KALAMIES.COM

Tänään todellinen tynkäpäivä puruvedellä kun kaveria rupes palelee... Kaks tuntia jäällä, josta kävelyä melkein tunti. Tulos kaks sormenmittasta ahventa. Ensi vuonna uudestaan!

Ahven alkoi syömään paremmin, kun keli meni kurjaksi. Muut pilkkijätkin katosivat sopivasti juuri ennen syöntiä.

Komeat paistikkaat Myllärillä!

Tänään tuli vaellettua Säkylän viileillä selkävesillä. Ahvenen syönti oli jälleen aneemista. Railolta noussut vesipaikka pelasti päivän ja antoi ihan hyvät paistikkaat.

Isoin assu 460g, ahvenet iskivät Sillin kuorreseiskaan.


Uudenvuoden jälkeen jatkuvat harjoitukset taas täydellä teholla.

Alkaa jo pilkki- ja muidenkin vehkeiden naaraaminen tulla tutuksi kun toissatalvena naarasin tasurilla avantoon pudonneet monitoimipihdit, kuukausi sitten avantoon pudonneen pilkkivavan+tasurin(lipesi kädestä siimaa laskiessa ja jäi kellumaan väliveteen ) ja nyt tuon pilkin, mitähän seuraavaksi. [/quote]



tuuppas naaraamaan mun letterit joen pohjasta,vettä on just joku 3metriä,aikaa taitaa olla 3talvee,mut muistin piirtää rastin mihinkohtaan putos 8)
eipä niitä sieltä saatu vaikka kuinkauan yritettiin.

Tännehän alkaa tulla ihan mukavia onkijuttuja ja valokuvia. Omalta osaltani kausi ei ole koskaan alkanut tälläisissä merkeissä. Kohta vaihtuu vuosi ja jäälle en ole ennättänyt/päässyt kuin kokonaista 3 kertaa Nyt täytyy kyllä oikein ryhdistäytyä ja alkaa etsimään isoa ahventa ihan huolella...

kalakalle83 kirjoitti:tuuppas naaraamaan mun letterit joen pohjasta,vettä on just joku 3metriä,aikaa taitaa olla 3talvee,mut muistin piirtää rastin mihinkohtaan putos 8)
eipä niitä sieltä saatu vaikka kuinkauan yritettiin.

Omalla kohdalla oli siinä miielessä hyvä säkä että ne pihdit näkyi siellä pohjassa hyvin, päätin silloin että ennen en lähde kuin on pihdit yläällä.

Myllärin kanssa tosiaan oltiin tänään taas jäällä. Juuri, kun viime viestissäni ehdin manaamaan sitä, että lumisateessa ei saa kaloja, päätti Ahti yllättää positiivisesti.

Aamulla pilkintä alkoi viimeaikoina niin tavallisessa pilvikelissä, joskin vaihteeksi navakan pohjoistuulen puhaltaessa. Lunta ei kuitenkaan satanut eikä pakkastakaan ollut kuin pari astetta. Puolen päivän aikaan keli muuttui äkisti ja rajusti: lunta alkoi sataa todella sakeasti ja lämpötila laski nopeasti kymmeneen pakkasasteeseen. Ja kappas, kalathan menettivät itsehillintänsä ihan totaalisesti. Kalaa alkoi nousta semmoiseen tahtiin, mistä olin kuullut Isojen Poikien puhuvan, mutta jollaiseen en itse ollut ennen törmännyt. Tasuri ei useinkaan ehtinyt edes pohjaan asti, kun siinä jo roikkui fileahven. Vielä eilen Kevennetty ei kelvannut ko. järven kaloille ollenkaan, vaan ne olivat enemmän todella rajun uiton perään. Tänään ne puolestaan olivat ihan pähkinöinä muikun väriseen viehkeästi leijailevaan Kevennettyyn. Ihme touhua . Kaikkiaan tuli nosteltua yhdeltä ja samalta reiältä nopeaan tahtiin useampi kilo filekoon ahvenia, kunnes näpit olivat niin jäässä, että oli pakko lopettaa. Mylläri veteli viereiseltä reiältä kaloja suurinpiirtein samaan tahtiin, joten voitaneen sanoa, että kerrankin oli syönti kohdillaan.

Nyt onkin aika pitää ainakin viikon mittainen pilkkitauko ja naatiskella kunnon ahvenkimaran jälkimausta .

Braven kirjoitti:Mitenkäs teillä sisävesien tasuriguruilla on kokemuksia merellä tasapainoilusta?

Täällä kun nuo kuoreetkin on vähintään 15cm. Appurat varmaan syö enemmänkin kolmipiikkia ja kivinilkkaa. Ja todella harvoin ottaa päätykoukkuun, edes hyvällä syönnillä.

Olisi ihan hauska lukea enemmänkin merijuttuja täältä. Itse olen aloitellut pilkkimiset tuolla merenkurkun vesillä, ja kyllä sinne aina välillä tekisi mieli päästä pilkkimään vähän pidemmäksikin aikaa. Ei taida kuitenkaan toteutua vähään aikaan.
Parhaina päivinä merelläkin iso osa ahvenista on ollut kiinni keskikoukussa, tosin siten että koko pilkki on kidassa siihen kesikoukkuun asti. Uittotyyli voi vaikuttaa paljon tuohon tarttumiskohtaan, järvilläkin toisilla on isompi osa kaloista päätykoukuissa kuin toisilla.
Merellä on sitä silakkaa ja norssia kuitenkin niin isoja massoja, että luulisi niidenkin perässä olevan osa ahvenista. Yleensä ne normi pilkkikalat kyllä varmasti ovat juurikin kolmipiikki ja kivinilkkaravinnolla.
Jälkikäteen olen miettinyt, että olisikohan kerran osuttu oikein norssia ajavaan ahvenparveen tuolla Vaasan merialueella. Yli kymmenen vuotta sitten oltiin edesmenneen kaverini kanssa yhdellä sisäselällä kiertelemässä oikeen tummassa kevätkelissä huhtikuun puolivälissä. Kalaa ei tullut kummoisesti, kunnes kaveri teki reiän erään karikon lähelle. Yhdestä reiästä tuli ihan yhtä kyytiä 76 ahventa, joiden paino oli siinä 250-550g. Pilkkinä oli nilsun 8 cm värissä 89, itse ihmettelin vieressä saamatta juuri yhtään kalaa.
Siitä lähistöltä tuli joskus kevättä kohden norssia, että olisiko ollut norssin kutupaikkoja siinä ympärillä tai jotain. Nykyisin tuo paikka on täysin hiipunut ahvenpaikkana, ainakaan isompia ei noilta vesiltä kai enää saada.
Omat pilkkimiseni painottuivat merellä yleensä kevätpuoleen, huhtikuun alkupuolisko on kaikista hienointa aikaa kun ahvenet ovat jo parveutuneet mutta kunnon tasarisyöntejäkin vielä esiintyy...

Vähän joudun esittämään eriävän mielipiteen tuosta päätykoukkuihin ottamisesta merellä. Pienemmistä kaloista ehkä 1/3 päätykoukuissa ja yli puolikiloiset lähes järjestään päätykoukuissa. Hyvällä syönnillä päätykoukkuihin nasahtelee useammin. Luonnollisen värisiin tasareihin ottaa mututuntumalta useammin päätykoukkuun. Myös hurja uitto tuo enemmän kalaa alakoukkuun. Tietysti tasapainon koolla ja värikoukun koollakin on merkitystä. Pieni tasari on usein ainakin puoliksi suussa ja suhteettoman iso värikoukku taas kerää kaloja enemmän alakoukkuun. Toisaalta joskus isoon (10cm) tasapainoon ottaa kalat lähes ainoastaan päätykoukkuihin. kuka näistä ottaa selvää. Poistamalla värikoukun kokonaan saadaan nopeampi ja pidempiliukuinen uinti. Värikoukku on ikäänkuin laahuksena.

Mitä tuohon ravintoon tulee niin vaihtelee paikoittain aika paljon. Lähes joka paikassa ruokavalioon kuuluu kolmipiikki. Sitten on paikkoja, joissa kaloista löytyy vain kivinilkkaa. Kaikkea muutakin on tullut vastaan kilkistä lähtien. Selkävesillä on joskus ahvenet syöneet isojakin silakoita tai kuoreita niin että pyrstö tulee ulos kalan suusta. Rehevissä lahdissa ruokavalioon kuuluu varsinkin kevättä kohden paljon siiroja ym. vesieläimiä sekä sekalaisia pikkukaloja. Ahven syö siis sitä mitä on tarjolla. Varmasti löytyy silakoita ja kuoreita ajavia ahvenparvia, mutta niitä voi olla suhteettoman vaikea löytää loppumattomalta selältä.

edit. Lisäsin kuvan liittyen tuohon mitä ulvova mylläri sanoi eli alakoukussa(kin) kiinni, mutta vain siksi että se on "ahdistanut" pilkkiä nieltäessä.

Kirpun nimimerkillä kirjoitan. Eilen vielä käytiin samalla järvellä. Tiedossa oli, että kaksi päivää on kalastettu samalla alueella, mutta oli halu kokeilla ja aloittaa pilkintä vielä sieltä. Usein tasuri puree parhaiten uudella alueella, kun kalat vaan löytyvät. Liikkeellehän toki pääsee uutta ahventa etsimään, jos näyttää, että paikalla oleva kala ei puraise. Otimme myös ootto-ongen mukaan, jos vaikka sama edellisen päivän hauki puraisisi ja saisin ottitasurin takaisin.

Jokunen ahven tuli reiältään, välillä oli hiljaista. Ootto-ongen räikkä pärisi ja jonkun ajan päästä Kirppu antoi vastaiskun ja alkoi väsyttämään isolta tuntuvaa kalaa, arveli sen olevan yli 5 kilon. Noin 5 - 10 minuutin kuluttua kala irtosi. Olemme tottumattomia tähän kalastusmuotoon ja arvelimme, että hauki ei ennättänyt niellä ahventa ja siksi se irtosi. Toinen pienempi irtosi samoin. Kolmas hauki tuli ylös asti, koska emme kuulleet räikän ääntä ja sen tähden hauki oli ennättänyt niellä ahvenen. Se oli sylkäissyt ahvenen pois, mutta koukku oli jäänyt kiinni. Ottitasuria emme saaneet takaisin, mutta tulipahan yritettyä oma osansa sen eteen.

Kirppu lähti kiertämään ja etsimään ottihaluisempaa kalaa. Minä kököttelin alueella ja vaihtelin vieheitä. Muistin, että olin jo pari päivää pitänyt mukana karun näköistä, Rapalan vanhaa ruskeapohjaista ahventa muistuttavaa isoa tasuria, n. 9 - 10 cm. Kirppu sanoi saaneensa sillä joltakin järveltä joskus haukia, mutta ei ahvenia. Edellisviikolla ahvenilla oli vatsassa pientä ahventa, joten etsiessäni ahvenen värisiä tasureita, käteeni sattui edellä mainittu tasuri. Kirpulla oli purrut edellisen viikon reissulla hyvin Sillanpään 8 cm ahvenen värinen tasuri, mutta niitä ei ollut kuin yksi. Olin antanut sen joskus heikkona hetkenä "lainaan", mutta ei tullut mieleen enää pyytää sitä takaisin.

Ensimmäisestä reiästä, mistä pudotin tasurin, tuli peräjälkeen äkäisellä otilla neljä ahventa peräkkäin. Muistin Mipon lauseen kirjoituksessaan, että syömättömät kalat ottavat päätykoukkuihin ärhäkästi. Olemme huomanneet, että tällä järvellä ahven ottaa joko kunnolla päätykoukkuun tai alakoukkuun tai ei ollenkaan. Olen kokeillut morria hiljaisena aikana, mutta se on ollut ihan jumissa. Falcon on sanonut luonnon värien olevan usein parhaita, ilman värikoukkua. Iso ahventasuri muistutti mahdollisimman paljon väritykseltään järven ahvenia. Alakoukku oli kirkas, siinä ei ollut värikoukkua. Sitä ei olisi tarvinnut, ahven otti äkäisesti hetken aikaa ja sitten hiljeni reiältä, liikkua piti itsekin, kuitenkin pienellä alueella. Ajattelimme, että kala liikkuu myös, ei kökötä paikallaan. Uiton pitää olla melko kovaa ja vaihtelevaa ahvenen puruksi.

Loppujen lopuksi tuli kuvattua päivän yhteisesti saadut kalat. Keli oli kova pois kävellessä, kun vettä oli jäätynyt pulkan pohjaan pakkasen kiritessä ja painoa oli kertynyt, kuin rekeä vetäisi. Suojavoiteet ja pulkan puhdistus ei auttanut riittävästi. Kirppu avuliaana veti minunkin pulkkani, minulle jäi vain reppu, onget ja kaira selässä kannettavaksi. Sanoi tosin, että ongi kalaa sen verran, minkä jaksat myös kantaa pois.

Eilen tuli lopeteltua viime vuosi Puruvedellä. Aamupäivä meni syöviä kaloja etsiessä, mutta tasureihin tuli vain tökkimisiä. Puolilta päivin pilvet alkoi sitten rakoilla ja aurinko kurkistella pilvien välistä. Se tiesi ahvenen todennäköisesti rupeavan syömään, joten puolijuoksua railolle, jossa pari päivää aiemmin oli selvästi ollut kalaa, mutta ne ei vain syöneet silloin.

Ensimmäinen reikä railoon ja aurinko paistaa jo täydeltä laidaltaa, pilkki pohjaan ja heti varttikilonen kiinni. Kohta tömähti vähän paremmin ja ylös nousi ahven 610 g/38 cm, joka jäi päivän isoimmaksi. Toinen isomman tuntuinen ahven otti seuraavalla reiällä, kun rupesin kelaamaan pilkkiä ylös pohjasta, vastaisku jäi puolitiehen ja kala pääsi sitten välivedessä irti . Lähialueelta löytyi pari muutakin kalareikää, joita kiertämällä sai ihan hyvät ruokakalat. Selvästi kala ei ollut vieläkään oikein syönnillään, kaikki kalat oli nimittäin alakoukussa ja metriä ylempää pohjasta ei ollut yhtään kalaa. Ottipelinä muikunvärinen Lucky John.

Jes, tänään sain Kallavedeltä elämäni ensimmäiset tasuriahvenet 8) Ihan reissun lopulla löytyi pienen luodon kupeelta laikkualue, ja siitä tuli lähes peräjälkeen nuo kalat, keskipaino ehkä 100g. Lisäksi muutamia tärppejä. Eihän nuo isoja ole, mutta nyt tuli vähän luottoa tuohon tasuriongintaan:D Niin ja kalat otti pieneen papukaijan väriseen karvapersetasuriin.

Kirpulla on kyllä kalavedet kohillaan.
Melkein jokareissu löytyy isompaa ahventa ja suht hyvällä purullakin vielä. Haukiakin näyttäs riittävän.
Ite en ole nyt jaksanut pilkille mennä kun ei tuonne parinkymmenen asteen pakkaseen oikein viitsi lähteä. Vois pikkuhiljaa nämä pakkaset hellittää. -10 astetta vielä menee, mutta jos aamulla mittari näyttää enemmän kun -15 tai 20-25 niinkun on monena aamuna nyt näyttänyt niin täytyy vaan kääntää kylkeä.
Parhaat ajatkin olis kohta kilonahvenen jallittamiseen edessä, joten kai se pakkanen siitä lauhtuu...

Niinkuin joku jossain sanoi jonkun sanoneen:

"Hyvä että tuli pakkaset, niin pysyy nenänalus jäässä, ettei tarvitse niistää"

huomaa selkeät lähdetiedot

Alpiinihan se tuommosia virkkoi.

Tänään taas jäillä.ahventa tuntui olevan isolla alalla mutta ei ruennut oikein syömään kunnolla.Muutamia kuitenkin ylös asti.

Kyl täs kateelliseks alkaa perkele käymää.Ite tällä viikolla eka reissu ja 3 sormen mittasta appuraa.Kaverille kans 3 ja toiselle kamulle 4.Jakso kyl kantaa kalat helposti rantsuu...

Topilla taas ihan mukavat assukat

Tänään nässyllä pilkillä tasurilla tuli yks ahven ja loput 29 tulikin pystyllä

nonii pitkästä aikaa päästiin poikaan kans heiluttelee tasaria merelle,aamulla pakkasta mukavat -17 astetta. Kirpun tasarivavat tuli viikko sitten ja nyt pitäs päästä tositoimiin.
haalarit päälle ja jäälle. jöö plörinät sixeen ku en osaa/jaksa kirjottaa mielenkiintoosesti. tosiaan tokaa kertaa herkkutasari-proto uitolla (pakotin pojatkin laittamaan) ja ensimmäisellä reiällä tömähteli mukavasti kiiskiväritykseen. reiän muututtua kaivoksi tein toisen reiän viiden metrin päähän ja siitä 8 pannukalaa. kaikki saivat ihan kivasti kalaa pieneltä alueelta ja aina pikku hihkaisun saattelemana proto siis toimi! muutama haukikin kävi jään päällä siinä samalla ahventen ilmeisesti väistyessä isompiaan. reput selkään ja lähdimme kävelemään rannan suuntaisesti reikiä kairaten. hetken ongimme mutta eipä iskenyt kuin muutama ahven ja pari haukea. siispä päätimme siirtyä lahden toiselle puolen rantakallion eteen, josta edellisreissulla oli tullut kymmenkunta ottikalaa. helppo oli muuten kairailla kun 15cm jäätä.. noniin, sielläkin alkoi paukutella ekoilla reijillä (paitsi jessellä) . hauet olivat vaan sielläkin riesana ja ville menetti ainoan kuparikiisken mitä oon eres tehny no, annoin tilalle pelkän kupariselkäisen ja kyllähän ville silläkin alko kalaa nostamaan. Pari appuraa saatuani kävi tömähtämässä vähän "parempi" kala mutta en saanut jäämään kiinni, uittoa lisää ja NYT ON! siima poikki. reppuni oli jäänyt vähän kauemmaksi niin lainasin kaverin karvapersettä äkkiä jos se ottaisi uudelleen, ei ottanut mutta viisi ahventa sain heti peräjälkeen. eniten jäi mietityttämään oliko se hauki vai ei. luulisi että ahvenia ei tule heti viittä kappaletta jos hauki käy pilkin nappaamassa. mene ja tiedä sitten. kaikenkaikkiaan saimme noin 70kalaa tasarilla joista suurimmat 300gr,,, +6 haukea kävi jään päällä. laitan vielä tiskipöytäpönön jossa omat ja veljeni kalat. ja tämänpäivän ottipelin.

Ps: se on muute noloo joka ei omaansa kehu

Niin se vain tuppaa olemaan, että parhaat reissut tulevat yleensä silloin kun niitä vähiten odottaa. Tätä päivää ei oikeen etukäteen uskottu syöntipäiväksi, mutta olimme väärässä.
Aamusta suunnattiin melko tutulle järvelle, itse suuntasin alueelle jonka merkkasin GPS:ään ylös kun Ouwilla oli sielä kerran hyvä tärppi. Lumihangessa kahlatessa orastava epätoivo alkoi häipymään kun huomasimme Carassiuksen kanssa, että selällä oli railojen kohdissa hyvin vähän lunta jäällä. Koordinaattipisteestä 30m päähän osui hyvä railonkohta, joten tein siihen reiän. Heti ensimmäisillä vedoilla pilkki jäi kuin pohjaan, mutta en tiedä olisiko se voinut olla kala, irtosi kumminkin heti. Alkuun siitä ja viereisiltä rei'iltä tulikin muutamia satagrammaisia, joten syönti oli tämän järven mittapuun mukaan hyvä. Pilkin todella pitkään samalla reiällä, mutta en selvästikään riittävän kauan. Vaihdettuani reikää siitä samalta reiältä saatiin vielä 460g (Carassius) ja n. 350g assut. Puolen päivän maissa oli mielenkiintoinen tapahtuma, kun saatiin aivan yhtä aikaa kunnon paistiahvenet kolmelta reiältä jotka olivat n. kymmenen metrin päässä toisistaan. Sitten taas hiljeni...
Muut lähtivät jo poispäin koittamaan vielä yhden kohdan, mutta minä jäin vielä koittamaan pari reikää hieman syvemmästä samalta railolta. Syvemmästä tulikin ensin pari pientä ja koitin siinä hieman eri tasareilla. Laitoin uudestaan SYPin leijastasarin kulttivärissä, tein kaksi kombikikkaa (http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 2&start=25), jolloin ahvenen hermot menivät ja sain hilata ennätysahvenen jäälle. Ahvenella oli painoa 735g. Joutui siinä ehkä hieman tuulettamaankin.
Uusi SYPin tekemä laajauintinen tasari toimi koko päivän, ja antoi uskoa siihen että isoille ahvenille pitää olla vähän rauhallisempi uinti ja uitto. Viime talvena tästä saatiinkin jo monta oppituntia, lähinnä nim. Lucky Jonhnin pitämänä.

Lämpimät onnittelut enkasta, voitaneen lukea työvoitoksi.

Onnittelut täältäkin, on kyllä komea ahven.

komeita!

mylläri kirjoitti: Ahvenella oli painoa 735g. Joutui siinä ehkä hieman tuulettamaankin.

Korjaisin mukana olleena tuota "hieman" sanaa ehkä hieman. Olimme noin kahden kilometrin päässä ja pelästyimme huudon johtuvan jäihin putoamisesta