Syyskuussa alkanut kalastus pienpajojen vieheillä jatkuu osassa 5/6.
14. päivä lähdettiin Jannen kanssa kovin odotuksin liikkeelle. Hiljaista piteli. Liekkö syynä tällä kerralla navakka pohjoistuuli. Useita spotteja heitettiin ja tyhjää pyydettiin. Keulassa alkoi jo nurina, että taas kun on vaikeaa, niin kohta kippari rykäsee päivän ainoan kalan. Kippari kohta rykäsikin... Ei mitään jäätävää mörssäriä, vaan alle kiloisen puikon Busterin Hot pikellä (C 202). Peli saatiin auki ja sitten keskityttiin täysillä saamaan Jannellekin kohdekala. Vaikeaa piti, eikä tapahtumia tullut. Tuuli oli jo hieman laantumaan päin ja päätimme suunnata eräälle minulle entuudestaan tutulle ja tylsälle kaislanpätkälle "hakemaan" keulikselle sitä avauskalaa. Tuuli oli tähänkin paikkaan edelleen kovaa ja kuljetti venettä vauhdilla, välillä jopa niin kovaa, että heittojen tarkkuus tuppasi keulatuhdolla taiteilevaa hauenkalastajaa häiritsemään. Niin kävikin, että keulasta lähtenyt heitto osui aivan samaan renkaaseen, johon olin juuri heittänyt Busan. Jerkkasimme uisteet veneen viereen ja aivan siinä vieressä iski minun Hot pikeen noin kutonen, antaen kelpo tilanteet. Tämä mamma sattui olemaan erityisen kiireisellä menopäällä ja samalla piti saada venettä ulommas rannasta. Vaivoin onnistuimme tehtävässämme saada tilanne haltuun ja lopulta haavissa oli irroitettavana 9,3 kg suurhauki. Kalasta nopeat mitat ja pönöt, jonka jälkeen pirteän kalan vapautus. Hetki vielä ennen kotiin paluuta heiteltiin ja spekuloitiin, että miten se taas osuikin kipparille... lopputulema oli... Sattumaa.
16. päivä lähdettiin paikkaamaan Jannen edellistä pettymystä. Eka sisäpooli oli tyhjä ja edustaakin saatiin pitkään kalastaa, kunnes Esko Palhon valmistamaa Pisarajerkkiä naukkasi kolmeplussa. Keulassa alkoi taas nurina, että joko se taas alkaa... Ei alkanut, vaan heti seuraavassa kolossa keulis yhytti perushauen tummalla kumilla. Perus fisuja saatiin pitkin päivää ja silti kalan saantu tuntui nihkeältä. Kunnes Janne päätti eräässä kaislassa heittää joka toisen kaislaan ja joka toisen ulos. Siis soveltaa Hauenkalastajat ryhmästä saatula vinkkejä. No, sieltä ulkoa sitten tärähti hieman paremmin. Keuliksella oli hetken epätodellinen fiilis ja tutina, olisiko suurhauki ja ehkä jopa ennätyshauki tulossa. Suht iisin väsyttelyn jälkeen haavissa komeili hyvin syönyt 107 cm 8,9 kg syysmamma odottaen kuvausta. Nopeiden pönötysten jälkeen kala tavanmukaan vapautettiin pirteänä takaisin elementtiinsä... Fiilis oli molemmilla katossa. Onnistuttiinhan siinä, mitä oltiin niin kovasti yritetty. Vielä parhaimmat onnittelut Jannelle ennätyshauesta. Jaa juu ja saamapeli oli taaskin Kimmo Keskitalon valmistama Nasty Crawler Pumu. Tämä oli jo viides Nastylla saatu suurhauki veneeseeni tälle syksylle. Eli kyseessä melkoinen ottipeli. Aivan, tämä on juuri se kumi jota myös Jyri Haapanen on niin kovasti hehkuttanut. Loppureissu meni taas fiilistellen ja hyvä niin, onhan ennätys aina ennätys
18. Päivä saapui Tomi Silakosken valmistama Pumu slinky perhoperho ja sitä piti tietysti päästä testaamaan. Nooh.. yllytin Jannen muutamaksi tunniksi kippariksi ja sit lähdettiin.. Eka mesta huusi että, "kohta tulee hauki", ei tullut... Tuli seurio. Jo seuraavassa kaislassa sanoin kipparille, -älä pahastu sillä kohta Pumua viedään. Niin vietiinkin. Kala iski kaislakolosta, jonka kippari oli jo kalastanut kumilla. Hauki ei ollut mikään jätti, mutta fiilikseen pääsi melko helposti myös perhovavalla vaikka kala painoikin vain 4,3 kg ja oli melkein 90 cm pitkä. Siinä taas ihmeteltiin miksi kala puree perhoa, vaikka muitakin houkutuksia oli jo tarjottu.. Ei pitkään ehditty ihmetellä, kun Kipparin on aika vääntää 3,4 kg haukea vapautettavaksi, joka oli erehtynyt Nasty suurhauki kumiin. 100 m myöhemmin nostossa puikkari, joka merkkasi Toni Limnellin valmistamaan pinkkiin sulalla höystettyyn tinseliin... No, tämä yksilö ei ehtinyt leikkiin mukaan tällä kerralla. Niinpä päätinkin hidastaa uittoa hieman vielä lisää. Se auttoikin, nimittäin melkein heti sain koukutettua puikkarin, joka tosin karkasi kun yritimme saada siitä hyvää kuvaa vedessä. Oli aika tehdä pieni siirtymä laajaan, matalahkoon ja melko rehevään lahteen, jossa saattaisi olla tankkaavaa kalaa.. Kovasti yritettiin monesta kolosta Elukka jigillä, MGummeilla ja Nastylla, kunnes vihdoin Shallow Busan C96 pumuun tarttui vajaa kakkonen ruokakala. Iltapäivän viimeinen kalatilanne. Taas oli mukavaa jojotella muutamaa haukea perhovavallakin. Kiitokset kipparille reissusta ja perhot sitoneille Tonille ja Tomille. Kotiin oli mukava palata, taas vaihteeksi pimeässä. Matkalla herättelimme ajatusta revanssista seuraavana päivänä...
Niin... sitä siis taas aamuhämärässä suunnattiin veneelle ja... Spottiin päästyämme hyvä tuuliennuste oli heittänyt täysin häränpyllyä ja paikka oli aivan pläkä eli ei voinut kuin alkaa pyytämään tyhjää.. No hetki sitä ehdittiin pyytää kun Janne keulasta tokaisi havaineensa savivellissä salakoita. Minä siihen, että -se on sit kohta minulla kala kiinni. Olinhan juuri viritellyt siimaan Tonin tekeleen Här Pike Spinneristä tutun Tinselin. Juuri niin.. 75 cm kala oli samantein irroituksessa ja viisi minuuttia myöhemmin 85 cm kolmeplusplus. ...Ja taas oli spekuloinnin paikka, -miten voi kala ottaa tuollaiseen koukkuun, jossa on jo säleiksi räävitty sulka ja hiukan fläsää? Niinpä, itsekin yllätyn tärpeistä aina uudelleen ja uudelleen. Se taitaa kuitenkin hauella olla niin, "et se syödään mitä helposti kiinni saadaan ja joskus se pienempi houkute on isoa parempi". Niinpä kehotin keulista kaivamaan niin pienen houkutteen mitä matkassa oli. Pienen rasioiden rapsuttelun jälkeen siimaan päätyi Stormin suspi sininen villihäntä... niitä uusia iso lapaisia siis
Viisi tyhjää paikkaa koitetiin, tuloksena vain yksi varovainen räpsy sekä seurio. Keulakalle alkoi jo tuskastua, niin päätettiin ajaa vielä yksi hieman pidempi siirtymä, eikä suotta. Kuten niin usein, tärppi tulee yleensä melko heti, jos on tullakseen ja niin tuli nytkin. Maltillisen arpomisen jälkeen päätettiin haavia kala jo hieman hämärtyneessä illassa. Taaskin kalan koko yllätti positiivisesti vasta haavissa, melkein suurhauki.. 5,9 kg/98 cm. Tämäkin kala oli kovan yrittämisen tulos ja mieluisa palkinto tehdystä työstä. Keulamieskin oli taas täynnä hymyä ja valmis vesiltä kotiutettavaksi...
21. marraskuuta. Martinin kanssa perinteikäs aamustartti hämärässä rantaan ja lähtö vesille kovin odotuksin. Luonnollisesti "liiallinen" määrä kaikenmoisia uistetta mukana, kaasukahva etuasennossa, ekaan paikkaan. Muutama hetki rekausta ja Pisarasta irroitetaan kaksplussa. Hyvin tuntui päivä alkavan. Hieman siirrettiin venettä matalanpaan koloon ja siimaan asensin Janne Ovaskan aka Jion valmistaman pintauintisen jerkin Long-T:n kovassa Pumuku värissä. Hieman ihmettelin kun heti ei tullut tärppiä... kun päätin hieman hidastaa uittotahtia... alle kuuden asteisessa vedessä, niin tärppi tuli melkein välittömästi. Marty bongasi tärppini ja totesi kalan suurhaueksi. Itse ensin hieman epäilin ja täten annoinkin ehkä liikaa painetta kalalle, joka sitten karkasikin veneen vierestä. Joo ja olihan se toki metrikäs, voi voi. Hetken päästä keulis, kuin kostoksi, taivuttaa BFT:n mutkalle perushauen kanssa, siimassa tietysti omavalmiste MGummi, hienoa! Seuraavasta poterosta minäkin onnistun Long-T:llä saamaan vajaan kolmosen. Siitä sitten alkoikin alamäki ja pitkähkö hetki kun kaloja ei kuulunut.. Kotimatka oli alkanut ja päätimme poiketa toiseksiviimeiseen paikkaan, erääseen puikkopätkään. Arvoin keulikselle, että "uskaltaako tässä Nastyy edes uittaa ettei pikkukalat sitä rispaisi".
"Se oli virhe!". Legendaarinen eka heitto ja kolmonen haukkasi Härön hampaisiin, sillä seurauksella, että battle suspasi hitaasti kohti pohjaa... Peli oli menetetty ja se oli minulle päivän viimeinen kala. Oli aika siirtyä viimeiseen pooliin. Minulla oli siellä hiljaista. Keulis mittasi sieltä päivän isoimman hauen ja lisäksi karkuutti melko varman metrikalan MGummista. Oli helpotus päästä kotiin mököttämään ja odottamaan seuraavaa "MPäivää" joka olikin vasta 2. joulukuuta Jannen kanssa (molemmille)
-Koukkuk
Nyt kolmannella oikein. Juuri niin taisi käydä eräs ilta kun pääsin koukkuk:n keulamieheksi ja vasta kolmas kala taisi nousta veneeseen asti.
Itse sain muutaman puikkarin ja koukkuk kuittasi isoimman kalan 67 cm hauellaan. Hauskaa oli ja kalaakin sain. Tämä palautti uskon omaan tekemiseen ja muutamia kullan arvoisia vihjeitäkin sain em. itseäni kokeneemmalta kalastajalta
