Sakkeukselta erittäin ansiokas ja tyhjentävä vastaus!
En jaksa lainailla kommenttejanne iPadilla, joten vastaan tuoreimpiin kysymyksiisi osaltani näin:
4. ylin
näyttää kevennetyltä. Kevennetyt eivät kuitenkaan
mielestäni "värise" vaan pikemminkin "vaappuvat", "leijuvat" tai suoraviivaisesti "vajoavat"; riippuen enimmäkseen keventeen määrästä ja vieheen rakenteesta. Okei, mitä väliä? Stopit ja vieheen uitto kuitenkin merkitsevät riippumatta terminologiasta. Tähän kuitenkin huomautus: on olemassa ns. "käsialavieheitä", joiden uittamiseen joutuu tekemään töitä vavalla ja kelalla. Niiden uinti olisi siis elotonta, suorassa putkessa uintia, jollei kelausrytmin muutoksilla ja vavan kärjellä ohjaamalla niihin saisi poukkoilevaa uintia. Käsialavieheet eivät kuitenkaan kalasta, jos niitä ei osaa uittaa. Foorumilla on todella taitavia viehevalmistajia, jotka voinevat tarjota vieheen konstruktiosta yksityiskohtaisemman vastauksen ja jopa erinomaisiksi todettuja kaupallisia tuotteitaan!
Perukkeen käyttö on
mielestäni turhaa. Jos intoa riittää, voi kunkin vieheen solmia suoraan siimaan. Jos ottiviehettä pitää (kuten pitääkin) hakea päivänmittaan, tulee tapa turhan työlääksi. Itse suosin Kuusamon solmutonta viehelukkoa ja siihen liitettyä pientä ja herkkää, kuulalaakeroitua, viehelukkoa. Kombinaatio ei tapa uintia, on nopea käyttää ja tuntuu riittävän herkältä. Fluoro- tai monoperukkeen puolustajiakin löytyy, mutta itse en näe niiden käytössä taimenen kalastuksessa mitään muuta kuin kohtuutonta lisävaivaa.
Mielestäni voit käyttää makusi mukaan kuitua tai monoa. Itse olen poukkoillut molempien välillä ja molemmissa on puolensa. Viime kausi meni monolla, mutta vaihdoin tälle kaudelle koko setin ja kuidun sen myötä takaisin. Käytössäni tartutuksissa kuitu pesee monon, mutta lähes kaikessa muussa häviää. Miten arvotat nämä ominaisuudet?
Ankkuria ei
mielestäni tule käyttää, koska se vähentää kalastuksen tehoa ja mielekkyyttä. Sakkeuksen mainitsema tuulen yläpuolelta spotin kalastus rekaamalla on ylivoimaisesti tehokkainta ja miellyttävintä olettaen, ettei kalastajalla ole taivasankkuria tai muuta nykyajan humputinta. Rekaaminen säästää ankkurointiin verrattuna ennen kaikkea aikaa ja hermoja. Toiseksi, ankkurointi vaatisi aina sopivan pohjan, jota taimenpaikoilla ei usein ole. Kovalla kelillä ankkurointikaan ei kuitenkaan ole poissuljettu. Koluaminen ei juurikaan haittaa, eikä ankkuriköysikään kulmansa takia juuri riskiä kasvata.
Koukun koon valinnassa voi
mielestäni pitää nyrkkisääntönä sitä, että koukun "kita" on likimain yhtäsuuri tai hieman isompi kuin vieheen suurin leveys. Vieheen uintiin voi kuitenkin vaikuttaa koukun koolla: isompi koukku mahdollisesti toisella uistinrenkaalla rauhoittaa vieheen uintia ja mahdollistaa nopeamman kelauksen ja vavalla uitot. Esimerkiksi kapeisiin tuulenkala -malleihin, kuten Sakkeuksen ansiokkaisiin Hummeleihin, menevät ehdottomasti nelosen koukut. Kuten Sakkeus jo mainitsikin, vaihda kaikkiin vieheisiin heti laatukoukut!
Mertsarikalastajan etiketti voisi
mielestäni kuulua seuraavasti: jos näet ilman kiikareita toisesta veneestä tai veneilijöistä tunnistettavia merkkejä, olet liian lähellä. Pk-seudulla etiketin noudattaminen vaikuttaa olevan haastavaa.
Kuten huomannet, olet jo nyt omaksunut lukemaasi tietoa niin paljon, että vastaukseni ja kaikki jatkossa saamasi vastaukset ovat subjektiivisia ja kalastajan omista mieltymyksistä riippuvia. Olet jo nyt valmis tanejahtiin; omaksut sitten omat nyanssisi kokemuksen karttuessa. Loput ovat omia mieltymyksiäsi ja tottumuksiasi, jotka muotoutuvat ajan myötä, tehostavat kalastusta (
mielestäsi) ja ennen kaikkea tekevät harrastuksestasi lukemalla omaksuttua perustasoa hieman mielekkäämpää.
Paras oppimiskeino on päästä jonkun kokeneemman mertsarioppaan kyytiin. Maksoi se tai ei. Itse olen satunnaisesti ja perustellusti vienyt hyväntahtoisesti joitain kokemattomia Espoon taimenpaikoille. Tietääkseni turkulaiset ovat vielä auliimpia ja suvaitsevaisempia!
" HAHAHAHAA!! On se niin hienoo 
