Itselläni on tämä laji ollut hakusessa ja opettelun alla, mutta tänä talvena on noita otsikon mukaisia tullut käytyä narraamassa. Tähän asti kuhat ovat kylläkin narranneet mua,
mutta viime viikolla onnistui käymään toisin päin. Paikkana erään tutun verkkomiehen neuvoma jyrkähkö penkka, josta laaja 9-10m tasainen alue vieressä. Lunta ei ole ollut jäällä ollenkaan kohta pariin viikkoon ja kuhat ovat kuulemma aktivoituneet liikkumaan. Maltti on valttia. Näin mulle on kerrottu vinkiksi kuhan pilkintään. Ja totta se tuntuu olevan. Ei ole ollenkaan harvinaista, että minuutti tolkulla tuijottelen kaiun näytöltä paksua viivaa pilkin alapuolella ilman minkäänlaista liikettä. Eikä sitä liikettä tapahdu kummassakaan, ei kalassa eikä pilkissä. Kyllä siinä ehtii kahveet hörppään ja vaikka leivänkin mutustaan. Aiemmilla reissuilla on pari kertaa käynyt niin, että tärppi on tullut pitkän paikallaan olon jälkeen niin yhtäkkiä ja varoittamatta, että vastarista on ihan turha edes puhua. Nyt olin vannonut itselleni ettei näin tule käymään.
Kuhat olivat onnekseni tällä kertaa hiukan eri päällä kuin aiemmin, käytös muistutti enemmän ahventen liikehdintää joten vannomani valan lunastus voisi olla helppoa. Aamun toisella reiällä oli valmiina kohtalaisen paksu viiva odottamassa tarjoustani välivedessä, pari metriä pohjasta irti. Pudottelin Kalarosvon isoa jigipyrstöä alaspäin ja metrin päähän sain sen pudottaa, kun viiva lähti nousemaan nopeasti kuvaa kohti. Lähdin nostaan kevennettyä edellä karkuun ja tunsin kuinka siima löystyi, nyt vastari ja PAM. Tärppi oli tosiasia. Hetken vispausta ja eka gunnari jäällä. Voi pojat kuin hyvä fiilis. Eipä tarvinnut ärräpäitä enää päästellä, paitsi ehkä onnesta.
Kiertelin valmiita reikiä etsien kaiun kanssa viivoja, eikä varttia kauempaa tarvinnut haeskella kun sellainen löytyikin. Kaava oli suunnilleen sama, pudotus viivan lähelle, nousu/nosto ja tärppi/vastari, vispausta ja hurraata. Tässä vaiheessa oli ihan selvää että osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kerrankin
Tästä vielä vartti ja täsmälleen sama kuvio ja kolmas kuha jäälle! Onhan tämä helppoa, melkeen kuin kaupan kalatiskillä kävisi 
sillä erolla että saa raitista ilmaa ja paremmat fiilikset! Vaikka jokuhan voi saada kiksit kun kilpailee mummojen kanssa tiskillä kuka oli ensin jonossa.Jottei homma kävisi liian helpoksi, syönti loppui sitten tähän. Mutta olihan sitä tässäkin. Tuli tunne etten välttämättä tee kaikkea ihan väärin, kun näin onnistuin. Vielä jos tämän saisi toistumaan, niin sitten voisi ehkä kehuskellakin... Joka kuhalla oli muuten tuoretta kuoretta massussa
taisin vain olla tuurilla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Oli miten oli, tältä talvelta kuhan pilkkimisen osalta paineet on nyt pois harteilta, tästä on hyvä jatkaa rennommalla otteella.
