Rapsaa:
Joo, eli matka vei taas "lännemmäksi, kohti El Doradoa...
Aamulla oli pahasti puolikuntoinen olo, mutta uhkaava pakkasrintama sai potkimaan huonovointisenkin perseen ylös sängystä ja merelle.
Tapsan taas leikkiessä "työn sankaria" jouduin lähtemään yksin matkaan.
Satamassa tuuli pieksi jo pressuja suht`mukavalla kädellä ja vesi oli edelleen huiman korkealla. Koska kello lähenteli jo yhtätoista, päätin skipata "alkupalat" ja suunnata suoraan "pääruokaan".
Pysähdyin ekalle hollille, vaikka kyseinen spotti oli jo tammikuun edetessä osoittanut vahvoja hiipumisen merkkejä.
Päätin tuhnukelin johdosta aloittaa White Tigerilla mutta vajaan kymmenen heiton päästä tuomitsin värin toimimattomaksi ja kaivelin uutta konetta peliin. BJ:n "hinttipinkki" siiman päähän ja ei kun tarjolle...
- pari kammenkierrosta ja kiinni ampaisi tämä äksy rouva. Mittaa oli kertynyt 108cm ja painoa 9,7kg( Ei siis vieläkään kymppää
)
(väkäsettömistä koukuista johtuen rouva jatkoi terveen kiukkuisena matkaa, vaikka kylki näyttääkin ilkeän punaiselta kuvassa)
Haa, tuomaristo olikin taas palannut paikalle! Siis ei muuta kuin vesi vaahtoamaan.
Sainkin tovin heitellä. Ehdin jo hetken miettiä että oliko tämä nyt sitten tässä, eli ainukainen harhailija, kun pinkkiin tömähti taas, tällä kertaa hiukka salakavalasti. Vastaisku kertoi heti että siiman päässä oli taas vauraampaa veijaria vietävänä...
ja tälle veijarille oli kertynyt mittaa potrat 104cm ja 9,45kg.
Tässä vaiheessa alkoi olla jo hämmentynyt olo. Oma vanha enkka(8,5kg) uusiksi jo toisen kerran saman päivän aikana!
Kolmas kala oli jo normikokoa, mutta neljäs hivuttikin taas vaán 4,6 kiloon.
Paikan hiljennyttyä siirtymä seuraavaan spottiin. Hetken heittelin tyhjää ja ehdinkin jo epäillä että tuomaristo olisi poistunut kaupungista. Siimaan tälläsi kuitenkin kohta raivopäinen n. kolmosen kala, eli kyllä täällä taas jotain oli paikalla.Olinkin suht´varma asiasta, olihan paikka pelittänyt joulukuusta saakka ja Tapsa karkuutti samasta paikasta edellisellä reissulla n. 6-7kg kalan.
Muutama heitto myöhemmin pinkkiin osuu taas jotain painavaa. Aluksi touhu näyttää joltain raivopäisen vitosen touhulta kun vesi kiehuu kalan raivotessa matalassa vedessä. Pienen raivoamisen jälkeen kala lähtee syöksymään kohti venettä. Ehdin hetken jo ajatella että toivottavasti kala ei sotkeennu veden alla olevaan korteikkomättääseen. Kalalla taisi nimenomaan olla kyseinen tarkoitus, sillä se painelee suoraan mättäisiin.
Ei mikään turha veijari, sillä kala onnistuu junttaamaan itsensä korteikkoon niin hyvin että menetän kokonaan tuntuman kalaan. Yritän kiskoa 80Lbs siimalla kalaa liikkeelle, muttei liikahdustakaan. Helpotan varovaisesti jopa painetta siimassa toivossa että kala lähtisi itse liikkeelle, mutta ei!
Alan jo epäillä että onko se sittenkin päässyt karkuun.
Vapa pystyssä ja paine päällä siimassa, yritän toisella kädellä lirkuttaa ankkurin solmua auki jotta pääsisin lähemmäksi. Temppu onnistuu ja veneen liukuessa mättäiden taakse, saan taas kontaktin kalaan. Veijari spurttailee vielä useammman kerran ennekuin saan siitä kidusotteen...
ja tälle ketulle oli kertynyt pituutta 98cm ja 8,5kg.
ja vihainen poistuminen... 8)
Veneeseen nousi vielä punnittu 5,3kg sekä muutama normikala, joten pävän kokonaissaldoksi kertyi 9 kalaa. Syönti kesti klo 11 - 14 jonka jälkeen peli vaikeni tyystiin. Luultavasti jonkinlainen olosuhdemuutos, enkä kyennyt enää löytämään uutta ottiväriä.
Kolmen jälkeen alkanut paikallinen lumimyrsky sai sitten jo tämänkin hullun nostamaan kytkintä....
Ensin rakeita ja sitten vielä jalkarättejä vaakatasossa tarjoiltuna...
tosin mä en koskaan silloin ole yrittämässä.. saa nahdä vieläkö viikonloppuina pääsee.
