Niin mun piti sanoaJaRu kirjoitti:Esset
Haukea vieheellä 2008
Alueen säännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
-
Rankaisija
- Viestit: 507
- Liittynyt: 16:56:49 26.03.2006
Viimeksi muokannut Rankaisija, 13:35:56 04.12.2008. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Vilttiketju
- HUUTO: Edvard Munch
- Viestit: 3052
- Liittynyt: 23:15:31 09.02.2006
- Paikkakunta: Hyvinkää
Siistiä kalaa poksunut taas porukalle.
Tänään vaihtelun vuoksi taas uusille paikoille aamutuimaan. Keli oli hauenkalastajan silmissä upea, tummaa ja tuulista. Ensimmäiset pari tuntia kuluivat kierrellen kalaisan näköisiä paikkoja saamatta tärppiäkään. Mikähän tässä nyt... Erääseen suurehkoon lahdelmaan saapuessamme alkoi tapahtua, ja hetkessä veneessä kävikin pari perushaukea. Lahdukan perukalla näkyi olevan vene parkissa, joten oli aika poistua takavasemmalle kohti uusia paikkoja. Nyt aloimme saada juonesta kiinni ja liu'uimme kaislanreunaa pitkin kohti matalahkoa lahdukkaa. Ensimmäinen kala ilmoitti paikallaolostaan hyvin pian ja hetken liukumisen jälkeen jytkähi taas, nyt hieman paremmin. Kala tulee rauhassa veneen vierelle ja toteamme broidin kanssa yhteen ääneen sen olevan varsin nätti mamma. Parit spurtit ja mamma kyytiin. Mittaus, punnaus ja pönöt antavat mammalle lukemiksi 7,6kg/103cm. Nyt kalaa napsuu sieltä täältä, koon ollessa ihan mukavaa kolmen kilon luokkaa. Hetkittäin jysähtää kunnolla, mutta ei pysy kiinni, ei millään. Paikan vaihto, tuulen suuntaiselle kaislareunalle antaa heti parit puikkarit sekä yhden metrisen jysäytyksen. Paikan hiljettyä kartta käteen ja uusille paikoille mars.
Seuraavana pommittamisen kohteeksi joutui lahdukka ulkosaaristosta, minne tuuli painoi varsin runsaasti. Hetkessä keulaan puikkari ja apaut nelonen. Heitto kaislanreunaan tuottaa jälleen veneen vierelle seuraavan metrisen, joka kääntyy pois veneen vierellä. Nyt ankkuri mereen ja heittoja kohti tuulista rantaa. Nyt ensiheitoilla apaut femma käy iskemässä veneen vierellä kiinni, mutta irtoaa heti. Keulasta kuuluu parin heiton päästä ilmoitus järisyttävästä tällistä, joka myöskään ei pysy kiinni. Nyt sapettaa, olihan tänään tullut ryssittyä jo useampi parempi kala. Pikkuhiljaa alkoi olla aika siirtyä kohti satamaa, heitellen sillointällöin kaislareunoja, saamatta enää kontaktia suurempiin kaloihin.
Päivän saldoksi kirjattiin 22 haukea ylös, jotka jakautuivat keulamiehen hyväksi jälleen 13/9.
103cm/7,6kg
Tänään vaihtelun vuoksi taas uusille paikoille aamutuimaan. Keli oli hauenkalastajan silmissä upea, tummaa ja tuulista. Ensimmäiset pari tuntia kuluivat kierrellen kalaisan näköisiä paikkoja saamatta tärppiäkään. Mikähän tässä nyt... Erääseen suurehkoon lahdelmaan saapuessamme alkoi tapahtua, ja hetkessä veneessä kävikin pari perushaukea. Lahdukan perukalla näkyi olevan vene parkissa, joten oli aika poistua takavasemmalle kohti uusia paikkoja. Nyt aloimme saada juonesta kiinni ja liu'uimme kaislanreunaa pitkin kohti matalahkoa lahdukkaa. Ensimmäinen kala ilmoitti paikallaolostaan hyvin pian ja hetken liukumisen jälkeen jytkähi taas, nyt hieman paremmin. Kala tulee rauhassa veneen vierelle ja toteamme broidin kanssa yhteen ääneen sen olevan varsin nätti mamma. Parit spurtit ja mamma kyytiin. Mittaus, punnaus ja pönöt antavat mammalle lukemiksi 7,6kg/103cm. Nyt kalaa napsuu sieltä täältä, koon ollessa ihan mukavaa kolmen kilon luokkaa. Hetkittäin jysähtää kunnolla, mutta ei pysy kiinni, ei millään. Paikan vaihto, tuulen suuntaiselle kaislareunalle antaa heti parit puikkarit sekä yhden metrisen jysäytyksen. Paikan hiljettyä kartta käteen ja uusille paikoille mars.
Seuraavana pommittamisen kohteeksi joutui lahdukka ulkosaaristosta, minne tuuli painoi varsin runsaasti. Hetkessä keulaan puikkari ja apaut nelonen. Heitto kaislanreunaan tuottaa jälleen veneen vierelle seuraavan metrisen, joka kääntyy pois veneen vierellä. Nyt ankkuri mereen ja heittoja kohti tuulista rantaa. Nyt ensiheitoilla apaut femma käy iskemässä veneen vierellä kiinni, mutta irtoaa heti. Keulasta kuuluu parin heiton päästä ilmoitus järisyttävästä tällistä, joka myöskään ei pysy kiinni. Nyt sapettaa, olihan tänään tullut ryssittyä jo useampi parempi kala. Pikkuhiljaa alkoi olla aika siirtyä kohti satamaa, heitellen sillointällöin kaislareunoja, saamatta enää kontaktia suurempiin kaloihin.
Päivän saldoksi kirjattiin 22 haukea ylös, jotka jakautuivat keulamiehen hyväksi jälleen 13/9.
103cm/7,6kg
-
Kala Eemeli
- Viestit: 140
- Liittynyt: 19:27:13 15.01.2008
- Paikkakunta: Tsaddi
Kävin tänään yksin muutaman tunnin iltapäiväpistolla. Saldona neljä veneeseen ja kymmenkunta tapahtumaa. Isoin veneeseen mnoussut oli reilu kakkonen, muuten alle kiloista puikulaa. Yksi plus femman karkuutus, joka kalvasi mieltä vielä kotimatkallakin. Tälli oli täydellinen. Ormu hilarius sai kyytiä oikein kunnolla, mutta kala ei vain tarttunut yksinkertaisesti ollenkaan kiinni. Keli todella tuulinen ja siksi osa vakiopaikoista jäi kokeilematta. Matka isompien selkien yli ei hotsittanut sitten ollenkaan. Meri suuremmilla selillä oli todella kuoppaista. Isommat tapahtumat ja seurimot suojaisista kaislikon reunoista. Virtaavat ja tuuliset reunat antoivat vain kurkkuja.
"I love the smell of two-stroke engine in the morning"
Jotai rapsan näköstä tuala ...
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 003#605003
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 003#605003
MelkkeSaamaMiäs
Nonnih, neljäs päivä merellä takana ja huomenna karu paluu sorvin ääreen. Tänään hankalahko päivä kalastaa kovan tuulen vuoksi, muutama kova paikka jäi heittämättä kokonaan. Metrinen jäi tänään saamatta, mutta lohdukkeeksi apaut femma kävi veneellä kääntymässä. Muutenkin keskikoko ihan mukavaa, toisiksi suurin nelosen luokkaa. Kappaleita kertyi tänään 18, mulle 10 ja keulaan 8.
Nähtäväksi jää milloin uusiksi, toivottavasti pian.
Tehdäänpä tästäkin rapsasta kuvallinen...
Nähtäväksi jää milloin uusiksi, toivottavasti pian.
Tehdäänpä tästäkin rapsasta kuvallinen...
Tänään muutaman tunnin pisto vesille eri kaverin kanssa kuin viimeksi. Oli aika penteleen kehno syönti.. Keulamies sai 2, minä yhen ylös asti, kaikki kalat kolmen kilon väärällä puolella. Lisäksi molemmat karkuuttivat vähän vauraammat kalat, omani arvioitiin vitosen kalaksi.. Iltaa kohden tuntui piristyvän ja kulta-vihreä toi iltapäivällä ne vähätkin tapahtumat.
Huomenna pitäis taas mennä, vakiokokoonpanossa eli meikäläinen ja Pate.
Huomenna pitäis taas mennä, vakiokokoonpanossa eli meikäläinen ja Pate.
Eilen 5 tunnin setti merelle kohde kalana hauki. Tällä kertaa kipparina toimi Guru Ari Paataja. Kaloja veneeseen karvan yli kolmekymmentä, isoimman jäädessä allekirjoittaneella kuuteen kiloon. Reissun kohokohta oli kaverini Kallen rikkoessa ennätyksensä. Puntarin pysähtyi näyttämään lukemaa 3,25kg. Siinä jouduttiin ottamaan parit ryypyt konjakkia Kallen kunniaksi.
Kiitoksia kipparille uusista kikoista ja mahtavasta päivästä.
Kohta lähtö Ruotsiin hakemaan uusia puruleluja hauille..
Sepalus vaikenee mutta vain hetkeksi.. Kireitä kaikille tulevaan v-loppuun!
Kiitoksia kipparille uusista kikoista ja mahtavasta päivästä.
Kohta lähtö Ruotsiin hakemaan uusia puruleluja hauille..
Sepalus vaikenee mutta vain hetkeksi.. Kireitä kaikille tulevaan v-loppuun!
Kyllä Ahti muistaa!
-
Haukikoira
- Lohikissa
- Viestit: 1477
- Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Well. onpa jotkut komeita kaloja nykineet, muutamat jopa enkkoja, komeita sellaisia! Onnittelut saamamiehille!!!
Sitten asiaan. Mission kompleted!!
Vähän jänskätti, toteutuuko tän syksyinen reissu merelle kavereiden kanssa, koska tilanteet ovat vaihdelleet dramaattisesti ja varsin nopeassa syklissä. Niin vain kävi, että sunnuntaina iltahämärän rajassa venho laskettiin vesille meren suloiseen syleilyyn odottamaan maanantaista reissun aloitusta. Mukava reissu tulossa sen suhteen, että ainoa tavoite oli saada perholla hauki, joten ei pitänyt olla paha rasti??? (LUULO ON KAMALA TAUTI !)
Miehitys tuli vaihtelemaan viikon aikana, mutta aloituksessa oli mukana Kalle, Pasi ja Minä.
Sääennuste antoi kevyttä toivoa suunnata kantaman päässä sijaitseville haukivesille, joista Suomalainen kansantarusto suorastaan pursuaa kertomuksia toinen toistaan suuremmista hauista, joita makoilee pohjan rakkoleväkössä vieri vierin kuin laiturissa lautoja konsanaan. Aamusta tuli ensimmäinen muutos, kun Pasi päättikin jäädä rantaan odottelemaan Jesse 5v. tuloa paikalle. Kallen kanssa lähdimme siis suurin odotuksin matkaan pitkään, kohti suurta tuntematonta.
Alkumatka menikin silmiä hiveleviä maisemia aamun tyyneydessä ihaillessa, mutta puolen tunnin matkanteon jälkeen säiden haltija antoi tuta, mitä tuleman piti ja koko loppuviikon. Tuuli nousi ja teki elämästä ja varsinkin kalastamisesta suoranaisen konemiehen helvetin. Ainoa lohtu oli, että paluumatka tulisi olemaan myötätuuleen, tosin 30 metriä syvissä vesissä silti varsin kuoppainen.
Päivän mittaan saimme huomata tulleemme huijatuksi! Ei niitä parimetrisiä haukia siellä makoillutkaan kuin parruja pohjassa, vaikka tasaisesti joitain pienempiä päästiinkin jallittamaan. Paikat olivat toden totta hienoja ja sata varmasti noina DDR:n hienoina doping aikoina nuo vedet ovat olleet antoisia niitä kalastaneille kalamiehille, kelle pimeässä, kelle ihan päivänvalossa…
Iltapäivällä tulin kiinnittäneeksi vavan päähän muutaman vuoden matkassa kulkeneen, mutta vielä kalattoman lac seul perch mantan ja siitä alkoi sen täkysen voittokulku! Aika monta kertaa seuraavien päivien aikana kuulin Kallen sanovan sarkastisesti, ”Mantalla ei saa kalaa”. Tiistaina täky saikin osakseen kunniamaininnan ”Rookie of the week” se neitseellisen olemuksen muistuttaessa parin päivän jäljiltä jo ilotalon emäntää.
Päivä taittui iltaan ja ennalta aavisteltu kuoppainen kotimatka poloisella venhollani alkoi. Näky mahtoi rannalta katsottuna olla jotain hengenvaarallisen ja koomisen kaltaista. Perille kuitenkin päästiin, märkinä ja munuaiset voimisteltuna. Päivän saldo oli jossain parinkymmenen tienoilla. Voin vannoa, että safkan ja saunan päälle ei juuri tuutulauluja tarvittu
Tiistaina aamussa olikin jo 5 kalamiestä kalaan lähdössä, pienimpänä, mutta ei vähäisimpänä Jesse Pasinpoika 5v (tästä kollista lehdet vielä kirjoittavat). Toiseen venhoon meni 3 sukupolvea kalamiehiä, toiseen Kalle ja minä. Kaikki suunnitelmat kusivat tuulen vuoksi, joten päätimme kalastella kelin suomissa mahdollisuuksissa. Uuden uutukaiset perhovehkeeni, sekä toinen toistaan upeampi itse sitoma tupsu joutuivat taas jäämään kuistille odottamaan otollisempaa keliä uuden harrastuksen opetteluun.
Päivän trendi oli se, että jos vene ei rekannut kuin koskessa kulkien, niin Kalle irrotteli haukia susparista, jonka oli muutaman meikäläisen Mantakalan jälkeen tussannut Mantaa muistuttavaan lookkiin varsin menestyksekkäästi. Päivä näyttikin jo muutaman vähän reilumman hauen, mutta yli 6tosen ei päästy, vaikka Manta olikin taas varsin elementissään, houkutellen kaloja jopa 3 metrin syvyydestä iskemään siihen.
Ehdottomia kohokohtia tuli toisessa veneessä, kun kolmensukupolven toimesta koettiin venhossa triplatärppi. Videokamera tallensi tuon kolmen kalamiehen kalojen väsytyksen. Hieno hetki! Jotenkin muistui mieleen nuo ajat, kun Pasi istui 5 -vuotiaana ensikertaa samaan veneeseen.
Päivän päätteeksi Kalle pakkasi kamat ja hänen paikkansa täytti paikalle saapunut, nyttemmin jo perhoguru Mika, joka suorastaan huokui nälkää päästä koluamaan paikallisia kalavesiä, lisätäkseen nyt jo 6kymmentä lähestyvää haukien lukumäärää omalla panoksellaan. Muonavahvuuteen tuli lisäystä myös muutaman vanhan tutun muodossa, jotka toivat mukavan lisän kalastukseen perinteisimmillä kalastustavoilla, kalastamalla pääsääntöisesti vaapuin ja pellein.
Keskiviikko olikin todellinen konemiehen painajainen! Maanantaina vesillä tapaamamme tekijämiehet olivat tiistain tuulien vuoksi lisänneet ”kalapäivään” J-kirjaimen, saaden siitä siis varsin kostean reissupäivän, sisätiloissa ja tulikin mieleen, näinköhän he pääsivät ulos nyt, kun tuulet todella löivät rantakivikkoon sellaisella voimalla, että sisävesien miestä olisi voinut jo hirvittää moinen ajatus lähteä merelle. Illalla kuulin, että myös he olivat päässeet kalaan.
Mikan kanssa päätimme uhmata tuulia ja lähdimme pohjoiselle reitille, muka tuulta suojaan. Päivä oli rankka kaikin puolin. Aamupäivä meni aivan harjoitellessa ja kaloja etsiessä, kunnes aivan vahingossa pienellä sirppipyrstöllä saamani jedda sai meidät kokeilemaan ankkoja. Homma vaan ei pelannut yhtään, ellei painoa ollut 4kymppinen pää! Se oli ainoa tapa saada jotain tatsia ankkaan ja samalla kaloihin, joita alkoi tulla veneeseen kuin liukuhihnalla, Mikan vetäessä heti ”ison liman” ekasta kulmasta, meikäläisen tuskaillessa ratin takana tuulen ja ankkaviritysten parissa.
Alkoi olla mittani aika täys tuota vitunmoista tuulta. Sarvi otsassa kasvoi kasvamistaan, eikä edes hyvä kalantulo helpottanut tuskaa päässä. Vitutus oli suunnaton!! Tunne tila alkoi muistuttaa joitain aivomenkkoja, joita joillani miehillä kuulemma saattaa esiintyä. Kaiken sadattelun ohessa totesinkin Mikalle, että nyt pitäs päästä potkimaan puita metsään vähäksi aikaa.
Rehelliset ja aidot anteeksipyyntöni tässä ja näin konehomolta keulamiehelle.
Kalantuloa tuntui nyt jatkuvan, kun tapa ja täky oli keksitty. Iskut olivat vihaisia ja kokokin kohdallaan, tosin ei yli kutosen kaloja kuitenkaan. Haukea oli lähes kaikkialla ja hyvällä syönnillä, joten matka jatkui tuulen mukana kauemmas ja kauemmas kotivesiä. Kun sitten koitti se paluun aika, tuli kyllä parikin kertaa mieleen, onko enää mukavaa ja kivaa. Mika kukkui keulassa kuin mäkihyppääjä ylämäessä, nokka tuuleen, valmiina ottamaan vastaan tulevia ahneita aaltoja. Loppupätkän kaikesta kikkailusta huolimatta tuli pari isoa aaltoa perille asti huuhtelemaan keulapiipin vaatetusta, sekä pohjalla oleilevaa varustusta. Alkoi hetken olla vitsit vähän vähissä!
Päivä päättyessä lukumäärä kaloissa oli ylittänyt reilusti jo 100 kpl rajan (yhteensä siis). Mika pakkasi kamansa ja poistui rikospaikalta kiitellen kipparoinnista, johon kyllä oli sisältynyt kohtuuton määrä menkkaränkkää, kuten hän 30 haukea ”rikkaampana” ovenraosta lähtiessään ilkikurinen virne kasvoillaan asian ilmaisi.
Torstai piti sääproffan mukaan olla jo parempi päivä, ainakin tuulen suhteen ja niinhän se olikin. Ei tuullut kuin toistakymmentä sekunnissa! Kirkas taivas aurinkoineen toi oman suolansa päivään joka osoittautui todella hankalaksi. Tuntui kuin meri olisi imaissut sisuksiinsa kaikki kalat. Aiemmat pelipaikat kirkuivat tyhjyyttä. Ei mitään, ei millään, ei mistään! Kammo ronkkimisella saatiin Maken kanssa jallitettua reilu 15 kalaa veneeseen, suurimman ollessa kaikki 2.5kg, kunnes uskoimme ja palasimme puolenpäivän jälkeen takaisin lähtöruutuun. Alkoi olla lähellä minun aikani pakata kamat, koska säännöt määräsivät minut olemaan kotona perjantaina iltapäivään mennessä.
Niputinkin kaikki kamani ja nostin veneen odottamaan sen hinausta takaisin talvehtimisalueelleen. Mutta, sitten tapahtui IHME! Tuuli heikkeni lähes olemattomaksi ja kysyin Pasilta, josko menisimme pariksi tunniksi perhoa virpomaan ja niin tapahtuikin.
Kaislan reunaa hiljakseen rekatessa heittopituudet alkoivat pikkuhiljaa saavuttaa jopa yli 5 –metrin pituuksia, saavuttaen kerta kerralta paremmin kaislan rajan. Jo kohta pienen pieni hauki tuli ihmettelemään tupsuani, mutta hylkäsi sen ilman isompia manööverejä! Perkele!! Pasi kuittasi yhden tumpin saman tien noin näytösluontoisesti.
Vaihdoimpa päähän tupsun, jonka olin sitonut yhden ison Meppsin koukuksi ja niin se sitten tapahtui. Pums ja hauki oli syönyt perhoni!
Nyt alkoikin mielenkiintoiset hetket, koska olin aivan varma, että karkaahan se kuitenkin. Pyörteet koristivat vedenpintaa kalan pyöriessä jossain pinnan alla, vavan ollessa aivan luokillaan. Hieno tunne on väsytellä haukea tuollaisin välinein. Vääjäämättä kala lähestyi venettä, kuten myös se hetki, kun pitelisin ensimmäistä perhohaukeani käsilläni, oli todella lähellä.
Niin se hetki koitti, kun nostin alle kahdenkilon hauen veneeseen ja irrotin perhon sen suusta
. Jonkinmoinen helpotus kävi läpi kehon, kun tuon hauen palautin kasvamaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisikohan siitä pitänyt kuva ottaa, mutta tavoilleni uskollisena en juurikaan ole pönötellyt alle 6tosen kalojen kanssa, ja olihan Pasi tuon episodin tallentanut kuitenkin videolle, joten joku muisto siitä kuitenkin tallennettiin.
Nyt oli aika poistua mereltä ja varsin hyvin mielin. Missio oli saatu toteutetuksi ja olihan lukumääräkin saaduissa kaloissa aivan riittävä, suurimpien ollessa 6,5 kg kohdilla, muutaman kookkaamman harmittavasti karatessa ennen kuvausta.
Haikeana katselin kotilahtea, kun sen kotimatkalla auringonvalossa kiersin. Jo tuolla hetkellä mieli paloi takaisin noille kirkkaille vesille.
Sitten asiaan. Mission kompleted!!
Vähän jänskätti, toteutuuko tän syksyinen reissu merelle kavereiden kanssa, koska tilanteet ovat vaihdelleet dramaattisesti ja varsin nopeassa syklissä. Niin vain kävi, että sunnuntaina iltahämärän rajassa venho laskettiin vesille meren suloiseen syleilyyn odottamaan maanantaista reissun aloitusta. Mukava reissu tulossa sen suhteen, että ainoa tavoite oli saada perholla hauki, joten ei pitänyt olla paha rasti??? (LUULO ON KAMALA TAUTI !)
Miehitys tuli vaihtelemaan viikon aikana, mutta aloituksessa oli mukana Kalle, Pasi ja Minä.
Sääennuste antoi kevyttä toivoa suunnata kantaman päässä sijaitseville haukivesille, joista Suomalainen kansantarusto suorastaan pursuaa kertomuksia toinen toistaan suuremmista hauista, joita makoilee pohjan rakkoleväkössä vieri vierin kuin laiturissa lautoja konsanaan. Aamusta tuli ensimmäinen muutos, kun Pasi päättikin jäädä rantaan odottelemaan Jesse 5v. tuloa paikalle. Kallen kanssa lähdimme siis suurin odotuksin matkaan pitkään, kohti suurta tuntematonta.
Alkumatka menikin silmiä hiveleviä maisemia aamun tyyneydessä ihaillessa, mutta puolen tunnin matkanteon jälkeen säiden haltija antoi tuta, mitä tuleman piti ja koko loppuviikon. Tuuli nousi ja teki elämästä ja varsinkin kalastamisesta suoranaisen konemiehen helvetin. Ainoa lohtu oli, että paluumatka tulisi olemaan myötätuuleen, tosin 30 metriä syvissä vesissä silti varsin kuoppainen.
Päivän mittaan saimme huomata tulleemme huijatuksi! Ei niitä parimetrisiä haukia siellä makoillutkaan kuin parruja pohjassa, vaikka tasaisesti joitain pienempiä päästiinkin jallittamaan. Paikat olivat toden totta hienoja ja sata varmasti noina DDR:n hienoina doping aikoina nuo vedet ovat olleet antoisia niitä kalastaneille kalamiehille, kelle pimeässä, kelle ihan päivänvalossa…
Iltapäivällä tulin kiinnittäneeksi vavan päähän muutaman vuoden matkassa kulkeneen, mutta vielä kalattoman lac seul perch mantan ja siitä alkoi sen täkysen voittokulku! Aika monta kertaa seuraavien päivien aikana kuulin Kallen sanovan sarkastisesti, ”Mantalla ei saa kalaa”. Tiistaina täky saikin osakseen kunniamaininnan ”Rookie of the week” se neitseellisen olemuksen muistuttaessa parin päivän jäljiltä jo ilotalon emäntää.
Päivä taittui iltaan ja ennalta aavisteltu kuoppainen kotimatka poloisella venhollani alkoi. Näky mahtoi rannalta katsottuna olla jotain hengenvaarallisen ja koomisen kaltaista. Perille kuitenkin päästiin, märkinä ja munuaiset voimisteltuna. Päivän saldo oli jossain parinkymmenen tienoilla. Voin vannoa, että safkan ja saunan päälle ei juuri tuutulauluja tarvittu
Tiistaina aamussa olikin jo 5 kalamiestä kalaan lähdössä, pienimpänä, mutta ei vähäisimpänä Jesse Pasinpoika 5v (tästä kollista lehdet vielä kirjoittavat). Toiseen venhoon meni 3 sukupolvea kalamiehiä, toiseen Kalle ja minä. Kaikki suunnitelmat kusivat tuulen vuoksi, joten päätimme kalastella kelin suomissa mahdollisuuksissa. Uuden uutukaiset perhovehkeeni, sekä toinen toistaan upeampi itse sitoma tupsu joutuivat taas jäämään kuistille odottamaan otollisempaa keliä uuden harrastuksen opetteluun.
Päivän trendi oli se, että jos vene ei rekannut kuin koskessa kulkien, niin Kalle irrotteli haukia susparista, jonka oli muutaman meikäläisen Mantakalan jälkeen tussannut Mantaa muistuttavaan lookkiin varsin menestyksekkäästi. Päivä näyttikin jo muutaman vähän reilumman hauen, mutta yli 6tosen ei päästy, vaikka Manta olikin taas varsin elementissään, houkutellen kaloja jopa 3 metrin syvyydestä iskemään siihen.
Ehdottomia kohokohtia tuli toisessa veneessä, kun kolmensukupolven toimesta koettiin venhossa triplatärppi. Videokamera tallensi tuon kolmen kalamiehen kalojen väsytyksen. Hieno hetki! Jotenkin muistui mieleen nuo ajat, kun Pasi istui 5 -vuotiaana ensikertaa samaan veneeseen.
Päivän päätteeksi Kalle pakkasi kamat ja hänen paikkansa täytti paikalle saapunut, nyttemmin jo perhoguru Mika, joka suorastaan huokui nälkää päästä koluamaan paikallisia kalavesiä, lisätäkseen nyt jo 6kymmentä lähestyvää haukien lukumäärää omalla panoksellaan. Muonavahvuuteen tuli lisäystä myös muutaman vanhan tutun muodossa, jotka toivat mukavan lisän kalastukseen perinteisimmillä kalastustavoilla, kalastamalla pääsääntöisesti vaapuin ja pellein.
Keskiviikko olikin todellinen konemiehen painajainen! Maanantaina vesillä tapaamamme tekijämiehet olivat tiistain tuulien vuoksi lisänneet ”kalapäivään” J-kirjaimen, saaden siitä siis varsin kostean reissupäivän, sisätiloissa ja tulikin mieleen, näinköhän he pääsivät ulos nyt, kun tuulet todella löivät rantakivikkoon sellaisella voimalla, että sisävesien miestä olisi voinut jo hirvittää moinen ajatus lähteä merelle. Illalla kuulin, että myös he olivat päässeet kalaan.
Mikan kanssa päätimme uhmata tuulia ja lähdimme pohjoiselle reitille, muka tuulta suojaan. Päivä oli rankka kaikin puolin. Aamupäivä meni aivan harjoitellessa ja kaloja etsiessä, kunnes aivan vahingossa pienellä sirppipyrstöllä saamani jedda sai meidät kokeilemaan ankkoja. Homma vaan ei pelannut yhtään, ellei painoa ollut 4kymppinen pää! Se oli ainoa tapa saada jotain tatsia ankkaan ja samalla kaloihin, joita alkoi tulla veneeseen kuin liukuhihnalla, Mikan vetäessä heti ”ison liman” ekasta kulmasta, meikäläisen tuskaillessa ratin takana tuulen ja ankkaviritysten parissa.
Alkoi olla mittani aika täys tuota vitunmoista tuulta. Sarvi otsassa kasvoi kasvamistaan, eikä edes hyvä kalantulo helpottanut tuskaa päässä. Vitutus oli suunnaton!! Tunne tila alkoi muistuttaa joitain aivomenkkoja, joita joillani miehillä kuulemma saattaa esiintyä. Kaiken sadattelun ohessa totesinkin Mikalle, että nyt pitäs päästä potkimaan puita metsään vähäksi aikaa.
Rehelliset ja aidot anteeksipyyntöni tässä ja näin konehomolta keulamiehelle.
Kalantuloa tuntui nyt jatkuvan, kun tapa ja täky oli keksitty. Iskut olivat vihaisia ja kokokin kohdallaan, tosin ei yli kutosen kaloja kuitenkaan. Haukea oli lähes kaikkialla ja hyvällä syönnillä, joten matka jatkui tuulen mukana kauemmas ja kauemmas kotivesiä. Kun sitten koitti se paluun aika, tuli kyllä parikin kertaa mieleen, onko enää mukavaa ja kivaa. Mika kukkui keulassa kuin mäkihyppääjä ylämäessä, nokka tuuleen, valmiina ottamaan vastaan tulevia ahneita aaltoja. Loppupätkän kaikesta kikkailusta huolimatta tuli pari isoa aaltoa perille asti huuhtelemaan keulapiipin vaatetusta, sekä pohjalla oleilevaa varustusta. Alkoi hetken olla vitsit vähän vähissä!
Päivä päättyessä lukumäärä kaloissa oli ylittänyt reilusti jo 100 kpl rajan (yhteensä siis). Mika pakkasi kamansa ja poistui rikospaikalta kiitellen kipparoinnista, johon kyllä oli sisältynyt kohtuuton määrä menkkaränkkää, kuten hän 30 haukea ”rikkaampana” ovenraosta lähtiessään ilkikurinen virne kasvoillaan asian ilmaisi.
Torstai piti sääproffan mukaan olla jo parempi päivä, ainakin tuulen suhteen ja niinhän se olikin. Ei tuullut kuin toistakymmentä sekunnissa! Kirkas taivas aurinkoineen toi oman suolansa päivään joka osoittautui todella hankalaksi. Tuntui kuin meri olisi imaissut sisuksiinsa kaikki kalat. Aiemmat pelipaikat kirkuivat tyhjyyttä. Ei mitään, ei millään, ei mistään! Kammo ronkkimisella saatiin Maken kanssa jallitettua reilu 15 kalaa veneeseen, suurimman ollessa kaikki 2.5kg, kunnes uskoimme ja palasimme puolenpäivän jälkeen takaisin lähtöruutuun. Alkoi olla lähellä minun aikani pakata kamat, koska säännöt määräsivät minut olemaan kotona perjantaina iltapäivään mennessä.
Niputinkin kaikki kamani ja nostin veneen odottamaan sen hinausta takaisin talvehtimisalueelleen. Mutta, sitten tapahtui IHME! Tuuli heikkeni lähes olemattomaksi ja kysyin Pasilta, josko menisimme pariksi tunniksi perhoa virpomaan ja niin tapahtuikin.
Kaislan reunaa hiljakseen rekatessa heittopituudet alkoivat pikkuhiljaa saavuttaa jopa yli 5 –metrin pituuksia, saavuttaen kerta kerralta paremmin kaislan rajan. Jo kohta pienen pieni hauki tuli ihmettelemään tupsuani, mutta hylkäsi sen ilman isompia manööverejä! Perkele!! Pasi kuittasi yhden tumpin saman tien noin näytösluontoisesti.
Vaihdoimpa päähän tupsun, jonka olin sitonut yhden ison Meppsin koukuksi ja niin se sitten tapahtui. Pums ja hauki oli syönyt perhoni!
Nyt alkoikin mielenkiintoiset hetket, koska olin aivan varma, että karkaahan se kuitenkin. Pyörteet koristivat vedenpintaa kalan pyöriessä jossain pinnan alla, vavan ollessa aivan luokillaan. Hieno tunne on väsytellä haukea tuollaisin välinein. Vääjäämättä kala lähestyi venettä, kuten myös se hetki, kun pitelisin ensimmäistä perhohaukeani käsilläni, oli todella lähellä.
Niin se hetki koitti, kun nostin alle kahdenkilon hauen veneeseen ja irrotin perhon sen suusta
. Jonkinmoinen helpotus kävi läpi kehon, kun tuon hauen palautin kasvamaan. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisikohan siitä pitänyt kuva ottaa, mutta tavoilleni uskollisena en juurikaan ole pönötellyt alle 6tosen kalojen kanssa, ja olihan Pasi tuon episodin tallentanut kuitenkin videolle, joten joku muisto siitä kuitenkin tallennettiin.Nyt oli aika poistua mereltä ja varsin hyvin mielin. Missio oli saatu toteutetuksi ja olihan lukumääräkin saaduissa kaloissa aivan riittävä, suurimpien ollessa 6,5 kg kohdilla, muutaman kookkaamman harmittavasti karatessa ennen kuvausta.
Haikeana katselin kotilahtea, kun sen kotimatkalla auringonvalossa kiersin. Jo tuolla hetkellä mieli paloi takaisin noille kirkkaille vesille.
- Liitteet
-
- raivari.JPG (58.18 KiB) Katsottu 5526 kertaa
-
- kurkkaus.JPG (57.85 KiB) Katsottu 5525 kertaa
-
Haukikoira
- Lohikissa
- Viestit: 1477
- Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Jesse oli tänään laittanut numerot omassa enkassa aika kohdilleen. 5.2kg venhoon, ylpeän faijan videoidessa kyseisen tapahtuman. Tarina kertoo myös, että kyseessä ei ollut ollut mitenkään flegmaattisemmasta päästä oleva haukikala:)Haukikoira kirjoitti: pienimpänä, mutta ei vähäisimpänä Jesse Pasinpoika 5v (tästä kollista lehdet vielä kirjoittavat).
Huomenna on ohjelmassa spotatun isomuksen jallitusta, saa nähdä kuka jallittaa ketä...
Onnittelut Recorttista myös tätä kautta.
Tuli tuossa mieleen, että itselläkin on näkö. ja muutakin kontaktia isomukseen ollut, niin kuinka isoa "reviiriä" tuollainen 10+ hauki kaipaa?Haukikoira kirjoitti: Huomenna on ohjelmassa spotatun isomuksen jallitusta, saa nähdä kuka jallittaa ketä...
Tämä rippuu varmasti ravinnon määrästä ja olosuhteiden vakaudesta, mutta oletetaan että tehdään avainto isomuksesta ja palataan vaikka parin-kolmen päivän päästä spotille takaisin. Voidaanko olettaa kalan olevan nurkilla edelleen?
Zaphod: I can't do this without my third arm!
Suojele norppaa. Vältä verkkokalastusta. Osta katiska.
--== : Kalamittatarroja kaupan : ==--
Suojele norppaa. Vältä verkkokalastusta. Osta katiska.
--== : Kalamittatarroja kaupan : ==--
-
Vilttiketju
- HUUTO: Edvard Munch
- Viestit: 3052
- Liittynyt: 23:15:31 09.02.2006
- Paikkakunta: Hyvinkää
...
-
Haukikoira
- Lohikissa
- Viestit: 1477
- Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Varmaan kaikista vaikeintahan on tietää, montako niitä kookkaita siinä spotissa päivystää, koska monasti samasta reijästä on tullut useampikin ns. iso kala. Itse en usko, että se yksi kiertelisi fudiskentän kokoista aluetta isäntänä ja leikkisi rantaruotsalaista. Aika usein seuraavat treffit ovat olleet parinkymmenen metrin säteellä ensimmäisistä. Venekuntamme toimesta on tänä syksynä sama reilu 8kg saatu 2 kertaa aivan samasta kohdasta.jones kirjoitti: niin kuinka isoa "reviiriä" tuollainen 10+ hauki kaipaa?
Tämä rippuu varmasti ravinnon määrästä ja olosuhteiden vakaudesta, mutta oletetaan että tehdään avainto isomuksesta ja palataan vaikka parin-kolmen päivän päästä spotille takaisin. Voidaanko olettaa kalan olevan nurkilla edelleen?
Näin syksymmällä itse uskon, että jossain lahdukassa spotattu yksilö on "kulmilla" ainakin vuorokauden ajan ns. aktiivisena. Tosin tämä perustuu vain siihen MuTuun ja kokemuksiin näiden kyylien suhteen.
Torstaina loppui työpäivä yllättäen jo puolen päivän jälkeen ja reilun parin viikon kalastamattomuusputki vihdoin poikki, vaikkakin kerkesin vesille vain reiluksi pariksi tunniksi. Retken saldona pari nelosta ja kasa pienempää sälää. Lima oli ahneella päällä ja 15cm. Nilsua sai kaivella aikas syvältä... viddu mikä jobi irroitella kolmet koukut sisäpuolelta, yrittäen pitää ahneperseen vielä vapautuskunnossa. Hommaa hiukan helpotti litistetyt koukut, vaikeutena taas levittäjien pomppaaminen mereen edellisellä reissulla. Tämä rähisijä puri leuanlevittäjänä toiminutta saappaankärkeä aika kiukkuisesti. Ihan Aku Ankan näköinen ötökkä...
Hiukan paree, ku iha huano.
-
Bodomnight
- Viestit: 94
- Liittynyt: 21:08:03 12.07.2006
- Paikkakunta: Jyväskylä
Perjantaina ja lauantaina käytiin kaislikonreunoja koluamassa.
Viikonlopun kalastus alkoi lupaavasti kun kaveri perjantaina keskipäivän aikoihin heti ensimmäisestä heitetystä kaislikonreunasta päivitti enkkansa 9,5:stä 11,7:ään kiloon. Oli aika mötkäle. Videoa.
Sitten olikin hiukka hiljasempaa, meikäläinen kepitti kolme aika tarkalleen vitosen kalaa ja Pate sai vielä kaksi silppukoon kalaa. Lisäksi muutamia tärppejä ja karkuutuksia. Yksi vitonen otettiin ylös, oli nielaissut busan niin pitkälle että verta tuli ja reippaasti, sitäpaitsi haukisoppa on hyvää! Muut kalat C&R.
Tässä vielä kuvaa kahdesta niistä mun kaloista.
Lauantaina olimme kahdella veneellä liikkeellä, meikäläisen kanssa samassa puatissa jälleen Pate. Heti alusta alkaen oli todella hiljaista, koko reissulla ylös asti saatiin vain meikäläisen n. kakkosen kala. Useampia isompia seurimoita ja pyörteet jättäneitä tärppejä oli, mutta erittäin arasti ottivat. No nyt ne on ainakin spotattu, paremmalla kelillä sitten noukkimaan pois jos vielä ovat paikalla. Todella kehno syönti lauantaina.
Viikonlopun kalastus alkoi lupaavasti kun kaveri perjantaina keskipäivän aikoihin heti ensimmäisestä heitetystä kaislikonreunasta päivitti enkkansa 9,5:stä 11,7:ään kiloon. Oli aika mötkäle. Videoa.
Sitten olikin hiukka hiljasempaa, meikäläinen kepitti kolme aika tarkalleen vitosen kalaa ja Pate sai vielä kaksi silppukoon kalaa. Lisäksi muutamia tärppejä ja karkuutuksia. Yksi vitonen otettiin ylös, oli nielaissut busan niin pitkälle että verta tuli ja reippaasti, sitäpaitsi haukisoppa on hyvää! Muut kalat C&R.
Tässä vielä kuvaa kahdesta niistä mun kaloista.
Lauantaina olimme kahdella veneellä liikkeellä, meikäläisen kanssa samassa puatissa jälleen Pate. Heti alusta alkaen oli todella hiljaista, koko reissulla ylös asti saatiin vain meikäläisen n. kakkosen kala. Useampia isompia seurimoita ja pyörteet jättäneitä tärppejä oli, mutta erittäin arasti ottivat. No nyt ne on ainakin spotattu, paremmalla kelillä sitten noukkimaan pois jos vielä ovat paikalla. Todella kehno syönti lauantaina.