Kalareissu ei lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, sillä veneen avaimet jäivät reissusta poies. Noh, mikäs kiire tässä mihinkään on, joten takaisin hakemaan avaimia. Valehtelisin jos väittäisin ettei olisi vähän kiristellyt case: avaimet, mutta rannassa venettä viritellessä AVAIMIEN KANSSA ajatukset parani huomattavasti. Mahtava keli & loistava tuuli. Odottava fiilis.
Pienen siirtymän jälkeen ryhdyin virittelemään vermeitä veteen hyvin kaukana ennalta suunnitellulta kalastus/ottipaikalta, olinhan itsekseni ja vermeiden kanssa pelatessa menisi aikaa. Siirtymällä mestoille ehdin saada par pientä haukea. Perillä ei muuta kuin kurvia vaan ottipaikan suuntaisesti ja kah, het tärppäsi kunnolla! Tärpistä näki, että tavallista parempi hauki on kyseessä. Kalan sai kuitenkin suht näppärästi hivutettua veneellle haueksen keskittyessä lähinnä pään puisteluun ja päätin koittaa kalan nostoa liplockilla kun uistinkin näytti olevan hyvin syyssa kiinni - itsekseen haavitseminen ei houkutellut ja nostokoukkukin on vähän niin ja näin... Kaik näyttikin ihan hyvältä kunnes työnsin toisessa kädessä olevan vavan kärjen kiinni targassa olevaan ylimääräisen vavan uistimeen. Kiinni oli! Siima ei liiku! Nyt tuli kiire, kalakin alkoi riuhtomaan ja vaapun toinen koukku irtosikin hauen leuasta. Mutta toinen piti, pulssin huutaessa hoosiannaa sainkin kalan paatin kuivemmalle puolelle.
En jaksanut mitata haukea, mutta syyskauden tällä haavaa suurin hauki oli kyllä hyvinkin reilusti metrinen.
Samaan aikaan oli muissakin siimoissa äksöniä, yksi uistin pohjassa kiinni, toisessa roikkui jotan raskasta, näinköhän oikein että joku isomman hauen pyrstö vilahti pinnalla. Kauhean härdellin jälkeen kelasin yhden katkenneen siiman pois (=tarina ei kerro), haukia ei löytynyt enää mistään, kiinni jääneen uistimen ja muut viritellyt vermeet nostin ylös. Tauon paikka, kahvia.
Pienen luovan tauon jälkeen virittelin vermeet veteen ja jatkoin kaartelua ottipaikalla. Kalaa tuli kivasti, mutta koot oli hyvin maltillisia. Välillä kävin vetämässä nollaa kauempana, takaisin tultua ei kaloja tullut enää senkään vertaa. Ei muuta kuin siirtymä kauemmaksi. Hyvinkin hiljaisten kahvittelutaukojen jälkeen, radiosta ties kuinka monetta kertaa samoja uutisia kuunnellen, satuin paikalle josta tuli lyhyeen aikaan parikin tapahtumaa. Pitkän hiljaiselon jälkeen paikka vaikuttu lupaavalta, joten gepsin ruudulle alkoi piirtymään pyöreitä rinkuloita oletetun ottipaikan kohdille ja kas, kaskas, hämmentävää kyllä, kaartelut palkittiin taas vähän painavammalla tärpillä! Tällä kertaa päädyin käyttämään haavia edellisestä liplock-sydänkohtauksesta wiisastuttuani - kala sentään tuli paatin puolelle, mutta karmea homma oli vaapun irroittaminen havaksesta! Mutta ei se haitannut, kun toinen metri+ kävi veneessä saman päivän aikana!
..Tämän jälkeen vielä tovi puolihuolimatonta vetoa ja hyvin mielin kotia kohti...
Komppaan. 
