KALAMIES.COM

Tänään nuoremman tyttäreni ja veljen lasten kanssa leijaa lennättämässä ja ongella.

Eilen uusio pojan kanssa uistelemassa, mukavaa oli ja kalaakin tuli.

Matildanjärvellä kalassa lasten kanssa. Kaksi yötä teltassa. Uistelua soutuveneellä ja heittelyä rannalta..

Viikko Nauvossa lasten kanssa

sawon_temppu kirjoitti:Ensi kesänä 3. reissu tiedossa vaimon serkkupojan kanssa (täyttää 9-v). Virppaa viskoo jo ite (viime kesän enkka 8,2 kg hauki, jolla lyö meikäläisen n. 3 kg:lla!!!), viime syksynä katteli kun perhostelin ja veikkaan että tulevana suvena sudit saa kyytiä koskenrannalla...

2 treenireissua järvelle jo tälle kesälle takana ja pikkumies treenaa rullausheittoja kummasti. tulevana vkonloppuna ekaa kertaa kosken ääreen...

Fissaaja kirjoitti:Serkun (10v) vois joku kerta mukaan kalalle ottaa

Hitto, eipä tule todennäköisesti onnistumaan tuo tänä vuonna. Kerroin kyllä hänelle kalastuksesta ja innokkaalta vaikutti. Joissain vaiheessa sitten reissua suunittelemaan

Lupaan viedä tyttäreni 6v ongelle. Tai miten sen nyt katsoo kumpi vie kumman. Kun se on tytär joka laittaa madot molempien onkiin ja ottaa kalat pois, koska minähän en, peri naisellisesti, koske kumpiinkaan.
Mutta innokkaita ollaan kumpikin!

Pupu-tyttö ja Pikku-pupu voisi pikkuhiljaa alkaan suojeleen matoja ja
siirtyä kalastamaan perhovehkeillä , perkkaustalkootkin helpottais ja olisi tosi siistiä hommaa.
Kun opetin tyttären poikaa 9v Kuusingilla heittämään perhoa , niin kävi näin ?
Olimme kalastelleet n 1/2 h kun joen toiselle puolen ilmestyi kolme pikku-poikaa n 9-11 v ja kun joki on kapea kysyivät tyttären pojalta , että onko vaikea heittää perhoa ? johon poika ylpeänä vastasi , jotta ei oo kun sen osaa ???

Oi, Pikku-pupu, olipa nätisti sanottu.

Juu, kotipuutarhuri on oppinut, että mato on kaveri ja kyllä mua surkuttaa kun ne joutuu koukkuun. Täytyy kokeilla maissilla tai jonkun sortin taikinalla onkia, täältä kun opin ne. Tiedä sitten kiinnostaako ne ahvenia, ne kun kiikarissa ensi sijaisesti olisi. Kuminen madon korvike(jigi), kun ei meitin järven kaloille mennyt läpi.

Perhoilijoita ei ole tuttava piirissä, niin eipä ole opettajaa, tuskin sitä lukemalla oppii, kun ei siitä mitään hajua ole. Muuten kyllä kiinnostaisi sekin.

Hieno juniori teillä kasvamassa.

Kyllä ne raitapaidat jigejä kelpuuttaa, kunhan vain oikea tekniikka ja välineet sattuvat kohdalle. Sitkeästi vain yrittämään.

Kaupasta löytyy sellasia keinotoukkia, lähinnä pilkintään tarkoitettu, mutta toiminevat mato-ongessakin mainiosti jos ei halua noita luomutuotteita käyttää. Säilyvätkin vuoden-kaks siinä purkissaan. Jos ostat niin älä avaa purkkia ekaa kertaa sisällä, tuoksahtavat hiukan epämiellyttävälle meinaan.
kuva

Edittiä: Nuo on kyllä sitten niin kaukana luonnontuotteesta kun vaan olla voi, joten ei liene se paras vaihtoehto siinä mielessä. Voikohan onginnassa sitten käyttää jotain kotimasita kasvista maissin tapaan

Opetuslapset Kitkajoella , ja oli kuulemma "sika-kivaa "
[img][img]http://www.aijaa.com/img/b/00739/2523032.jpg[/img][/img]

Jiibee kirjoitti:Kaupasta löytyy sellasia keinotoukkia, lähinnä pilkintään tarkoitettu, mutta toiminevat mato-ongessakin mainiosti jos ei halua noita luomutuotteita käyttää. Säilyvätkin vuoden-kaks siinä purkissaan. Jos ostat niin älä avaa purkkia ekaa kertaa sisällä, tuoksahtavat hiukan epämiellyttävälle meinaan.
kuva

Edittiä: Nuo on kyllä sitten niin kaukana luonnontuotteesta kun vaan olla voi, joten ei liene se paras vaihtoehto siinä mielessä. Voikohan onginnassa sitten käyttää jotain kotimasita kasvista maissin tapaan

Löytyyhän noita ihan kastemato imitaatioinakin ja vaikka minä toukkina. Eivät vain kuulemma pääse lähellekään aitoja. Itsellä ei ole usko riittänyt edes noita kokeilemaan.

Hei, tommosta keinomatoa täytyy kokeilla! Hetihän sen näkee onko ne aidon näköisiä, kun jos mä en uskalla koskea, niin ihan matoa vastaava.
Ei vaan oikeesti, jos ne appurat kerran jigiin menee, niin miksei tuohonkin. Ja oikeat madot saa möyhentää mun kasvimaata.
Kelpaiskohan kaloille etanat, niitäkin sieltä kasvimaalta löytyy ja niistä olisin valmis luopumaan.

Jigityksestä täytyy lueskella, mutta se vaatinee sitten virvelin, kun mato-ongen koukussa eivät ainakaan kaloja kiinnostaneet.

Kyllä ne jigit sen liikkeen vaatii että niiden pyrstö elää, houkuuttaa ja koukuttaa. Noissahan ei mitään hajua/aromia useimmissa ole. Hajullisista en tiedä toimiiko paikallaan.

Noitten keinotoukkien teho oli itsellekkin epäilyn kohde, mutta normaalisyönnillä noissa ei ainakaan pilkinnässä ole tehoeroa oikeisiin. Kokeiltu juttu josta olen joitain kirjoituksiakin nähnyt. Erässäkin taisi aikanaan, kun nuo tulivat marrkinoille, olla testi asiasta ja saman huomasivat: normisyönnillä ei eroa mutta varovaisella luonnontoukka oli hitusen parempi.

Tyrä kirjoitti:Tänään nuoremman tyttäreni ja veljen lasten kanssa leijaa lennättämässä ja ongella.

Tuuli oli hiukan oikullinen, joten leijat ei oikein lentäneet. Mutta Tyrä-setä korjasi asian autossa.

Tee se huomenna.

Enää ei puutu kun se hyvä seura.

Tänään vein nuoremman tyttöni ja hänen kaverinsa heittelemään jifi ahvenille.. Vakiopaikassa ei ollu nyt abborea ja vain yksi sattui meikäläisen jigiin kiinni

Haaste otetaan täälläkin suunnalla vastaan. Tovi saattaa kyllä kulua kun esikoinen syntyy ensi alkukesästä mutta kyllä se kalaan pääsee 8)

Viime menneellä kesällä vein kyllä serkkuni kalaan. Joka kertoi sen olleen 2 krt elämässä. (Nuori jamppa)

Nassikka sai toissapäivänä synttärilahjaks virvelin, tänään mennään ekaa kertaa koittamaan...

Lupasin viedä nuorimman tyttären kalastamaan kesän aikana. Muutaman kerran olemme jo käyneet vertikaalijigaamassa kuhaa ja ne reissut ovat sujuneet enemmän kuin hyvin. Likka on 8 vuotias ja kiinnostusta tuntuu löytyvän. Tätä kiinnostusta kannattaa ruokkia. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri. Asumme Helsingissä ja lapsemme ovat asuneet aina Helsingissä. Sen enempää heidän suhteesta luontoon ei varmaan tarvitse selittää. Taajamassa kolme puuta on jo metsä.

Valitsin retken aiheeksi ankeriaan onginnan. Siitä löytyi seuraavat elementit:

-saa valvoa tappiin asti
-teltassa nukukuminen
-nuotio
-hurjan pelottava saalis (jos sellaista saa)
-ennen ongintaa pystyy uimaan
-syöttien kalastaminen verkolla
-kalastus ei rajoitu pieneen veneeseen.
-rannalta voi bongata erikoisia öttiäisiä (niistä otetaan macro kuvia ja niitä tutkitaan sitten kotona)

Perjantaina sitten koitti lähtö. Duunista himaan ja kamat kasaan. Nopea tarkistus likan itse itselleen pakkaamista tavaroista ja kolmesta kassista poistettiin kolme pehmolelua, kolme yöpukua, Nintendo ja sen pelit, pari dvd:tä ja tilalle pakattiin lämpimät vaatteet. Pelastusliivit jäi tietty kiireessä kotiin. Kaupan kautta rantaan ja veneellä pelipaikalle. Leiri pystyyn ja syöttiverko veteen. Tässä kohden oli hyvää aikaa uida ja hyppiä korkealta kalliolta veteen. Jenni kasasi nuotion pienellä opastuksella sytytys valmiiksi iltaa varten. Kuinka iso elämys taajamalapselle on tehdä nuotio ja kuinka pitkä on se aika odotella lupaa sytyttää se! Mä kasailin podin ja laitoin vavat valmiiksi sillä välin.

APUA! Tuolla on käärme! Voitte varmaan kuvitella kuinka paljon lapsi pelkää ja inhoaa käärmettä. Käytiin tutkimassa tilannetta lähemmin ja totesimme sen olevan vaaraton rantakäärme. Sain käännettyä tilanteen positiiviseksi ja hienoksi hommaksi, että Jenni oli bongannut sellaisen. Kahdeksan vuotias on vielä avoin mieleltään. Käärme ei enään ollut pelottava tai inhottava, vaan pikemminkin mielenkiintoinen. Rantakäärmeet on hyviä tyyppejä! Otimme siitä muutaman lähikuvankin.

Syöttiverkkokin oli jo lionnut hetken vedessä ja kävimme nostamassa sen. Saaliina neljä särkeä ja yksi ahven. Ahven päästettiin vapaaksi. Jenni sai vapauttaa sen. Ahvenkin on hyvä tyyppi, vaikka sillä on piikit selässä. Särjet tuntuu kädessä paljon pehmeämmiltä.

Kello on jo yhdeksän ja viime hetket käydä uimassa, koska kymmenen aikoihin laitetaan onget pyyntiin ja sitten sytyttetään se nuotio.

Kymmenen pintoihin sitten päästiin tositoimiin. Särjet kiinni koukkuihin ja vavat telineisiin. Hälärit säädettiin siten, että niihin herää yölläkin. Nuotiokin saatiin syttymään. Tuli kiehtoo aina lapsia (ja vähän aikuisiakin). Nuotiota piti hämmentää vähän väliä... Makkaratkin saatiin paistettua. Jenni kävi keräilemästä nuotioon vielä käpyjä ja risuja poltettavaksi. Näin otsalamppukin pääsi käyttöön, joka tietysti oli hyvä juttu.

Yhden aikoihin telttaan nukkumaan. Ankeriaista ei havaintoja, mutta eipä tuo haitannut, kun oli ollut muutakin tekemistä. Hälärit herättivät 02.50 ja 04.00, molemmilla kerroilla ankerias otti siimaan vajaan minuutin verran, mutta kumpikaan ei jäänyt kiinni. Eipä silläkään ollut väliä, sen verran jännää herätä kuitenkin keskellä yötä hieman "kaaosmaiseen" tilanteeseen, ettei unikaan tullut silmään heti. Aamulla leiri nippuun ja vielä muutama hyppy kalliolta uimaan.

Ankeriaita ei saatu, mutta ainakin kotona riitti kerrottavaa. Siis erittäin onnistunut reissu!

Loistava haaste! Omien tenavien (poika 7v ja tytär 4v) käyty tälle kesää jo yksi lasten rantaongintakisa, juhannustakin juhlittiin lasten kanssa onkien ja makkaraa laavulla paistaen, kahvit kyytipoikana. Poika on ollut kuhaa uistelemassa ja saalistakin on saatu -kuulemma pitäisi päästä mato-ongelle jotta päästäisiin ahvenia savustamaan..

Kummipoika täytti männäviikolla 10 vee ja lahjaksi vietiin avokelasetti kera vieheen ja lupauksen käyttää kalalla kunhan lomareissultaan kotiutuu.

Kummipoika 5v. pääsi vihdoin lupaamalleni onkireissulle sunnuntaina. KOva tuuli haittasi ongintaa, eikä saalista saatu, mutta tunti rannasta palaamisen jälkeen poika toi minulle "kirjeen" johon oli "kirjoittanut" minulle "Kiitoa, kun opetit minut kalastamaan.

Tämä tyttö vetänyt jo montakymmentä lahnaa tänäkin vuonna. Onnellisena voi vierestä katsoa mitä kalastamisen riemu on silloin, kun se oikeasti sitä on. Kaikki ilman perehtyneisyyteen vaipumista ja pelkästä tunteesta elämistä