Pitäisikö isot (pilkki)ahvenet vapauttaa?

[-K-]

Tuolla on vähän juttua tuosta , ettei emon tarvii välttämättä olla ns possu , jotta jälkeläisistä
kasvaisi myös kehukaloja .
Samoin on esim Kitkan viisas "pienikasvuinen muikku " kun se siirretään sopivaan vesistöön , niin kasvu on todella kova.

Moro Kitkaton,
Elinympäristö vaikuttaa kalojen kasvupotentiaaliin aivan jokaisessa vesistössä. Jokainen vesistö määrittelee kalojen kasvuolosuhteet ja sitä kautta potentiaalin keskipainon kasvulle.

Pienikasvuisesta ”purotaimenesta” (tuota termiähän ei ilmeisesti enää saa käyttää) kasvaa täysiverinen ja kookas ”meritaimen” kun se siirtoistutetaan oikeisiin olosuhteisiin. Sama pätee myös toisinpäin, eli kookkaan kasvupotentiaalin kalasta tulee kääpiökasvuinen elinympäristön johdosta.

Kuten aiemmin kirjoitin, jokainen ekosysteemi on oma yksilöllinen kokonaisuutensa. Yksilöllinen kokonaisuus muodostuvat muuttujista, joita ovat mm. tuo kalakannan geeniperimä ja elinympäristön tarjoamat mahdollisuudet.

Kääpiöityneissä populaatioissa on saatu merkittävää keskipainon kasvua aikaan myös harventamalla ylitiheää populaatiota. Jäljelle jääneillä on enemmän ravintoa ja sitä kautta mahdollisuus kasvaa suuremmiksi. Kokeissa on myös yleensä pitkällä juoksulla havaittu se että populaatiolla on taipumus palautua takaisin tuohon kääpiöityneeseen lähtötilanteeseen. Elinympäristön tarjoamat resurssit, sekä geeniperimä, määrittävät tuon pitkän aikavälin ”luonnollisen tasapainon” tilan.

Teoreettisesti on mahdollista löytää johonkin tiettyyn elinympäristöön soveltuva geeniperimä, joka kasvaa ”alkuperäistä” kantaa suurempikasvuiseksi. Käytännössä tämä menetelmä on kuitenkin melkoista lottopeliä, koska luonnossa noita vielä tuntemattomia ekosysteemin muuttujia riittää, kuten aiemmin kirjoitin.

Myös elinympäristön tarjoamat olosuhteet muuttuvat kaiken aikaa. Joten joskus historiassa johonkin elinympäristöön suurikasvuisen geeniperimän omannut yksilö, ei välttämättä omaakkaan noita tämän hetkisten elinolosuhteiden otollisimman dna-loton kirjainyhdistelmiä.

Tämä siis tarkoittaa sitä että kaikista elinympäristöistä ei voi tulla ennätyskalojen elinympäristöä, vaikka tehtäisiin kuinka hienoja tukitoimenpiteitä.

Tämä fakta ei kuitenkaan sulje pois keskimääräistä suurempien yksilöiden takaisin laskemisen hyödyllisyyttä. Jos jollakin yksilöllä on kyseiseen elinympäristöön sopivat geenit, jotka ovat mahdollistaneet tuon yksilön kasvamisen keskimääräistä isommaksi kyseisessä ympäristössä, niin on vähintäänkin toivottavaa, että kyseinen yksilö saa jatkaa sukuaan myös jatkossa. Tällä ”luonnonvalinnalla” edesautetaan kyseiseen elinympäristöön sopivien ja haluttujen geenien mahdollisimman hyvä leviäminen. Keskimääräistä isomman yksilön vapauttaminen lisää aina todennäköisyyttä keskipainon kasvamiselle pitkällä juoksulla. Mikään tae se ei kuitenkaan ole, koska on myös mahdollista että jokin elinympäristö sietää vain minimaalisen määrän noita tavoitellun kokoluokan yksilöitä.

Edellä mainittujen seikkojen johdosta olen kirjoittanut keskimääräistä suurempien yksilöiden vapauttamisesta. Jossain kohteessa se voi olla ahvenen osalta vaikkapa 1 kilo ja jossain toisessa vaikkapa 0,5 kiloa. Terminä keskimääräistä suurempi vaihtelee vesistöittäin. Optimitilanteessa jos suositaan kuitenkin säännöllisesti keskimääräistä suurempien yksilöiden vapauttamista, saavutetaan pitkässä juoksussa tilanne, jossa kyseisen elinympäristön kokojakauma ohjautuu suurimpien mahdollisten yksilöiden suuntaan.

Kalastuskulttuurimme on jo pitkään omalla käyttäytymisellään ohjannut kalakantoja vastakkaiseen (pienikasvuiseen) suuntaan, ottamalla saaliiksi nimenomaan suurimmat yksilöt. Tämän johdosta olisi suotavaa, että tulevaisuuden kalastuskulttuuri ohjaisi kantaa ennemminkin keskipainoa kasvattavaksi, kuin alentavaksi. Jos tämä ohjaava käytäntö on hallitseva toimintatapa, saavuttaa kalakantamme parhaan mahdollisen keskipainon pitkässä juoksussa. Tämä mahdollisuus toimii myös kalojen elinolosuhteiden muuttuessa, pitkässä juoksussa. Se ehdinkö minä tai sinä nauttia tuosta muutoksesta, on toinen asia. Monelle se ei ole ainoastaan toinen asia vaan ensisijaisesti toissijainen asia.

[levanter]

Haloo, nyt vähän suhteellisuudentajua näihin "pilkkiniilo geenimanipuloi"-fantasioihin. Muutama poleeminen huomio:

1. Ekosysteemeissä geneettisen diversiteetin maksimointi on hyve: sillä tavalla ne voittajakombinaatiot löytyvät. (Aivan perustellusti voitaisiin väittää että toistakymmentä kertaa kuteneen possun laskeminen altaaseen on kaukana ekoteosta, sillä se johtaa vain ko. geenipatterin yliedustukseen/degeneroitumiseen.)

2. Appuran eloonjäämistaistelossa ihminen on yksi luontainen vihollinen. Eikö ole epäloogista paapoa juuri niiden yksilöiden geenejä, jotka eivät osaa erottaa lyijyä lihasta?

Lisäksi ihan lonkalta väitän, että yksittäisten appuroiden kasvaminen possukokoon on enemmän onnellisten sattumien kuin geneettisen ylivertaisuuden ansiota. Lisäksi en jaksa uskoa, että hedelmöitetyn mädin niukkuus edustaisi ahvenkantoja säätelevää minimitekijää, vaan sitä tavaraa riittää ja kato käy myöhemmin. Jos nämä hypoteesit pitävät paikkansa, C&R:lle ei ole perusteita.

Kaikista eniten ihmetyttää se, etteivät nämä ensimmäisiä kiviä viskovat moralistit ja pilkkitoveriden demonisoijat näe omassa toiminnassaan mitään kyseenalaista. Kuitenkin, parhaiten pilkkiniilo ahvenkantoja hoitaa pysymällä pois jäältä.

[Perkaaja]

Levanter kirjoittaa hyvin! Itsellänikään ei ole semmoista napo-kompleksia että luulisin vapavälinein pystyväni vaikuttamaan ahven kantoihin sitä tai tätä. Jos onnistuu pilkillä saamaan 3 yli kilon ahventa samalla reissulla on niitä oltava vedessä läjäpäin. Miksei muuten nämä kalanpussaajat kohdista pyyntiään särkikaloihin jotka runsaudellaan vääristävät monenkin rehevöityneen vesistön kalaston.

[Ranex]

Täällä mitåän kiviä ole viskottu, jotkut vaan ei ota enempää kuin tarvitsee. Aina voi perustella omia tekemisiä milloin milläkin. Isojen kalojen takaisin päästämistä tuskin voidaan ainakaan ahnehtimiseksi sanoa, toisin voi olla, kun niitä ei päästetä takaisin, riippuen tietenkin tapauksesta.

Olisitte tyytyväisiä saatte papittaa nekin kalat, mitkä muut päästävät. Itse jatkossakin päästän isot kalat takaisin. Ihme juttu kun siinäkin nähdään jotain kamalaa, mun puolesta voitte papittaa vaikka äiteenne, jos vaan pystytte senkin perustelemaan itseänne tyydyttävällä tavalla.

Ja tämä ei ole sitten jeesustelua teen vaan juuri niin kuin parhaalta tuntuu ja olen sata varma, että niissä vesissä missä kalastan olen tuosta hyvästä saanut useammin kalaa, ahnehtimalla olisi jäänyt luu kouraan ajat sitten, suhteellisen helppoja kohteita pyytää tyhjäksi.

[-K-]

Muutama poleeminen huomio:

1. Ekosysteemeissä geneettisen diversiteetin maksimointi

2. Eikö ole epäloogista paapoa juuri niiden yksilöiden geenejä, jotka eivät osaa erottaa lyijyä lihasta?

-yksittäisten appuroiden kasvaminen possukokoon on enemmän onnellisten summa

-en jaksa uskoa, että hedelmöitetyn mädin niukkuus edustaisi ahvenkantoja säätelevää minimitekijää.

-Jos nämä hypoteesit pitävät paikkansa, C&R:lle ei ole perusteita.

-etteivät nämä ensimmäisiä kiviä viskovat moralistit ja pilkkitoveriden demonisoijat näe omassa toiminnassaan mitään kyseenalaista.

- Kuitenkin, parhaiten pilkkiniilo ahvenkantoja hoitaa pysymällä pois jäältä.

Kuinka sä perustelet että keskimääräistä suurempien yksilöiden tappaminen lisää diversiteettiä enemmän kuin niiden vapauttaminen? Heterogeenisyyttä tarvitaan aivan varmasti, mutta et voi rehellisesti väittää että vanhakantainen malli olisi yhtään sen parempi monimuotoisuuden lisäämiseksi? Toki jos tuo ajattelu käännetään täysin päälaelleen (tapetaan ainoastaan pienet ja keskisuuret yksilöt) ja viedään utopia-asteelle saakka, niin silloinhan kyseinen populaatio muuttuu homogeeniseksi. Koska tiedät noinkin paljon luonnon monimuotoisuudesta, niin ymmärrät varmasti että luonto pitää pitkässä juoksussa huolen populaation heterogeenisyydestä? Lopussa sitten toteat kuitenkin olevasi sitä mieltä että parhaiten ahvenkantoja hoidetaan pysymällä pois jäältä (eli olemalla vaikuttamatta populaation rakenteeseen). Kumpaa mieltä sinä nyt sitten olet? Tulisiko vaikuttaa maksimaalisesti vai minimaalisesti?

Kakkoskohdassa vetäsit sitten kortin, jonka perusteella kalan virhearvio oli geneettinen? Eli olet siis rehellisesti sitä mieltä että tuo appura parka edusti sitä älyllisesti huonompaa geeniperimää, jonka oli hyväkin tulla poistetuksi populaatiosta? Herkkiä refleksejä kun on hieman hankalampi laittaa geneettiseksi virheeksi/heikkoudeksi kalojen kohdalla. Ajattelevan olennon kohdalla tilanne onkin sitten toinen. Ja tämänkin kohdan kumoat viimeisellä lauseellasi. Päätä jo…

Yksittäisen appuran kasvaminen possukokoon on varmasti ja aina onnellisten sattumien summa, riippumatta siitä mitä kaloista päästetään takaisin kasvamaan. Tarkoitatko silti sitä ettei tuota onnekkaiden sattumien määrää kyseisessä populaatiossa voi ylläpitää tai kasvattaa, valikoivalla kalastuksella?

Eikä ahvenen kohdalla koko keskustelussa ollut varmasti kyse tavaran riittävyydestä, muille kuin ilmeisesti sinulle. Tavaraa riittää ahvenen osalta aivan varmasti pilkittäväksi asti kuten aiemmin jo on kirjoitettu. Kysymys on ollut vain ja ainoastaan tavaran laadusta ja ihmisen vaikutuksesta tuon laadun määrään.

Minä en todellakaan ole heittämässä kiviä sinun suuntaasi, tee kuten parhaaksi näet, toveri. Mutta et voi heittää tuollaisia asiantuntijalausuntoja pokalla, jotka on lahjakkaasti revitty irti koko kirjoitetusta tekstistä. Lisäksi esität vielä ”lausunnossasi” omat väitteesi kumoavan loppukaneetin, joten eihän tuo nyt ihan tuubiin mennyt. Mitä sinä hyödyt siitä jos mahdollisimman moni ei päästäkkään noita isoja yksilöitä takaisin kasvamaan?

Kirjoitin koko ajan muutenkin valikoivasta kalastuksesta, joka eroaa merkittävästi C&R-kalastuksesta. Ja kirjoitin myöskin että olen todellakin nähnyt paljonkin väärää omassa kalastamisessani…

Ja lopuks vielä Perkaajan kysymykseen, miks ei särkikaloihin? Jos niitä pyydettäisiin pussausmeiningillä ni ne ei vähenis toivottua tahtia. Ja jos sinäkin laskisit ne kaikki sun kolme kilosta aaboo takasin jatkaa ruokailuaan, ni ois ainakin kolme vähentämässä tota sun käsiinrevennyttä särkikantaa. Tosin en rehellisesti sanottuna usko että toi riittää teidän rehevöitymisongelmiin. Jos olet kuitenkin sitä mieltä et kaikki kalat on lahdattava, ni etkös sinä ois parempi jantteri tuossa särkiongelman hoidossa?

Mistä näitä provoilijoita oikein tulee? Riippumatta siitä mitä mieltä mistäkin aiheesta olette, ni voisitte kerääntyä omaan ketjuunne ja polemisoida keskenänne, eli käytönnössä taputtelisitte toisianne olalle, vai mitäkö se polemiikki ei tarkoittanutkaan?

[Nocturnal Animal]

Itse en näe estettä isonkaan kalan papittamiselle ja ruokana hyödyntämiselle oli sitten kyseessä ahven tai jokin muu. Mielestäni tärkeämpää on se montako tällaista kalaa papittaa ja ennen kaikkea mistä? On huomattavan eriasia papittaa esimerkisi 100 isoa kalaa monesta eri vesistöstä ja laajalta alueelta kuin sama määrä pienestä lammesta tai yhdestä kuumasta paikasta. Entistä tarkemmin asiaa tulisi miettiä sellaisissa paikoissa joissa kalastuspaine on kohtuuttoman iso verrattuna kalastoon.

Isojen ahventen tärkeydestä kalapopulaatiolle on olemassa tutkittuakin tietoa. Ison ahvenen jälkeläisiä syntyy monin kertainen määrä pienempiin ahveniin verrattuna. Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin jälkeläisten isompi koko. Kuoriutuneiden kalanpoikasten ollessa keskipainoltaan suurempia ne omaavat huomattavasti enemmän potentiaalia kasvaa/selvitä aikuiseksi asti. Suurempi koko poikasena antanee vauhtia myös kalan kasvuun. Näin kala saavuttaisi suuremman koon nuorempana ja mahdollisuus kalaravintoon siirtymiselle tulisi aikaisemmin. Näin ollen näkisin myös mahdollisuuden kasvaa oikeaksi suurahveneksi, olevan suurempi. Tämäkös meitä kalamiehiä ilahduttaa.

Se mikä minua jaksaa ihmetyttää, on otetun kalan hyödyntämättä jättäminen. Esim Raippaluodossa on joskus tullut törmättyä metsässä oleviin ahvenkasoihin, kun ei ole jaksettu/viitsitty kantaa kotia asti. Vielä enemmän ihmettelen niitä jotka jaksavat kantaa kalat kotia asti, mutta laittavat ne siellä roskiin. Yhden "alibikalan" emännälle vielä ymmärtää, mutta että roskiin voi mennä pussillinen priima tavaraa. Eikö olisi helpompaa laskea kalat suoraan takaisin avantoon kuin raahata niitä kilometri kaupalla ja sitten hylätä ne?

Yksi mielenkiintoinen ryhmä ovat kalastajat jotka eivät viitsi/osaa käsitellä kaloja. Tämäkään taito ei ole enää itsestäänselvyys, etenkään nuorempien kalamiesten keskuudessa. Saattaahan jopa olla, että kalan mausta ei pidetä tai sitä ei osata laittaa. Joillekin tällaisille henkilöille C&R-kalastuksesta kehittyy sitten se ainut uskonto jota jaetaan ilolla muille. Omaa osaamattomuutta peitellään hyvän asian alle. En toki yritäkään väittää, että kaikki tai edes enemmistä tekisi näin. Missään tapauksessa ei ole väärin päästää kaloja takaisin. Kuitenkaan se ettei niitä halua hyödyntää ei saa olla syy sille, ettei kukaan muukaan saisi syödä niitä.

Itseleni kelpaavat tarvittaessa kaiken kokoiset ahvenet. Ainakin minun keittiössä tehdään ruokia joihin paras kalankoko ei ole se puolikiloa. Tärkeintä on se, että minkä kannan kotiin myös syön. Mielestäni on melkoista jeesustelua arvostella ketään joka hyödyntää saaliinsa ruokana. Jokainen päivä jonka pystyn olla ostamatta kaupasta lihan ja kalankorvikkeita on askel eteenpäin. Kestävällä tavalla hyödynnettynä kala- ja riistakannat palvelevat kaikkia parhaiten.

[Ranex]

Nocturnalin tekstin voin allekirjoittaa, sillä mistä isonkalan saa ja kuinka iso, mikä laji on merkitystä. Itsekin voisin ottaa selkeästi isomman ahvenen esim. S-pyhäjärveltä mitä taas eräältä pikkujärveltä, missä biomassa täysin toista luokkaa. Kaikki mikä saa pappia myös syödään.

[levanter]

-K-: Wittgensteinia mukaellen: "Onko provoilija provoilija itse, vai se joka määrittelee provoilijan?". Ainakin se assu älähtää, johon kapula kalahtaa .

En tiedä mitä pimeää kalanpussaajien menneisyydestä löytyy kun yrittävät harrastaa anekauppaa Ahdin kanssa. Lammaspaimenen ilme kasvoilla koukutetaan luontokappaleita, jäädytetään silmät ja niistetään limat. Sitten tungetaan tärvellyt raitapaidat takaisin putkeen. Tämän jälkeen hymistellään hymnejä, lyödään itsensä ritariksi ellei peräti pyhimykseksi. Ajetaan kotiin ja manataan toisin toimivia kanssakalastajia alimpaan hornaan.

Ranex: Olen tismalleen samaa mieltä, että enempää kuin jaksaa syödä ei pidä kalastaa. Mutta toisin kuin pussaajat, olen myös sitä, mieltä, että kun mitta täyttyy voi kehiä siimat ja hipsiä himaan. No need to release. Ei tarvetta valikoida. Ever! It's that simple!

Jos tällainen ajattelu on provoilua niin sitten on. Mutta turha "valikoivien kalastajien" on muita neuvoa ja hurskastella. Eläinrääkkäyksestähän heidän toiminnassaan on kyse, turha sellaisilla meriiteillä on muita neuvoa tai edes paheksua.

[Jou40]

-jouni

[Ranex]

jep. Kotiin lähtö/kalastuksen lopettaminen on ehdottamasti paras vaihtoehto, kun kalaa on jo riittävästi. Vaikeaahan se on syönniltä lähteä tunnustetaan, varsinkin jos alla on reissun isoimmat nyppimässä. Eikä sitä aina tartte siihen kyetäkkään, kunhan ajattelee kalastaessaan kestävää kalastusta, miten saisi ne ruokakalat jatkossakin.

[Jami-]

Kysymyksiä:

a) onko tämä totta, vai keksittyä.
b) jos olen käsittänyt oikein, niin päijänne on pilkkivetenä aika vaikea; niin pitää olla hyvä paikka, koska ei noita 400-600 g ahvenia joka reissulla tule. En ole koskaan kalastanut päijänteellä, mutta olen lukenut tuota tasuriahven-ketjua yms. muuta päijänteeseen liittyvää ja jäänyt semmoinen mielikuva, että päijänne on pilkkijärvenä vaikea.
Laitappa paikan koordinaatit ketjun jatkoksi, niin varmasti päijänteen kalastajia kiinnostaa tämmöinen "mansikkapaikka".
c) Jos tämä on jonkin pilkkijän rutiini, niin voisi olla syynä:
-ei halua siivota, eikä kantaa kotiin, kyllä luonto hoitaa. Saattaa vihata jopa kalan makua tai on kalalle allerginen---ei syä kalaa, mutta kalastaa jännityksen vuoksi.
Näissä tapauksissa kannattaa kalat kuitenkin vapauttaa.

Itse kannan sintitkin kotiin tai sitten heitän takaisin avantoon.

A) Totta
B) En usko, että täällä on sen isompaa Ahventa ku muuallakaan Päijänteellä.

[Sasseli_]

Otahan seuraavan kerran kuvakin niin alkaa tulla jutulle uskottavuutta. Lähinnä ton kokoluokan suhteen.

Ja vaikka asia olisikin kertomallasi tavalla niin so what? Päijänteelle pilkkii päivittäin hirveä määrä immeisiä. Jos siellä yksi, ilmeisesti helvetin taitava kalastaja-vatipää toimii kuvailemallasi tavalla niin mitä sitten? Tehdään nettiin triidi ja paheksutaan oikein porukalla? Ja ollaan niin saakelin huolissaan. Siinä vaiheessa kun tuo rupee olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus niin asialla olisi jotain merkitystäkin. Idiootteja on ollut aina ja tulee aina olemaankin, eikä se tällaisella oman kilven kiillottelulla muutu miksikään.

Varsinkin kun tuolla oli jo ketju, joka liittyy täysin tähän aihepiiriin.

[-K-]

Nocturnal,

Pääosin kanssasi samaa mieltä. Tuo montako papittaa ja mistä on vaan melko hankala määritellä, varsinkin massoja ajatellen, koska ei ole aina kovin helppoa arvioida kannan tilaa tapauskohtaisesti esim. uudessa paikassa. Siksi pitäisin hyvänä että suomalisessa kalastuskulttuurissa lisääntyisi kohtuullisuuden ja valikoivan kalastuksen ajattelu. Joka tapauksessa kohtuullisuuteen uskon myös itse, enkä edelleenkään ole puhtaan C&R:n kannattaja varsinkaan ahventen suhteen. Tuo C&R on mielestäni oikeutettua silloin kun kalakanta on vähäinen / muuten heikossa tilassa. Kalojen jäälle jättämistä tai roskiin heittämistä en myöskään pysty ymmärtämään. Roskiin heittämistä ei varmasti kukaan pysty selittämään mitenkään, mutta mielestäni tuo jäälle jättäminen on monessakin tapauksessa aivan yhtä turhaa kuin roskiinkin heittäminen.

levanter,

Niin no, tuota, muistaakseni se en minä ollut, joka ensimmäisenä tuon kepin toista kohti heitti?

En tiedä miksi sinä nyt kohdallani tuohon C&R-asiaan takerrut, koska olen moneen otteeseen kertonut edustavani jotain toista näkökantaa. Olen mielestäni valikoiva kalastaja ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, olen valikoiva kalastaja koska minun mielestäni kalakannat joita kalastan vaativat kalastajien tukitoimia ollakseen tulevaisuudessa optimaalisen tuottavuuden tilassa.

Minä tunnen myös sisälläni saman saalistusvietin kuin todennäköisesti sinäkin. Siksi ylipäätänsä käyn vielä kalassa. Se että lasken osan kaloista takaisin, johtuu siitä että uskon sen palvelevan paremmin kalakantojen tuottavuutta, kuin se että tapan kaikki saamani kalat johonkin pisteeseen saakka ja poistun sitten kalalta. Uskon että oikein määritelty mittaväli otettavalle kalalle on käytössä olevista vaihtoehdoista paras kalakantoja ajatellen, niin että se vielä sallii kalastamisen.

Mainitsemasi jäätyminen onkin tuon talvella tapahtuvan vapautuksen suurin este. Kovalla pakkasella minun on vältettävä joko kalastusta tai tuota vapauttamista. Molempia olen kokeillut ja yhtä pahalta maistuvat… Kaikki tapetut on tähän mennessä kuitenkin kotia kannettu ja syöty, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pari kalaa on vienyt varis ja yhden kettu, noistakin muistin kuitenkin itseäni syyllistää, vaikkakin menivät peiliä katsoen enemmän tarpeeseen varastajilleen… Edelleen tuo saalistusvietti ajaa kalalle ja en ole niin onnellisessa asemassa, että voisin valita itselleni riittävän määrän optimaalisia kalastuspäiviä. Joudun siis tekemään vähemmän huonoja valintoja oman ”ideologiani” suhteen.

Eläinrääkkäyksestä olen valikoivan kalastuksen kohdalla kanssasi täysin erimieltä, jos valikoiva kalastus ymmärretään kuten sen olen ymmärtänyt. En näe suurtakaan eroa kalan kärsimyksellä siihen hetkeen saakka ennen kuin kala vapautetaan tai tapetaan (toivon mukaan edes tapetaan, kun jotkut jättävät kalat myös jäälle kitumaan). Saman kärsimyksen tuo kala kokee koukku leuassaan tapettiinpa se tai vapautettiin. Joten jos olet valmis kalastamaan, en oikein voi ostaa tuota eläinrääkkäysteemaasi. Kuinka tuo kalan kärsimys muuttuu sen mukaan tapetaanko se kala vai vapautetaanko se? Pakkasella ymmärrän näkökantasi eläinrääkkäyksestä, koska kalan limakalvot ovat kovin herkät. Ja kalastuksessa vahingoitunut kala tulisi mielestäni aina tappaa.

En myöskään ole edelleenkään missään vaiheessa haukkunut mainitsemasi kaltaista C&K-kalastusta. Ymmärrän pointtisi ja siinä on myös mielestäni pointti. Silmitöntä ja ahnetta C&K-kalastusta (kalat roskiin, naapureille, varapakastimeen, tms.) ei kuitenkaan pysty oikeuttamaan millään perusteella. Kalastavan ihmisen suorittamassa kalastuksen oikeutuksessa joudutaan aina tekemään kompromisseja. Minä olen tehnyt omani ja sinä omasi. Kunnioitan ajattelumalliasi, turha näistä on enempää vääntää.

Kiitos että vaivauduit perustelemaan näkökantasi. Ensimmäisen hyökkäyksesi vastaperusteluihin et alentunut vastaamaan, mutta ei sen niin väliä. Toivottavasti pystyt joku päivä edes kunnioitamaan vastaavaa valikoivan kalastuksen ajattelua, ajattelitpa itse sitten miten tahansa.

[Perkaaja]

Tokihan tarkoitin että särkikaloja poistettaisiin pilkkimällä. Senhän ei pitäisi olla temppu eikä mikään näille huipputekijöille jotka pelkäävät onkivansa ahvenet sukupuuttoon.

[kalle86]

Nocturnal kirjoitti hyvän tekstin ja oon aika pitkälti samalla linjalla.
Ite otan aina kaiken mitä saan, myös ne isotkin. Joskus on tullut todella isoja saaliita syksyllä jigilitkalla kalastaessa. Pakastimeen on tullut täytettä aika paljonkin. Mutta, jos näyttää siltä että omat tarpeet on täytetty, niin sit en mene kalaan vähään aikaan. Ei siellä pakko oo kotitarvekalastajan käydä jos en niitä kaloja tarvii. Mitään pönötyskuvia ei tartte, tai saada sitä ennätyskalaa. Toisaalta ymmärrän hyvin C&R- kalastusta, mut sit taas toisaalta en. Miksi kalastaa jos ei kalaa haluta tuoda pöytään? Toisaalta esim isot hauet ja varsinkin harvalukuiset jalokalat sopisi vapauttaa. Iso hauki sitäpaitsi maistuu aika pa*kalta ainakin omasta mielestä. Yli viiskiloiset on aina vapautettu.
Viestin tarkoituksena ei oo provoilla vaan tuon julki omia mielipiteitä, jotka tosin saattaa olla vähän vääristyneitä asuttuani koko nuoruuden (18v) saaristossa. Siellä se kotitarvekalastus on ehkä vähän selvemmin esillä kuin muualla, koska en tunne sieltä ketään, kuka harrastaisi C&R-kalastusta.
Mut kiteytettynä, miksei voisi silloin tällöin ottaa isojakin saaliita isoista ahvenista, kunhan ne kaikki menee käyttöön? Eipä tartte kaupan kalatiskeiltä sitä ostaa ja samalla säästää jokusen euron. Mut jos pois tarttee saalis heittää, niin sit vois harkita harrastuksen vaihtoa.
Nyt muutettuani sisämaahan ja jokusen kerran pilkillä oon käynyt ja saanut ainoastaan pikkusilppua. Talven suurin 64g ahven. (vaihtuu kohta kalastuskohde haukeen niin pääsis edes kolminumeroisiin grammalukuihin ) Jokseenkin on huvittava ajatus että pilkkimiehet ois isot kalat pois kalastanut. Saimaa on kuitenkin pirun iso järvi. Luulen näin äkkiseltään et en oo vielä löytänyt oikeita paikkoja tai sit tohon kalakantaan vaikuttaa jokin muu. (Isot tehtaat saimaan rannalla?) Mut silti pidän aikaisempaa todennäköisempänä. Eipä niitä pilkkijöitä enää ees näy samalla tavalla jäällä kuin mitä takavuosina. Silloin oli jokaisella selällä ympärillä vähintään kymmenen pilkkimiestä kun nykyään saattaa nähdä hyvällä tuurilla muutaman. Ja en usko et muina vuodenaikoina kovin paljon enempää isoa ahventa kalastetaan.
Pahasti näyttää kyllä siltä et konsolin pelaaminen on voittanut kalastuksen mennen tullen. Toisaalta hyvä, meidän pilkkimiesten kannalta kun jää ne kalat meille nykypäivän innokkaille kalamiehille, mut vähän sääli kun hyvä luonnonläheinen harrastus/ halpa ravinnonsaantikeino suosio hiipuu olemattomiin. Onhan se pirun paljon helpompaa ja mukavampaa hakea ahvenfileet 20e/kg kaupan kalatiskiltä ku vapaaehtoisesti palelluttaa sormet pakkasessa kalastaessa.
Tässä mun vuodatus, joka ei siis ollut provo, vaan tavoite oli tuoda tällaisen kotitarvekalastajan mielipiteet julki.

[-K-]

Tokihan tarkoitin että särkikaloja poistettaisiin pilkkimällä. Senhän ei pitäisi olla temppu eikä mikään näille huipputekijöille jotka pelkäävät onkivansa ahvenet sukupuuttoon.

Sori Perkaaja! En ois saanu sulle kiukutella, mut sinä menit vähän niinku sivuosumana, pahoittelut!

En kyllä vieläkään tiedä kuka tässä keskustelussa on ainakaan viime sivujen aikana maininnut ahventen loppuvan onkimalla. Mutta ei sekään niin haittaa, pahoittelut sättimisistäni!

[Jou40]

Saimaa on kuitenkin pirun iso järvi. Luulen näin äkkiseltään et en oo vielä löytänyt oikeita paikkoja tai sit tohon kalakantaan vaikuttaa jokin muu. (Isot tehtaat saimaan rannalla?)

Isojen tehtaiden edustalla ui isot ahvenat!! Tässä tapauksessa suosittelen, vastoin yleistä käytäntöäni pilkkiahvenen suhteen, C&R:ää

-jouni

[Sostakovits da Silva]

Jou tarkoittaa varmaan näitä Lappeenrannan kuuluisia salmiakki-ja lipeällä maustettuja ahvenia ja haukia. Saattaahan vieläkin maistua populaatiossa vaikka osumista ja valumista onkin jo aikaa.

[Virtane]

Tosiaan niinkuin aiemmin jo on kirjoitettu, kalojen vapauttamisen teho ja mielekkyys riippuu täysin siitä millä järvellä kalastaa ja kyseisen järven kalakantojen tilasta. Toki itsekin ymmärrän erityisen isojen yksilöiden vapauttamisen ja se on perusteltua, itsellä ei ole moiseen ollut tarvetta kun ei ole kohdalle juuri sattunut. Jos sen oman ennätyskalan kuitenkin haluaa ottaa niin en siitäkään kyllä ketään soimaa.

Kuitenkin kuten Kalle86 tuossa kertoi, itsekin olen täysin kotitarvekalastuksen puolella.
Omasta lähivedestä kalastettujen kalojen monipuolinen ja järkevä käyttö on eettistä, ekologista, terveellistä ja kaikin puolin järkevää. Tosiaan jos sitä kalaa joskus vähän pakkaseenkin eksyy, mutta kaikki tulee kuitenkin käytettyä niin se on minusta ihan ok. Tottahan se on ettei se siellä parane, mutta aina ei kalalle ehdi ja mieluusti syön silloinkin vaihtelun vuoksi kalaa (ennemmin omasta järvestä kuin pakasteseitiä tai Chilen lohta) Ja onneksi omissa lähivesissä tuota kalaakin tuntuu riittävän varsin hyvin. Kuitenkin aina järki mukana omissa touhuissa. Näin tästä harrastuksesta voi hyvällä omalla tunnolla nauttia mahdollidimman monipuolisesti.
Kalastus on mahtava harrastus! (elämä)

[mylläri]

Omilla pilkkipaikoilla on melko kova kalastuspaine monenkirjavien vapaa-ajankalastajien toimesta. Kalastuspaineen takia ahventen koko tyssää alle 800 grammaan ja tiedän vain muutamia tätä isompia ahvenia lähivuosilta, vaikka puolikiloiset ovat yleisiä. Ahvenen kasvunopeus on kuitenkin hyvää tasoa, joten mitään luonnollista syytä kiloisten ahventen lähes täydelliselle puuttumiselle ei ole. Mielestäni kuitenkin isojen kalojen puuttuminen on jokseenkin nihkeää, koska olisi huomattavasti mielenkiintoisempaa lähteä kalaan jos olisi mahdollisuudet isoihinkin ahveniin.
Toki muiden kalastusmuotojen merkitys on ehkä suurempikin kuin pilkkimisen, mutta kun en itse kalasta ahventa muuten kuin pilkkimällä enkä voi alkaa muiden saamia kaloja vapauttelemaan, niin kyllä se on omasta saaliista aloitettava. Mitään muuta en voi kyseisen kalakannan eteen tehdä, enkä halua nykytilanteeseenkaan tyytyä.
En usko että oma toimintani vaikuttaa ahvenkannan geeniperimään tai lisääntymiskykyyn sitä tai tätä, mutta uskon että ylämitan vetäminen puoleen kiloon tekisi paikasta mielenkiintoisemman kalapaikan jos käytäntö yleistyisi. Oman perheen ruokatalouteen noiden ylämittaisten kalojen vapauttamisella ei ole käytännön vaikutusta, koska ylämittaisten osuus on yleensä vähäinen.
Kotitarvekalastajan näkökulmasta isojen ahventen vapauttamiselle ei välttämättä ole olemassa mitään järkeviä perusteita.

[Skeletor]

Mutta turha "valikoivien kalastajien" on muita neuvoa ja hurskastella. Eläinrääkkäyksestähän heidän toiminnassaan on kyse, turha sellaisilla meriiteillä on muita neuvoa tai edes paheksua.

Viimeinkin tuli se eläinrääkkäys-kortti! Tuossa vaiheessa tietää valikoivan kalastuksen vastustajan itsekin ymmärtävän perusteluidensa olevan vähissä. Edellisen kerran kun kuulin pilkkimiehen syyttävän kalojen vapauttelijoita eläinrääkkäyksestä, seurasin kun hän heitti kaikki saamansa ahvenet jäälle kuoliaaksi jäätymään, tainnuttamatta niitä.. ja tämä sama mies oli huolissaan eläinrääkkäyksestä!

Mielestäsi valikoivan kalastuksen harrastajien on turha neuvoa muita. Tässä olet täysin väärässä. Itse olen ainakin nähnyt monienkin "neuvottujen" kalastajien muuttavan toimintaansa valikoivan kalastuksen suuntaan ajan kuluessa. Näin ollen neuvonta ei ole ollut turhaa. Tämän valikoivan kalastuksen vaikutus vapavälinein pyydettäessä on tietenkin sitä suurempi, mitä pienemmästä paikasta on kyse. Toki suurillakin järvillä voi kanta vaihdella alueittain, jollloin vapauttamalla suuret kalat, voidaan edes auttaa alueelta nousevan jatkossakin suuria ahvenia. Tämähän on tietenkin tylsää jos tarkoituksenaon saada vain pieniä, mutta pyydön valinnalla voidaan kyllä vaikuttaa saaliskalojen kokoon. Muutokset perimässä ja kalastuksen aiheuttama evoluutio, ovatkin sitten sen verran haastavia keskustelunaiheita, että tällä foorumilla en itse jaksa moiseen ryhtyä.

Monissa asioissa Suomessa ollaan vielä muuta maailmaa pahasti jäljessä, eikä vähiten kalastuksen saralla. Muutosvastarintaa ilmenee aina silloin, mutta kyllä kalastus Suomessakin järkevöityy koko ajan. Viimeisiä alkukantaisia, vanhan kansan pyyntikiihkon kuolinkorahduksia tulee sieltä täältä vielä pitkään, mutta hyvä tästä vielä pitkässä juoksussa tulee.

[Ranex]

Naula kantaan! asiallisesti keskustellen voi muuttaa muidenkin toimintaa. Vaikkapa tuo kalojen jättäminen jäälle vääntämättä niskoja. Tiedän useammankin kaverin, jotka on ruvennut miettimään missä on järkeä ja missä ei.

Kalojen niskojen vääntämisessä tulee kyllä kiire, kun matalla on parvi syönnillä, mutta ehtii kyllä, tottumis kysymys.

Tästä rääkkäämisestä sen verran, että itse ainakin ottaisin ennemmin potkun kuuppaan ja vapautuksen, kuin potkun kuuppaa ja napin otsaan.

[levanter]

Heh, kortti tai ei, se mitä kaloille teette täyttää eläinrääkkäyksen kriteerit hands down. Kumma että pussaajaat valitsevat aina saarnoja valmistellessaan vertailukohdaksi papittajat tai öykkärit, eivät koskaan niitä himaan jo hipsineitä.

Tämä ketju kyllä heijastelee hienosti toisaalta kalamiesten kateutta ja toisaalta pilkkiharrastuksen verkkaista luonnetta. MP-reissuja tulee kaikille ja kun sellainen sattuu kohdalle alkaa tyhjää reikää tuijotellessa armoton anaalisointi: Missä kala? Miksei liiku? Olisiko syvässä? Kairataan. Ei löydy. Makaisiko pakan päällä? Taas kuulemme kairan laulun. Tätä jatkuu tovi, eikä puolen päivän pettymyksienkään jälkeen kalamiehen kunnia anna periksi luovuttaa. Jämähdetään luottoreiälle. Sille viimevuotiselle. Ajatuksiin alkaa vyöryä havukka-ahosmaisia piirteitä. Illan jo hämärtäessä alkaa olla syiden ja seurausten naulaamisen aika. Yksi on varmaa, ne ovat loppuneet, ahvenet. Koko altaasta. Katse hakeutuu kaukana auringonlaskun puoleisessa horisonttissa kyhjöttävään kanssatoveriin: tuo ne on papittanut hengiltä, koko populaation. Ketunruuaksi jättää. Mistä näitä riittää. Perkeleen persekärpänen, täytyykö aivan saappaankärjille tulla reikänsä kairaamaan.

Tuohon sopivasti pohjoisviimaa ja jäätyneet eväät, niin suhteellisuudentaju katoaa lopullisesti. Tavoittamattomiin jääneet possuahvenet saavat myyttisiä piirteitä. Niiden jälkeläisille aanaillaan supervoimia ja jasonbourneiksi ristitään. Kaikkivoipaisuus kasvaa, aletaan onanoida: suunnitellaan kalakannan suvereenia kontrollointia, possuvetoista rodunjalostusta, uutta maailmanjärjestystä ahdin valtakuntaan....

Kaiken kaikkiaan tuossa pussajien jeesustelussa on samantyyppinen kunnianhimon ja keinojen epäsuhta kuin valtaosassa viherpiiperoiden aloitteita. Jostain yksittäisestä näkökulmasta "valikoiva kalastus" voi olla hatarasti perusteltavissa, aivan kuten epäkäytännölliset ja myrkylliset energiansäästölamputkin. Muttamutta.......

[Jni]

Kala ku kala, jos se on iso se on *helv*etin tärkeä siellä vedessä. Ahven/Kuha erityisesti!
Laskekaa ne vanhukset takas

[Perkaaja]

Levanter puhuu kun mun suulla.