Moro Kitkaton,kitkaton kirjoitti:Tuolla on vähän juttua tuosta , ettei emon tarvii välttämättä olla ns possu , jotta jälkeläisistä
kasvaisi myös kehukaloja .
Samoin on esim Kitkan viisas "pienikasvuinen muikku " kun se siirretään sopivaan vesistöön , niin kasvu on todella kova.
Elinympäristö vaikuttaa kalojen kasvupotentiaaliin aivan jokaisessa vesistössä. Jokainen vesistö määrittelee kalojen kasvuolosuhteet ja sitä kautta potentiaalin keskipainon kasvulle.
Pienikasvuisesta ”purotaimenesta” (tuota termiähän ei ilmeisesti enää saa käyttää) kasvaa täysiverinen ja kookas ”meritaimen” kun se siirtoistutetaan oikeisiin olosuhteisiin. Sama pätee myös toisinpäin, eli kookkaan kasvupotentiaalin kalasta tulee kääpiökasvuinen elinympäristön johdosta.
Kuten aiemmin kirjoitin, jokainen ekosysteemi on oma yksilöllinen kokonaisuutensa. Yksilöllinen kokonaisuus muodostuvat muuttujista, joita ovat mm. tuo kalakannan geeniperimä ja elinympäristön tarjoamat mahdollisuudet.
Kääpiöityneissä populaatioissa on saatu merkittävää keskipainon kasvua aikaan myös harventamalla ylitiheää populaatiota. Jäljelle jääneillä on enemmän ravintoa ja sitä kautta mahdollisuus kasvaa suuremmiksi. Kokeissa on myös yleensä pitkällä juoksulla havaittu se että populaatiolla on taipumus palautua takaisin tuohon kääpiöityneeseen lähtötilanteeseen. Elinympäristön tarjoamat resurssit, sekä geeniperimä, määrittävät tuon pitkän aikavälin ”luonnollisen tasapainon” tilan.
Teoreettisesti on mahdollista löytää johonkin tiettyyn elinympäristöön soveltuva geeniperimä, joka kasvaa ”alkuperäistä” kantaa suurempikasvuiseksi. Käytännössä tämä menetelmä on kuitenkin melkoista lottopeliä, koska luonnossa noita vielä tuntemattomia ekosysteemin muuttujia riittää, kuten aiemmin kirjoitin.
Myös elinympäristön tarjoamat olosuhteet muuttuvat kaiken aikaa. Joten joskus historiassa johonkin elinympäristöön suurikasvuisen geeniperimän omannut yksilö, ei välttämättä omaakkaan noita tämän hetkisten elinolosuhteiden otollisimman dna-loton kirjainyhdistelmiä.
Tämä siis tarkoittaa sitä että kaikista elinympäristöistä ei voi tulla ennätyskalojen elinympäristöä, vaikka tehtäisiin kuinka hienoja tukitoimenpiteitä.
Tämä fakta ei kuitenkaan sulje pois keskimääräistä suurempien yksilöiden takaisin laskemisen hyödyllisyyttä. Jos jollakin yksilöllä on kyseiseen elinympäristöön sopivat geenit, jotka ovat mahdollistaneet tuon yksilön kasvamisen keskimääräistä isommaksi kyseisessä ympäristössä, niin on vähintäänkin toivottavaa, että kyseinen yksilö saa jatkaa sukuaan myös jatkossa. Tällä ”luonnonvalinnalla” edesautetaan kyseiseen elinympäristöön sopivien ja haluttujen geenien mahdollisimman hyvä leviäminen. Keskimääräistä isomman yksilön vapauttaminen lisää aina todennäköisyyttä keskipainon kasvamiselle pitkällä juoksulla. Mikään tae se ei kuitenkaan ole, koska on myös mahdollista että jokin elinympäristö sietää vain minimaalisen määrän noita tavoitellun kokoluokan yksilöitä.
Edellä mainittujen seikkojen johdosta olen kirjoittanut keskimääräistä suurempien yksilöiden vapauttamisesta. Jossain kohteessa se voi olla ahvenen osalta vaikkapa 1 kilo ja jossain toisessa vaikkapa 0,5 kiloa. Terminä keskimääräistä suurempi vaihtelee vesistöittäin. Optimitilanteessa jos suositaan kuitenkin säännöllisesti keskimääräistä suurempien yksilöiden vapauttamista, saavutetaan pitkässä juoksussa tilanne, jossa kyseisen elinympäristön kokojakauma ohjautuu suurimpien mahdollisten yksilöiden suuntaan.
Kalastuskulttuurimme on jo pitkään omalla käyttäytymisellään ohjannut kalakantoja vastakkaiseen (pienikasvuiseen) suuntaan, ottamalla saaliiksi nimenomaan suurimmat yksilöt. Tämän johdosta olisi suotavaa, että tulevaisuuden kalastuskulttuuri ohjaisi kantaa ennemminkin keskipainoa kasvattavaksi, kuin alentavaksi. Jos tämä ohjaava käytäntö on hallitseva toimintatapa, saavuttaa kalakantamme parhaan mahdollisen keskipainon pitkässä juoksussa. Tämä mahdollisuus toimii myös kalojen elinolosuhteiden muuttuessa, pitkässä juoksussa. Se ehdinkö minä tai sinä nauttia tuosta muutoksesta, on toinen asia. Monelle se ei ole ainoastaan toinen asia vaan ensisijaisesti toissijainen asia.