KALAMIES.COM

Mikäli Päivään karttavesi on muikkupitoinen järvi niin itselle mieluisat paikat olisivat nuo tasamatalat "laanit" 11.5m kalliosaaren ja hirvisaaren itäpuolella ja alemman pakan ympärillä oleva 11-12m vesi.Voisi tietysti lähteä reikää tekemään jo pakan reunalta.

Toki ahvenen oleskeluun vaikuttaa kirkkailla vesillä lumen vahvuus. Kirkkaalla jäällä varsinkin keväällä ahven on syvällä montuissa ja juoteissa. Talvella lumen aikaan paremminkin matalammilla pakoilla ja penkoilla.

Kannattaa myös huomioida isolla tasurilla onkiessa, että avantovälit kalaa etsiessä saa olla kohtuu pitkät, koska iso tasuri näkyy ja kuuluu melko kauas. Muistan, että tasurintekijät puhuvat 30m etäisyydestä.Ei siis kannata kairata vieri viereen. Suorat linjat helpottaa etsimistä.

Näpäytänpä piruuttani päevään kartalle järvestä mitään tietämättä paikat jotka itseäni eniten puhuttelisi kun isompaa ahventa tavoittelen. Ihan sillä kun eroavat päevään paikoista noinkin reilusti. Jos vesi nyt ei ihan kahvia ole niin en tuonne alle 6 metrin vesiin menisi varmaan kuin ihan pimeimpään aikaan talvesta kun on metri jäätä tai lunta.

Noilla tähtösillä merkkasin mun suosikit kartalta. Syviä siis ovat paikat, 7-12m, ja yleensä aina ongin monttuja ja monttujen päitä, usein myös tasamatalia tai loivia reunoja jos niillä on railoja tai vesipaikkoja, pakat on järvitasuroinnissa jääneet viime vuosina vähemmälle, meri olisi asia erikseen.



Oma onkityyli lähtee aloituksesta isoimmilla tasureilla mitä reiästä alas mahtuu. Pudotan tasurin sopivalle etäisyydelle pohjasta, riippuu veden väristä sekä siitä kuinka halukkaita ahvenet kullakin paikalla on yleensä lähtemään nousuun. Pudotus siis esim. 3m etäisyydelle pohjasta. Usein ahven on tullut paikalle jo kairaamisen houkuttamana ja näkyy luotaimessa vaikka tasuri on vasta putoamassa alas. Muutama heilutus ja jos kala ei lähde ylös hakemaan tasuria, voi tasurin pudottaa pohjaan jossa yleensä nostan tasuria värisyttämällä, en heiluta. Jos kala ei reagoi toivotusti, nostan tasurin pari metriä ylemmäs ja joko nostan väristämällä tai heilautan muutaman kerran. Jos kala ei vieläkään reagoi niin vaihdan reikää, kala on joko liian pieni tai muuten vain liian passiivinen ongittavaksi. Jos kala taas nousee lähelle tasuria saatan vaihtaa onkea ja kokeilla erilaisia tasuria tai jigiä. Jos vieläkään ei tärppiä tule niin uutta reikää riittävälle etäisyydelle edellisestä, riippuen veden väristä. Tummilla metsäjärvillä muutamia metrejä, isoilla järvillä isoja ahvenparvia etsittäessä reikäväli voi olla kymmeniä metrejä. Aktiivinen ahven tulee kyllä uteliaana reiälle tasuria ihmettelemään jos niillä ei ole mitään ajomeininkiä päällä. Jos paikka on ennestään tuttu ja on todennäköistä että parvi paikalla jossain vaiheessa päivää pyörähtää, kannattanee tehdä vain muutama reikä joita kiertää koko päivän kaloja paikalle odotellen.

Joskus isompia ahvenia on saanut ärsytettyä iskemään tekemällä uusi reikä muutaman metrin päähän edellisestä jolla on kaloja luotaimella nähty. Kalat joutuu siirtymään tai kääntymään uutta reikää ja tasuria kohti ja se jo saattaa aktivoida kaloja.

Tällaisilla taktiikoilla minä lähtisin mp suoritusta hakemaan.

silli kirjoitti:Näpäytänpä piruuttani päevään kartalle järvestä mitään tietämättä paikat jotka itseäni eniten puhuttelisi kun isompaa ahventa tavoittelen.

No pärkkele, ilmanko niitä kaloja ei minun onkeen tuukkaan...

No joo tämä olikin hieno juttu ja toivotaan että muutkin avaa salaiset arkkunsa asiasta, erittäin mielenkiintoista tietoa. Itsellä on pääosin juuri tuon kartan tyylinen onkityyli kun uusille vesille mennään, noin tulee aloiteltua ja sitten kierrellään muualla jos mitään ei tapahdu.
Pitääpä huomenissa testailla uusia kuvioita.

Nykyään tulee ainakin paksun lumen aikaan, niin kyttäiltyä vaan just jotain railontynkiä, vesipaikkoja tai edes vähän heikompia lumikohtia. Ei niinkään enää tuu pohjakarttoja luettua kun raamattua keskitalvella, mulle ainakin iskee ihan hirvee epätoivo jos pitäs kaloja lähtee ettiin todella paksun lumen alta, oli sitten millane reuna tai penkka hyvänsä. =D Kyllä se yleensä jotain valopaikkoja vaatii mielestäni, syvyydelläkään ei niin väliä oo kun kunnon vesipaikka löytyy, jos ei nyt ihan sataa metriä vettä oo alla. Näillä keleillä tietysti tulee paljon karttoja käytettyä kun jäällä ei ole lunta, ja valoa riittää jokapaikkaan. Itelle ainakin kaikki parhaat saaliit on noussu just ns. vesipaikoilta.

Kiitos vinkeistä herrasmiehet! Lauantaina tuli tasuria kokeiltua,mutta täytyy harjoitella vielä lisää. Karttojen lukua on tullut harrastettua ja niistä muutama antoikin hyviä vinkejä kiitos siitä teille.

Nyt, kun kelit ovat olleet kovin tasapaksut pakkaset, ei jäille ole juuri vettä pumppaavia railoja syntynyt. Ota lapio mukaan pelipaikoille ja auraa sinne laikkupaikka - pumppaa vielä kairalla vettä. Näin saat 'omatekoisen railon / vesipaikan'. Kala saattaa kerääntyä alle jo piankin lähistöltä (1-2 h) , seuraavaksi päiväksi viimeistään. Ja 'huolla' laikkujasi pitkin talvea - niistä löytyy yllättäen kalaa moneen kertaan. Konsti ei tietysti liity pelkästään tasurointiin - mutta selkävesillä usein juuri railotkin kerää parempia ajoparvia lähistölleen - niin 'keinotekoiset' laikutkin.

Miten kehivapaa käytetään? Mikä se pienempi väkänen niiden isojen kehirautojen vastapuolella tekee? Miksi kehivapa eikä kelallinen? Mihin piilottaa siirtymien ajaksi tasuri, korkkirunkoon? Mut siinähän jää siimat sitten löysälle...

freekevin kirjoitti:Miten kehivapaa käytetään? Mikä se pienempi väkänen niiden isojen kehirautojen vastapuolella tekee? Miksi kehivapa eikä kelallinen? Mihin piilottaa siirtymien ajaksi tasuri, korkkirunkoon? Mut siinähän jää siimat sitten löysälle...

http://www.youtube.com/watch?v=62mBgcXZtHE