Tasuriahvenia

[mylläri]

Tänään kävin uudella lammella neljättä kertaa ja nyt sattui jopa tasurillakin tulemaan jotain ylös. Keskipäivän kieppeillä Syppiin nasautti tasan 800 g ahven.



Alkukausi on vahvistanut omaa käsitystäni ahvenen syönnistä/liikkumisesta. Mielestäni tällä hetkellä vallitseva vakaa korkeapaine tekee ahventen etsimisen erittäin vaikeaksi. Tuolla lammella olen jälleen todennut, että näissäkin olosuhteissa kala kyllä syö, mutta vain max. muutaman tunnin keskellä päivää ja silloinkaan ne eivät liiku juuri mihinkään. Olin onnekas kun löysin paikan ennen lumien tuloa ja sen jälkeen on joka reissu ollut tapahtumia, kun kalaisa alue on valmiiksi tiedossa. En usko että tämänhetkisissä olosuhteissa olisin voinut saada kalaa ilman paikkatietoa, todennäköisesti ottihetkellä olisin ollut hieman väärässä kohdassa.
Olen tällä hetkellä siinä käsityksessä, että uusien paikkojen etsimiset pitäisi tehdä silloin kun sää- tai valaistusolosuhteissa on tapahtumassa muutos. Silloin ahven etsii uusia syönnösalueita ja parveutuu, joten niiden etsiminen on erittäin tehokasta. Säätyypin vakiintuessa pitäisi paikat olla tiedossa, tai muuten on tyhjiä reissuja edessä. Toki kovalla työllä kalat voi löytää silloinkin, kun ne pyörivät pienellä alueella, mutta vaikeaa se on.
Seuraava lumisadepäivä voi olla sellainen, jolloin voi hakea hyviä asetelmia lopputalveksi.

[viliperi]

Vanhoilla paikoilla tänään kokeilemassa. Vähän kyttäysonkimiseksi meni kun kaira sanoi sopimuksen irti muutaman reiän jälkeen
Muutama otettava ahven kertyi kumminkin ja päivän suurimpana talven eka puolosen ylitys(585 g). n. 7-8 metrin vedestä tuli kalat.

20160109_120550.jpg (95.67 KiB) Katsottu 10155 kertaa

[wakiiri]

Vasta toinen reissu tälle kaudelle ja sekin jäi lyhyeksi kun piti keretä mukamas tehdä muutakin. Kalamäärät ei isoja tosin ei ole massaa pyrittykään onkimaan. Keskikoko ihan mukavaa. Kalat ollut suurin piirtein missä yleensäkin viime vuosina tähän aikaan, onkisyvyys 4 m. Tänään oli turhan kirkas keli ko. paikalle mutta hyviä kaloja tuli kuitenkin. Suurin tuli (taas) pääeväläisellä 38 cm /840 g. Muikkua mahassa nyt ahvenilla ollut ja hauilla myös. Parhaiten kelvannut isommat muikkutasurit.

[laika]

Kovin samanlaisia kokemuksia on talven ensimmäiset reissut tuonut kuin "myllärillä". Yksittäisiä puolenkilon ylityksiä tullut niillä muutamalla kerralla millä on tullut käytyä. Kova pakkanen teki välipäiviä harrastukseen, vaan tänään palaten tutulle paikalle. Kiireettä aamukymmeneltä jäälle, ja reijäntekoon. Heti näytti paremmalta kaiun näytöllä, vaan tärpit puuttui. Muikkutasuri sai aikaan parhaiten nousuja, ja jotain näykkäisyjä lukuunottamatta tyhjää. Kairaa piti pyöritellä kuin tapsimiehet, mutta parhaalta reijältä kolme puolenkilon ylitystä jäälle, suurimman ollessa 700gr luokkaa. Huomenna homma jatkuu...

[hauki000]

Tänään kausi auki, jäätä 10-15cm paikasta riippuen. Yhtä vähäkalainen pilkintäreissu niinkuin yleensä. Eka ahven rokastamalla ylös kuten viime vuonnakin, ja kappaleita myös samat kolme kuin viime kauden avauksessa. Kolmeen tuntiin kolme ahventa, talousvaa'alla punnittuna yhteensä 24 grammaa lisäksi muutama samankokoisen ahvenen nyppäys karvapersetasuriin ja hauen karkuutus ihan reiän alta.

[jallu44]

1067.gif (94.17 KiB) Katsottu 9052 kertaa

Tänään Puruvedellä ihan hyvä meininki. Samoille mestoile sattu 8 tasuroijaa ja kaloja näky hyvin mutta otti oli heikomman puoleista minkä seurauksena ainakin parille kaverille MP reissu. Itelle sattu kaks hyvää reikää joista Sillin hilemuikkukevennetyllä 1450, 1300 ja 1100 ahvenet ja topten 6,6 kg.

Nuottamiehet kerto et muikut vielä hajallaan syönnöksellä kun jäällä ei lunta ja valoa riittää planktoneille. Eli lunta varmaan tarvittas jotta muikut ja ahvenet alkas parveutumaan ja syönti kohenemaan.

[pahakuikka]

Alkaa Jallun mestat heräillä kivasti eloon

[Sostakovits da Silva]

Hyvät on jallulla ollut ahvenet ja muillakin Hyviä osumia.

Jäillä klo 10-14. -24 c oli aamuilla pakkasta. Onneksi ei tuullut. Aloitusreijässä 8-10 metrin päässä rannassa n 23 cm jäätä. Oletin että olisi ollut enemmän, kun oli pikkupakkasta noin viikko ja melkein viikon ollut ravakkaa pakkasta, yli -20 c eikä lunta ole jäällä kuin muutama sentti.
Muutamia sinttejä sain, jotka heitin takaisin. 150 metriä eteenpäin ja muutama reikä, ei nykyäkään, siirryin 300 metrin päässä olevalla reimarille ja 4 metrin syvyyttä pommitin, arvelisin, että jäätä oli noin puolen kilometrin päässä aloitusreijästä 3-4 cm enemmän, en mitannut, mutta näkihän tuon selvästi. Siis hieman epätasaista jäätymistä havaittavissa. 1 kpl 100 g ahven ja kymmenkunta sinttiä tasurilla, heitin takaisin. Väärän paikan valitsin, olisi pitänyt kokeilla toisia mestoja. Hyvä keli oli onkia, kun ei tuullut. Kylmä välillä tuli, kylmänsietokyky on kyllä alentunut.
Lunta on kyllä luvassa tiistain ja keskiviikon tännepäin, ja lupailee forecan mukaan tuommosta 20 cm lumimäärää, tämä määrä rupee jo eristämään.

[pääevä]

Meeeeeeeeelksosia jötiköitä on äijät vedelleet....

Viikonloppuna pariin otteeseen jäillä ja jos nyt kalantulolla ei voi mässäillä, niin on siellä pirun hieno kulkea pitkästä aikaa.
Tuli kuin tulikin turvalliset jäät ja paksuutta tulee vaan lisää.

Mukava kierrellä uusia paikkoja ja tallata isoja selkiä, tietenkin ne apposet mielessä.

Sunnuntaina löyty nirsoa paistiaperoa jokunen, mutta ei sen isompaa.

Kuvia löytyy blogin puolelta.

[Carassius]

Kuusi pilkkiukkoa lähti suurahven jahtiin. Keli oli kovin tuulinen ja järvenselkä oli peilijäässä. Jäätäkin oli tullut aivan liikaa ja osa kairoista aivan liian huonossa terässä. Ahvenia saatiin komeat kaksi kappaletta, joiden keskipaino oli hulppeat 200g. Mitä reissuta jäi käteen, ainakin sairaan kipeät reidet ja nivuset huomiseksi. Omalla kohdalla kaira temppuili koko päivän, minkä takia kädet on kairattu ihan hapoille, jopa failureen asti. Hermosto vaatii viikon palautumisen ylikunnon takia, muuten ei kykene kairamaan seuraava reissua. Henkisesti ihan romuna. Vuonna 2006 aloitettiin tasurointi, joka talvi yhtä tuskasta paikan etsintää. Keski-Suomi on tasurimiehen painajaislääni.

Kireitä siimoja kaikille

[tr-siika]

Kuusi pilkkiukkoa lähti suurahven jahtiin. Keli oli kovin tuulinen ja järvenselkä oli peilijäässä. Jäätäkin oli tullut aivan liikaa ja osa kairoista aivan liian huonossa terässä. Ahvenia saatiin komeat kaksi kappaletta, joiden keskipaino oli hulppeat 200g. Mitä reissuta jäi käteen, ainakin sairaan kipeät reidet ja nivuset huomiseksi. Omalla kohdalla kaira temppuili koko päivän, minkä takia kädet on kairattu ihan hapoille, jopa failureen asti. Hermosto vaatii viikon palautumisen ylikunnon takia, muuten ei kykene kairamaan seuraava reissua. Henkisesti ihan romuna. Vuonna 2006 aloitettiin tasurointi, joka talvi yhtä tuskasta paikan etsintää. Keski-Suomi on tasurimiehen painajaislääni.

Kireitä siimoja kaikille

Eikös keitele ole tunnettu suurista ahvenistaan? Keski-suomen puolella tietääkseni enimmäkseen järvi on. Toissakesänä vuokrattiin mökki viitasaarelta muuruejärven rannalta ja saatiin kohtuuhyvin paistikokoista ahventa. Vaimon pojalta karkasi veneen vieressä ehkä vähän alta kiloinen ahven. Siitä järvestä jäi mieleen että onpa hyvänkokoista ahventa siellä.

[kirppu]

Keitele on loistava tasurijärvi. On ajoahventa ja on isa ahventa.

[Carassius]

Meillä on hyvä ja osaava porukka tasuripilkintään. Ison ahvenen paikkoja, tiedetään jonkin verran. Ongelma saattaa olla enemmän, että suurin osa on perhellisiä ja aika on kortilla. Kalalla käydään viikonloppuisin, jos silloinkaan. Aika harvoin osuu hyvän syönnin päivälle. Meidän ahvenia ei ole ongittu isoisän perimätiedolla. Yleensä kalapaikat on pitänyt omalla porukalla. Mikä on todella hidasta puuhaa suurilla järvillä. Vaatii aika kovaa motivaatiota kävellä useita kilometrejä ja kairata kymmeniä reikiä per reissu, kun palkkio on todennäköisesti joko tyylikäs mp tai muutama parin sadan gramman ahven. Meidän porukka on saanut isoa ahventa, mutta useimmiten olemme olleet niin sanotusti valmiissa pöydässä. Paikat on osoitettu kartalta, sitten on kairailtu intensiivisesti useampi päivä. Tulostakin on tullut.

Kalamies.com antaa helposti ison ahvenen pilkkimisestä väärän kuvan, varsinkin kun lähivuosina palstalle on laitettu vain isoimmat saaliit ja kilon ahvenet. Arki on unohtunut ja raatamisen määrää ei kerrota. Palstaa lukiessa voisi luulla, kun ostaa 6 tuuman kairan, sillin kevennetyn ja kaikuluotaimen. Pannu karkeat ahvenet on heti paistinpannulla.

Todellisuus, helvetisti kävelyä ja kairaamista olet lähempänä onnistunutta reissua.

Kuulostaa aika negatiiviselta tekstiltä, mutta mukavaa puuhaa kumminkin. Monesti tasurointi on aika haastava ja motivaatiota koetteleva harrastus, kuten kaikki muutkin harrastukset, joissa on tavoitteena kehittyä paremmaksi.

Ensi viikonloppuna nostellaan isoa ahventa ihan höperönä

[Kuulapää]

Hankala tuosta nyt on negatiivista tekstiä saada tekemälläkään, koska tuohonhan se homman realismi kulminoituu. Sen kun vielä muistaisi itse kukin, että paikat on niin pirun erilaisia, joten se yksi systeemi ei voi mitenkään toimia joka paikassa. Kovaa pohjatyötä se kalan saaminen vaan vaatii, paljon reikiä, kilometrejä, sekä viime kädessä myös hitosti hyvää tuuria.

Välinepuolelta sellainen hyvä omakohtaisen toimimattomuuden kulmakivi on tuo 10cm kevennetty, josta on tullut jonkunlainen standardi tämän päivän ahvenen pilkinnässä. Itsekin omistan muutaman todella laadukkaan kevennetyn, joita olen uitellut viime keväänä useamassa ison ahvenen paikassa. Osa on ollut tuttuja saamapaikkoja ja osa uusia, isolta ahvenelta haisevia. Lopputulos: en ole omilta paikoilta vielä tähän päivään mennessä saanut edes pientä tökkäisyä yhteenkään kevennettyyn. Sen sijaan Karismaxin 3. koon tasapainolla on pysytty pitkin kevättä siellä hyvässä filekoossa - vaikka tasari ns. liian pieni onkin. Parhaana tuli silläkin viime keväänä 770g raitapaita. Vielä pienemmillä tasapainoilla rikottiin puolta kiloa muutamaan kertaan ja parhaana täräyksenä Vänen pienen pieneen tasariin tuli +1kg ahven. Ja ei siinä, kevennettyjä uittelen kyllä tänäkin talvena ja vielä se päivä tulee, kun ne toimii kuten pitää. Toivottavasti ainakin.

Jos pilkkihommat olisi tullut aloitettua vasta tän palstan myötä ja välineet hommattua vain näiden 'nykynormien' mukaan, niin ahdingossahan sitä olisi. Varsinkin aloittelijoiden kohdalla tätä saittia on tullut mietittyä, että loppujen lopuksi suhteellisen kapeaksi tuntuu ahvenen pilkintä menneen. Tämä nyt voi olla ihan vaan oma väärä tulkinta asiasta, mutta jos ketjua selaa vuosia taaksepäin, niin enemmän oli erilaisista paikoista ja erilaisista pyytöhommista juttua. Raporteissa - ainakin tuntui olevan - enemmän iloa pienemmästäkin onnistumisesta, samoin kuin kirjoittajien joukko oli ehkä vähän suurempi. Nykyiselläänhän meno on aika paljon erilainen.

[kitkaton]

joo ei ne tahdo paremmat kalat tulla kun autolta kävelee parisataa metriä ja tunnin toista pilkkii jossain matalalla patilla .Pitää keskittyä ja painaa umpiluuhun asioita , niin sitten ehkä joskus onnistaakin .tässä yks päivä puhuin emännälle , että tästä paikasta ei ole koskaan tullut kunnon ahventa , niin samassa nykäs , a 800 ja 650 grammanen peräjälkeen jäälle .Nyt pakkaset vähän haittaa ku -30 paremmalla puolen pysyttelee mittari .

[kirppu]

Meillä on hyvä ja osaava porukka tasuripilkintään. Ison ahvenen paikkoja, tiedetään jonkin verran. Ongelma saattaa olla enemmän, että suurin osa on perhellisiä ja aika on kortilla. Kalalla käydään viikonloppuisin, jos silloinkaan. Aika harvoin osuu hyvän syönnin päivälle. Meidän ahvenia ei ole ongittu isoisän perimätiedolla. Yleensä kalapaikat on pitänyt omalla porukalla. Mikä on todella hidasta puuhaa suurilla järvillä. Vaatii aika kovaa motivaatiota kävellä useita kilometrejä ja kairata kymmeniä reikiä per reissu, kun palkkio on todennäköisesti joko tyylikäs mp tai muutama parin sadan gramman ahven. Meidän porukka on saanut isoa ahventa, mutta useimmiten olemme olleet niin sanotusti valmiissa pöydässä. Paikat on osoitettu kartalta, sitten on kairailtu intensiivisesti useampi päivä. Tulostakin on tullut.

Kalamies.com antaa helposti ison ahvenen pilkkimisestä väärän kuvan, varsinkin kun lähivuosina palstalle on laitettu vain isoimmat saaliit ja kilon ahvenet. Arki on unohtunut ja raatamisen määrää ei kerrota. Palstaa lukiessa voisi luulla, kun ostaa 6 tuuman kairan, sillin kevennetyn ja kaikuluotaimen. Pannu karkeat ahvenet on heti paistinpannulla.

Todellisuus, helvetisti kävelyä ja kairaamista olet lähempänä onnistunutta reissua.

Kuulostaa aika negatiiviselta tekstiltä, mutta mukavaa puuhaa kumminkin. Monesti tasurointi on aika haastava ja motivaatiota koetteleva harrastus, kuten kaikki muutkin harrastukset, joissa on tavoitteena kehittyä paremmaksi.

Ensi viikonloppuna nostellaan isoa ahventa ihan höperönä

Kyllä olen Carassiuksen kanssa samaa mieltä siitä, että ison ahvenen saanti vaatii kovaa työtä. Itse olen varmaan tehnyt aapojeni suhteen enemmän töitä viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin moni muu. Ei siis kärsi kehua osaamisella tai saamisillaan. Nyt on kuitenkin kymmenien reissujen jälkeen tullut sellainen perustuntuma onkimiseen, että saattaa jotain saadakkin. Jopa sen ison jos hyvä päivä sattuu. Toisaalta onkimiseen on tullut myös sellainen rauha, että ei hirveesti harmita jos ei kalaa tulekkaan. Luottamus siihen on, että joku päivä se nykäsee. Nyt on myös tullut sellainen olo, mikä on monella vanhemmalla miehellä: sitä voi nauttia luonnosta ihan oikeasti, kaveriporukasta ja jopa siitä nätistä varttikilon paistikkaasta. On se jännä Neljäkytä vuottako piti onkia, että tänne päästiin.

Kireitä siimoja kuitenkin kaikille palstalaisille ja eniten iloitsen siitä isosta nuorisojoukosta joka on tullut harrastuksen pariin. Nämä kaverit ne jaksaa ja vie harrastusta eteenpäin, kun meikällä askel lyhenee.

[Lucky John]

Minusta kiloahvenen pilkinnässä on useita ulottuvuuksia ja vaikeustasoja. Helpointa ja suoraviivaisinta yli tai hieman alle kiloisen ahvenen löytäminen on tietysti, jos saa toiselta tavalla tai toisella tietää paikan, josta on viime aikoina noussut isoja ahvenia. Tällaiselta alueelta ison ahvenen saaminen on, jos nyt ei suorastaan helppoa, ainakin kohtalaisen todennäköistä. Omista >1kg pilkkiahvenista on 7 tai 8 tullut tällä tavalla (2 Ruotsista, loput Saimaalta laajassa mielessä). Kivahan nuokin oli tietysti saada, mutta aivan erilaiset fiilikset saa siitä, kun onnistuu saamaan omalla porukalla hikeä, verta ja kyyneleitä vuodattaen etsitystä paikasta, ns. omalta järveltä suurahvenen. Tällaisia kaloja itselläni onkin plakkarissa enää 2 yli kiloista ja puolentusinaa hieman alle kiloista. Vastaavia löytämisen ja onnistumisen riemun täyteisiä kokemuksia toivon palstslaisillekin koko Suomeen!

Mutta nykyisin oma aika on, kuten Carassius kirjoitti, niin tiukassa että suurahvenen saaminen kummallakaan tavalla on erittäin epätodennäköistä. Toisaalta harrastus on muutenkin jalostunut siiihen suuntaan, että tavoitteena on enemmänkin viettää mukava päivä jäällä ja ehkä saada pari kiloa fileahventa kotiin viemiseksi. Tätä tavoitetta kohti lähdetään taas lauantaina intoa puhkuen.

[mylläri]

Mitä itse tiedän taitavia suurahvenen kalastajia, niin yleensä kenelläkään ei ole kauheasti kikkoja millä ne isot saadaan.
Ennemminkin homman nimi on se, että keksitään säkällä tai hyvillä suhteilla muutama tapa (paikka,aika+välineet) jolla isoja tulee ja sitä tapaa yritetään sitten toteuttaa tarkasti ja pikku hiljaa jalostaa paremmaksi.

Ehkä se kovan työn tekeminen ei kuitenkaan ole avain onnistumisiin vaan ennemminkin huolellisuus ja neuroottinen paneutuminen yksityiskohtiin.

Jotenkin vielä joulukuussa oli tästä kaudesta vähän semmoinen välinpitämätön fiilis, mutta niin vain se perinteinen pilkkikuume on sieltä hiipinyt. Tästä se homma vielä eskaloituu ja tunteet kuumenee, jos homma menee tuttuun tapaan.

[naukja2]

Kaksi reissua takana tältä talvelta ja molemmilla reissuilla kilo rikki kirkkaasti. Ekalla suurin 1340 ja toisella reissulla 1200. Ekalla reissulla laskin kasvamaan 5 kipaletta kahden puolen kiloa olevia kaloja ja myöskin tuo toisen reissun 1200 jatkaa kasvamistaan. Syöntikaloiksi otan yleensä ne porukan pienemmät ja maukkaammat.
Pyyntivälineenä käytin molemmilla reissuilla Juha Hyttisen tekemää muikunväristä kevennettyä tasuria. Vähän muokattuna tosin, sillä vaihdan ensimmäisenä kaikkiin tasureihini alle homemade siemenhelmi- värikoukut.

[Lucky John]

Mitä itse tiedän taitavia suurahvenen kalastajia, niin yleensä kenelläkään ei ole kauheasti kikkoja millä ne isot saadaan.

Mielenkiintoista. Aloin nimittäin miettimään tämän johdosta, montako taitavaa suurahvenen kalastajaa tunnen tai ainakin tiedän ja koin homman hyvin vaikeaksi. Pitäisi nimittäin ensin pystyä linjaamaan, mikä tekee taitavan suurahvenen kalastajan.

Taitava pilkkijä on ehkä helppo mieltää sellaiseksi mieheksi/naiseksi, joka saa aina tai lähes aina ruokakalat silloinkin, kun muut jäävät samoilla paikoilla ja samoilla reissuilla ilman. Suurahvenen kalastajan osalta tilanne ei ole näin helppo, mutta omien kokemusten pohjalta profiloin pohdinnan jälkeen ns. Taitavan Suuravenen Kalastajan näin (ominaisuudet tärkeysjärjestyksessä):
- Asuu lähellä Puruvettä, Pihlajavettä, Naistenvettä tai Haukivettä.
- Jos asuu muualla, ainakin tekee joka vuosi pitkän reissun tai useamman näille järville ja/tai Ruotsiin
- Omaa laajan tuttavapiirin em. järvien lähesyydessä asuvia pilkkijöitä -> sana ottipaikoista ja kalojen liikkeistä kulkee porukan sisällä tehokkaasti, jolloin tietää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
- On työtön, eläkeläinen, opiskelija, sinkku tai muutoin poikkeuksellisen onnellisesti sellaisessa elämäntilanteessa, että pystyy viettämään em. järvillä paljon aikaa
- Liikkuu paljon moottorikelkalla -> siirtyminen ottipaikasta toiseen on nopeaa
- Käyttää pääasiassa tasapainoja
- Huonolla syönnillä mormuskakin saa peliaikaa
- Käyttää kaikuluotainta isojen kalojen jallittamiseen
- Pitää paikat pienen piirin tiedossa
- on KMC:n käyttäjä tai ainakin kuuluu FB-ryhmään Pilkkihullut.

Kuten yllä esitetystä profiilista voi päätellä, en itse usko, että suurahventen saamisella on mitään tai ainakaan juuri mitään tekemistä taidon kanssa sanan taito suppeassa/perinteisessä merkityksessä. Mutta jos ajatellaan, että on taitoa kyetä käyttämään ja haluta käyttää paljon aikaa onkien ison ahvenen paikoilla, tilanne onkin jo toinen. Ja miksipä näin ei voisi ajatella. Vaatiihan vaikkapa taitavaksi tenniksen pelaajaksi kehittyminenkin fyysisten ominaisuuksien lisäksi erittäin paljon aikaa tenniksen parissa

[oykka]

Jos pilkkihommat olisi tullut aloitettua vasta tän palstan myötä ja välineet hommattua vain näiden 'nykynormien' mukaan, niin ahdingossahan sitä olisi. Varsinkin aloittelijoiden kohdalla tätä saittia on tullut mietittyä, että loppujen lopuksi suhteellisen kapeaksi tuntuu ahvenen pilkintä menneen. Tämä nyt voi olla ihan vaan oma väärä tulkinta asiasta, mutta jos ketjua selaa vuosia taaksepäin, niin enemmän oli erilaisista paikoista ja erilaisista pyytöhommista juttua. Raporteissa - ainakin tuntui olevan - enemmän iloa pienemmästäkin onnistumisesta, samoin kuin kirjoittajien joukko oli ehkä vähän suurempi. Nykyiselläänhän meno on aika paljon erilainen.

Tämä. Nykyään tuntuu että täällä vaan ilmotetaan montako kilosta tuli ja montako jäi tulematta. Varmasti iso osa onkii tasurilla semmosta ruokakalaa eikä aina ole tähtäimessä se kilonen. Saa niistäkin reissuista rapsoja laitella ja iloita siitä ekasta yli 200g pilkkiahvenesta. Siitä joka on matovehkeillä ollut tiukassa.

Kukin tasonsa mukaan. Enkä usko että nuo kiloiset kenellekkään niin arkipäivää on.

[FlinStone]

Enkä usko että nuo kiloiset kenellekkään niin arkipäivää on.

jallua ei huomioida. Kuolevaiset erikseen.

Mutta, tässä juurikin oman onginnan ideologia - koittaa pyytää sitä ok kokoista filekalaa mutta ei ne isot mukana haittaakaan... Jos isot ei tule liian syvästä tai muutoin niiden takaisinpäästäminen onnistuu sen teen, mutta eipä niitä ole haitaksi asti tullutkaan. Perusidea kuitenkin koittaa saada ruokakalaa pöytään, kohtuudella.

Pilkkiminen on kuntoilulaji - satoja kilometrejä tetsausta ja kymmenittäin reikiä päivään, ilman tulosta! Mutta eipä tuo haittaa. Ja se omien paikkojen etsiminen on koko homman suola! Valmiiseen pöytään meneminen tuntuu jotekin väärältä, kuin vieraissa kävisi.

[Sami552]

Joo ei oo kiloset osa arkipäivää ei, eikä ees juhlapäivää.
Kyllähän se aina tavoitteena taustalla kulkee, mutta ei siitä ole viittinyt itselleen mitään taakkaa ottaa. Tasuri ennätys on viiden vuoden takaa 850g, sillon sitä luuli että kohtahan se kilo tätä menoo paukkuu, ei oo sen jälkeen näkyny ees noita kasisatasia heh , vaikka kyllä on tullut vaellettua, välillä vissiin ihan kohtuullisillakin paikoilla.

Mutta kyllä se nykyään on tärkeintä, että pääsee tuonne jäisille lakeuksille, tuntuu että sekään ei nykytalvina ole mitenkään täysin varmaaa tuleeko niitä jäitä ollenkaan... Kyllä aina riittää intoa uudelle reissulle, ja aina sitä miettii josko sitä seuraavalla reiällä mosahtas. Mukava tuolla on kulkea ja nauttia talvisesta luonnosta, unikin maittaa kummasti kun päivän on kulkenut ja kairannut.

Tämä talvi onkin alkanut kohtalaisen hyvin, talven pohjat 530g ja joitakin nelisatasia päälle. On tää vaan mukava harrastus, ei siitä pääse mihinkään.


pic upload


capture screen

[viliperi]

Enkä usko että nuo kiloiset kenellekkään niin arkipäivää on.

jallua ei huomioida. Kuolevaiset erikseen.

Mutta, tässä juurikin oman onginnan ideologia - koittaa pyytää sitä ok kokoista filekalaa mutta ei ne isot mukana haittaakaan... Jos isot ei tule liian syvästä tai muutoin niiden takaisinpäästäminen onnistuu sen teen, mutta eipä niitä ole haitaksi asti tullutkaan. Perusidea kuitenkin koittaa saada ruokakalaa pöytään, kohtuudella.

Pilkkiminen on kuntoilulaji - satoja kilometrejä tetsausta ja kymmenittäin reikiä päivään, ilman tulosta! Mutta eipä tuo haittaa. Ja se omien paikkojen etsiminen on koko homman suola! Valmiiseen pöytään meneminen tuntuu jotekin väärältä, kuin vieraissa kävisi.

FlinStone kiteytti aika hyvin omat ajatukset tasurionginnasta tai lähinnä syyt miksi lähden jäälle rymyämään. Valmiit apajat ei itteäkään kiinnosta, vältän alueita jossa on paljon muuta porukkaa. Tykkään paljon tutkiskella ja pohdiskella kartoista uusia alueita ja käyn niitä tutkimassa. Myöskin nauttiminen luonnosta ja hiljaisuudesta on osa harrastusta. Toki on mukava että kalaakin tulee ja joskus isompiakin.

Työlästähän toki tälläinen tapa on onkia ja nykyisetkin ottipaikat ovat tulleet monen talven kairaamisella. Nollareissujakin on tullut parhaimmillaan 4-5 putkeen, mutta se ainakaan itseä haittaa, koska jossain välissä taas natsaa kun vaan jaksaa rampata jäällä. Viikonloppuna taas mennään la ja su hämärästä hämärään.

[Tasuriman]

Joo, nyt lähestytään asian ydintä. Eihän saaliit ole harrastuksen pääsisältö, vaikka toki mukava mauste kokonaisuuteen.
Kyllähän se sisäinen rauha, ja luonnosta nauttiminen on iso osa harrastuksen annista. Nyt, kun aihetta lähestytään, niin muistuupa mieleen omista reissuistani eräs helmikuun loppupuolen aamuinen pistäytyminen pienelle metsälammelle, joka yhtenä neljästä pikkupuron yhdistämästä lammesta muodostaa kirkasvetisen latvavesistön itärajan pinnassa.
Aivan tuuleton pakkasaamu, auringon noustessa olin jo jäällä, ja istuskelin uitellen pientä tasuria. Nouseva aurinko jaksoi jo lämmittää sen verran kuuraisia koivun oksia, että suurikiteinen pakkaskuura irtoili, ja varisi kimaltavana sateena hiljalleen alas. Yksinäinen töyhtötiainen puikkelehti rantavarvikossa vain parin metrin pääsä. Kai ihmetellen hullua, joka parinkymmenen asteen pakkasessa istuu rantapenkan laidassa yrittäen koukuttaa lammen pieniä punaeviä. Tilanteesta jäi jotenkin taianomainen muistikuva. Pakkassumun takaa nuosevasta auringosta, ja ilmassa leijuvasta kimaltavasta kuurasateesta.
Huikea luonnonnäytelmä. Äärimmäisen kaunis, ja rauhallinen luontohetki.