerran korkeammalle ylös,(ongenkoho efekti) käytä tilanne sun eduksi ja tule apinanraivolla salamana samalla vauhdilla ylös! Toista kertaa se ei sua nostata!

Mikä sitten on paras asia millä et tipu jäihin on itsesuojeluvaisto! Jos vähänkään epäilet että jäät ei kestä nii älä mene, mä voin kyllä mennä

[Jäpäkyörä]

Pidä pää kylmänä (aika helppoa ) jos sulla ei ole reppua tai heitä kamppet pois kyytistä niin nouse selkä edellä jäälle saat potkastua vauhtia vastajään reunasta ja samalla vedät käsillä sivuilta (jos ei ole naskaleita). Huuda helvetisti APUA!! Sitä ei tarvitse hävetä! Äläkä rupea pelastaan mitään pilkkikamoja, sun henkes on kummiskin arvokkaampi kuin muutama pilkkivapa ja loppuunkulutettu reppu.

Mikä sitten on paras asia millä et tipu jäihin on itsesuojeluvaisto! Jos vähänkään epäilet että jäät ei kestä nii älä mene, mä voin kyllä mennä

Viime keväänä tuli tuokin koettua. En ole ennen kunnolla kastunutkaan.
Kainaloita myöten olin jäitten seassa. Vähän aikaa meni, että tajus mitä on tehtävä.
Selkä edellä hinasin itseni jään päälle. Pilkkivapa pysyi kyllä kourassa, mutta nostokoukku jäi jäälle. (väärälle puolelle.) No onneksi oli autossa puhallettava ilmapatja tyhjänä. Se takapuolen alle ja eikun kotia, ja kuivaa päälle. Se olikin kevään viimeinen pilkkisessio.

[kokki_83]

yhen kerran käyny kainaloita myöten jäissä oli niin matalaa et jalat ylsi pohjaan ja sai polkastua pohjasta vauhtia et pääsi ylös... ei siin kohas tainnu jäätä ollakkaan tais olla joku vanha katiska avanto oli vaan lunta päällä ni ei nähny...ympärillä 20cm jäätä...

[Tom : P]

Pohj-Norjassa kerran putosin,jäätähän oli metri mutta kun ne purosuut ON niitä hotspotteja..
Sysmässä putosin viime kevään loppupuikoilla,tiesin naapurin olevan mökillään (n.300m) ja ehkä näkevän tilanteen ikkunasta joten könyttyäni ylös aukosta,piti siihen jäädä lähelle viel pilkille istuskelee,ihan näyttääkseni et eihän täs mtn,normi mulaus kaikki rinnasta alaspäin märkänä,mut oli tod lämmin ilma..

[Satunnaiskalastaja]

Ehkäpä omakin kokemus voidaan jäihin putoamiseksi laskea, kirjaimellisesti. Isketäämpä vähän tarinaa siitä.
Harvinaisempi tapaus. Putosin näet tyylikkäästi veneestä, jäihin. Veneestähän kyllä monet putoavat, mutta useimmat sulaan veteen. Ja saavat siitä jopa mainetta, niin kuin se äidin veli. Ehkä joku putoaa rannallekin, varsinkin näin talvisaikaan kun veneet ovat telakalla. Tämä tapahtuma olisi kyllä pitänyt saada videolle. Olin näet soutuveneellä tulossa rantaan. Rannat olivat jäätyneet sen verran ettei airoilla mitään tehnyt, eivät lavat menneet soutaessa jäästä läpi, ja muutenkin tuo teräsjään läpi iskeminen rikkoo lapojen reunat nopeasti. Tilanne oli onneksi ennakoitu ja mukana olikin tältä varalta venehaka, tai oikeastaan keksi – siis sellainen tukkihaka, jossa on hiukka venehakaa terävämmät iskuterät - enhän minä tuota siltikään ole tuulastukseen käyttänyt. Rupesin sillä sitten työntelemään jäästä tukea ottaen venettä rantaan päin. Homma meni niin että seisoin poikittain veneen perässä oikea kylki eteenpäin, ja työnsin kokan vauhdilla jään päälle; sitten siirryin keulaan jolloin jää alta murskautui, ja taas sama kuvio yhä uudestaan. Tapahtuipa siinä niin että kerran kun voimalla työnsin venettä eteenpäin, kokka luisuikin jäänsyrjää oikealle, samalla kun veneen keskiosa tukeutui sivulta jäihin. Tämähän aiheutti semmoisen vipuvaikutuksen, jotta veneen peräosa äkisti syöksähti vasemmalle. Siinä kun itse seisoin poikittain, niin ikään kuin vene karkasi alta. En nähnyt mennen elämäni virtaavan silmieni editse, mutta tajusin kyllä heti että nyt on painopiste reunan ulkopuolella ja odotettavissa komia loiskahdus selkä edellä veteen.
Vaan kyllä sitä tuossa tilanteessa hitaampikin pää tuplaa kellotaajuuden, muttei siinä silti jouda Havukka-ahon sinisiä miettimään. Siitä irrallisesta tukkihaasta vasemmassa kädessä ei tuossa tilanteessa ollut mitään hyötyä, ja päästinkin haasta irti jottei käteni mahdollisesti vahingoittuisi vääntymällä sitä ja veneen laitaa vasten. Vielä ilmassa ollessani ehdin suunnitella tahattomasti alkaneen voimisteluliikkeen loppuun. Vielä oli varauduttava jään varalle ja muistettava vetää keuhkot täyteen happea. Joten siis leuka tiukasti rintaa vasten, jottei kaali kumahda ja samalla molemmat kädet etukautta ylös vaimentamaan törmäystä ja suojaamaan korvia. Siitä sitten rytisten jään läpi selkä edellä, mutta eihän vielä kaikki ollut läheskääm ohi. Tilanne näet oli kehittymässä sillä tavalla ikävästi että jalkani eräkenkineen olivat jäämässä veneeseen. Kuvittelin itseäni siinä polvitaipeista roikkuen tekemässä vatsalihasliikkeitä yrittäen nousta vesi loiskuen tuosta asennosta veneen laidan kuivemmalle puolelle. Epäilin moisen onnistumista. Niinpä sitten päätin avustaa putoamisliikettä soveltaen seiväshyppytyyliä, joten ylävartalon painuessa veden alle nostin jalkani sujuvasti riman yli. Tähän asti kaikki meni tyylikkäästi, mutta jotenkin tuossa ei pahemmin enempää sukeltamisintoa riittänyt, vaan yhdellä kädenheilautuksella kampesin itseni veden alla sivuttain ja pystyyn, tarrasin vasemmalla kädellä veneen laitaan, siivosin toisella kädellä isompia jäänpaloja syrjään samalla testaten veneen kallistuksenkestävyyttä. Tuntui kestävään niin molemmin käsin laidasta kiinnin ja kampesin itseni takaisin veneeseen. Ja taas sama kuvio uudestaan. Ei siis sukelluksia mutta sittä työntelyä.

On muuten todettava että kun alla oli ns. tekninen alusasu, niin ei tullut edes kylmä tuosta sukelluksesta. Paitsi jaloille. Ainut harmittava seikka oli vesi kengissä.

[kirppu]

Kerrotaanpa vielä yksi juttu nuoruudesta. Olin kuusamossa hiihtolomalla enoni luona. Pilkkimässä tietenkin. lunta oli metsässä metri ja jäälläkin jonkinverran.Lähiranta ei onkipaikaksi kelvannut vaan piti hiihtää muutama kilometri sille taimen/ahvenjärvelle.Hiihtiminä oli poromiesten sukset, liki kolme metriä pikät ja 10cm leveät ja nehän kantoi.

Piti siis hiihtää järven selän yli ja sitten kapea kaistale metsää, josta alkoi toinen järvi, jossa piti kalan uida. Järven yli parikilometrinen meni hyvin, mutta tuo metsäkaistale oli tuskaista pusikkoa. Niinpä minä kokeilemaan järviä yhdistävän puron jään kantavuutta. Kestihän se jonkinmatkaa, mutta mikä lie tullut putura siihen, niin yks kaks jää petti suksien alla. Petti niin, että suksen kannat tökkäsi puron pohjaan ja kärjet osoitti kohti taivasta. vettä oli toista metriä ja minä siinä reppu selässä epämukavassa asennossa. Sen verran oli nuorella pojalla vatsalihaksissa puhtia, että sain punnerrettua itseni ylös niin, että käsi yletti ranta pajukkoon. Siitä sitten käsin vetämällä ylös.

Katselin hetken vaurioita ja huokasin. Ei ollut kengät edes kastuneet, eikä vaatteet. Matka jatkui kohti taimenjärveä. Sainkin sillä reissulla pikkutaimenen "lohipilkillä" ja pussillisen ahvenia ässätasureilla.

Poronkin tapasin tuolla reissulla. Sillä oli vaikeata. Jalka oli mennyt pusikossa poikki. Ilmoitin siitä poromiehille ja he päästivät eläinrukan kärsimyksistään.

Olisi siinä voinut käydä huonostikkin tuolla purolla.

[mylläri]

Kolme kertaa on mennyt rantavesissä läpi siten, että ihan pohjasta ponkaisemalla on päässyt kuiville. Kerran tuli uitua vähän pitempään reiässä, mutta silloinkin oli kyllä ranta lähellä ja kaverit vieressä joten todellista hätää ei ollut. Tosin tuossa tapauksessa olisi voinut käydä huonomminkin, sillä oltiin juuri ylitetty tuo sisäjärvi kolmeen pekkaan vieretysten kävellen, ja jää olisi voinut pettää keskelläkin. Onneksi se petti vasta vastarannalla, mutta jälkikäteen kyllä mietittiin että taisi se jää vähän notkua siinä keskelläkin...
Kaikki tapaukset on olleet keväällä merenkurkun vesillä. Viime keväänäkin meni vyötäröä myöten, kun ajauduin potkukelkalla liian lähelle kaislikkoa. Aurinko oli pehmittänyt jään kaislikossa, mutta vieressä oli ihan kovaa jäätä. Tuo tapahtui aamulla ja ihan hyvin pystyi vielä pitkän päivän pilkkimään senkin jälkeen.

Taitaa tilastojen valossa suomen vaarallisin ammatti olla ammattikalastaja, veikkaisin että kalastus olisi ykkönen myös jos harrastusten vaarallisuutta tilastoitaisiin. Aika helposti se yksi arviointivirhe tapahtuu jos paljon liikkuu vesillä.

[topi52]

Muutaman kerran olen mulahtanut.viimetalvena isolla selällä oli jännät paikat kun halkaisi kunnon railon avannon kohdalta.siinä tasuria heiluttelin ja kattelin avantoon.kerrasta repesi avanto isommaksi.halko railon vierestäkin palasiksi kilometrien matkalta.kova pamaus ja lensin selälleen muutaman neliön palaselle ja siinä jääkin kävi varmaan metriä korkealla.viimen kuin rupes tilanne rauhoittumaan niin nousin ylös ja palasia pitkin juoksemalla lähimpään saareen kun ei yli päässyt mistään oli varmaan 10 metriä leveästi halki parhaimmillaan.teräsjäätä oli yli 20 senttiä joka paikassa.tällä kerralla ei edes kengät kastunut mutta joku 10 vuotta sitten kastu kaikki kamppeet.kaveri veti köydellä ylös.sillonki oli 15 senttiä aiemmilla paikoilla jäätä.ylös pääsyn jälkeen vaattet pois ja kaverilta haalarit ja autoon juosten.toinen jalka on mennyt monet kerrat läpi.

[daddycool]

topin homma aika paha,onneks on täälllä kirjoittamassa.itelläni n20v sitten pahin paikka ,madepilkillä salmessa pakkasta 28astetta reppujakkara seljässä,autolle 4km matkaa ja jäästä läpi.oli kankeeta juosta autolle kalat tyhjensin avannon viereen kirottuani pöljää kullia mikä käveli sulaaan siinä oli yön jää missä uusi lumi päällä.pihalla soitin corollan torvea ja vaimoni tökkäsi rattiin jäätyneen ukon ulos ,vei suihkuun että sai kuorittua haalari pois.

[Apena]

Putosin jään läpi aamulla kainaloihin asti jossa sitten pohja tulikin vastaan, jää oli mustaa paikoitellen mutta arvelin että se vielä kestää enkä tullut ottaneeksi jäänaskaleita kalapakista.
Alas meno kävi hyvin nopeasti ja ylöspäin lähes yhtä nopeasti. Käännyin vaistomaisesti selkä jään reunaa vasten ja levitin käteni ja heilautin ensin oikean jalan jään päälle ja kiepsautin siitä sitten itseni jäälle.

Pentti

[jamael]

En ole vielä tipahtanut ja toivottavasti en tipahdakkaan...

[tiedetom]

Minä putosin 30 vuotta sitten kevätjäihin niin, että rintataskussa olleet röökit jäi kuivaksi. Oltiin kaverin kanssa nautiskelemassa keväisestä auringonpaisteesta ja kumisaapas upposi tuon tuostakin 5-10 senttiä kunnes alla oli kestävämpää jäätä. Äkkiä saapas upposikin aika syvälle ja laitoin vaistomaisesti toisen jalan uponneen viereen ja silloin mentiin. Oltiin varmaankin noin 13-vuotiaita mutta kaverini oli nopea-hoksottiminen ja heittäytyi makaamaan jäälle ja riisui samalla takkinsa. Ihailtavaa uhrautumista mutta täysin turhaa, vesi oli nimittäin pirun kylmää ja tulin avannosta ylös mikrosekunnissa. Pyörin kymmenisen metriä tulosuuntaan ja sitten juostiin kotiin. Oli varmaankin kymmenisen astetta lämmintä ja äiskälle selitin isompien poikien kiusanneen ja pakottaneen mut läheisen lammen rannassa uimaan. Meni läpi niinkuin ukko jäästä.
Nyt olen kyllästynyt tähän kotielämään siinä määrin, että lähden jäätä pitkin Espoon edustalle johonkin saareen viikoksi kunhan jäät kestää. Minkälainen on jäätilanne Espoonlahden suulla Pentalasta etelään? Suuntana olisi ehkä Rövaren.

-t-