No niin, Syksyn Perinteinen 2007 on saatu onnellisesti päätökseen, ja niin kuin aina, viikonloppu loppui liian nopeasti. Mutta asiaan..
Perjantaina saavuimme työkiireistä johtuen pelipaikalle vasta klo 13:00, nopea tervetuliaismalja Jekusta ja releet ylle. Tukka putkella aikaisemmilta vuosilta tutulle ottimestalle ja armoton ruoskiminen päälle.
Muutama tyhjä heitto, jonka jälkeen kipparin vapa sähköttää tärpistä ja reissun avaushakki on tosi asia. Eikä huono aloitus ollutkaan, hetken kiivaan taistelun jälkeen puntarissa roikkuu 6 kg:n mamma, pakolliset pönöt ja mamma takaisin sille tutumpan olomuotoon! Odotukset tälle reissulle ponnahtivat silmänräpäyksessä kattoon ja jopa läpi siitä. Alkoikin tasainen haukien kuritus, 2-4 kg:n kalaa tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Sitten keulahåmån (allekirjoittanut) vapa notkahtaa lupaavasti, vavan painava pamputus lupaa hyvää, hyvä tovi veneen alle syöksyjä ja sitten Raappalan liplockki napsahtaa paikalleen. Vaaka ilmottaa SaamaMies-trophyn piikki paikan siirtyneen keulahåmålle lukemilla 7.5kg. Pönö, vapautus ja "kaatoryyppy". Lauantain kalastus tapahtui oikeastaan kokonaan samalla lahdella, osaksi johtuen siitä että peli aikaa oli vain n. 5 tuntia ja toki siitä että paikka on armoitetun hyvä.

Vaikka keli ei ollu paras mahdollinen, niin kalaa tuli todella hyvin. Aurinko paistatteli lähes pilvettömältä ja tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Vieheistä rokkasivat suspit ja Busat keltaisen sävyissä. Kaiken kaikiaan 27 kpl hakkia kävi veneessä vierilulla, joista kahdelle ruokakalalle pappi antoi viimeisen voitelun. Paino luokka oli vähintäänkin tyydyttävä 2-7,5 kg:n väliin osuivat melkeen kaikki, ainoastaan muutama siittiö.
Kovat odotukset päällä heräsimme lauauntai aamuun ja vilkaisu ikkunasta ulos kertoi tuulen tyyntyneen lähes kokonaan ja taivaalta oli hävinnyt loputkin pilven rippeet. Perkeleet lensivät hetken, elleivät ääneen, niin ainakin kalamiesten mielissä. Aavistukset osuivat ikävä kyllä nappiin, todella vaikea päivä. Aurinko, tuulettomuus ja kristallin kirkas vesi teki mitä ilmeisemmin hakeista äärettömän varovasia. Koko päivän saldo 11 kalaa, ei hjyvä. Mikään uistin ei tuntunut kelpaavan. Tosin kippari onnistui tartuttamaan 6kg:n ja keulahåmå 4,5kg:n
Sunnuntai aamun koittaessa oli tuuli kääntynyt lounaaseen ja taivas oli synkkien pilvien peitossa, vettäkin ripsutteli harvakseltaan taivaalta. YES KALAKELI, nopea aamupala, kamat niskaan ja taas täyttä faartia ottilahdelle. Aikaa oli todella niukasti, kiitos keulahåmån (oli luvannut vaimolle olla ajoissa kotona), ainostaan puolitoista tuntia tehokasta. Mutta millainen puolitoista tuntinen se oli, kippari ja väliliha tartuttelevat tasaiseen tahtiin hyvän kokoista ja pirteää Saaristolaista, mutta keuliksella jyvä AIVAN kateissa. Kippari kyykyttää keulahåkania nappaamalla SaamaMies-trophyn kärki sijan kauniilla 8,5 kg:n mammalla, hetken päästä väliliha ilmoittaa henkilökohtaisesta rekordi-jeddasta, pian sutjakka 4,5 Kg:n mamma saa vapautensa takaisin. Samaan hengen vetoon välis kehoittaa keulista laittamaan Nemon siimansa jatkeeksi ja siitä alkaa keuliksen nousu. Nemo rokkaa tosissaan, kolmella peräkkäisellä heitolla kala kiinni. Kaiken kaikkiaan puolessatoista tunnissa veneessä käy 13 kalaa väliltä 1,5kg-8,5kg.
Oranssin sävyiset uisteet pelasivat parhaiten tuhnukelissä.
Loistava reissu, harmi vaan että aika menee niin opeasti kun on lystiä..
No ensi vuonna uudestaan..
Ps. Andde & co, te ette vaan osaa !
