Hellouta! Pikkasen tiukan päivän jälkeen ujo rapsa.
Ensinnäkin kumarrus Tupen venekunnalle siivoista kaloista
Samin, Tokun ja mun suunnitelma täksi päiväksi tuntui toteutuvan kaiken suhteen juuri kuten oli suunniteltu. Keli oli hyvä, aikataulu toteutui ja rannassa oltiin hyvissä ajoin, mutta..
Ramppi oli tukittu rannikkoHURRIEN toimesta, UIDU!!! No sen kummemmin asiaa enää lämmittämättä omassa päässä ohitan tuon episodin (
mutta kosto elää helvettiläinen!) kertoen, että siirryimme seuraavalle rampille, josta laskimme veneen menestyksekkäästi. Kalassa oltiin siis, mutta puoli tuntia myöhemmin kuin suunniteltu.
Tietysti piti pari lähellä olevaa potentiaalista paikkaa käydä ronkkimassa, joista ensimmäisestä sainkin oranssitiikeri mantalla ekan jeddan, olisko ollut ~3kg? Matka jatkui tuosta ja alkuperäisen suunnitelman mukaisessa paikassa A, oltiin siis noin tunti suunnitellusta ja toden totta, kuten yltä voi lukea, oli 3kpl tekijämiestä jo paikalla ja kun jonotusnumeroita ei tuolla jaeta, otettiin käytäntöön suunnitelma C ja siirryimme B-luokan paikoille peukut pystyssä.
Poijjaat heittivät jerkkiä ja minä siirryin perhoon, koska olin pelastanut kalleuteni jo aiemmin
Taisi olla Sami, kuka sai ensimmäisen kalan, sen painaessa 4-5kg. Vähän toi muisti on hatara kuka mitäkin missä välissä sai, mutta jokaiselle jotakin kera Tokun kuulemma jo totutut karkuutukset.
Päivän henkilökohtainen kohokohta sattui tuohon aamun syöntiin, kun perho pysähtyi ja sain tuntea harvat potkut siiman päässä! Aika varmalla fiiliksellä sai ilmoittaa päässä olevan isompi kala.
Eipä tuota otusta juuri nähty hetkeen pariin ja, kun oli nähty niin jumppaa riitti vielä muutamaksi hetkeksi, kun elukka meni ja minä yritin 9-kinttuinen vapa aivan luokilla sitä myötäillä ja väsytellä. Pari lähtöä vielä veneen luota, sekä pikku arpomista noston kanssa, kun neito ei suostunut avaamaan suutaan, kiduksien ollessa kuin liimatut, mutta tuli se sieltä käymään veneessä.
Heti oli selvää, että kyseessä oli suurin perholla saamani kala. 7.6kg / 102cm olivat mittauksen tulokset

Voisin sanoa, että päivä pelastettu!!!
No, matka jatkui ja kalantulo alkoi tyrehtyä pilvien väistymisen myötä, loppuen lähes kokonaan. Fiddu, käytiin siellä ja täällä ja tuolla...NADA, eimmitän.
Eipä auttanut muu kuin palata lähtöruutuun kulkematta minkään kautta. Poijaat yllämainitut taisivat nähdä tulomme selän toisestä päästä, kun lähtivät kuin hauki rannasta suunnitelman ollessa ilmeisen sama kuin meillä ja niinhän se olikin

Siellä ukot virpoivat tyvenessä iltapäivässä auringon paisteessa, meidän ajaessa ohi pihan perälle, mutta nyt tulos ei ollut niin hyvä kuin aamulla, jotain kuitenkin.
Lyhyet ovat päivät tähän aikaan ja kuten aina, niin nytkin, kaikki päättyy aikanaan. Kamat kasaan ja menoksi. Vene rekasi hissukseen pakkailun aikana yhteen rantaan ja kas kas, joku Daami oli loikkinut pellon poikki rantaan ottamaan meistä (minusta? 8) ) kuvia. Salamavalot välkkyivät kun vilkuttelimme rouvalle hymyillen kohteliaasti. Näin kuulemma pitää fanien kanssa käyttäytyä, huvitti tai ei.
Summasummarum: Samille 6, Tokulle 5 ja mulle 4 kalaa, eli perhomiestä vietiin kuin litranmittaa, vaikka sain itse sähkövatkuloida veneen kulkua. Anteeksipyyntöni vielä tässä, jos/ kun välimatka rantaan oli joskus niin lyhyt. Kerrankin, näin voi sanoa, kalat olivat juuri siellä missä niiden kaikkien oppikirjojen mukaan pitäisi olla, rannassa ja kaislikossa, tai heti sen ulkopuolella. Väreistä ei kai niin voi väittää, mutta OrMu ja melkeinpaskasärki antoivat ainakin muutamia kaloja, syönnin kestäessä aamuhämärästä muutaman tunnin.
Kiitos kippariSamille, sekä Tokulle loistavasta seurasta. Tästä on hyvä jatkaa, viimeistään keväällä, jos jääkausi iskee ennen sitä
oheen vielä yks foto enkasta, tietysti 8) 8)