KALAMIES.COM

Ensin tuli 1400g lipalla ja hetkenpäästä toinen,
1850g lipalla jigivapaan, oli hiukan vääntöä

Kuha rekordi 1,64KG.

Ongella tänään. Arktiset vedet.

Latasin videon tonne nettisivuilleni likan ekalta (joki)soutureissulta ja lopussa pönötetään!
http://kalastusvalhalla.fi/videot/

Viikonloppuna vein tyttöä pilkille, ikää 1,5 vuotta ja ihan ammattilaisen otteet jo eli taidan saada hyvän kalakaverin kun tulee ikää hieman lisää!

Kuvassa ikää alta 12 tuntia, mutta täytyyhän kalastajan alulla jo eka tasuri olla!

Pitänee kuitenkin odottaa ainakin ensi talveen ennen kuin jäälle pääsee

Kyllä jo ton ikäisen kanssa voi pikareissun heittää!

Ei vaan, isot onnittelut lapsen saannista!!!

Meidän tyttö oli viime talvena 6kk kun nukkui pulkassa makuupussissa kun pilkittiin, tosin kovin kauaa ei jäällä oltu..eli kyllä teillä ens talvena jo ahventa nousee jäälle!

Fobe kirjoitti:Kuvassa ikää alta 12 tuntia, mutta täytyyhän kalastajan alulla jo eka tasuri olla!

Pitänee kuitenkin odottaa ainakin ensi talveen ennen kuin jäälle pääsee

Onnittelut Fobelle ! Meillekin syntyi esikoistyttö joulun alla, viimeistään sitten kesällä 2015 aloitetaan tytön kanssa onginta mökillä

Onnittelut Fobelle!

Viime kesänä sai tyttäreni (silloin vielä 6-v) tähän asti suurimman kalan pieneltä lammelta.

Hyviä kuvia täällä. Kyllä lapsiin tarttuu helposti tämä harrastus. Onnistumisia on tietysti alussa pystyttävä luomaan ja kalassa on oltava muutenkin kivaa. Pikku hiljaa kärsivällisyys ja taidot kasvaa ja on hienoa nähdä miten nopeasti kaikki opit menee perille, kun on motivaatio kohdallaan -olisipa koulussakin samanlailla. Viime kesänä poika täytti 10v ja kun kysyin mitä haluaa lahjaksi, niin vastaus oli: Koskikalaan jonnekin uuteen paikkaan. No näin tietysti tehtiin.

Samalla reissulla kala puri pikku-miehellä usempaankin kertaan.

Enkat paukkuu. Nyt se on 5,56kg

Kauden 2014 eka kirjolohi Raudanjärveltä.

Pojan ensimmäinen virvelikala tuli vetouistelemalla.

Muksujen eka pilkkireissu

Saaliina 3 affent ja 5 kiiskeä elikkä limakalaa

Kovast tykkäs ja ois ne vaappujaki jo kovast tekemäs mut ehkä vähä vielä pitää oottaa.

Vähänlaiseen tulee tähänkin ketjuun lisäyksiä...

Siskonpojan kanssa ollaan käyty kalassa jo kolmena kesänä, kyseinen kaveri on tällä hetkellä 5-vuotias. Kova kalamies tuosta on näillä näkymin tulossa, innostusta riittää ja onnistumisiakin on matkan varrelle osunut. Pääosin heittokalastuksen myötä, haukia ahvenia ja joku säynekin on tarttunut ja jokunen karannutkin. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa on kyseinen herra malttanut lähteä mukaan myös vetokalastukseen. Nykyisellä jamariinilla on osaltaan helppoa tuommoisen eläjän kanssa kun laitakorkeutta on veneessä riittävästi, toisaalta asettaa haasteita kun nämä keskenkasvuiset yrittää kurkkia milloin mistäkin laidan yli.


Käytiin maanantaina vetämässä ja niinhän se nappasi lohikala takilaan ja kävin kelailemaan jolloin toinen keppi narahti samasta takilasta, en mitään sanonut mutta kaveri nappasi vavan käteen ja kävi kelailemaan, kyllähän tuo mainitsi ettei jaksa kelata eikä kala tule lähemmäksi. Itse kauhunsekaisin tuntein katselin kun vieressä räikkä räpätti ja kala vei siimaa puolalta. Useita kertoja myös kävi kala ilmassa ja siinähän se vasta kävikin hirvittämään kun näki että saattaa olla mittakala kyseessä. Itse sain pikkuhiljaa (senverran noita alamittatapahtumia ollut ettei kehtaa jarrut kiinni repiä) lohnakkeenpoikasen veneeseen ja näytti karvan vajaata kuuttakymppiä joten kala takaisin.
Tässä vaiheessa tuo alamitta-apina piteli vapaa kourassa ja kala oli veneen perälaudan kupeessa, ojensi vavan minulle ja kysyi autanko. No tottakai jolloin otin vavan ja siskonpoika käskemättä nappasi haavin ja kouhaisi kalan havakseen (tuommoisella hukkapätkällä hankala uittaa takilavaijereiden ja siimojen ohi kala veneen vierelle, senverran piti jeesata). Eihän se tahtonut jaksaa sitä veneeseen nostaa mutta senverran kannatteli veneen laitaa vasten ettei kala päässyt poiskaan hyppäämään. Päälle kuuttakymppiähän se näytti joten "kops" ja suolet pihalle. Melkoisen hyvä alku tämänkin kalamiehen uralle, kelikään ei ihan köykäinen ollut, Ilmatieteenlaitos taisi lupailla 6m/s ja kyllä tuolla senverran taisi olla.

Siitä onkin pitkä aika kun on saanut kalastustilanteessa(tai sen jälkeen) kädet tärisemään, tuossa tilanteessa oikeasti jännitti...


[/url]

Ja ettei se nyt tähän loppuisi niin käytiin tiistaina uudestaan, tapahtumat syvemmillä vesillä vähissä mutta kuitenkin 62cm järväri kyytiin, siskonpoika toimi menestyksekkäästi haavimiehenä. Lisäksi kotiin päin kurvaillessa matalemmilta vesiltä hyvän matkaa yli 4kg ahvenia kyytiin vaikka pirun monta karkasikin. Myös aamulla siskonpojalle ostamani uistin osoittautui toimivaksi, muutama hyvä ahven ja lisäksi myös "tuplatärppi", en kyllä muista tällaista omalle kohdalle ennen sattuneenkaan...

Kepillä jäätä, kokeillaan saako tuon linkin näkyviin...
Eppu kalastaa

Kommentoikaa ihmeessä jos ei näy niin keksitään jotain muuta...

Muistoja, elämyksiä

Toivottavasti tuo video tosiaan näkyy, saattaa olla hetkittäin vähän hidastempoinen mutta tuommoinen tuli talvella ajankuluksi kährättyä.

Eipä ole ole luoja suonut, eikä oma aktiivisuus mahdollistanut, parempia lähtökohtia. Ei ole vehkeet viimeisen päälle, mutta niillä mennään mitä löytyy ja pyritään ottamaan kaikki irti. Itse en tajunnut lapsena mistä kaikesta jään paitsi, ja se mitä voin asian eteen tehdä, on pyrkiä näyttämään jälkipolville miten hienoa elämä voi olla "ruuhkasuomen" ulkopuolella.

Jos ei mitään muuta, onpahan ainakin Vantaan hoitotädit kauhuissaan kun siskonpoika kertoo mitä taas enon kanssa kesällä tehtiin...!

Juuri näin
Ja noil vehkeillä hifistelyä en oo koskaa ymmärtäny.

Lohipellitki on tehty messinkisestä saranalistasta peltisaksilla.
Nauroivat, ei enää..
Kova on kysely miten ja mistä, jne

Samoin härvelit on pääsääntösesti niin halpoja ku rahalla vaa saa.
Ja aina on pärjänny eikä vehkeitten takia oo kala karannu.
Osa säippävavoista on vieläki mato-ongista tehtyjä.
Notkee kärkiosa vaa pois, kela klemmareillakii ja 3-4 vaparengasta nippusiteillä vavan varteen ja sähkäriä päälle.
Niissä on kaikki rikkinäiset kelat kii...

Omatekoset uistimet on ku juosten kustu.
Yllättävästi pyytää, aina Päijänne-cupin voittoa ja lukuisia palkintosijoja myöten.
Kuha-cupin kakonen, ja kirjahyllyllinen pyttyjä, seinällinen mitalia, 6 7 vai 8 SM- paikkaa ja kisaa käyty, jne.

Ja vene on aina...

Ei se aina oo nii just ku vaa kehtaa,- ja minähän kehtaan
Tavaramerkki..