KALAMIES.COM

Hyvä pojat

On ne saatana eri vempuloita :O

Kai se pitää kaira kaivaa naftaliinista vaikkei pilkkiminen ihan heteroa hommaa olekkaan..

Ei tässä kyllä nyt auta muu ku mennä koittamaan kirjaimellisesti kepillä jäätä sunnuntaina. "kiitos" motivaatiosta pojat!

Oli sen verran kova polte jäälle tänään että oli pakko jättää koulupäivä väliin ja suunnistaa eilisille paikoille. 8)
Yhdeksän aikoihin aloin tekemään reikiä ja melkoinen rivistö niitä tulikin tehtyä. Helppoa on nyt kairata kun jäätä ei ole liikaa.

Taisi olla viides reikä ja kello vähän vaille kymmenen kun Kaimaania vietiin. Jäälle nousi päivän avauskala, 3,4-kiloinen. Kurkusta pilkisti pienen hauen pyrstö, joten syönnillään oli!



Muutama reikä myöhemmin tuli seuraava tärppi ja jäälle nousi mukava ylläri, tasan 500 g ahven.
On se kumma kun niitä ei tule silloin kun varta vasten yrittää!



Parikymmentä minuuttia myöhemmin tuli seuraavat tapahtumat, ensimmäistä kertaa sain kaksi haukea peräkkäin samasta reiästä. Toinen kala aiheutti vähän ylimääräistä hommaa kun sattui jäämään niskasta kiinni. Ei oikein meinannut kääntyä avantoon.

Puoli tuntia edellisistä kaloista osui jälleen hyvä reikä kohdalle. Ensin pitkään stoppiin raskas tärppi, hetken väsyttelyn jälkeen jäälle nousi 3,5 kg/85 cm jedda.
Ceeärräsin sen ja laskin pilkin takaisin veteen. Kohta tuli uusi tärppi ja jäällä kävi vajaa parikiloinen.



Parin tyhjän reiän jälkeen alkoi taas tapahtumaan. Olin melkein samoilla jalansijoilla mistä eilen tuli reissun suurin. Ensin Kaimaania puri n. 350 g ahven. Laskin pilkin äkkiä takaisin jos vaikka olisi isojen ahventen parvi alla. Pari vetoa ja sitten jysähti. Kalaa joutui väsyttämään ihan tosissaan mutta tuli se sieltä vihdoin jäälle. Päivän komein, 4,5 kg/84 cm. Pari kuvaa ja takaisin kasvamaan.



Tuon kalan jälkeen otti lopahti kokonaan, ainoastaan yksi alle kahden kilon kala kävi jäällä viimeisen parin tunnin aikana.
Hyvä reissu kumminkin, jäällä kävi yhteensä 8 haukea keskipainoltaan 2,5 kg. Ja lisäksi pari hyvää ahventa. Paras väri oli vihreä-kelta-oranssi.

Hyvä jätkät. Hyvin te vedätte.. Tutun näköisiä ovat nuo ottikaislat. Tuolla tuli itsekkin jokunen vuosi sitten pilkkiä uiteltua. Pikkusen ois kyllä ikävä noita kaislanpätkiä.. Ja yhen vinkin antaisin. Vaihtakaa noi korkkikahvaset delfinit niihin mustilla muovikahvoilla varustettuihin a.s.a.p.. Nuo menee vastarista poikki kahvan ja puolan juuresta ennemmin tai myöhemmin. On kokeiltu..

Möykky kirjoitti:Vaihtakaa noi korkkikahvaset delfinit niihin mustilla muovikahvoilla varustettuihin a.s.a.p.. Nuo menee vastarista poikki kahvan ja puolan juuresta ennemmin tai myöhemmin. On kokeiltu..

Laitetaan pikkuvinkki täältäkin jos noita Delfiineitä käytössä on. Korkkikahva irti ja kahvan reikään riittävästi epoksiliimaa, niin että tursuaa vähän edestä yli kun kahvan painaa takaisin kiinni. Tuo liima tukee kahvaa paremmin myös tuolta etuosastaan joten ei mene poikki, ainakaan enää helposti.

Kyllä jätkät tekee komeita tuloksia!

silli kirjoitti:

Möykky kirjoitti:Vaihtakaa noi korkkikahvaset delfinit niihin mustilla muovikahvoilla varustettuihin a.s.a.p.. Nuo menee vastarista poikki kahvan ja puolan juuresta ennemmin tai myöhemmin. On kokeiltu..

Laitetaan pikkuvinkki täältäkin jos noita Delfiineitä käytössä on. Korkkikahva irti ja kahvan reikään riittävästi epoksiliimaa, niin että tursuaa vähän edestä yli kun kahvan painaa takaisin kiinni. Tuo liima tukee kahvaa paremmin myös tuolta etuosastaan joten ei mene poikki, ainakaan enää helposti.

Itellä on kolme eri Delfiniä käytössä tuossa hauen pilkinnässä. Yksi on juurikin tuollainen mustalla muovikahvalla varustettu ja kahdessa on korkkikahva. Toisen noista korkkikahvallisista olen vahvistanut epoksilla niinkuin silli mainitsi. Toinen on ilman epoksia, saa nähdä miten kestää.

Hyvä jätkät! Loistavaa toimintaa. Tulee ne muistot mieleen täälläkin. Vähän käy kateeksi, toi opiskeluajan vapaus
Olosuhteiden ollessa kohdillaan kannattaa priorisoida!

Tuohon Delfiinin hajoamisongelmaan olen törmännyt ahvenpilkilläkin. Tuo Delfiinin kahva "väsyy", kun sillä aikansa isoa puntaria heiluttelee ja kaloja tartuttaa. Viimein se napsahtaa poikki. Vähintään yksi,kiihkeimpinä onkitalvina parikin vapaa napsahti tuosta kahvan juuresta poikki, ennen kuin siirryin kehimisvapoihin. Haukipilkillä varmaan katkee vielä useammin.

Olen noita delfiinejä modaillut. Se tapahtuu niin, että tuo muovikahva katkaistaan ja kärki poistetaan. Tuon keskiosan ja rulla-akselin läpi porataan reikä. Ensin pikkuporalla jota vähitellen isonnetaan. Sitä ennen akselin juuri kannattaa vahvistaa epoksilla.

Sitten viritetään tukeva kärki, joka menee reijästä läpi ja joka vahvistetaan kahvan puolelta taipumattomaksi niin, että tuo vahvistus menee vapaaihion päälle.

Sitten vaan liimataan sopiva kahva paikoilleen.

Tuo vapa kestää, ja jos uisteluvavasta tekee aihion, niin oikeastaan ainut heikko kohta on jarru. Kelaosiahan saa uusia jos muovi lohkeaa. Varmaan tuon jarrunkin voi uusia.

Tälläinen vapa on kestävä ja erityisen tunnokas, kun kärjen tärppi tuntuu suoraan sormissa.

Tässä kuvaa modatuista delfiineistä uistelukärjillä.

Kolme ylintä taipuisampia.

Kaksi alinta järeitä Ugly Stic kärkiä.

Alimmassa kuvassa näkyy ongen rakenne. Vapa-aihio kulkee koko vavan läpi kahvaan saakka. Lisäksi kahva on vahvistettu hiilikuituputkella vapa-aihion päältä.

Tuntuma on huippu, eikä kahva jää käteen.

download/file.php?id=108926

download/file.php?id=108927

Suurkalastajan ja Kabanossin hienojen rapsojen innoittamana meikäläinen hauenpilkkimisen amatööri suuntasi tänään eräälle Kainuulaiselle pienehkölle järvelle, jossa kävin pilkillä viimeksi tasan viisi vuotta sitten ja sain silloin oman pilkkihaukienkkani. Olin kuullut, että haukikannan pitäisi tuolla olla vähintäänkin kohdallaan.

Lontostin -12 asteen pakkasessa ja vaakasuorassa lumituiskussa jäälle ja yritin muistella, missä viisi vuotta aiemmin tuli nykyteltyä. Tiesin, että järven laakean mataluuden vuoksi kaislikon reunoihin ei kannattane jäädä, vaan paremmat mestat löytynevät avoveden puolelta, jos ovat löytyäkseen. Ensimmäinen reikä jäi kuitenkin vielä turhan matalaan ja yritin katsella näkyisikö jossain vanhoja reikiä pilkkipaikan merkiksi. Pöllyävä lumi oli kuitenkin peittänyt mahdolliset vanhat jäljet. Muutaman sadan metrin päässä näkyi tuiskun seasta kuitenkin tummempi kohta jäällä. Kun pääsin lähemmäksi, huomasin että viime yönä oli jostain railosta noussut vettä jäälle ja paikalle oli muodostunut noin 50m kokoinen epämääräinen sohjo/kohva -laikku. Jotenkin tuli heti tunne, että tässä voisi kalaa olla, jos vain jään alla on edes jonkin verran vettä. Edellisellä reissulla paikalliset opettivat, että tällä järvellä paras haukipilkkitaktiikka ei välttämättä ole älyttömän reikämäärän kairaaminen, vaan samaan tai parempaan tulokseen pääsee muutamaa oikeaan kohtaan kairattua reikää pilkkimällä ja odottamalla. Jos reiästä saa hauen, sitä kannattaa pilkkiä nopeasti uudestaan, koska kalan temmellys jään alla houkuttaa kavereita paikalle.

Maassa maan tavalla ajattelin ja kairasin laikkuun yhden ainoan reiän. Taktiikkavalintaa helpotti kyllä sekin että nilkkaan asti yltäneen sohjon alla oli noin puoli metriä jäätä ja tuollaiseen vetiseen sotkuun kairatessa joulukinkun rippeet sulavat aika vauhdilla. Avauspilkiksi valitsin vanhan omatekoisen "Paavo" -tasapainon aidossa vesiväripensselilllä maalatussa Tiikeri -värissä. Olin koristellut pilkin varsinaisella köyhän miehen värikoukulla. Pilkin alla roikkui nimittäin isoin pakistani löytämä Ownerin kolmihaara, jonka varteen olin pujottanut sentin pätkän punaista kutistesukkaa "houkuttimeksi". Yhdistelmä oli sangen koomisen näköinen, mutta vähäisen hauenpilkkikokemukseni perusteella myös mahdollisesti varsin toimiva.

Heitin pilkin avantoon ja totesin, että jään alla on noin puoli metriä vettä. No joo, kyllähän siellä mahtuu melkoinen kala uimaan, mutta aika matalalta se kieltämättä tuntui. Vähän alkoi epäilyttää. Epäilykset kuitenkin haihtuivat nopeasti, kun hauki tälläsi Paavoon kiinni. Hetken rimpuilun jälkeen se kuitenkin irtosi. Hieman harmitti, mutta tunsin, ettei kala ollut mikään erityinen jättiläinen. Pilkki takaisin ja sama kalahan tälläsi kiinni heti uudestaan. Tai ainakin tuntui samankokoiselta. Hetken jupuamisen jälkeen kala nousi jäälle ja näin, että se oli reilun kilon painoinen. Myöhemmin mökillä punnittu paino oli 1200g. Kuvahan siitä apinan selästäpudottajasta piti ottaa. Pappia päähän ja verestys, näin raa'alla kelillä ei ainakaan meikäläisen taidoilla ceeärrätä.



Entistä keskittyneempänä lasken Paavon uudelleen samaan, siihen ainoaan, reikään uimaan. Ehkä 15 sekuntia ehdin keinutella, kun paksu kuitusiima sanoo PIUUUU...! Herran jestas, mikä tälli! Vapa on lentää kädestäni ja sen kärki on aivan luokilla. Ison Delfiinin räikkä rätisee hetken kuin Lahtisen konekivääri Tuntemattomassa. Nahkurin orsilla tavataan! Mutta ei, tämä ei ole minun kalani. Vastaisku jää vähän vajaaksi ja kala hiertää itsensä irti jonnekin jään pohjaan. Sinne meni pilkkihaukienkka, mutta nyt olen varma, että tuo ei jäänyt tänään viimeiseksi mahdollisuudeksi.

Kun pariin minuuttiin ei enää lisäosumia tästä ainokaisesta reiästäni kuulu, päätän nakertaa laikkuun kolme lisäreikää. Jätän uudet reiät hetkeksi "tekeytymään" ja palaan ensimmäiselle lävelle. Ja taas, tuskin ehdin kissaa sanoa lemmon pitkähäntäluikuriksi, kun vapa on taas kaksinkerroin. Tämäkään kala ei kuitenkaan tartu kunnolla, vaan jää pelkäksi tälliksi. Perhana!

Menen toiselle reiälle kymmenen metrin päähän ja sama meininki jatkuu. Tulee jäätävä tärppi, hetki kovaa jytkettä lyhyen siiman päässä ja irti avannonlaitaan. Kiroan veden mataluutta, mikä olennaisesti hankaloittaa kunnon vastaiskun antamista. Mietin jo vavan kärjen irrottamista kokonaan ja pilkkimistä pelkällä kahvalla, jotta saisin lyötyä näitä petoja tarpeeksi kovaa leuoille. Mutta sitten tunnen jotenkin ihmeellisesti jo tärpistä, että seuraava kala tarttuu paremmin. Kala jytyää taas alkuun kuin vimmattu mutta nyt saan luistateltua sille pari-kolme metriä siimaa, jolloin se hieman rauhoittuu ja pääsen sitä väsyttelemään. Reikään saaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Kala vetelee aikansa sinne tänne, mutta melko nopeasti saan sen uiteltua avannon alle. Sitten kauhukseni näen, että tasurin toinen päätykoukku on ikävän näköisesti avannon alareunaa vasten jumissa ja sen alapuolella näkyy leveä hauenpää suu auki. Nyt on kriittiset paikat! Olen ottamassa nostokoukkua käteen, kun hauki liikahtaa sopivasti, sen pää nousee avantoon ja leveäkylkinen, vaan ei kovin pitkä kala suorastaan ponkaisee jäälle. Pakko on pistää pienet ripaskat. Arvioin, että kala ei taida olla ihan kolmekiloinen, mutta ei kyllä kovin kaukanakaan siitä. Myöhemmin verestettynä punnittu 2780g ja oma pilkkihaukienkka on tosiasia. Väsytyksen tiimellyksessä Delfiinin kärki irtosi ja solumuovikahva meinasi jäädä käteen. En kuitenkaan huomannut em. pikkuseikkoja ennen kuin kala oli jäällä.



Tasaan pulssia ja laitan kavereille välirapsaa tekstarilla. Huomaan, että edellinen hauki puraisi tasurin pyrstölevyn irti, mikä on tuon vanhan pilkkini tyyppivika. Mutta eipä hätää, rasiasta löytyy toinen samanvärinen, tosin hieman haaleammin (lue lakkauksessa levinnein) selkäraidoin väritetty. Alakoukku vain pitää vaihtaa hajonneesta pilkistä uuteen ja sehän nyt ei ole uistinrengaspihdeillä temppu eikä mikään.

Sitten tapahtuu taas se outo ilmiö, minkä olen huomannut ennemminkin. Periaatteessa samanlainen vaihtopilkki ei toimikaan ja tärppejä ei enää tule. En tiedä onko siinä jotain alitajuista, kun ottikone saa siipeensä tai häviää, niin toiseen pilkkiin ei luota samalla tavalla. Nykyttelen neljällä reiälläni ehkä parikymmentä minuuttia ilman lisätapahtumia. Ajattelen paikanvaihtoa, mutta en näe missään toista samanlaista laikkua. Jossain vaiheessa päädyn takaisin ensimmäiselle lävelle ja siitäkään ei enää tärppää, kunnes...

Vaihdan Kuusamon kupari-alpakka pystypilkkiin, jossa on myös tuollainen edellä mainittu "värikoukku". Päätän pilkkiä tämän ensimmäisen reikäni vielä sillä ja jos ei mitään kuulu, niin vaihdan paikkaa. Ja kas, puolisen minuuttia myöhemmin väsyttelen reipasta haukea, joka ei millään tunnu osuvan avantoon. Nyt näen reiästä, että kala on poskesta kiinni ja se tulee reiän alle aina hankalasti poikittain. Pattitilanne päättyy kuitenkin kalan kannalta huonosti ja saan nostaa lopulta kravatista jäälle 2,20kg painoisen sutjakan hauen. Tuumin, että lähden pois, koska tinki alkoi olla täynnä ja kalojen vapauttelu näin kylmässä ei tuntunut oikein järkevältä. Pakko oli kuitenkin vielä kokeilumielessä pudottaa pilkki samaan reikään. Päätin, että pilkin enää korkeintaan minuutin. En oikeastaan enää edes ylläty, kun parinkymmen sekunnin päästä siima soi taas. Sangen ronskein ottein kiskon jäälle kalan, joka on pitempi kuin tähän asti suurin, mutta punnitus paljastaa sen 10g pienemmäksi eli tarkka paino oli 2770g. Normisettiä.

En enää uskalla pilkkiä, vaan lähden petojen järveltä äkkiä karkuun. Josko sitä seuraavaa reissua tälle lätäkölle ei panttaisi ihan viittä vuotta enää...

Hyvä rapsa...

Holkkipolvi kirjoitti:Hyvä rapsa...

Samaa mieltä

Tosiaan hieno rapsa Akik:lla ja komeita kaloja!

Iski tänään vastustamaton halu mennä haukipilkille. Jäällä oli lunta jotain 5 cm, joka ei tainnut parantaa syöntiä. Paikoitellen oli pieniä kohtia joissa ei ollut lunta ja niistä ne kalat sitten tulikin. Noin tunnin pilkittyäni nappasi tällanen jättihauki.

Hetken päästä alkaa tapahtua noin metrin syvyisellä reiällä. Ensin nappaa n. 400g ahven ja heti perään kaimaanissa sätkii toinen hauki.


Päivän päätteeksi tuli ainut kunnon hauki ootto-ongella.


Tarvis vähän vinkkejä tohon kaimaanin uittamiseen, kun kalat tuppaa oleen noita alle kilosia. Kesällä paikasta on kyllä noussut isompaakin haukea. Olis kiva tietää, onko jollain jotain erityis kikkoja keskitalven hauen pilkkimiseen.

Tervehdys haukimiehet!

Tuonne tasuriahveniin jo kerkesin pistään rapsassa hauki osumasta. Nythän taitaa olla vähän oikeampi ketju kyseessä.

"8m vedestä nappasi silpun seasta kilon hauen pulikka meikäläistä säikyttelemään. Irtosi kannen alla... Huh! No hetken odottelin kaadoin kahvit kuksaan ja katselin kaikua. Pari metriä pohjasta oli täynnä tavaraa ennen kuin koko näyttö veti tyhjäksi... Mietin että mitä viddua nyt tapahtu? Ei kai nyt kilon pulikka koko lääniä säikytä? No laskin pilkin pohjaan ja pari vetoa kun näyttöön ilmestyi paksu kaari pohjaan. PAM!! Nyt ei muuten ole kilon pulikka... Onneks ei ollu kehäonki kädessä sillä lähti noin 5m spurtti samantien ja kumipintaset työhanskat vinku käsissä!

Tästä alkoikin sitten n. 15min taistelu riskin haagertin kanssa. Ensiksi tuli mieleen että mitenköhän äijjän käy? Säärän 9cm tasuri suoraan 0,30 monoon lenkkisolmulla sidottuna kiinni pääsi koetukseen. Hetken päästä sain kaverin ekan kerran luukulle ja katoin että jaahas joku nelosen haagertti taitaa olla. Otin nostokoukun pulkasta ja huti... ja taas mentiin. Hetken väsyttelyn jälkeen kaveri suostui uudestaan reiälle josta nyt onnistuin koukkaamaan kunnolla kiinni... Nostin lötkön jäälle ja totesin heti että jumalauta ei ihan 4kg riitä! Mittaukset ja punnaukset antoi 7,2kg/103cm! Hieno taistelu oli!"

Tänään reissu lammelle ahvenien toivossa, mutta haukiin oli tyytyminen. 200g ja 500g hauet nilsun tasuriin. Pienempi jäi ketulle evääksi. 500rammasesta otin filleet, sisukset ol tyhjät kalasta.

Suttuuha siitä kuvasta tul

Ei jumalauta!

Ei tää oo enään todellista! Tänään samoilla vesillä haukihommat sai jatkoa. Reilu 6m vedestä härnäsin ahvenia Sillin muikku kepeellä ja kohtuu tiukka junttasu välivedestä. Kirpun 40cm kehäonki kädessä aluksi hieman hämillään ja kun siima tuntu jämäkältä ajattelin että stana mulle et rupee! Melko raakana pää hollille ja eka koukkasu taas huti ja kohta uudestaan sain koukun leukaan. Pää kun pullahti reiästä katoin että tasuri oli melkein nielussa. Ihme että 0,41 fluoro ei leikannu poikki?

Speksit haagertilla tällä kertaa 8.2kg/108cm

On tää ihme hommaa... väitän että jos joskus oikeasti lähtisin haukea pilkillä kokeilemaan niin näitä kaloja sais jokusen reissun hakea?

Näihin kuviin...

Nättiä . Se tuommonen tempoo jo vähän siiman päässä.

Pari reissua viellä samoille mestoille nii kymppi paukkuu kohta

Komiat on ak82:sen hauet..joudut kohta tekeen 100 litran tynnyristä jyrsinterän kairaan jotta mahtuu reiästä..

Perkkele mikä mötikkä.Mahtu kutosen rööristä?

Holkkipolvi kirjoitti:Perkkele mikä mötikkä.Mahtu kutosen rööristä?

Eipä tossa hirveesti ollu väljyyttä... Mutta takasin sujahti yllättävän helposti. Taitaa toi pää olla haasteellisin saada rööriin osuun mutta kyllähän tuo suht limanen kaveri muuten torsosta mukavasti liukuu...

En jaksanut lukea kaikkia 44 sivua joten kysynpä hauen pilkinnästä kuollutta täkykalaa syöttinä käyttäen. Pakkasessa nimittäin lojuu levyllinen itse ongittuja 15-17cm pitkiä salakoita, kun ei niitä kehdannut kesällä raksihuppuun runnoa.

Koho-onginta settejä on myynnissä mutta ei jaksais tuijotella kohoa pilkkiavannossa vaan mieluummin kokeilisin aktiivisempaa pilkintää.

Onko kukaan palstalaisista käyttänyt esim. isoa jigikoukkua + tapsilla kolmihaara koukku lisäkoukkuna? Jos on niin minkä kokoisia koukkuja ja kuinka painavia jigipäitä? Miten olette koukuttaneet, jotta ui hyvin ja pysyy vaakatasossa pysäytettynä?

Kuva olis kiva yllätys...