KALAMIES.COM

Toiset yrittää...Toiset osaa!!!

Onnittelut enkasta...

Wellingillä aika huikea reissu. Onnea uudesta enkasta!

Isot kädet saamamiehille!

Onnittelut enkasta! Todella hyvä rapsa, tunnelmat välittyi tänne asti!

Hienoja kaloja, onnea. Viikonloppu kuivilla töissä, mutta huomenna mennään. Katotaan irtooko yhtään rapsattavaa kalaa..

Eilen koko päivä (8-16)vesillä kaverin kanssa.vesi oli tutuilla paikoillavaihtanut väriä vähintäänkin epäillyttävän väriseksi.vaikeeta oli aamupäivällä (ei viestiä ei mitään...).joskus kahen aikaan eka tapahtuma kun noin kolmosen kala nielas kaverin mantan kokonaan kitusiin.epätoivo oli lähellä hiipiä omaan puseroon ku nokkoset padassa vielä kello 15.30.hullun lailla paiskomista ja joskus se näköjään kannattaa munat pois padasta noin kello15.45 erittäin mukavalla tavalla 6.8kg.Jäi siis kuitenkin kiva maku vaikka tuntu vähän vaikeelta/epätoivoiselta.

Eilen myös vesillä Ranen ja gdlp:n kanssa.
Hieman oli lauantain syönti hiipunut , jotenkuten
saatiin kuitenkin Ranen kanssa kalat mieheen ja Kipparille mp.
Päivän kohokohtana rokastettu lahna
Vesillä n. 3h.

Lauantaina kolmeen mieheen n.30 kalaa ,joista suurin 5,5kg.
Kaikki sai maistaa reilu femman syöksyjä ja
reilu nelosiakin mahtui joukkoon jokunen.
Hyvä päivä ja päivän fiiliksistä osuva kuva tuo aikasemmin postaamani
kuvakavalkaadin eka kuva.
Ottiväreinä kunnostautui pumukullan eri variaatiot ja perus pumu ,
sekä mustahopea (c233 kopio) jolla tuli tuo päivän suurin.
Ranella niitti mainetta 7 kalan verran 160mm alumiiniteipillä vuorattu kromiversio.
Kippari noukki kaloja Desperadoilla ja Stalkerilla .. ruskean ja vihreen sävyt loisti.
Bongattiin lauantaina hylje ja pari kotkaa.
Kiitokset vielä Ranelle ja Otolle reissusta!

Wellingille onnittelut enkasta ja upeasta päivästä!

Itse tänään Sipoossa hauen perässä, osan päivää keulassa jäsen .:P:., tai jotain sinnepäin... Kaloja kävi veneessä yhteensä vissiin 10, tiputuksia ja seurioita toinen mokoma. Keskikoko ihan mukavaa, eli kurkkuluokan torpeedot loistivat poissaolollaan.

Havaintoja tältä päivältä:

-Uistimeen oli kiinnostusta, syöntihalua ei juurikaan. Suurin osa kaloista hiukan suupielestä kiinni. Tässä ehkä syy useimpiin pudotuksiin.

-Uistimessa piti olla joko fluorikeltaista tai -vihreää, mielellään molempia.

-Kalaa löytyi monenlaisista paikoista: aivan rannasta, 10-20m päässä rannasta olevilta irtokiviltä, kutualueille johtavista virtaavista salmista, rakkispenkoista jne.

-Jarru kannattaa kiristää edellisen kalan jäljiltä ennen seuraavaa heittoa. Ei tarttis vaan katella sitä valkoisen mahan vilahdusta ja traktorinrenkaan kokoista pyörrettä siinä pinnassa...

Kaikin puolin erittäin jees päivä, kiitos keulamiehelle. Jos sitä viikonloppuna taas pääsis...

Niin, ja loppuun vielä kysymys itseäni viisaammille: MIHIN H**VETTIIN TOI VESI OIKEIN MENEE???? Tuulee mistä suunnasta tahansa, niin aina vaan pinta laskee... Onko siellä steissillä vieläkin se sulkuventtiili auki? Kasteleeko joku ranta-alkuasukas nurmikkoaan pikkusen tehokkaammalla pumpulla? Mitäh? Mä en tajuu...

Kiitos reilulle kipparille Pete1977 mukavasta seurasta ja 3 tunnin reissusta.

Pete1977 kirjoitti:Wellingille onnittelut enkasta ja upeasta päivästä!

Itse tänään Sipoossa hauen perässä, osan päivää keulassa jäsen .:P:., tai jotain sinnepäin... Kaloja kävi veneessä yhteensä vissiin 10, tiputuksia ja seurioita toinen mokoma. Keskikoko ihan mukavaa, eli kurkkuluokan torpeedot loistivat poissaolollaan.

Havaintoja tältä päivältä:

-Uistimeen oli kiinnostusta, syöntihalua ei juurikaan. Suurin osa kaloista hiukan suupielestä kiinni. Tässä ehkä syy useimpiin pudotuksiin.

-Uistimessa piti olla joko fluorikeltaista tai -vihreää, mielellään molempia.

-Kalaa löytyi monenlaisista paikoista: aivan rannasta, 10-20m päässä rannasta olevilta irtokiviltä, kutualueille johtavista virtaavista salmista, rakkispenkoista jne.

-Jarru kannattaa kiristää edellisen kalan jäljiltä ennen seuraavaa heittoa. Ei tarttis vaan katella sitä valkoisen mahan vilahdusta ja traktorinrenkaan kokoista pyörrettä siinä pinnassa...

Kaikin puolin erittäin jees päivä, kiitos keulamiehelle. Jos sitä viikonloppuna taas pääsis...

Niin, ja loppuun vielä kysymys itseäni viisaammille: MIHIN H**VETTIIN TOI VESI OIKEIN MENEE???? Tuulee mistä suunnasta tahansa, niin aina vaan pinta laskee... Onko siellä steissillä vieläkin se sulkuventtiili auki? Kasteleeko joku ranta-alkuasukas nurmikkoaan pikkusen tehokkaammalla pumpulla? Mitäh? Mä en tajuu...

Merivedenkorkeuteen vaikuttaa muutkin asiat kun tuulet,



http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 27&t=24865

Tää homma on hanskassa yhtälailla kuin pornosivut, innolla lukenut useita vuosia muttei riviäkään kirjoittanut. No nyt edes pientä yritystä joten pieni yhteenveto tämänpäiväisestä.
Aamulla kaverin rantaan klo 7.30 jossa pimeässä kamat veneeseen ja matkaan. Kohdealueelle noin 20 min matka, matkalla pohdimme onko vesi muuttunut sameaksi koska vesi noussut ja lähistöllä laskee pienehkö joki alkutuotannon ylijäämät mereen. Perillä saimme rauhassa juoda aamukahvit koska oli pirkaleen pimiää. Kaveri toimitteli maalanneensa reilusti yli puoleenyöhön mattapintaisia ottikuvia koska ne olivat pelittäneet edellisillä reissuilla. Itse viritin siiman päähän HH hot red herring bonen. Ensimmäinen kaislikon reuna antoi HHlla kolme pientä haukea ja kaverille pari kopaisua, siinä vaiheessa oli vielä niin pimeä ettei veden väristä ollut mitään havaintoa, vesi oli lämmennyt puolentoista viikon takaisesta 1,3 asteesta 2,6 asteeseen. Ajelimme hiljaa seuraavan lahden suulle (viime reissun isoin 9.1 tuli tuosta). HH tauolle ja omatekemä talvitivoli kehiin. Suulla tyhjää ja reekaamalla syvemmälle lahteen, kaislan reunasta kaverille 3+ ja itselle kaksi pienempää. Uusi yritys ylös ja sisemmäs, heti painavampi tärppi mutta oli tumpelokala asialla eikä jäänyt. Keskellä hiljaista taas kaislan reunasta itselle parin kilon puikko ja kaverille femma. Nyt siirryimme niin sisälle ettei enää ollut aallokkoa, ankkuri veteen ja HH kehiin ja heti alkoi tapahtua. Ensimmäisellä heitolla noin nelonen ja kahdella seuraavalla heitolla hieman pienemmät hauet. Kaverilla petti hermo ja alkoi armoton lootien penkomien nyt kotitarvenikkaria kolhitaan koska maalaa jerkkinsä automaaleilla eikä edes paloauto ole noin kirkas. Pienen kettuilun lomassa jatkoin virppaamista ja kas 5.2 kiloinen kelpuutti tarjoilun. Muutama tyhjä heitto ja kiinni narahti 6.4 kg pulska hauki. Pian hiipui kovin otti, hieman uittoa muuttamalla sain narautettua vielä kaksi perus kakkosta, kaverikin löysi pari kakkosta oranssi ahvenellaan.Pilviverho rupesi rakoilemaan ja paljasti veden samentuneen edellisreissusta. Ankkuri ylös ja sisemmäs lahteen. Keskeltä tukeva tärppi joka myös tarttui kaverilla ankkuri kädessä ja alkoi sanalla pieksentä koskien fair play henkeä joka keulamieheltä puuttui. Ankkuri veteen ja kala vaakalle tasan 7 kg, heti perään pari 3+kalaa ja kipparille muutama luiru. Kippari vaihtoi joka ankkurissa 5-6 eri kuvaa kun itse muutin vain HHn uittoa, sain hieman enemmän kappaleita mutta reilusti suurempia kuin kippari. Seuraavasta ankkurista heti 6.3 ja kolme n nelosta. Viidennen ankkuri paikan jälkeen lahti muuttui tosi matalaksi ja kippari taas kaveriksi. Kalaa pienestä lahdesta nousi noin 60-70 kpl koon vaihdellessa melkoisesti. Ihmetystä aiheutti se että aina kun laski ankkurin uuteen kohtaan niin suurimmat kalat tulivat ensimmäisinä. Tärpit olivat tosi rajuja ja syönti hirmuinen, harvoin joutuu HHta kaivamaan noin syvältä. Yksi pakko lahtaus 4+ hauen sisältä löytyi n500-600g hauki. Paluumatkalla heitimme vielä pikaisesti kaksi outoa lahtea joista ensimmänen tarjosi 6 pirteää puikkoa. Oli jälleen aika palata huolehtivan emon huomaan kotiin.

Helvetin hyvää räpsää, fränk you veri matz.

Siivosin pois turhat sonnat, nyt hieman selkärankaa tähänkin hommaan.

kalamiehen riemua on aina ilo lukea!
Itsellä saadut kalat nostattavat aina fiiliksiä, koosta riippumatta.
Mukava on lukea rapsoja, joissa mukana myös näitä "pienempiä" kaloja.

Meilläpäin kun nuo kympit ei ussein pauku

liberte kirjoitti:Mielestäni se vaan on niin, että kokemus on kaiken a ja o. Kun hommaa tekee ajatuksella oppimismielessä, keskittyneesti ja asioita muistiin painaen, ei voi välttyä lopulta onnistumisilta. Oppimista voi sitten yhdistää uusiin tilanteisiin ja mestoihin. Asiaa auttaa muiden kuunteleminen. On eri asia vaan mennä heittelemään, kun mennä todella kalastamaan.....

Tähän ja tuohon byfånen viestiin liittyen sen verran pakko sanoa kun jotkut ihmettelevät joidenkin saaliita, että mikäli halutaan siis ns. maksimoida sitä haukisaaliin määrää ja isompia kaloja on tultuva niin toinen oleellinen pointti riittävien taitojen lisäksi on se, että kalastetaan paikoilla joilla tiedetään olevan varmasti isompaa kalaa/kanta on hyvä, esim. tähän vuoden aikaan tietyt alueet tuppaavat keräämään isoja sekä pienempiä haukia aivan eri tavalla kuin toiset. Toisin sanottuna ei kauheasti auta jos hallitset erinomaisesti vaikkapa kaikki hauen vapakalastusmuodot värimaailmoineen muineen jos kalastuspaikka on tyyliin saaronniemen nokka, satama-allas tai saaristoalue joka ei tarjoa kunnon suojapaikkoja on pönökuvista suhteellisen turha haaveilla. Huolellinen kalastus on myös kaiken a ja o etenkin tähän vuoden aikaan kun voi olla tosi pienestä onnistuminen kiinni. Viikonvaihteessa tuli viimeksi seurattua kun parin busterin retkua runnoo täyttä kaasua muan lahdelle, heittävät pari heittoa mieheen ja kuuluu tyyliin ääni, paska paikka ei täältä mitään tuu mennään muualle. No sitten vaan rauhassa tämän jälkeen paikalle ja siitä 7 kalaa.

Eilen vesillä 10- 16 idässä. Päivän teema oli kaverin kanssa käydä kokeilemassa yhtä uutta kartalta löydettyä mestaa. Matkalla oli pakko pysähtyä pariin vakiospottiin, josta 15 minuutissa nousi 5 kalaa. Yksi noin kolmonen, loput tumppeja. Kaikki meikäläiselle punapäisellä omatekeleellä. Hyvin purivat, olivat selkeästi syönnillään.

Sitten 45 min ajoa, josta noin 5 min totaalisessa hernerokkasumussa plotterin perusteella. Sai taas "ajaminen silmät kiinni" uuden merkityksen kun näkyvyys oli vajaa 50 m ja vauhtia 27 solmua. Ei tehdä toiste, reitille VOI sattua muita veneitä. Heti sumun loputtua nähtiinkin yksi pilkkiseurue pikkukiulussa n 100 metrin päässä... Mestoille savuttaessa todettiin että kirves oli lyöty kallioon, vesi täyttä maitokahvia ja täynnä ajelehtivia kasvinosia. Näkyvyyttä vedessä oli noin 10 cm ja joka heitolla koukut täynnä roskaa. Ei kun takasin aloituspaikoille, toiset 45 min ajoa, nyt jo onneksi vähemmässä sumussa.

Aloitusmestoilta ja siitä tuttuja kaislanreunoja pitkin valuen kaikkiaan 9 kalaa. Pari parikilosta ja loput silppua. Ottipaikat 1-2 syvyysmetrin kaislanreunoja, ottipeleinä kunnostautui Phantom 6" Walleye, omatekelepunapää sekä normibusa värissä C194 => valkoinen maha näytti kiinnostavan. Muut värit sai uida täysin rauhassa.

Ennen lopetusta vielä puolen tunnin vetokiertely ison matalan lahden montun päältä, joka tuotti kolme silppukalaa ja yhden 5.1-kilosen. Ottipelinä 25-senttinen Nisse värissä 090.

Kaikenkaikkiaan hyvä päivä, johon on hyvä (pakko) lopettaa avovesikausi 2009. Kireitä siimoja niille jotka saavat vielä jatkaa.

Tiistaina broidin kanssa vesillä eteläisellä, sateinen päivä ja tällä kertaa vesi oli jo nollan tuntumassa. Kaloja ei määrällisesti ihan hirveästi, isoin ylös tullut 6.05 / pari senttiä vajaa metri. Sateen aikana ei juuri syönyt. JussiT 18cm kellu versiot oli ekaa kertaa testissä ja hienosti pelaa alle metrin vedessä, kivasti pystyy stoppailemaan vaikka vettä olis vaan sen puoli metriäkin. Uinti hiukan laajempaa liukua kuin tämän hetkisissä suspiversioissa. Antoi heti alkuun parit kalat broidille, päivän isoin Freestylerilla.. Lahnaa oli taas liikkeellä aika paljonkin ja yhteen lahteen tultaessa aamupäivällä kävi vähän väliä haukia lahnojen perässä kun isoja pyörteitä jäi pintaan ja välillä eviäkin vilahteli. Päivän erikoisena aivan yhtäaikainen (hauki)tärppi kun jerkit olivat vain vähän yli metrin päässä toisistaan. Lauantaina jatkuu, uusia kapuloita pääsee taas testailemaan, Jarna 20cm ja Kipe 21cm..

Kai sitä pitää jonkinlainen repostelu tän päivän setistä tirskauttaa, kun tää rapsaaminen on niin sopivasti tunteita herättävää puuhaa...

Tänään siis killuttiin valoisa aika (ja aamulla tunti pimeessä) pikkukiurun kanssa näillä Merenkurkkuvesillä. Mitään megalomaanista spektaakkelia ei tästä päivästä tullu, vaikka odotukset oli tapissa.

Nimensä veroiset vedet olivat tänään, eli jerkkeihin (ja vähä muihinki) napsi vain kurkku-luokan saalistajia. Osa oli jopa lähempänä avomaankurkkuja kuin noita Närpiön seudun massiivisia kasvihuoneilmiöitä. Ei sillä, että noita mitenkään väheksyttäisiin, mutta olihan pieniä reppanoita. Onneksi niitäkin tuli vähän...

Minä armoitettuna keulapainona kepitin noin 30 kipaletta ja kippari hoiti lähinnä veneen ohjastukset kasvimaille. Kippari onnistui hienosti karsimaan saaliistaan nuo lirkit pois ja jäi sen vuoksi kappaleissa jonkin verran.

Vaikka eihän tuo kappale-ero tietenkään mikään ihme ollut, kun meitsi paisko raakalaudasta väsättyä, spraylla maalattua The Original Jarzin Kunmitus -jerkkiä aina ottavassa pumuvärissä.
Pumu siis oli toisin sanoen synkän päivän sana. Päivän ollessa kirkkaimmillaan napsi HH, värissä Glitter Walleye, jokusen eväkkään.

Kalaa löyty matalasta ja tyynestä sekä hiukan vähemmän matalasta ja aallokosta. Ja tietysti pitää mainita, että toki päivän painavimmat tärpit karkuutettiin samasta penkan reunasta.

Kuvia tietenkään ei voitu ottaa, kun satoi välillä hiukan vettä...

Tänään hämärästä hämärään keikka Tammisaareen. Kohdekaloja n 10 kpl, joista yksi metriluokkaa ja loput kurkkuja tai hieman yli.. Viikonloppuna ainoat kalat tuli sameista pussinperistä, mutta nyt niistä ei mitään, vaan saalis tuli kirkkaanpuoleisista paikoista tuulenpuolelta kaislikon vierestä.

Päivän oppi oli kai se että pintaa jerkkaamalla saa vain murto-osan siitä mitä voi saada jos malttaa upottaa vieheen lähelle pohjaa. Sirppipyrstö "suspi"-jigillä upottaminen onnistui parhaiten, vaikka metrikala tulikin i-fish mustahopealla.

Varoitus! Seuraava saattaa sisältää tektiä joka voi aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia joissain lukijoissa

06.20 piti kellon soida, mutta ei ehtinyt, koska olin jo hereillä. Kellon ledinäyttöä tuli katseltua yön aikana varmaan vartin välein, kun joku orastava duha, tai vastaava pyrki isännäksi. Kuudelta oli jo pakko himppa epäesteettisen olon vuoksi nousta ja mennä suihkuun. Petikamat koneeseen samaan syssyyn. Noista kun oli selvitty, niin mittari kainaloon pariksi minuutiksi. 37.8, ktoos! Näytössä vilkkunut numero vahvisti huonon olon tunnetta, joten oli pakko tehdä varsin ikävä temppu ja soittaa Mikalle reissun perumisesta omalta osaltani. Heppu oli jo tiellä, joten Mikan kalamatka jatkui suunnitelman mukaan. "Jos tulee ihmeparantuminen, ni tuu perästä, siel mä jossain oon" kuuluivat lohdutuksen sanat.

Vähän jekkua ja aamukahvia sekä snadi lenkki koirien kanssa ja olo tuntui paranevan. 07.45 mittasin kuumeen uudestaan ja jumaleissön, mittari näytti 36.3! Tarkistusmittaus vahvisti edellisen. Meren ja kalan tuoksut alkoivat selkeästi tuoksua ilmassa! Vartti tuosta heitin kamat Ocun takahudlariin ja olin matkalla kalaan. Täytyy myöntää, että kerran kävi kyllä mielessä, kannattaakohan tää nyt? Pari ääntä puhelimessa olivat myös viimeisen kannalla.

Ilmoitin Mikalle olevani tulossa ja vastauksena sain viestin, "Tervetuloa, eka kala, 7kg". Jostain syystä matka tuntui suorastaan matelevan, mutta perille pääsin minäkin. Olimme päättäneet, että lähdemme kellumaan pari hyväksi havaittua virppalatua, joten tutuille paikoille kun matka vei, ei ryynäämistä renkaan ym. kamojen kanssa ollut kuin 50 metriä. 2 settiä kasattuna polskin mukavan tuuliseen aamuun. Mika näkyi jossain kaempana, mutta jäin huiskimaan lähelle lähtörantaa.

Kolmanteen heittoon tuli ns. kummitustärppi, johon vedin vastarin ja jedda oli kiinni ja näytti vielä pysyvän! Kummitustärppi on muuten sellainen, ettei kalamies huomaa hauen tärppiä mitenkään, vaan yhtäkkiä siiman päässä on vain painoa ihan kuin perho olisi jäänyt kiinni verkkoon, tai vastaavaan. Vastarin tekeminen on pirun vaikeaa noissa, koska kala liikkuu perho suussa kohti rengasta ja materiaali, mistä perhot on sidottu, kinnaa kitalaen hampaisiin vaikeuttaen vielä enemmän tartuttamista. Väkäsettömyys kai helpottaa tarttumista (kuulemma??), mutta on siinä sitten se toinenkin puoli, ne karkuutukset.

Tämä vedenveijari, kun tajusi olevansa appeensa vietävänä, pisti pystyyn sellaiset rallit, ettei paremmasta väliä. Tartuttamiseen tehdyt potkimiset saivat jatkoa, kun siima kääntyi uhkaavasti kohti tiheähköä heinikkoa. Rannarit sipisivät sormien välistä pihalle, kun hauki oli päättänyt mennä pusikkoon, eikä siinä auttanut näemmä nyt mikään. Sinnehän se meni ja syksyn kellastamaa kaislaa lakosi hetkeksi kalan ja vavan välistä. Renkaalla ei ole muuten mikään helppo rasti seurata kalaa, koska liikkuminen tapatuu selkä edellä. Pujottelu kaislikossa, harvassakin sellaisessa ei ole ainakaan helpompaa. Onneksi kelmi puikkasi itsensä ulos heinästä, joten pienillä kikkailuilla olin taas avovedessä, yrittäen hitaasti hinata haukea ulos päin rannasta.

Menohaluja tuntui kaverilla olevan. Hauen reittivalinnat olivat kerrassaan ennalta arvaamattomat. Aikansa riehuttuaan reilu 10 metrin päässä renkaasta, se päätti yhtäkkiä pyyhkäistä renkaan ali. Kädet kävivät meikäläisellä, kun revin löysiä stripauskoriin, nostellen samalla räpylöitä pois kalan kulkureitiltä. Siima sotkeutuneena räpylöihin ja siiman päässä hauki ei houkuttele kokemuksena. GT-fouri oli kyllä muutaman kerran niin kaksinkerroin kuin vapa voi vain olla, kunnes kala päätti taas ottaa etäisyyttä, onneksi pois päin rannasta. Meikäläinen teki oman ratkaisun punttien tasaamiseksi ja tempaisin muutamankymmentä terävää potkua pois päin hauesta. Näin sain kaikki siimat korista kalan ja vavan väliin. Kalan väsyttäminen kelaa käyttämällä helpottaa ainakin sen suhteen, ettei siiman tule solmuja jotka takertelevat vaparenkaisiin tai sormiin. Loppu olisi nyt siis vain naatiskelua, paitsi etten ollut nähnyt vielä haukea minkä kanssa jumppasin, joten karkuutuksen vaihtoehto kävi myös mielessä. Kela nimittäin kilisi iloisesti myöhäsyksyisessä aamussa pariinkin kertaan, mutta lähdöt lyhenivät mitä pidempään väsytystä kesti.

Sitten tapahtui sellainen ikävä juttu, että kala ankkuroitui pohjaan. Siima oli kuin kannossa, se ei liikkunut mihinkään suuntaan. Taas selkä edellä lähdin kohti kalaa kelaten samalla siimaa kelalle. Jarrut löysälle ja siimasta sormin vetäen yritin saada kalan liikkeelle ja lähtihän se. Pyrkimättä mihinkään, paalin verran heinää suussaan hauki nousi pintaan renkaan oikealle, eli väärälle puolelle. Pulska kaunis yksilö oli selvästi valmis liplockiin. Siivoilin liiat heinät pois ja lockasin hauen renkaan reunalle, ottaen samalla senkan taas kerran itsestäni omalla koukulla. Melkoisen pitkä ja rankka väsytys teki hauesta mukavan säyseän käsitellä, luukku auki ja perho ulos, oi kun tämä olisi aina noin helppoa. Hetken kävi mielessä, että taidanpa tehdä syntiä, mutta päädyin siihen, mielestäni pienempään sellaiseen ja laskin hauen vedenpintaan ja huljuttelin sitä hetken, kunnes se elehtimisellään ilmaisi, että eiköhän tämä jo riitä, kiitos. Sinne se katosi vitojen sekaan aamun ensimmäinen kalani.

Trad: Jekku ja spaddu ja hetki fiilistelyä. Oli ehdottomasti kannattanut lähteä! Seuraavat 50 metriä eivät antaneet mitään, mutta pikkuisen nusun pohja näytti olevan joku kalojen baari tai pesä? Helvata, perho, kun putosi pintaan, niin valehtelematta koko pohjukka koki omituisen huojunnan. Piiiitkä h i d a s veto, stoppi, lyhyt, lyhyt, lyhyt ja piiiiitkä, pintaan perhon perään nousi aalto!!! Jumaleissön, mörssäri vaara!!! Pitkään vetoon vielä lyhyt ja siihen stoppi, PUMS ja siellähän se! Vastari, mutta, voi helvetti, siima luisti käsistä ja ennen kuin sain uuden otteen, oli kelmi sylkäissyt perhon suustaan. Vaan eipä hätä mitä, paikkoheittoa kehiin. Eteen, taakse, ete HÄH? Perho roikkui selän takana kaislan latvassa! V**** V**** Härdelli ohi ja hiukan tarkkaavaisempi heitto pesään. Perho ei edennyt vedessä metriäkään, kun oikealta vain vilahti ja siima viesti vavalle säksättävää venkurointia. No kiva kiva, vaikka silti ihan tervetullutta toimintaa Episodissa meni minuutti pari, kun jedda oli vapautettu ja pääsin heittämään uudestaan tuohon pikkuruiseen koloseen. Reilu viiden metrin heittoa sain stripata yli puolet sisään, kunnes vilahti, kolahti ja säksätti. Miten tällaiset uskaltavat uida tuolla? ihmettelin vapauttaessani haukea.

Nyt Mikakin oli tullut jo huudeille ja kyseli, että mites menee? Ilmoitin, että kivaa ja mukavaa on ja olokin on mitä mainioin. Herran aamu ei ollut jatkunut, kuten oli alkanut, tuon jälkeen hän oli saanut viisi kalaa. Mikaa houkutteli paikanvaihto, koska suunnitelmissamme oli kahden, tai jopa kolmen spotin kalastus. Ilmoitin, että sopii, mutta heitän aloittamani pätkän loppuun, kuten teinkin saaden vielä kolme mukavan kokoista haukea. Yksi niistä oli hauska tapaus, sellainen nuuhkija. Mitä lie hauella oli mielessä, kun se perhoa uteliaana seuraili renkaalle asti? Jotain ruokailuun liittyvää kaiketi, koska se päätti kuitenkin purra tuota omituisen väristä oliota. Perho suussa se jäi pöllöilemään paikalleen silmieni alle perhon puoliksi roikkuessa suupielestä. Sanamukaisesti partahauki oli tämä veijari.

Kamat kassiin, ilmat pihalle ja renkaat autoihin ja paikkaan no.2 kellon lyödessä kahtatoista. Seuraava legi olikin jo pidempi matka potkia, onneksi lähes koko matka oli kalastettavaa pätkää. Kumpikin sai kalat jo alkupäästä, mutta muuten "menomatka" tarjosi vain satunnaisia tärppejä. Itse spotti jonne polskimme oli totaalisen tyhjä! Pummi ja takaisin piti potkia vastatuuleen, ei kiva. Kolmas kohde mielessämme kalastimme harppoen paluumatkan ilman suurempaa menestystä, onneksi satunnaiset paikalliset kalat piristivät potkutteluamme, joko tärpein, tai jopa tarttuen perhoon.

Olin ylittämässä viimeistä pientä salmea, kun parikymmentä metriä perässä tullut Mika sai tärpin ja räpylöiden liikehdinnästä päätellen hyvän sellaisen, koska vastatuuli selässä tuntuman säilyttäminen kalaan ei onnistu muuten kuin polskimalla nopeasti ja kauas kalasta. Seuraavat hetket jäänevät elämään Mikan muistoihin ikuisiksi ajoiksi. EL-Mörkö luokan hauki pintautui meuhaten suu auki niin, että meri pölisi, Mikan polskiessa ja kiekuessa, PYSYYKÖ, PYSYYKÖ, PYSYY!! Hauki otti toiset metodit käyttöön ja lähti vaudilla, pintaa viistäen kohti turvapaikkaansa. Repimällä koriin stripatut siimat katosivat vauhdilla hauen perään, mutta meno päättyi siihen, kun takku tuli tukkaan, tai siis rannarit olivat solmussa, eikä siimaa siis enää juossut, vaikka hauki jatkoi matkaansa. Sekunti, ehkä toinen räpellystä, mutta siima paukahti poikki ennen kuin solmut oli selvitetty!!! EIJEIJEIJEIJEI Ei V****, EI VOI OLLA TOTTA!! Jne, jne, jne. Hauki vei nimittäin mukana koko heittosiiman, rannarit vaan jäi! Mika ei itsekään tiennyt kumpi harmitti eniten, kalan karkuutus, vai 50 egen siiman meno. Toivoa sopii, että mamma pääsee irti haitastaan ja, jos nyt joku saa, tai löytää hauen, millä on 15 metriä siimaa ja perho mukana, niin korvausta vastaan voi palauttaa

Kaikkea muutakin, myös vastaavanlaista tapahtui, ennen kuin olimme takaisin autolla. Mika ilmoitti, että Thats it ja hän lähtee nyt. Reilu tunti oli peliaikaa vielä jäljellä, joten ajattelin käydä aamuisessa spotissa katsomassa, olisiko siellä jotain toimintaa. Ei ollut mitään ihmeellistä, mutta 4 haukea kävi renkaalla morjestamassa ennen hämärää.

Kertakaikkiaan, loistava ja varsin ikimuistoinen reissu, vaikka se olikin vain varjo verrattuna Pasin eilisen reissuun. Huomenna taas, mutta ilmeisesti jerkein?

Hyvä rapsa HooKoolta, itse tosin jäin hieman kokoja kaipaamaan

Komppaan: Hieno rapsa, mut paljos toi eka paino??? Mä tahtoo kilopornoa!

Eilisen rapsasta sen verran, että 23 kalaa, 7kg, pari ~5kg ja loput 1-3kg saatiin. Pari kolme niistä tapahtumista oli jotenkin muista poikkeavia. Pelkästään ne seikkaperäisesti kirjoitettuna tuli rapsasta mielestäni kammopitkä? Renkaasta muu kuin liplocki kuvaaminen on lähes mahdotonta, joten kuvallinen anti on yleensä vähän niin ja näin.

Tein tuon ihan tahallani, etten laittanut niitä kokoja, mutta niin se vaan on, että ne kuuluvat rapsaan, oli hyvä, normi, tai huono päivä. Eka kala oli silmäpuntarilla max 6kg, veikkaan ett hiukan alle? Kalassa ollessa tietysti toivoo, että iso fisu osuisi kohdalle, mutta perhokamoilla femman ja seiskan tempuissa on dramaattinen ero femman eduksi. Noista isompien karkuuttamisesta olen edelleen sitä mieltä, että karkuutukset kuuluvat lajin luonteeseen ja niistä kertominen tarkoittaa sitä, että niitä siellä on ja näin tapahtuu kaikille.
Kiitos vaan Froste ja Sami, omastakin mielestä sen ekan rallit jäivät kivasti sanoina ruudulle.

Tänään oli sitten jerkkipäivä, neljän tunnin sellainen. Käytettävä aika ei paljoa jättänyt mahdollisuuksia valintojen suhteen. Neljä viisi "hyvää" paikkaa käytiin kokeilemassa, jokainen niistä aika erilainen, mutta tuloksena oli pari tärppiä.. Vähän liian hyvälle on tässä kai oppinut tottumaan, mutta jotain piti silti keksiä.

Paikkakaloja ei tuntunut kiinnostavan jerkit, eikä lahdelmista löytynyt saalistavia kääpiöitäkään. Miljoonakaislat joita heitettiin olivat suoraan tuulen alla, eikä niidenkään rajasta tullut tapahtumia?? Jäljelle jäivät suuret lahdet ja niiden tuulireunat ja -pohjat. Toista sellaista heiteltäessä homma hiukkasen helpottui, kun Pasi jallitti hyvän kokoisen hauen. Veneeseen nostettaessa siitä ei voinut olla huomaamatta, että jotain kookasta se oli syönyt, varsinkin kun kurkusta vieläkin pilkisti vähän kavioita näkyvissä. Vajaa 6-kiloa haukea lähti takaisin sulattelemaan, tai oksentamaan hetki sitten ahmimaansa evästä. Vartti heittelyä antoi mukavasti kilon ja kolmen väliin kokoista kalaa.

Väriralli sai myös pientä rauhaa, kun sävyt kääntyivät liilaan ja tummiin väreihin. Matka jatkui ja meikäläinen jatkoi missiotani saada Laten tupsu-sudilla kala, kolme karkuutusta olivat saldot aamupäivän osalta sen suhteen, mutta pallit oli pelastettu kilon luupään avustuksella.

Käytiin yhdessä sisälutakossa pari heittoa virpomassa ja vedin pikespesialistin avittamana tupsun takalaittomaksi oikein kunnolla. Uiddu, taisi tulla penaltti heitto, kirosin, repien keksintöä kaislikon seasta. Ihme ja kumma tapahtui, eikä hakemista tarvittu. Vielä mukavampaa oli, että hauki söi tupsun, kun se lupsahti kaisloista avoveteen ja jäi siihen hetkeksi lillimään. Nyt on hyvä kala, ilmoitin vavankärjen liikkeitä katsellen. No, siivo kaunis kala se oli, mutta vääntö jäi niihin muutamiin alun päänvatkauksiin, loppu oli vain hienosäätöä veneelle ja veneeseen. Tuon spotin anti on aina ollut erikoisen kauniin väriset hauet, niin nytkin.

Viimeinen reikä retkellämme antoi vielä jokusen ruokakala kokoisen hauen kunnes päivä oli osaltamme täys. Kamat nippuun ja kotia kohti. Toistakymmentä jeddaa joista pari femman ja kutosen väliin.

Vkl vapaa ja ensviikolla taas kartan kautta kalaan.

Hieno kala kuvassa!

..