Tänään toinen puhtaasti hauen perässä tehty reissu tälle kaudelle, ja kolmas koko lyhyen uistelu-uran aikana.
Kuskina tällä kertaa veljenpoika.
Vesille päästään hieman kolmen jälkeen iltapäivästä. Tuttua reittiä lähdetään katselemaan, josko olisi jo kalat "kesä"paikoilla. Ja kyllähän kalaa kaiun mukaan alla onkin, tosin vielä melkein 10m syvyydessä.
Alan pikkuhiljaa laskemaan vieheitä vesille.
Vasemmalle puolelle vuoksiviikseen Parran painouistinta sinisellä selällä kera keltaoranssin Onni-vaapun ja toiseen vapaan yksittäinen jkv77 iso muikku laajalla potkulla.
Oikealle puolelle ehdin vasta viritellä vetoon Parran painouisteen mustalla selällä kera Perzan uutuusvieheen, kun toisen puolen painouistinvapa jo taipuu luokille.
Ensimmäinen reaktio on että nyt jäi pohjaan ja vahvasti kun alla penkka jossa noin 7m vettä ja combon pitäisi noilla hujakoilla mennä. Mutta kun vavan saa käteen niin jarru lopettaa narinansa ja setti alkaa tulla perässä, mutta painavalta tuntuu.
Vaivalla saa kelattua pikkuhiljaa pakettia lähemmäs venettä, kun sivusilmällä huomaan että toinen vapa löystyy samaa tahtia kun kelattava paketti lähenee venettä.
Ja tosiasiahan se on että kala on onnistunu sotkemaan molemmat siimat yhteen, kun on pintaan päin tullut.
Kala tulee aivan pinnassa ja jo kauempaa huomaa miksi veto tuntuu niin kovalta vaikka kala on 3-4kg luokkaa. Painouistin on kiduksissa ulkopuolella kiinni. Vauhdit nolliin ja hitaasti kahta kelaa yhtä aikaa kelaillen yritän saada kalan lähemmäs, jotta viehesotkun saa irrotettua.
Sotkut selviää puukolla nopeasti ja sen jälkeen yrittämään kalaa viereen nostoa varten, mutta muutama metri ennen venettä viimeinen riuhtaisu kalalta ja vuoksiviiksi kera Onni-vaapun lentää korvan juuresta ohi. "mitä helvataa?* on ensimmäinen ajatus.
Tarkempi tutkiskelu paljastaa vuoksiviiksen lukon oienneen suoraksi rasituksesta, vaikka periaatteessa setin heikoin lenkki, eli suoraan siimassa oleva ul-setin lukko on kestänyt touhun ilman ongelmia. "Noh sinne meni muuten se meidän ennätyshauki" totean veljenpojalle.
Eikun uudet lukot molempiin siimoihin ja viehettä takaisin vetoon. Nyt pitää vaan alkaa käyttämään 230g torpedopainoja kun uusista parran painoista puuttuu vielä koukut.
Kaikki neljä vapaa uudestaan vetoon ja suunnilleen 5-9m syvyyteen vieheitä porrastaen. Ehditään taas muutama sata metriä vetää ennen kuin jkv77 muikkua viedään hennosti. Reilu puolen kilon kurkkuhan se siellä, kala nopeasti veneeseen ja irrottamaan että pääsee takaisin kasvamaan. Mutta uistin on toisesta koukusta jokaisesta haarasta kiinni suussa ja toinen koukku mennyt silmästä läpi. Ei lähde nätisti irti sitten millään, enkä ala silmäpuolta kalaa takaisin laittamaan, joten mummon uudet kissanpennut saa sitten kalaruokaa tänään.
Tämän jälkeen onkin useampi tunti hiljaista vaikka alla on välillä kalaa koko syvyydeltä pinnasta yli kymmeneen metriin. On isompaa kalaparvea ja muutama isompi yksilö mutta ei nappaa mihinkään, vaikka käyn läpi koko talven aikana ostetun uuden viehearsenaalin ja väriskaalan.
Viimeiselle puolelle tunnille päätän pistää vetoon viime kesän varmimmat vieheet ja värit eli 11sentin syvänne Jesseä ilman painotusta ja painojen kera kirkkaissa keltaisen ja vihreän väreissä.
Vieläkään ei mitään kontaktia kaloihin vaikka kalaa tosiaan alla on enemmän ja vähemmän.
Alan nostella vehkeitä ylös kun veljenpoika huutaa että nyt on isompaa kalaa alla ja paljon ihan pinnan tuntumassa. Tässä on kuulemma se meidän parvi. Naurahdan ja vitsinä huikkaan takaisin että sittenhä se pitää ottaa tuo pinnassa oleva Jesse ensimmäisenä ylös että ei varmasti saada mitään.
Alan kelata viehettä ylös täydellä vauhdilla kun vapa taipuu ja perässä alkaa tuntua jumputusta. Eihän tällaista tapahdu ku elokuvissa ja hauskoissa vitseissä? Noh kala tuntuu äkkiseltään normaalia isommalta joten käsken veljenpojan sammutella moottorin ja ottaa kalan kelaukseeen, jotta saan nosteltua muut vieheet ylös ennen kuin kala sotkeentuu niihin tai painot uppoaa pohjaan.
Samalla hetkellä kun muut vavat on jo pakattu kotimatkaa varten on veljenpoika saanut kalan veneen viereen ja siinähän se vielä muljahtelee pinnan alle se uusi ennätyshauki.
Eikun koukku leuasta läpi ja kala veneeseen (eipä ole mitään liplockia tai muita tullut opeteltua, kun ei haukea kalastele). Silmämääräisestikin selvästi isoin mitä on tullut.
Kotona sitten puntariin ja vanha jousivaaka painuu reilun 4kg lukemiin. Entinen 2.5kg ennätys on sitten historiaa jo kesän toisella reissulla
kuva kännykkälaatua (linkki suurempaan
http://vmp.name/watso/4kg_puskatorpedo.jpg)
Ps. Kyljen jäljestä päätellen joku isomus tainnut yrittää mutustella tätä?
Pps. Mitähän lisänimeä sitä muuten tuolle veljenpojalle pitäisi antaa, kun aina sen ohjatessa nousee haukea ja joka kerta isompaa?
. Kaloja ylös vain yksi, mutta taas oli iso kiinni, tällä kertaa pysyi veneen vierelle asti, mutta siinä se sitten irtosi..paikassa jossa enempää ei voisi enää vituttaa. No siinä sitten koitin kalan kerätessä itseään viellä kaamaista jäddan ylös veneeseen liplockilla, mutta liian myöhäistä hauki tempaisi takaisin luonnolliseen ympäristöönsä. Mutta jäi kyllä silti reissusta todella hyvä maku suuhun.
Painoa tädille oli siunautunut reilut kahdeksan kiloa! Loppu keikaus meni suht harvojen mutta vihaisten tärppien kanssa naatiskellessa.
