KALAMIES.COM

Ei muuten vituta vaikka ei kalaa saiskaan.
5pv viikosta töitä, 1pv luonnossa ja viimonen valmistautuen uuteen viikkoon.

Näitä hetkiä kun istut avannolla ja sulberggi alkaa näyttäytyyn arvostaa viimeistään silloin kun makaa paskat housuissa pedillä.

="pahakuikka"
Tuli muuten viimeisimmällä päiväreissulla ajettua yksin 270km ja käveltyä jäällä 10km. Kairattuja reikiä oli varmaan liki 50. Sain yhden ahvenen. Ei edes vituttanut, väsytti vain

Joku varmaan vertaa suorituksiaan tämän ketjun huimiin raportteihin. Jos kalastuksesta tulee nimenomaan suoritus, on sitä vi----sta taatusti tiedossa. Eikä siinä mitään, jos sellaisesta kalastustavasta pitää. Mutta jos tunnelmat menee jo ahdistuksen puolelle, suosittelen ainakin löysäämään pilkkihaalaria.

On toki itsekin joskus jäällä tullut kiroiltua ja pitkästyttyä, vaikken mitään kilokaloja edes tavoittele. Pannullinen ahvenia / reissu = onnistunut reissu.

Viimeksi morrimiehet ympärilläni kiskoivat nättiä pannukokoista ahventa muovipusseihinsa. Näytin taatusti heidän silmissään todella typerältä, kun kaikuineni tuijotin ruutua päätäni raapien ja miettien, miksi jokainen tasureistani näytti kyllä kiinnostavan ahventa, muttei mikään niistä maittanut yhdellekään. Vähintäänkin tuollaiset 50 paikkaa kokeilin, mutta reikiä väänsin tuplat (anturille oma).

Yhdeksän tuntia pilkintää ja kilometritolkulla kävelyä. Tulos: kaksi 10 cm ahventa, yksi norssi ja elämäni pienin kuha (5cm).

En ehkä osaa pilkkiä, mutta nykyisin osaan ainakin nauttia noista hetkistä kalastuksen parissa.

Touniks kirjoitti:Näitä hetkiä kun istut avannolla ja sulberggi alkaa näyttäytyyn arvostaa viimeistään silloin kun makaa paskat housuissa pedillä.

Juurikin näin.

jep. Työt ovat pipon kiristystä varten, jos nyt nekään. Kyllä se killuttimet pataan reissu työpäivän voittaa.

Täytyy sanoa että tuo jäällä olo on mukavaa touhua vaikka kalaa ei tuliskaan. Ei se pääasia ole siimat kireenä nykiä kalaa reiästä vaan osata nauttia luonnosta ja rauhasta mikä jäällä vallitsee. Viime lauantailta takana 12h jäällä oloa ja ei yhen yhtä kalaa noussut tuona aikana. Pannullinen mokkaa ja hyvät eväät niin mieli lepää vaikkei kalaa tuliskaan. Ensimmäistä kertaa kaikukin oli mukana ja täytyy todeta että seuraavalle reissulle käyn ostamassa tuon pilkkianturin, sen verta surkeahko on tuo x-4 oma anturi kapeahkosta keilasta johtuen.

Itse olen jo vuosia etsinyt vain sitä todella isoa ahventa talvella tasurilla. Ja se jos mikä on tehnyt omasta harrastuksesta mielekästä. Enää en sen vuoksi juuri stressaa kalansaannista. Isot osuvat kohdalle jos osuvat ja kaikki muu on plussaa. Kaikkein tärkeintä on päästä irti arjesta ja nauttia luonnosta. Jos ja kun harvoin osuu ison porsaan kanssa törmäyskurssille, osaa sitä arvostaa aivan eri tavoin.

Hieno harrastus, parempaakaan en keksi! Kireitä siimoja mutta rentoja hetkiä muillekin!

Mikkeee, jos käytössäsi on 4X HDI, kannattaa ennen pilkkianturin ostoa huomioida, että siinä on tarjolla pelkästään se kapeampi 200:n keila.

Fileahvenia Pohjois-Savosta. Top 10 3,17 kg ja päivän suurin 520 g. Kalat löytyivät lauantaina tehdyltä laikulta. Huomenna uudestaan. Saa nähdä onko kalan kalan koko kookkaampaa. Olosuhteet ainakin ovat kohdallaan.

Kuulapää kirjoitti:Jos jollain pilkkitouhun ainut tavoite on se kilorajan rikkominen, niin tuntuu ainakin itestä, että aika huteralla pohjalla se harrastaminen on siinä tapauksessa. Tai jos ei huteralla, niin surullisen kapealla nyt ainakin. Toki, jokainen tavallaan ja niin edelleen, mutta kuitenkin.

En ymmärrä. Olen pelkästään kiloahven tavoitteena reissannut viimeiset vuodet, eikä ole kyl vituttanut kertaakaan, vaikka ei olisi saanut nyppyäkään, siis viikkokausiin.. On kai tässä harrastuksessa paljon muutakin, vaikka joku päätavoite olisikin. Terveempi tavoite tuo ainakin on kuin vetää repullinen kalaa joka päivä.

Jos vapaaehtoisen harrastamisen lopputuloksena on pelkkää vittusaatanaperkelettä, mikäli siihen marginaalitavoitteeseen ei pääse, niin joo, olen edelleen sitä mieltä, että ei välttämättä kovin vahvoilla silloin siinä hommassa mennä. Kuten tuossa selvällä suomella lukeekin, niin kyseenalaistan homman jos näin monipuolisessa lajissa _ainoa_ tavoite/motivaattori on se pakkomielteinen kilorajan rikkominen. Rupeaa häviämään siinä äkkiä homman rentous ja ne muutkin värisävyt kuin musta ja valkoinen.

silli kirjoitti:

Kuulapää kirjoitti:Jos jollain pilkkitouhun ainut tavoite on se kilorajan rikkominen, niin tuntuu ainakin itestä, että aika huteralla pohjalla se harrastaminen on siinä tapauksessa. Tai jos ei huteralla, niin surullisen kapealla nyt ainakin. Toki, jokainen tavallaan ja niin edelleen, mutta kuitenkin.

En ymmärrä. Olen pelkästään kiloahven tavoitteena reissannut viimeiset vuodet, eikä ole kyl vituttanut kertaakaan, vaikka ei olisi saanut nyppyäkään, siis viikkokausiin.. On kai tässä harrastuksessa paljon muutakin, vaikka joku päätavoite olisikin. Terveempi tavoite tuo ainakin on kuin vetää repullinen kalaa joka päivä.

Samajuttu. Muttei kai huonoista päivistä/viikoista tartte ruveta hermostumaan (kuulunee pelin henkeen)?

Ja samaa mieltä sillin kanssa toki. Iso ahven olis jees.


Ps. Näkyykö yläpuolisessa kuvassani yhtään 1-2 kilosta appoa sätimässä?

Eipä tuo vittusaatananperkele ole aina kaloista kiinni;-)

Tänään oli talven ensimmäinen mahdollisuus lähtee oikeen koko päiväksi pilkille. Sen verran kiirettä on pajalla pitänyt, että nyt vaan oli pakko päästä testaan kuvia ja rentoutuun,ettei pää hajoo. Paikaksi valitsin pitkään mielessä ollut paikka josta kesä aikaan on mukavia appeja noussut ja iltapäivästä oli kuhanpilkintäänkin hyvät mestat.

Liekö järjetön väsymys ja stressi vaikuttanut asiaan, mutta kello oli unohtunut laittaa soimaan. Onneksi asian tärkeyden ymmärtävä parempi puolisko tuli 6.30 tönäseen kylkeen, että pitikö sun lähtee pilkille?
Aamu jatkui samaan malliin eli sormi vessapaperin läpi!!! Takki jäi kotiin,tuulilasiin alijäähtynyttä vettä 5min ja skrapaus, auto ojaan. Jäälle päästyä alkoi olla hermosto melko huonossa kunnossa. Kaikki varmaan arvaa ettei se vielä tähän loppunut. Samaisessa paikassa on tullut käytyä satoja kertoja eli paikan piti olla hyvinkin tuttu. Paljon luonnossa ja varsinkin vesillä liikkuneena toi suuntavaistokin on tähän asti ollut poikkeuksellisen hyvä. Niin vaan kävi, että kolme varttia käveltyäni tajusin ettei mulla ole hajuakaan missä vitussa mä oon! oli tuo ympäristön tarkkailu tainnut jäädä vitutuksen varjoon. Uskokaa tai älkää , mutta aikuinen mieskin voi saada itkupotkuraivarit. Aamu syönti oli siis kaiken odotuksen jälkeen menetetty. Nyt oli pää siinä kunnossa ettei auttanut muuta kun omia jälkiä takaisin ja uus lähtö. Lopulta pääsin kuin pääsinkin ajatelluille pelipaikoille ja parisatasia napsahteli uutukaiseen kuorre väriin tasaisesti sieltä täältä. isommat vaan loisti poissa olollaan. Fiilis oli jo makkaratulien jälkeen kerinnytkin mukavasti paraneen ja iltapäivällä napsahti sit oikeen kunnolla! parinkilon kuha avannolla irti ja b800 no1 juurta myöten kämmeneen Yllätys!!!! Empä olis osannut tänään odottaa. onnex oli kalapihditkin jossain muualla kun pakissa. revin koukun pulkan reunaa vasten irti vittusaatananperkeleitten säestämänä ja kotia kohti. kilometrin käveltyäni huomasin ,että kaira jäi!

Emäntä kysäisi iloisesti kun tulin kotiin ,että tuliko kaloja? johon minä tiuskaisin ,että onko sillä vitunkaan väliä! Pyysin toki heti anteeksi ja sanoin ,että on ollut vähä huono päivä.

Jos tästä jotain johtopäätöstä pitäis vetää niin ens kerralla, kun sormi menee vessapaperin läpi perseeseen aamusta ni mä möngin takas lyytin kainaloon ja kalat saa olla!

Hyvä ja hauska tarina. kiitos siitä!

kalarosvo kirjoitti: Jos tästä jotain johtopäätöstä pitäis vetää niin ens kerralla, kun sormi menee vessapaperin läpi perseeseen aamusta ni mä möngin takas lyytin kainaloon ja kalat saa olla!

Miusta tähän ajatukseen kiteytyy kyllä paljon viisautta, ehdotonta hittitavaraa.

kalarosvo kirjoitti: Aamu jatkui samaan malliin eli sormi vessapaperin läpi!!!

Se tais mennä siinä jo piloille tuo onkipäivä kun näit emäntäs, joiltakin vanhoilta jermuilta oon kuullu, jos näät naisen aamulla ennen kalalle menoa voi sen reissun unohtaa samointein.

Täytyypä antaa sille varoix selkään ennen ens reissua, ettei näyttäydy

Sunnuntaina polkasi ahven tasuriin. Aamulla kello yhdeksän tuli kaksi isointa ahventa, 1020g/42cm ja 910g/39cm. Lisäksi myöhemmin tuli 440g ja 400g.

Ihan mukava pitkästä aikaa oli tuntea ison ahvenen nykäisy vavassa. Tästä on taas mukava jatkaa kautta, ehkä se oma ennätys vielä tänä talvena menee rikki. Kyllä tämä tasurionkiminen on vienyt vahvasti mukanaan, ja into vain kasvaa!





Tuolta alhaalta löytyy sit linkki, jonne tulee tarkemmat jorinat reissuista!

Ja oikeesti helvetin nastaa olla juniorin (12v. Silli esikuvananaan(kiitos yuutuubi vidioiden.))....
Vaikkei mitään tulisikaan.

Aina naurattaa, kun junnulta kuuluu kokoajan "vittuperkele nyt oli iso".... Ja hetkenpäästä nousee vaaksanen appo.....

Pro-Rapalalla komeet assut.

Ja Kalarosvon rapsa meni heittämällä kaikkien aikojen top3:een!

Kovaa settiä ja kovempia filosofeja...

Sunnuntaina nauratti kun piti käydä kaverille kaatamassa kahvia ensin mukiin ja sit juottaakkin sitä, kun ekaa päivää pilkki uuden kaikunsa kanssa. Ei malttanut irroittaa kättä vavasta, kun oli viivoja näytössä.

Vahvasti on kaveri sekoamassa ja siirtymässä vittuperkele-osastolle ennen palautumista luontokuviin, hyviin eväisiin ja hetkiin kun suurimmat ongelmat elämässä ovat että koittaisinko vielä tästä toisella tasurilla vai pitäisikö siirtyä 10 metriä, vai vaihtaa kokonaan paikkaa. Silloin muistaa että elossa ollaan ja oikeastaan ei ole väliä siirtyykö vai koittaako jotain muuta, kunhan nauttii fiiliksestä.

Jos ootte yksin, pitäkää enemmän lämmittelyhanskoja kädessä ja katselkaa kun korpit lentää, jos porukassa niin menkääpä välillä jutulle ja jättäkää oma vapa reppuun odottamaan. Kalaan pitää mennä ajoissa, että ehtii kiireettä kalastaa.

Ja kai välillä pitää kiroilla että pääsee fiilikseen jossa haetaan jokaista nyppyä kiinni ja tulosta silloin kun kala sattuu ottamaan.

Sit jos on onkinut 3-7 päivää munat pataan , niin sit voi mennä niitä tirriä onkiin johonkin ns varmaan paikkaan ,jonkun tunnin kun vetää silppua , niin alkaa taas kalastus maittaan .

Tänään oli mahdollisuus lähtiä taas tasuroimaan! Keli sattui viimeisen päälle, keväinen fiilis jäällä. Kalat olivat ihan hyvin tänään liikkeellä, kaiku piirteli paljon nousuja ja muutama kalakin tuli ylös asti. Isoin 710g ja kaverilla 680g. Mukavaa oli jäällä kertakaikkiaan.

Pistämpä pienen kysymyksen ahventen ylösotosta. Suurimmalla osalla tuntuu olevan tapana vetää kiloisetkin ahvenet aivan väkisin ylös, kaikki tai ei mitään. Pysyykö ahven nuin varmemmin ylös asti, kuin rauhallisemmin väsyttelemällä? Kuitenkin esim taimenet tuntuu pysyvän väsytellenkin kiinni. Itselle ei ole vielä kiloista osunut kohdalle, enkä siksi omaa mielipidettä tiedä.. Asia riippuu tietysti myös siimasta ja tasurin koosta, pikkutasurin koukut voi oieta ja siimat paukkua jos raakana yrittää vetää. Jotenkin ajattelisin että ainakin väkäsellinen karvapyrstö pysyisi melko hyvin kiinni, se kun on jo pienemmilläkin usein syvällä suussa. Isomman tasurin kala ehkä helpommi saa ravistettua irti, mutta toisaalta pysyyhän ahven kesälläkin jigissä melko hyvin kiinni.. Kertokaa kokeneemmat omia mielipiteitä/tapoja