Viikko Inarilla meni kuin siivillä. Kortteeripaikkana oli Kaamasen Väylä, josta oli maksimissaan puolen tunnin kelkkamatka ottipaikoille. Kevääntulo oli vielä alkutekijöissään, joten parin kokeilun jälkeen siirryttiin Kasariselän karikoille. Harjusta ja Siikaa alkoi löytyä

Suurimmat Siiat arvioitiin kiloisiksi ja Harreista upeimmat lähenteli mitaltaan kuuttakymmentä senttiä

Mitä pitemmälle viikko eteni, sitä paremmin puraisi. Morrisysteemeillä ei tällä reissulla ollut mainittavaa menestystä, mutta rautulätkä kunnon nipulla punaista kärpäsentoukkaa tuntui kelpaavan. Myös tasapainoja testailin. Ainut puntari, johon harri otti, oli pikku Ässä väkäsettömällä koukulla. Karkuutusten määrä kuitenkin oli sitä luokkaa, ettei kannattanut rääkätä kaloja ja itseään

Isommat tasurit, joissa kalat olisivat pysyneet, eivät kelvanneet. Yksi päivä vietettiin hyvällä rautujärvellä, mutta Eivät olleet syönnillään. Pottiahventa kyllä riitti kyllästymiseen asti. Tunturijärvellä oli vielä "kohtuullisesti" lunta. Kun hyppäsin kelkanpäältä, vajosin kainaloita myöten

Inarilla moottorikairaa tuli ikävä. Jäätä on "riittävästi". Kalat löytyivät alle kolmenkymmenen sentin vedestä, joten varaterille löytyy käyttöä. Järvellä oltiin joka päivä varhaisesta aamusta iltahämäriin.
Aamu ja iltasyöntiä ei löydetty kertaakaan. Paras syöntijakso ajoittui aina klo. yhden ja kolmen välille. Alkava viikko tulee olemaan Inarilla pilkkivälle mahtava. Lumet jäältä sulavat vauhdilla ja Harri on hullulla syönnillä

Olkoot siimanne kireät
-munapata
ps. se kamera jäi sitten kotiin
