KALAMIES.COM

No niin, se on jälleen pikkikausi melko alussa. Pyytäisin näin kaikkien koiranomistajien puolesta että muistettaisiin suojata kairan terä joko suojuksella tai poraamalla kaira pystyyn. Suojaamaton terä tekee todella karua jälkeä koiran tassulle. Kun kaikki koukistajajänteet menee katki, loppuu koiralta usein päivät siihen.
Samaan hengenvetoon toivoisin että koiranomistajat pitäisivät koiransa kiinni, jos koira ei ole omistajan hallinnassa.

Asiallinen huomautus. Kairanterä tekee koiran lisäki myös pahaa jälkeä ihmiseen, vahingon sattuessa. Joten opetelkaa käsittelemään kairaa oikein.

Nykyinen UR:n teränsuojus on onneksi sen verran pieni, että ei tule kiusausta jättää sitä auton peräkonttiin, joten kaira kulkeutuu suojattuna jäälle ja sieltä pois. Jäällä paras teränsuojus on tietenkin se, että muistaa porata kairan pystyyn pilkkimisen ajaksi.

--pikeye

Aina sama mies, eikä asiakaan muutu, ujo toivomus jälleen koiruuksien puolesta, älkää laittako sitä värkkiä poikittain jäälle, poratkaa se pystyyn, pari vaivaista lisäpyöräytystä...
Hyvää ja rauhallista joulua, kaikille.

kaivo kirjoitti:Paras teränsuojus on se, kun muistaa porata kairan pystyyn pilkkimisen ajaksi. Siirtymisten aikana taas suojaamaton kaira kulkee – siinä missä suojattukin – olkapäällä, poissa koiran ulottuvilta. Terähaaveri on siis mahdollinen vain kairaa kantavan henkilön kaatuessa, jos tällöin koira sattuu osumaan juuri putoavan kairan terän kohdalle.

Älkää ihmeessä pitäkö pilkkikisoissa kairaa olkapäällä! Varsinkin SM-kisoissa pelottavan moni kantaa kairaa olkapäällä. Siinä on aika monen ihmisen henki vaarassa kun kaatuatte kaira olkapäällä. Herkästi osuu ohimoon ja saattaapi vaikka sattua. Kairat tietenkin kairataan pystyyn. Kuuluu sääntöihin.

Juuh, hyvä mainita asiasta taas koiruuksienkin kannalta, sekä tietty ihmisten.
Harvalla koiralla on mahdollisuus juosta vapaana, muuta kuin jäällä ja siellä
sitä iloa ja virtaa riittää sitten senkin edestä. Kairat pystyyn ja koirille höpöttämään kalajuttuja, niistä ne tykkää, sekä eväsleivistä tietty!

Stickan kirjoitti:Kairat pystyyn ja koirille höpöttämään kalajuttuja, niistä ne tykkää, sekä eväsleivistä tietty!

Myös ne jäälle heitetyt paisti ahvenet kelpaa ainakin yksinään kulkeville koirille...
Kuseksivat myös reppuun(ompahan kerran tämäkin nähty, kun veljen reppu sai koiran taka jalan nousemaan )

Ite en muuten kairaa edes säilytä kun pystyssä. Aina 5cm jäästä lähtien sen kairan saa kyllä jäähän pystyyn. Helpompi se on jopa siitä pystystä sitten ottaakkin, kun ei tarvii kumarrella sieltä jäältä sitä.

No koiria nyt on näkynyt jäällä aniharvoin, kuitenkin jokatalvi jollain reissulla jonkun verkkomiehen tai mökkiläisen koira tulee tervehtimään.

Juu siitä kairan kuljettamisesta olalla sen verran,että meikäläisen labukka kun tervehtii vieraita,niin ponnistaa suhkot vaivattomasti tonne 1.9 metriin ja häntä heiluu
Niistä jäältä syödyistä ahvenistakin on kokemusta sen verran edellisen koiran kanssa,että sai matoa sitten nykiä jossain vaihessa kesää hanurista ja lystiä oli.

Muutamassa pilkkipaikassa käy jatkuvasti koirat säheltämässä ja on sitä joskus irroitettu tasuria koiran tassustakin kun on napannut siiman avannosta mukaan. Jäälläkin koira on omistajansa vastuulla ja valitettavan usein omistajat eivät saa koiriaan ojennukseen vaan suorastaan raivostuttava haukkuminen ja vieressä kyhnääminen jatkuu tuntitolkulla. Itellä on jokunen piski ollut, mutta kaikki eivät koirista pidä ja on sitä joskus joku meinannut laittaa koiran avantoonkin. Kerran kävelin jäällä ja tuntematon piski juoksi takaa suoraan jalkoihin, silloin harmitti ettei kaira osunut koiraan. Itellä oli selkä pari viikkoa niin saatanan kipeä ja joka yö kairasin mielessäni sille koiralle toisen anuksen.

Ittellä sattui muistaakseni viime talvena läheltä piti tilanne kun olin ensijäillä enkä sitten varmaankaan viitsinyt yrittää porata kairaa ohueen jäähän. No, eiköhän siihen ilmestynyt lenkkeilijöitä irrallaan olevan koiran kanssa ja koira tuli tietenkin meuhkaamaan ja räksyttämään siihen metrin päähän. Saivat piskinsä sitten kutsuttua pois ja vasta reikää vaihtaessa huomasin että oli koira astunut pari sentin päähän kairanterästä.

Siitä lähtien on tullut laitettua kaira aina pystyyn jos on pienikin mahdollisuus koirien ilmestymiseen, toisaalta pitäisi koiran olla senverta koulutettu, että jos päästetään irti niin ei ole heti muiden kimpussa.

Tuollainen räksyttävä rakki kun taas sattuisi sopivana vitutushetkenä erehtymään liian lähelle niin saattaisi löytyä nostokoukulle ja kalapampulle uusia mielenkiintioisia käyttötapoja.

Joo koittakaa sitä nostokoukkua ja pamppua tolle Stickanin nuorikolle! Mutta muistakaa että otus on kiltti,ellei joku URPO sitä koita satuttaa!!!! Sitten muuten sattuu......

Muju kirjoitti:Joo koittakaa sitä nostokoukkua ja pamppua tolle Stickanin nuorikolle! Mutta muistakaa että otus on kiltti,ellei joku URPO sitä koita satuttaa!!!! Sitten muuten satuu......

Itellä on huonoja kokemuksia koirien kans.Ei mitään hätää jos koira tottelee isäntää.Kaikille se ei tunnu olevan itsestään selvyys kuka sitä käskee.
Oltiin sit ongella tai pilkillä.Jos ne pysyy aisoissa ei mitään niitä vastaan.Kaikki niitä ei osaa pitää aisoissa ja niistä niille sapiskat ,mut kukin tavallaan...

Stickan ja jotkut niitä osaa muttei kaikki...

Raaka nosto, eli aihe taas ajankohtainen.
Laittakaa ystävät hyvät se kaira parilla kiepautuksella pystyyn siihen jääkanteen, eikä siis selän taakse poikitain.
Hyvät joulut.

Mä en ota omia koiriani (2) ollenkaan mukaan jäille, jos on tiedossa, että paikalla on muita kalastajia. Pois lukien omat tutut ja sillonkin vain metsälammille. Ei niistä kenellekään haittaa ole, mutta toiset ei vaan pidä siitä, että koira käy tervehtimässä. Ymmärrettävää sekin.

Tarkkana siellä saa olla itsekin kun elukat tulee avannon viereen pyytelen makkaravalkeen sytyttämistä, muuten kyllä touhuavat omiaan koko päivän. Mitään ei ole sattunut, mutta eipä tule onkiakaan leviteltyä pitkin jäitä kun koirat mukana on. Kaira nyt on muutenkin aina kiinni jäässä.

P.S. Jos joku jollain metsälammella meihin törmää, niin pamppua saa koiralle näyttää, mutta älkää perkele alkako sitä heiluttamaan ainakaan ton nuoremman nähden --> -->

Juu ei se koiran vika ole, vaan sitä koukkua pitää tarjota isännälle ))

Joo älä koiraa pelkää vaan isäntää.

Oli labbari hoidos muutama vuos sitte vkl:n ja lähin sit Lahen vesij:lle pilkille tuon mustan pöljän(nuori) kans ..ttu ku hävetti ku tää rakinlöyhkä kävi kilometrin säteellä kiertämässä muitten pilkkijöitten pystyssä olleet kairat,kuset tietty... No,onneks ne oli kuitenki pystyssä.

Tom : P kirjoitti:Oli labbari hoidos muutama vuos sitte vkl:n ja lähin sit Lahen vesij:lle pilkille tuon mustan pöljän(nuori) kans ..ttu ku hävetti ku tää rakinlöyhkä kävi kilometrin säteellä kiertämässä muitten pilkkijöitten pystyssä olleet kairat,kuset tietty... No,onneks ne oli kuitenki pystyssä.

pysyy kierteet sulina

Pystyyn tulee yleensä kaira porattua "säilytykseen". Kevätjäillä pinnan pehmetessä kannattaa pyöräyttää syvemmälle, lukemattomia kertoja kaira on itekseen kaatunut pystystä jäähän. Niillä 3-4 cm jäillä pilkittäessä kairaa ei saa pystyyn jos näin ohkaisilla jäillä harjoittaa extreme-pilkintää.
Silloin voi jättää kairan jäälle poikittain suojattuna. Kumiset teränsuojat on näppärät. Niitä olen käyttänyt reilu 25 vuotta kairan teräsuojana, on nopeat laittaa ja ei vie tilaa.

Noin 20 vuotta sitten Hauhonselällä tuli irtonainen koira haistelemaan meidän vermeitä, pyöri ympärillä, juoksenteli pitkin ja poikin, oiskohan karannut jostain, varmaan aika pitkän lenkin oli tehnyt, välillä lähti juoksemaan pois päin satojen metrien päähän ja sitten taas tuttavuutta tekemään. Eräältä naisimmeiseltä oli karannut Irlannin susikoira, oli säikähtänyt jotain ja painanut karkuun emännältä, painanut metsikköön. Oli juoksennellut karkumatkalla järvien yli talvella ja painanut menemään, koirasta oli tehty "susi-havaintojakin", joku iso eläin ja sitten tassun jäljistä pihojen luona. Oli sitten viimein saatu houkuteltua ja kiinni otettua pitkältä karkumatkalta, kun pääsi emännän luokse, niin seuraavat pari päivää oli mennyt koiralla maatessa.

Oisko 2000-luvun puolivälissä, kaverini lainasi kaverinsa 155 mm Ur-kairaa ja laittoi ensijäillä/ohkaisilla jäillä kairan reikään säilytykseen, upotti vintilää myöten, jäätä oli ilmoilassa noin 40 mm, Kun sitten aikansa pilkki ja rupesi katsomaan taakseen, missä on kaira, niin kaira olikin sillä välin lipsahtanut itsekseen ahventen valtakuntaan. Pisti paikan merkille risuilla, vaihtoehtona oli ostaa uusi UR-kaira kaverilleen tai onkia jollain konstilla kaira pois. Meni sitten samoille paikoille takaisin seuraavana päivänä, pitkään keppiin oli viritetty jotain paksuhkoja rautalankoja "koukuiksi", niinkuin madeharojen koukut, suurenti kairan reikää tuuran tapaisella. Pienen naaraamisen jälkeen, "hässäkällä" kaira nousi ylös.

Tämänlaisia käyttänyt pitkään kuustuumaisen Moran teränsuojana.
https://www.rialinna.fi/tuotteet/kairan ... 2EQRpvjh_t