Lampiahventa, varsinkin kiloluokan, etsiessä on hyvä muistaa, että kyseessä on varsin haasteellinen tehtävä. Kiloluokan lampiahvenia jahdatessa on oltava oikealla lammella, suhteellisen oikealla ottikohdalla (syvyys, pohjanmuodot, purot, kasvillisuus jne) ja harvoin kohdalleosuvina syöntipäivinä. Lisäksi välineiden on kestettävä ja kalastajan oltava alati valppaana. Muutoin, eli erittäin usein, saa pyytää lähes tai täysin tyhjää - varsinkin kolmoskategorian lammista.
Iso lampiahven on huomattavasti järviahventa arempi olosuhteiden vaikutuksille. Esimerkiksi käy hyvin vaikkapa valon määrän merkitys (lammilla ensiarvoisen tärkeä seikka hapen ohella) lumipeitteen paksuuntuessa. Järvillä lumipeite saattaa joissain tapauksissa jopa parantaa ottia tai korkeintaan hiljentää sen muutamiksi päiviksi tai viikoiksi, mutta lammilla se tarkoittaa lähes aina tukkoisia ahventen paastokuukausia. Poikkeuksen tekevät vain hyvin matalat (max. 2m syvät) ja todella kirkasvetiset lammet.
Jos kiloluokan lampiahventa tarkoituksella hakee, on syytä varautua hiljaisiin päiviin. Uskoa, sitkeyttä ja tahtoa ei voi kyllin korostaa. Pohjatyö kannattaa tehdä jo avoveden aikaan esimerkiksi ultralight-virveli kädessä. Tällöin voidaan seuloa mielekkäiltä tuntuvia lampia, joista pyritään sitten selvittämään lisää karttojen ja vedenlaaturaporttien avulla. Talvelle kannattaa ottaa repertuaariin vain muutama huolella valittu lampi, joissa päivystetään mahdollisimman usein. Lammilla tarvitaan paikallistuntemusta, joka seuraa useista käyntikerroista ja mahdollisista perimätietovinkeistä. Ottiajat ja syöntipäivät ovat erittäin suuressa merkityksessä. On hyvä tiedostaa, että kuten järvissä, myös lammissa iso ahven viihtyy eri paikoissa kuin tusinaveljet. Ja ehdottomasti kannattaa kalastaa koko päivä samalla lammella, jottei missaa harvoin kohdalle osuvaa syöntiä..
Voin kertoa loppuun faktaa muutama vuosi sitten löytyneestä "Possulammestani", josta on useampi vähän alle tai yli kilon ahven nousut. Kyseinen paikka löytyi pitkällisen karttaselailun ja kokemuksieni pohtimisen seurauksena ilman vinkkejä tai perimätietoa. Osuin paikalle oikeaan aikaan (vähän lunta ja jäätä sekä tasaisesti noussut korkeapaine), jolloin iso ahven oli otillaan. Olen monesti todennut, että mikäli olisin käynyt tutustumassa paikkaan huonommalla purulla, olisi tuloksena ollut puhdas MP-päivä ja lammen leimautuminen ajanhukkapaikaksi. Pienestä se on oikeasti kiinni. Löytövuonna ottia kesti noin 10 päivää, jonka aikana koukutin yksin ja Sillin kanssa useita isoja ahvenia. Läheskään kaikki eivät tullet näytille asti. Sitten saapui lumisaderintama ja otti hiljeni. Tuon ajanjakson jälkeen olen saanut "Possulammesta" jokusia isomuksia ja karkuuttanut muutaman varman kiloahvenen. Useampi isomusahven on myös vapautettu takaisin. Tiedän, että niitä siellä vielä ui, hyvinkin, mutta olosuhteet ovat todella avainasemassa kyseisessä paikassa. Pari viime vuotta on ollut yksinkertaisesti liian hankalia "Possulammen" kannalta. Ehkä tämä vuosi on jälleen parempi, kuka tietää..

Pilkittäessä ison ahvenen ja hauen erottaa toisistaan siten, että ylös asti tulleet ovat haukia.
/Mikko Pohls