Schröder muistelua 1980 luvulta:
tonnin stiflat.. (
https://genius.com/Tuomari-nurmio-tonnin-stiflat-lyrics)
syksy ja pilkkikausi ovella.
piti uudet pilkkisaappaat hommata. ja oli tarkotuksena: nyt oikein hyvät. palelu seis.
ehdoton auktoriteetti oli nokian kaira. oli vain kalliit (399 markkaa?) eikä paikallisisasa liikkeissä ollu tinkavaraa kun kyselin.
400 kumisaappaista tuntu hirmu kallilta.. vähäisistä varoista.
muita pilkkisaappaita oli 200 - 300 markkaa. muttei ihan iskeny. "halpahallissa" jotain epämääräsiä 99- 150 markkaa. enstex vartisia kelkkakenkiä ym. tuntu ettei löydy sopivia.
no, seuraavaavaksi operaatio junaan ja helsinkiin, siellä olisi tarjontaa, ja jotain tarjouksia:
no ei ollu.. kaikissa putikeissa nokialaisilla sama tiukka hinta. eikä oikein muutakaan ihmeenpää. koko päivän kiertelin Helsingin kauppoja tyhjin käsin. päivän viimeinen paikka oli Schröder. en mieltäny mitenkään halvaksi paikaksi. vaikka siellä yleensä kävinkin, kun asiaa pääkaupunkiseudulle.
Schröder:
myyjä singahti heti paikalle kun kävelin kenkähyllyjen suuntaan. pikaseen viittasi nokialaisrivistöön, mutta siirtyi ihan muualle hyllykköön: täällä on sitten oikeasti hyviä, jos haluaa parasta.
hieno rivistö nahkavarrellisia kumiterällisiä kenkiä.
vau ! nämä nyt niitä kanadabuutseja. kai..
jämäköitä, paksut huovat, tiheä nauhotus. hienoja.. kaikki kohillaan. vähän arvelutti nahkavarsi. mutta on ne hienoja.
myyjä houkutteli kokeilemaan: jalkaan tunkiessa vilkaisin kenkään kiinnitettyä lappua. hintaa: 160 markkaa.
tämähän sopii hyvin pudjettiin. aika halpoja. ehdottomasti tälläiset. oli helpotus koko päivän kaupoissa kiertämisen jälkeen löytää. ja hyvät! aivan mahtavat..
pähkäilin vain kahden koon välillä kummat. vuoronperään sovittelin ja kokeilin kävelyaskelia. siinä pohtiessa vilkaisin uudestaan lappua: ja huomasin järkytykseksi: 1600 mk. mulla tullut desimaalivirhe..
tukala tilanne. mulle 1600 aivan tähtitieteellinen hinta. mietin kuumeisesti miten voin vetäytyä ostotilanteesta..
onneksi en ollut vielä myyjälle sanonut ostopäätöstä..
koitin viileästi sanoa myyjälle että ylittää jonkin verran budjetin. muuten olisi hyvät.
(ai jonkinverran..)
myyjäkin pysyi pokerissa: joo maksaa, mutta nämä parhaat mitä löytyy. ja seurasi pitkä esitelmä.
mieleen jääny: kanadan ammattimetsästäjien suosiossa. melkein kaikilla sorelit. siellä vähän kylmempää. talvella - 40. ammattilaisten pakko käyttää oikeasti hyviä. ja nämä on. ym. on itse käynyt paikanpäällä toteamassa sorelien suosion.
ja luennon päätteeksi: hinta ei lopullinen. sitä voidaan hieman säätää.
luennon jälkeen laskeutui täysi hiljasuus. taskulaskin oli otettu esiin. pitkään näpytteli laskukonetta, kuin tekisi jotain huippuvaikeata laskutehtävää.. huokailua ja taas näputtelyä. lopulta latasi: no tässä tapaukessa voisin niin pitkälle mennä kuin.. tasan tonnin.
luentoa kuunnellessa mä vielä mietin tyylikästä vetäytymistä kaupasta. mutta jotain naksahti päässä: vastasin JOO OSTAN. melkein itsekin pelästyin vastaustani.
mitään tonniahan ei ollu lompakossa. kyselin lähi pankkia. minulla tili oli vähän harvinaisemmassa pankissa, ja kiireellä etsimään konttoria myyjän ohjeiden mukaan. pankit sulkeutumassa. ja muistaakseni schröderikin oli menossa kiinni. myyjä tosin sanoi että voi jäädä odottelemaan jos menee hieman sulkemisajan yli. mä juoksentelin (kirjaimellisesti) ympäri hesaa saadakseni tonnin pilkkisaappaat.. aiemmin oli nokian kairan hinta kauhistuttanut.
paluumatkalla junassa vielä ihmettelin tapahtumasarjaa. miten ihmeessä meni niin, että mulle myytiin tonnin pilkkisaappaat.
palveli vuosia. maksoi kyllä hintansa takaisin täysimääräisenä. on itseasiassa vieläkin jäljellä. vähän maskottina. kumiosat hapertunu. varrethan voisi uudelleen käyttää.
nykyisinhän sorelit kai jotain muotikenkiä joita näkee katukuvassa. itekkin viimetalvena vilkuilin nykykenkiä. ei mitään erityisen kalliita. käytettynä välillä hyvinkin halvalla. MUTTA jossain kiinassa, vietnamissa ym. tehty nykyiset. ei yhtään herätä luottamusta.
voihan nykyisetkin. hmm. olla käyttökelpoiset. ehkä.
nettitietojen mukaan alkuperäinen firma meni kokurssiin v. 2000
käsittämätöntä.. vai tehtiinkö liian hyviä.
(oli muuten jokin aika sitten samanlaiset "aidot" vanhat kanadassa tehdyt vihreät huuonetissä. olikohan vielä käyttämättömät, tai ainakin vähän. valitettavasti minulle liian pienet. ei mitkään halvat. myyjäkin tiesi mitä myi)
scröderin "kenkäkauppias" oli se vakio joka kuulu kalustoon. oli jossain lehtiartikkelissa ( vai netissä) myyjästä juttuakin. myyjän muistelua. kun jäi eläkkeelle tai jotain..