Maa-ja metsätalousvaliokunta 20.10.2011:
Itämeren kalastuksen hallinnoinnin kehittäminen
Valiokunta toteaa, että komission tavoite saattaa kalakannat vuoteen 2015 mennessä kestävälle tasolle on välttämätön tavoite myös Itämeren osalta. Valiokunta korostaa, että vaelluskalakantojen kestävä kalastus edellyttää kantojen huomattavaa vahvistumista nykyisestä. Itämeren vaelluskalakannat (lohi, meritaimen ja vaellussiika) ovat herkkiä sekä elinympäristön muutoksille että kalastuksen tehostumiselle, koska niiden elinkierto on varsin pitkä. Valiokunta pitää täysin välttämättömänä nykyisen lohipolitiikan muuttamista siten, että pohjoisiin jokiin nouseva lohimäärä kasvaa.
Valiokunta toteaa, että useiden Itämeren luonnonvaraisten lohikantojen tila on tällä hetkellä hälyttävä. Lohisaaliista yhä suurempi prosentuaalinen osuus on kuitenkin edellä sanotusta huolimatta luonnonlohta, koska viljeltyjen lohenpoikasten selviytyminen Itämeressä on tällä hetkellä erittäin heikkoa. Itämereen istutetaan vuosittain yli viisi miljoonaa lohen vaelluskokoista poikasta, mutta niistä jää henkiin ainoastaan muutama prosentti. Sekakantakalastus (yhdessä liikkuvien villien ja viljeltyjen kalojen kalastus) tuottaa erityisiä ongelmia lohenkalastuksen säätelylle ja uhkaa lohikantojen monimuotoisuutta. Heikentyneiden istutustulosten vuoksi on välttämätöntä parantaa Itämeren luonnonvaraista lohipoikastuotantoa ja turvata nykyistä runsaslukuisampi lohen nousu kutujokiin. Valiokunta huomauttaa, että lohen luontaisen poikastuotannon kasvattaminen nykyistä suuremmaksi lisää pitkällä tähtäimellä lohisaaliita koko Itämeren mittakaavassa ja on myös rannikkokalastuksen säilymisen edun mukaista.
Itämeren lohen suurinta sallittua saalista meressä (TAC, total allowable catch, suurin sallittu saalis) säädellään EU:ssa vuosittain annettavalla ns. kiintiöasetuksella. Tällä asetuksella säädetään vuotuiset TAC:t, jotka jaetaan jäsenvaltioille suhteellisen vakauden periaatteen mukaisesti jäsenvaltiokohtaiseksi lohikiintiöksi. Valiokunta huomauttaa, että Itämeren lohen TAC:t ovat olleet viime vuosina yli kaksinkertaisia kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n kestävän kalastuksen mukaisiin enimmäissaalissuosituksiin verrattuna. Viime vuosina tilanne on ollut jopa sellainen, että jos koko Itämerelle säädetty lohikiintiö olisi kalastettu, ei emokaloja olisi jäänyt juuri lainkaan TAC:n ja kiintiöiden asettamisella ei ole ollut käytännössä lainkaan kalastusta ohjaavaa vaikutusta.
Itämeren lohenkalastusta säädellään teknisillä kalastusmääräyksillä neuvoston asetuksella (EY) N:o 2187/2005. Asetuksessa säädetään mm. sallituista kalastusajoista, sallituista pyydyksistä ja niiden ominaisuuksista. Lohenkalastuksen säätelyssä aiheuttaa ongelmia lohen kasvanut ajosiimakalastus Itämeren eteläosissa. Tällä hetkellä ajosiimapyynnissä saaliiksi saadaan myös alamittaista lohta, joita ei voida vapauttaa elävänä mereen.
Suomen liittyessä Euroopan yhteisöön Suomen osuus yhteisön saaliskiintiöstä laskettiin kalastajien merellisen saalishistorian perusteella. Suomen kansallinen lohikiintiö perustuukin EU:n ns. suhteellisen vakauden periaatteeseen. Periaate tarkoittaa sitä, että kukin EU:n jäsenvaltio saa tietyn vakioidun vuodesta toiseen samana pysyvän prosenttiosuuden saaliskiintiöstä. Suhteellisen vakauden (stabiliteetin) periaate on EU:n kalastuspolitiikan peruspilari ja sitä sovelletaan kaikkiin kalakantoihin.
Lohen osalta tilanne on kuitenkin olennaisesti muuttunut 1990-luvun tilanteeseen verrattuna, koska viljeltyjen lohien osuus saaliissa on romahtanut ja Suomen ja Ruotsin pohjoiset joet tuottavat luontaisen lisääntymisen kautta merkittävän osan Itämeren lohesta. Valiokunta korostaa, että lohi-istutusten merkityksen vähenemisen myötä myös kantojen säätelyä ja hyödyntämistä tulee muuttaa. Kestävän enimmäistuoton (MSY) suoraviivainen soveltaminen aiheuttaisi ongelmia vaelluskalakantojen monimuotoisuuden säilyttämiselle, eikä turvaa riittävästi kantojen kehitystä.
Anadromiset eli jokiin lisääntymään nousevat kalakannat tulee eriyttää EU:n yhteisessä kalastuspolitiikassa. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan tulee luoda kahtiajako anadromisten kalakantojen hoidolle ja muiden kalakantojen hoidon periaatteille. Vaelluskalakantojen kalastuksen säätelyn periaatteet tulee toteuttaa noudattaen YK:n merioikeusyleissopimusta, jonka V osan 66 artiklassa säädetään anadromisten kalakantojen hallinnasta muista kalalajeista erillisenä. Merioikeusyleissopimuksen mukaan Suomella ja Ruotsilla on sopimuksen mukaisina alkuperäisvaltioina suurin vastuu Itämeren lohikantojen hoidosta ja myös oikeus näiden kantojen hyödyntämiseen...
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... 11_p.shtml
Käkää lukemassa koko lausunto
atkoa
...Suomen ja Ruotsin osuus Itämeren pääaltaan lohikiintiöstä on hieman yli 50 prosenttia. Suomen ja Ruotsin osuus tilastoiduista lohisaalista Itämeren pääaltaalla on vuosina 2008-2010 vaihdellut 75-86 prosentin välillä virallisesti tilastoiduista saaliista. Jos mukaan kuitenkin lasketaan ICES:n tutkijoiden arvioimat Puolan saaliskiintiöiden voimakkaat ylitykset, niin osuus putoaa viime vuosien osalta 50-65 prosenttiin. Tällä tavoin arvioitu lohen saalisosuus on huomattavasti pienempi kuin Suomen ja Ruotsin jokien osuus Itämeren lohentuotannosta.
Kiintiöiden ylityksiin ja kalastuksen valvontaan on liittynyt suuria ongelmia erityisesti Puolan siimakalastuksessa. Puolan lohisaalis on tutkijoiden arvion mukaan ollut yli kymmenkertainen maan kiintiöön verrattuna. Valiokunta toteaa, että EU:n raportointi- ja valvontajärjestelmillä ei ole kyetty toistaiseksi puuttumaan Puolan tilanteeseen, vaikka tilanne on ollut tutkijoiden tiedossa jo vuodesta 2009 lukien. Valiokunta korostaa, että EU:n komission tulee tehokkaasti valvoa lohikiintiöitä ja saattaa laittoman kalastuksen sallinut jäsenvaltio vastuuseen voimassa olevien säännösten pohjalta. Valiokunta pitää lisäksi välttämättömänä, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisen yhteydessä tulee ratkaista tämänkaltaisten kiintiöylitysten ongelmat nykyistä nopeammin.
Valiokunta pitää täysin välttämättömänä Itämeren vaelluskalakantojen säätelyn kokonaisuudistusta EU:n kalastuspolitiikan uudistamisen yhteydessä. Lohen kutunousun nopeasta kasvattamisesta pohjoisiin jokiin on huolehdittava siten, että kasvava emokalamäärä saavutetaan ja kantojen monimuotoisuus säilytetään. Valiokunta korostaa myös sitä, että Itämeren suhteellisen stabiliteetin muuttamisesta lohen osalta tulee laatia pikaisesti kokonaisvaltainen arvio. Sen perusteella on käynnistettävä neuvottelut, joiden tavoitteena on suhteellisen stabiliteetin muuttaminen Suomelle suotuisammaksi. Lisäksi valiokunta korostaa sitä, että lohen ajosiimakalastuksen nopeaan rajoittamiseen ja pitkällä tähtäimellä jopa sen kieltämiseen on ryhdyttävä lohikantojen heikon tilan takia. Valiokunnan arvion mukaan Itämeren luonnonlohikantojen turvaamiseksi on lyhyellä tähtäimellä varmistettava, että Itämeren lohikiintiöitä lasketaan jo vuodeksi 2012 kestävälle tasolle, joka aidosti vähentää kalastusta komission ehdotuksen ja ICES:n suosituksen suuntaisesti.
Lausunto
Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia, edellyttäen lisäksi sitä, että Itämeren lohikantojen säätely uudistetaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti tehostamalla huomattavasti merikalastuksen säätelyä nykyisestä ja lisäämällä siten pohjoisiin jokiin nousevien luonnonlohien määrää.
Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2011
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
pj. Jari Leppä /kesk
vpj. Lauri Heikkilä /ps
jäs. Markku Eestilä /kok
Satu Haapanen /vihr
Anne Kalmari /kesk (osittain)
Timo V. Korhonen /kesk
Pirkko Mattila /ps
Jari Myllykoski /vas
Mats Nylund /r
Kari Rajamäki /sd
Janne Sankelo /kok
Arto Satonen /kok
Katja Taimela /sd
Reijo Tossavainen /ps
Tytti Tuppurainen /sd
vjäs. Raimo Piirainen /sd
Simo Rundgren /kesk
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Jaakko Autio
ERIÄVÄ MIELIPIDE 1
Perustelut
Yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisen painopiste on, kuten lausunnossa oikein todetaan Itämeren kalastuksen sääntelyssä. Lohen kalastuksen kokonaissääntelyn riittävän tehokas toteutuminen edellyttää kuitenkin myös sen tosiasian näkemistä, että Suomen ja Ruotsin rannikkokalastus riittämättömästi säänneltynä uhkaa luonnonlohen nousua pohjoisiin jokiin.
Rannikkokalastuksen osalta on syytä huomata, että lohen luontaisen poikastuotannon kasvattaminen nykyistä suuremmaksi lisää pitkällä tähtäimellä lohisaaliita koko Itämeren mittakaavassa ja on myös asianmukaisesti säännellyn rannikkokalastuksen säilymisen edun mukaista.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
että maa- ja metsätalousvaliokunnan olisi tullut ottaa edellä oleva huomioon.
Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2011
Jari Leppä /kesk
Lauri Heikkilä /ps
Anne Kalmari /kesk (osittain)
Timo V. Korhonen /kesk
Pirkko Mattila /ps
Reijo Tossavainen /ps
Simo Rundgren /kesk
ERIÄVÄ MIELIPIDE 2
Perustelut
Suomen edun mukaista ei ole tässä vaiheessa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta täysin muuttaa linjaa, vaan tulee pitää kiinni nykyisestä kannastamme.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto tarkoittaa, että pienimuotoisen ammattikalastuksen mahdollisuutta toimia tulevaisuudessa vähennetään voimakkaasti.
Mielipide
Edellä olevan perusteella katson, että maa- ja metsätalousvaliokunnan tulisi turvata
1. rannikkokalastajien mahdollisuus myös tulevaisuudessa kalastaa lohta
2. että valiokunta yhtyisi lausunnossaan valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2011
Mats Nylund /r