Jaahas... tässä ois elämän ensimmäiset salakannahkaset harjotukset.
Ite en oo nahkoja laittanu, mutta parhaani mukaan koetin hienon käsityön pilata sitten maalaamalla.
Koetin tehdä hyvin hyvin hillittyjä että itse nahka jotenkin pääsisi oikeuksiinsa.
Kuva on vähän kehno, sisävalossa kuvattu taas.
Mutta mukavasti se suomu sieltä valoa taittaa käänellessä.
Noista koukkujen kulmista on varmaan montaakin mieltä, mutta esim nilsussa on aikalailla pystyssä ne koukut, ite olen niillä onkinut aika paljon ja muistan ne lukemattomat kerrat kun apponen otti kiinni, mutta siiman päässä oikein tuntui selvä rohina miten joku luisti irti ja kala oli silloin poissa. En voi väittää että se juuri tästä pystyssä olevasta koukusta olisi johtunut, kun en siellä veden alla ollut tapahtumaa katsomassa. Itsellä on nuo koukut välillä melko kiinnikkin, mutta hyvin ovat kalat tarttuneet ja ei niin helposti tartu jäänkään laitaan kun kala on mahakoukussa.
Jos sitä nilsun koukkukulmaa miettii juuri noin kuten oykka tuossa mainitsi, niin jos kuvittelee tasurin kalan suuhun ja vetää vastaiskun, niin siima on melko usein kuitenkin ulkona suusta ja pilkki pyrkii kääntymään vetäessä pystyyn, mutta kala on vielä vaakatasossa ja silloin koukku voikin jo kääntyä ikäänkuin vääräänkin kulmaan.
No tämä on vain omia ajatelmia asiasta ja mitään vedenpitävää en voi esittää muuta kuin tämä löpinan.
Mahtava tuotos taas pääevältä
...
Ehkäpä seuraavaan satsiin saa enemmän luomuväriä, jos vaan osaisi ja uskaltaisi 
