Tehdäänpäs debyytti KMC:n tasuriahven-ketjuun täältä
kalakukkolasta ettei ketju menisi ihan näiden Puruveden gurujen
tykitykseksi.
Tuli parina päivänä killuteltua pilkkejä isojen ahventen toivossa.
1. päivä sujui totuttuun tyyliin muutamalla pikkujärvellä Sillin ja Sypin
kevennettyjä uitellen, mutta kovasta innosta ja komeista pilkeistä huolimatta
ahvenet eivät olleet yhteistyöhaluisia joten ekan nelituntisen pilkkipäivän saalis
oli tutun laiha: ei nypyn nyppyä.
2. päivän tyhjän pyynnille kaipasin jotain hieman avarampaa miljöötä ja lähdin erään
tutun herrasmiehen matkaan lähijärvelle.
Aamu oli kaunis kuin naapurin morsian: tuulta ei ollut nimeksikään, pakkasta oli
ehkä puolenkymmentä astetta ja lunta ei puolipilviseltä taivaalta putoillut
oikeastaan ollenkaan. Hieman kyllä näppiä meinasi kipristellä paksujen
nahkarukkasieni jäädessä lämmittämään eteisen penkkiä herkkien pikku kätösieni
sijaan..
Viime kevään ottipeli, SYPin kevennetty pääsi siiman päähän houkuttelemaan
kansalliskaloja ensimmäisenä. Reilun viiden minuutin rauhallisen
nypyttelyn jälkeen kevennettyä tökättiin. Pilkki killui pari metriä jään alla. Uutta
nypyä ei tullut ja tiputtelin pilkkiä pari metriä alemmaksi. Taas tuntui pieni
tölväisy. Hetken aikaa härnäiltyäni tiputin pilkin aivan pohjan tuntumaan ja melkein
välittömästi tuli mojova jysäys. Hetken pumppailun jälkeen sain appuran kuuden
tuuman reikään, johon se hieman juuttui. Kaverini Arskan "rauhassa"-huudot kaikuivat
kuin kuuroille korville riuhtoessani kalaa jään paremmalle puolelle. Paksu siima oli
tällä kertaa tarpeen ja affena pullahti kuin pullahtikin jäälle.
Tällä välin Arskakin oli ehtinyt viereeni ja alun "saattaa olla kiloinen"
-kommentti muuntui muotoon ihan "v***n iso ahven". Uskottava se oli: Mustan DePaulin
mukaan ahvenella oli painoa 1720 grammaa ja pituuttakin oli kertynyt kunnioitettavat
49 senttiä.
Vartin päästä olin jo tekemässä uutta koloa hieman sivummalle. Muutaman reiän
jälkeen ja noin tuntia myöhemmin samaa pilkkiä vietiin taas. Kala otti jälleen aivan
pohjasta ja juuri kun olin saamassa vedettyä sen (taas ehkä vähän turhan
voimallisesti) jäälle, rapsahti SYPPI irti kalan leuasta. Kynsikkäät äkkiä pois
käsistä ja etusormi kalan ammollaan olevaan suuhun. Nopea rannekeikaus ja kala oli...
kaikkea muuta kuin jäällä: se vajosi vain syvemmälle. Onni oli kuitenkin matkassani
ja sain kuin saikin aaposen jään paremmalle puolelle.
Kaikki lumet kunnolla pois kalasta ja mittaukset: 1020 gr, 43cm. Jopas nyt oli Ahti
tälle tyhjänpyytäjälle suosiollinen! Se oli muuten neljäs yli kilon assu tuolla
samalla Sypin kevennetyllä.. on se peli.
1720 ja 1020gr ja pyytö.
Muutama tunti meni ihmetellessä ja reikiä sinne tänne tehdessä. Hetken päästä
Arskankin kädet heiluivat siihen malliin että joku oli
haksahtanut pyytöön. Jäälle lensi edellisiä selkeästi pienempi, tasan 500-grammainen
raitapaita.
Kello läheni kahtatoista ja Arska ehdotti kotiin lähtöä koska siellä odotti jotain
vaimon miehelle ohjaamaa askaretta. Minulle lähtö sopi hyvin, fiilis kun oli aika
pirun kiva jo nyt. Arska lähti jo hipsimään kohti tulosuuntaa ja minä ajattelin
vielä lopuksi käydä tuon isomman ahvenen ottireiällä. Hetken välivedessä pilkkiä
heiluteltuani tunsin Sypissä pienen noston. Kikkailin aikani ja laskin pilkin aivan
pohjaan. Pohjasta hieman nostaessani tuntui siimassa kova jysäys, mutta kala ei
tarttunut. Vaihdoin pienen tasurin siiman päähän mutta mitään ei enää tapahtunut.
Päätin vielä heittää Silliltä ostamani kevennetyn kehiin ja heti kun pilkki oli
pudonnut pohjan lähettyville, nirppasi jokin kiinni. Nopeat nykäisyt ja kala oli
putkessa. Hieman kanitti taas vastaan mutta ylös tuli. Aaponen painoi 1460 grammaa
ja oli 48 cm pitkä.
Hetken ihmeteltyämme lähdimme köpöttelemään kohti autoa. Ahti oli ollut
suosiollinen, nelituntisen setin antamat kolme affenaa painoivat
verestettyinä yhteensä 4140 grammaa. Siitä tulee meikäläisen
fileeraustarkkuudella melkein kilo filettä!
Pikkasen olisi himottanut vielä onkia, mutta hyvähän se on jättää vähän kiimaa
seuraavalle sessiolle. Toivottavasti Arska sai kotityöt tehtyä ja ennen kaikkea saa
noilta paikoilta vielä omaani suuremman raitapaidan. Itsehän menin niin sanotusti
valmiiseen pöytään, pioneerityön olivat tehneet Arska ja kumppanit aiempina vuosina.
Loppuun vielä elämäni ensimmäinen tiskipöytäpönö kaikessa rumuudessaan.
Skeletor
You'll never walk alone.
Ei siitäkään välivesiparvesta useampia löytynyt, muutama hyvä painallus tuli sössittyä ja sit ne jatko jo matkaa. Suurin parviaktiivisuus kaloilla (silppua) oli matalammassa, jos syvyys +6 m niin aika hiljaista oli tärppien kanssa.
Muuten n. 15 cm.
