Keli oli suosiollinen ja lumettomuuden takia autolla pääsi metsäteitä pitkin lähelle järveä. Olin kotona katsellut ilmakuvista lumpeikkojen sijainnit ja niiden läheltä meinasin kokeilla syvyyskäyrien puuttuessa. Perille päästyäni totesin että jääätilanne oli hyvä, täysin kirkasta jäätä oli n. 9 cm. Pohja näkyi jään läpi selvästi, eli vesi oli kirkasta kuten pitikin. Aloitin pilkkimisen lumpeikon läheltä. Ensimmäisistä reiistä tuli vesikasveja, joten tein reikiä vähän syvempään. 5 metrin vedestä tuli ensimmäinen ahven tasarilla. Tein viereen pari muutakin reikää ja yhdellä reiällä isoa tasapainoa kävi katsomassa hyvän oloinen kala. Koitin morrillakin, mutta sekään ei tuota kalaa kiinnostanut.
Kävin välillä järven toisellakin puolella kokeilemassa ja palatessa vielä puolimatkassakin, mutta kaiussa ei näkynyt mitään mielenkiintoista. Päätin palata alkupaikoille, kun siellä oli näkynyt yksi parempi kala.
Tein uuden reiän hieman syvempään, vettä oli n. 7,5 m. Pari kalaa kävi katsomassa sillin kasia, mutta kiinni asti ne eivät ottaneet. Viime talvena tuli enemmänkin testailtua morria erittäin hyvillä tuloksilla ja tälläkin kertaa morri sai peliaikaa, vaikka tällä kertaa syötiksi joutui laittamaan silmän. Aamulla virittelemäni silmäsyötti näytti vähän isolta ja otin siitä puolet pois ennen veteen laittamista. Morri ei kerennyt kovinkaan syvälle kun viiva lähti pohjasta tulemaan vastaan. N. 1,5 m pohjan yläpuolella viivat kohtasivat ja muutaman väräytyksen jälkeen vapa taipui. Kala tuntui ensin ahvenelta, mutta potkujen perusteella kala vaihtui haueksi ja väsyttelin sitä hyvin varovasti ilman paineita. Kala otti useamman kerran siimaa ja ensimmäisellä luukullakäynnillä kuvittelin jo nähneeni hauen pilkut. Kala tuli toisen kerran reiälle ja huomasinkin ahvenen raidat. Tässä vaiheessa tuli kiire laittaa kättä avuksi ja nostaa kala jäälle. Huikea fiilis saada itse löydetystä järvestä kunnon ahven, varsinkin kun kokemuksesta tiedän kuinka vaikeaa hyvä paikka on löytää. Lammesta kalojen löytäminenkin on usein hakuammuntaa. Tällä ahvenella oli kuitenkin painoa 980 g, joten ihan tyytyväinen saa kauden avaukseen ja uuteen järveen olla.
Olosuhteet suosi vapauttamista ja parin kuvan jälkeen kala pääsi takaisin. Paikkaa kun ei kukaan muu tiedä, niin mitäs niitä poiskaan onkimaan.
Itselläni kesti vuoden verran päästä sisälle tuohon morrihommaan, mutta sen jälkeen kun homma lähti viime talvena toimimaan on pilkkiminen kaiun kanssa ollut aika tehokkaan tuntuista. Tyhjät reissut on olleet suht harvassa, ja myös karkeampaa kalaa on noussut paremmin kuin ennen.
Saalis ja pyytövehkeet.
Vapautus
Puntaria takaisin taskuun laittaessani huomasin että Rapalan kelluhaalarista oli molemmat taskut hajalla. Siinä vaiheessa aloin etsimään auton avaimia ja totesin että jonnekin metsäänhän ne oli pudonneet. Onneksi vara-avaimille löytyi kuljettaja ja pienen odottelun jälkeen pääsin kotimatkalle. Ehkäpä niitä avaimia pitää vielä käydä etsimässä...
Avaimenreikä
