ylös asti ongittua.
Sitten tuli mieleen kuinka koulukaveri oli talvella kertonut kuinka hän ja hänen ukkinsa olivat pienenä kalastaneet metsälammilta haukea kiinnittämällä särjen jigipäähän ja sitomalla pienen kolmihaarakoukun perukkeen tai lukkoleikarin avulla kylkeen.
Eihän siinä auttanut muu kuin kokeilla. Säreltä nirri pois ja jigipäähän pujotus ja lukkoleikarin avulla pienen koukun kiinnitys kylkeen tartutuksen parantamiseksi. Eka heitto, pikkusen annoin laskeutua ja kelailin takasin veneelle päin vavalla nykimällä. Yllätys oli suuri kun veneen vierellä tarras kiinni iso(!) ahven. Täähän toimii!? Ahven kuitenkin karkasi ennen haavitusta, saatana!
No ei auta itku markkinoilla. Kala oli yhä ehjä, pikkusen piti parannella koukkujen asentoja. Toinen heitto, sama kelaustapa ja hauki ylös veneeseen asti. Kala paskana, eikun uutta koukkuun. Taas heitto, pohjassa, irrotus ja uutta perään. Kala! Hauki taas, pieni sekin. Samaa pohja-kala-pohja heittelyä jatkui kunnes syöttikalat oli loppunu.
Tämän jälkeen toinen samanmoinen reissu, jolloin ei antanut lipat/lusikat ynnä muut yhtikäs mitään, ja taas luonnonkala pelitti.
Vaikeutena tuntuu vain olevan se, kun ei aina meinaa onki antaa edes sitä yhtä pirun särkeä. Kolme onkireissua tullut nyt tehtyä täysin ilman saalista, että olisi voinut kokeilla luonnonkalaviritelmää.
Varmaan katiskan laskemalla ja sisälle jotain riisinjyviä laittamalla näitä syöttejä saisi yli oman tarpeen, mutta kun on tuossa minun katiskassa sisäänmenoaukon lisäksi ulosmenoaukkojakin useita.
Onko muilla kokemusta tällaisesta luonnonkalan käyttämisestä syöttinä? Nyt ei lasketa iskukoukku- ja täkyraksikalastusta, vaan ihan tälleesä heittämällä. Olisi kiva kuulla toisten kokemuksista ja oppia vaikka vähän jotain uutta tältä saralta.