Tässä vielä tarinaa viime viikonlopun Haminan reissusta... Eli to-su tuli pyörittyä itselleni uusilla Tammion vesillä, ja ei voi muuta sanoa kun että lääniä ja erittäin potentiaalista heittopaikkaa löytyikin ihan sitte riittävästi. Mökissämme muut ukot oli paikallista verkkokansaa joten piiskasin itsekseni niska kyyryssä syksyn avausreissun. Torstai-iltana Tammioon saavuttuamme pojilla oli kova kiire saada parhaat paikat liputettua, joten tarjosin kyydin ja sain pikaisen opastuksen lähinurkkien pinnan alla vaanivien kivien välttämiseksi.
Ilta menikin sen verran mukavissa merkeissä, että aamulla ei tarvinnu turhaa evästä nauttia, vaan suuntasin vapa tanassa reippaahkon luoteenpuoleisen tuulen saattelemana kohti tyrskyjä. Aamupäivä oli rauhallista ja suurin into karisi parissa tunnissa, vatsakin tuntui jotenkin omituiselta... Puolen päivän paikkeilla oli pakko hieman nollata tilannetta suojaisan lahden kutsuvalla hiekkarannalla, ja verkkoporukka koitti setviä Tohatsun sielunelämää. Vika löytyikin polttoaineesta, joka oli imenyt itseensä sadevettä siinä määrin, ettei ollut syttyä edes tulitikuilla. Pikaisen kitapurjeen kutittelun jälkeen kokosin itseni ja jatkoin virpomista taas hieman reippaammin.
Ensi kosketus kalaan tuli klo 14.20 tuulen puolen rantatyrskyistä, ja vauhdikkaan räpiköinnin jälkeen veneen pohjalla lepäsi 50 senttinen tuleva suolakala. Muuta kontaktia en kalaan uistimella perjantaina saanut, verkko-osastolla saldona yksi samankokoinen otus.
Lauantaiksi keli olikin hieman haastavampi, tuulta ei ollut käytännössä juuri lainkaan ja pakkia tuli käytyä läpi kiukulla. Lupaavan näköisestä saaren kärjestä pientä lehmänpaska krokkaria tukistettiin lupaavasti, mutta tiiviin pommituksen ja uistimen vaihtojenkaan auttamatta jätin paikan ja suuntasin tauolle. Paikalliset jurmut olivat virittelemässä jänisjahtia, ja ajelin katsastamaan tilanteen paikallisen rommikeisarin viihtyisään kolmion lämpöön. Nautittuani ämpärillisen eteeni ilmestynyttä O'boylla maustettua lämmintä vauhtijuomaa, sain mukaani paikallistuntemusta yhden vapakalastajan muodossa, joten jätimme muut hätistelemään pupuja ja lähdimme suomunkuvat silmissä liikkeelle. Nyt näin lähistöllä ensimmäiset piiskaajat samoissa hommissa, tungosta ei alueella tosiaan ollut. Toinen veneistä olikin palstalta tuttu Uimaopettaja, ja vaihdoimme kuulumiset lennossa. Saaliimme jäi yhteen näköhavaintoon loikkaavasta kalasta veneen vierellä, sekä kimppuun riemunvärisiä ilmapalloja jotka lipuivat vienon tuulen kuljettamina naapurin suunnasta kohti venettämme. Koppasimme pallot kyytiin ja ajoimme takaisin tuvalle nostattamaan karnevaalitunnelmaa. Parin ämpärillisen ja uskomattoman tarinan jälkeen heitin vielä lumisateessa tuloksettoman siivun ennen mökille siirtymistä. Verkkomiehillä 4 kalaa, suurimmalle punnittiin painoa 4.3kg...
Sunnuntaina täysin puhdas päivä, ei ensimmäistäkään tapahtumaa, Joppellakin taisi olla hieman väsymystä edellisen päivän tiukasta kalastuksesta

kalat ilmeisesti uineet verkkoihin kun äijät olivat suolanneet toisen 4.3:sen ja 2.5kg:n tanet. Turpaan tuli +20 verkkoa vs uistin 9-1, mutta erittäin hieno reissu ja sain vielä tutustua mahtaviin paikallisiin isäntiin.
Klo 18 muonaa mahaan ja tankkiin, ja suunta takaisin Paraisille. Suparulla olikin kovasti jano, 18,5l/100km

...elämä on...