Tänään hauska päivä vesillä Tupen kanssa. Kohteena eteläinen merialue, kohdekalana hauki.
Lähtö sovittuna aamu seitsemäksi ja Tupen kanssa aamulähdöt pitävät aina kutinsa. Seiskalta
suunta kohti edellisiltana sovittua ramppia. Keli useamman asteen pakkasen puolella ja tuuli
pohjoisen/idän puolelta. Vesi on ollut todella matalalla jo pari viikkoa.
Vaikka keliolosuhteet eivät ehkä ole ihanteelliset, on fiilis reissuun viimesen päälle hyvä!
Rampille päästyä huomasimme että muitakin mielenvikaisia on liikkeellä ja jäätiin jonottamaan
laskuvuoroa. Siinä odotellessa sopi heittää kamat veneeseen ja laittaa kaikki valmiiksi, jotta
laskun jälkeen päästään lähtemään ottipaikoille aikaa menettämättä.
Vene vesille ja sitten starttaamaan. Automatkalla manailin että mitähän Mersu tykkää näin kovista
pakkasista. Käänsin avaimesta ja ihan ensi yrittämällä kone käyntiin. OHO!
Mersu pörisi ihan normaalisti, mutta jäähdytysvesi ei tietenkään lähtenyt kiertämään. Hetken odottelun
jälkeen alkoi kuitenkin iloinen lorina kuulumaan perästä. Vene irti laiturista ja matkaan!
Matkaan lähtö edellyttäisi kuitenkin sitä että kaasukahvaa työnnettäessa menisi vaihde silmään,
työnnän kahvaa minkä jaksan ja mihinkään se ei liiku. "Helvetin rakkine" -manasin kovaan ääneen, aina
jotain! Tunnin verran siinä Tupen kanssa roplattiin. Mulla oli kaukohallintalaite palasina sylissä
Tupe ropelsi konetta. Ei mitään vaikutusta. Oltiin jo luovuttamassa, kunnes päätin että kerran vielä
ja miten ollakkaan peruutusvaihde meni pykälään ja hetken päästä päästiin jo eteenkin päin.
Kankeaa oli aluksi nopeuden säätö, mutta päästiinpä kuitenkin lopulta lähtemään.
Ensimmäinen paikka on sellainen mistä yleensä saadaan kappaleissa hyvin haukia, mutta isot ovat
toistaiseksi puuttuneet. Mitään huikeaa suoltoa tästä paikasta ei nähty. Mulle ensimmäisellä heitolla
Freestyleriin noin parin kilon hauki ja sitten hiljeni. Päätettiin että alussa menetetty aika
korvataan osittain sillä että nyt siirrytään seuraavalla paikalle.
Tästä lahdesta ei mitään ihmeellisiä saalita olla saatu, mutta niin hyvännäköinen paikka että
kyllä sieltä täytyy isompaakin löytyä. Olisiko ollut kolmas heitto kun Freestyleriani vietiin. Ei mikään
recordi kala tosin, ehkä noin kilonen.

Kala nätisti irti laidan ulkopuolella ja uutta heittoa.
Lahden perältä tuntui vähän painavampi näykäsy, mutta ei tietenkään pysynyt kiinni. Kelasin kuitenkin
loppuun asti ja veneen tuntumassa meinasi pudota silmät päästä. Todella paksu, arviolta helposti kerho
kokoluokan hauki kävi jättämässä aamutervehdyksen kalamiehille. Uistimeen se ei enää toistamiseen
koskenut, vaikka yritystä oli, voin kertoa...
Tästä lahdesta ei sen enempää ja sitten vaan eteenpäin. Seuraava lahti oli todella matala ja aivan
täynnä lahnaa. Tuntui että ihan joka heitolla jerkki kolisi lahnan kylkeen. Lahnojen seasta onnistui
Tupe kuitenkin paikantamaan kohdekalan, komia 2-3 kilon hakki oli oiva päivän avauskala Tupelle.
Tästä hetki eteenpäin ja taas Tupen jerkkiä viedään. Savukalan väriseksi maalattu Shallow Busa jallitti
todella paksun 6.5kg/96cm hakin. Hetken ihmeteltiin että mikä sieltä mahtaa nousta, kun siiman jatkeena
näytti olevan vain paksu tukku heiniä, mutta löytyi alta sentään ihan oikean näköinen kala.
Kuvauksien jälkeen tehtiin pieni siirtymä ja taas Tupen viehettä viedään. Noin parin kilon puikkari
lahnaparven keskeltä. Matalaa ja heinäistä. Jos ei jerkkiin heiton aikana jäänyt roskia, niin silloin
siihen tarttui aika suurella todennäköisyydellä lahna.
Hetken aikaa tuumattiin meidän tilannetta ja meinattiin jos siirryttäisiin vähän kaislasta irti, jos
vaikka roskat ja lahnat vähenisi ja haukien määrä vastaavasti kasvaisi.
Siirtyminen kannatti. Jonkin ajan kuluttua Tupen Subwalk jerkki sai päivän parhaat kyydit.
Kyytejä tarjoili hyvin lahnaa tankannut haukimamma. Hetken aikaa pärskyteltiin vettä ja sitten
alkoi Tupea hiukkasen jännittämään. Hauki yhdellä koukunhaaralla ulkopuolelta kiinni! Nyt ei pystynyt
haaskaamaan aikaa ylimääräsiin väsyttelyihin ja liplockeihin, vaan kala haaviin allekirjoittaneen toimesta ja sitten
mittailemaan. Tarkat mitat 8,6kg/107cm, parit fotot ja sitten paksukainen mereen. (siis hauki, ei Tupe)
Vettä oli ottipaikan kohdalla veneen alla vajaa metri.
Paikka vaikutti sen verran hyvältä ja tuulikin kävi sopivasta suunnasta rekaamista ajatellen, joten
päätettiin tehdä toinen lasku. Vähän äskeisen ottipaikan jälkeen alkoi syvenemään ja virittelin
aamulla hyvin toiminutta hieman syvemmällä uivaa Freestyleriä kiinni. Vaihto kannatti.
Noin puolentoista metrin syvyisestä vedestä, lähes veneen vierestä tärähti vähän vauraampi yksilö
siiman päähän. Mitään hirmuista taistelua tämä kaveri ei tarjonnut, mutta silmänruokaa sitäkin enemmän.
Ihmetys oli melkoinen kun veneen viereen ui päälle metrinen pötkö, tarjoamatta juuri minkäänlaista
vastusta. Onko sama kala minkä Tupe hetki sitten väsytteli? Ei sentään.
Veneen vieressä muutamat syöksyt ja sitten se vaan jäi siihen ihmettelemään. Liplockilla
mamma kyytiin. Koukut irti ja sitten mittailemaan. 10.02kg/110cm oli tämän mitat.
Omalle kohdalle syksyn eka kymppi.

Hyvin oli tämäkin saanut syödäkseen.
Tässä lahdessa ei hauki taatusti näe nälkää.
Siirryimme vielä vähän syvemmän veden päälle ja Tupe meinasi että nyt jos koskaan hoidetaan Jussit-skaba
kotiin. Jussia kiinni ja jonkin ajan päästä kolahti. Vaaka näytti 4,25kg, joten ihan ei vielä Jussit
kisaa tällä viedä, mutta sijoitusta sillä parantaa.
Enempää siirtymiä ei jaksettu tehdä, joten loppupäivä koluttiin aamulla käytyjä lahtia. Etenkin
se lahti jossa tehtiin mahdollisesta kerhokalasta havainto, koluttiin hyvinkin tarkasti, mutta
eipä kelvannut. Mulla kävi kerran joku paivampi tärppi samoilla paikoilla kun aamulla, mutta ei pysynyt.
Onneksi ei tällä kertaa nähty sitä kalaa.
Loppupäivä tarjosi itselleni vielä yhden ja Tupelle kaksi haukea. Sen verran iski haukihumalan
päälle, että vesiltä poistuttiin vasta pimeän laskeuduttua ja paluumatkalla sai tihrustella reimareita
ihan tosissaan.
Loppulukemat meni siis Tupelle 6-4. Lahna tilasto kokolailla tasan.
Otinpa vielä iltapäivästä pari komeaa hieman vajaan puolentoista kilon lahnaa savukaloiksi mukaan.
OK, Tupen lahna painoi ehkä 50g enemmän, joten päivän isoin lahna Tupelle.
Erittäin hauska päivä, joka tarjosi mukavasti tapahtumia. Päivän yllättäjä värinä kunnostautui vihreä.
Puna/oranssimahainen antoi myös hyvin.
Huomenna uudestaan, uusille mestoille. Tupen kalustolla tällä kertaa, katsotaan toimiiko Honda-miehen vehkeet paremmin.