Iltapäivällä 13 aikaan kaverin kanssa tutuille vesille heittelemään.
Heti pelipaikoille saavuttua muutaman minuutin päristelyn jälkeen huomattiin että vettä alkaa tihkuttamaan.
No mitäs tuo, yleensä vain parempi kalansyönti silloin.
Jerkkiä siimanpäähän ja viritys seläntaakse. Oikein kova riuhtaisu että lentää todella kauas.
Jerkin koukut jäivätkin nätisti kiinni uistinpakin kahvaan, ja NAM, kaikki uistimet levällään veneen pohjalla ja haavissa.
Eikun raivaamaan samalla kun kaveri heittelee.
Hetken kuluttua sain raivattua ja rupesin jälleen heittämään.
Se heitto onnistui niin hyvin, että tuli semmoinen siimasotku jota en saanut 20 minuuttiin selvitettyä. Päätinkin jättää jerkkauksen sikseen ja kokeilla selvittää sitten kotona.
Onneksi oli mukana haspeli, johon voisi tarvittaessa turvautua.
Räsäistä siimanpäähän.
Kaverilla tässä vaiheessa pari haukea (tosin pientä) veneessä jo.
Toisella heitolla kuului vavasta epämiellyttävä ääni. Vapa keskeltä katki, vaikka ei edes osunut mihinkään. Sinne se lenti siiman varressa järveen heti uistimen perässä.
Onnistui silloin kelatessa vielä uistin jäädä johonkin vedenalaiseen tukkiin/risuun niin hyvin kiinni, että siimasta sai tovin kiskoa ennen kuin sain irti.
Alkoi jo suu olla vähän
Kaveri ehdotteli, että mentäisiin vähän syvemmälle ja kokeilisin hänen pilkillä ja tasapainolla.
No ei siinä muukaan auttanut. Tovin päästä tasapaino lilluukin jo nätisti veneen vierellä. Kaverilla taas jedda kiinni, tälläkertaa hieman isompi.
Noin kolmen kilon luokkaa tuntui olevan, mutta ei saanut ylös asti vaan karkasi veneen vierellä.
Sade oli jo kastellut mukavasti, ja olo ei ollut mitenkään taivaallinen.
Laskin tasapainon jälleen ja aloin heilutella pilkkiä.
Sitten tarrasi.
Kerkesin vain huutaa että "hauki!", kun oli jo siima poikki.
Että silleen. Ihan mallikkaasti mennyt reissu. Aloin olla jo Aku Ankalle kateellinen, menee sillä vielä kuitenkin paremmin kuin mulla.
Eikun kotiin vain ja lämpimään suihkuun. Aaaah.








