Moro
Pari vuotta tullu tässä jo lueskeltua näitä tarinoita niin nyt kai se on vihdoin kirjoteltava ittekkin jotain kun on kerran oikein tälläselle palstalle asiaa.
Tosiaan tuossa pääsiäisenä pääteltiin pilkkikautta emännän ja kaverin kanssa. Kaikilla ensimmäinen kerta sillä järvellä. Huhuja isoista ahvenista oltiin kuultu ja niitten perässä taas kerran juostiin. Sian pieremän aikaan oltiin liikkeellä ja paikallinen tuttu oli vielä neuvonut paikan mistä kannattaa kokeilla.
No eipä siitä neuvotulta matalikolta tullut ku pari sinttiä. Päätettiin parin tunnin yrittämisen jälkeen siirtyä vähän sivummalle ja syvempään veteen. Ite totesin siirtymän jälkeen ekalla reiällä ettei kaiku näytä mitään. Päätin siirtyä vielä vähän edemmäs. Emäntä sai samaan aikaan oman pilkin veteen ja ilmoitti ettei vielä lähde mihinkään. No sinä vaiheessa kun aloin omaa pilkkiä laskemaan uudella reiällä niin parin kymmenen metrin päässä takana alkoi kuulua tällästä huutoa: Nyt on iso kala! Tuu auttamaa! Kohta loppuu siima!
No ei siinä omia pilkkejä enää laskettu mihinkään vaan juoksujalkaa emännän luokse tarkastamaan tilannetta. Siimat oli kelalla vähissä mutta tilanne oli kuitenkin hanskassa. Siinähän tuo rauhassa nosteli siimaa jäälle ja kohta reiästä katseli joku iso möhkäle (tuossa vaiheessa en edes itse tajunnut mikä kala sieltä on tulossa. Ennen mitään näköhavaintoja veikkailtiin haukea). Sen verran autoin, että nokasta vetäsin kalan jäälle. Siinähän sitä sitten hetki ihmeteltiin että ei myö tuollasia ahvenia olla ennen saatu. Kilon ylitystä jo julistettiin silmäpuntarilla mitattuna. Emännällä oli myös asian mukaiset tuuletukset ja riemun kiljahdukset kun ahven pötkähti jäälle.
Onneksi siinä ihmettelyn lomassa tajusin että miun kaiku tuolla edelleen luotaa sitä reikää minkä hetki sitten tein. Jonkin aikaa siinä pilkkiä uitin ilman tulosta. Pieni siirtymä vielä (n. 20m) ja kaiku näytti heti pari paksua viivaa pohjan tuntumassa. Äkkiä pilkki veteen ja samassa kun pilkin sai laskettua noitten paksujen viivojen tasalle niin otti kala kiinni. Heti tunsi ettei tätä ihan sukkana vedetä ylös. Toiveet isosta ahvenesta heräsi kunnolla tässä vaiheessa. Pienen väännön jälkeen kala on poikittain avannon alla. Ei tullut siimasta vetämällä ja sohjotkin vielä edessä. Käsin lappasin sohjot äkkiä pois edestä ja perkule ahvenen kylkihän sieltä ikkunasta näkyy. Nopeat hihan kääräsyt, käsi avantoon ja ahven jään paremmalle puolelle. Siinä sitä sitten huudettiin ja tuuletettiin oikeen kunnolla. Silmäpuntari näytti taas että kilo voisi mennä rikki.
Nämä kaksi körrikkää tuli noin vartin välein siinä aamu 8 molemmin puolin. Loppupäivän aikana saatiin enää pientä ahventa ja yksi ehkä 150g. Fiilis oli kuitenki aika uskomaton kun siinä arvottiin pitkin päivää että tuliko tässä molemmille ensimmäiset kilon ylitykset. Mökille mentiin kaupan ja punnituksen kautta. Tuloksena emännälle meidän talouden ahven recordi 1052g ja 43 cm, oma tulos 1012g ja 41 cm. Eli reilut kilon ylitykset molemmille
Emäntä nosti omansa morrilla ja miun ottipelinä pystypilkki, tapsi ja morri.
Mainittakoon vielä että viikkoa aiemmin olin parannellut omaa pilkkiahven ennätystä huimiin noin puolen kilon lukemiin (silmäpuntari mitaus sekin). Eli ennätykseen tuli melkonen parannus ja ihan ok pilkkikauden päätös
Ei ole kahteen viikkoon kerennyt tän seudun jäille.
