Ahventa pilkillä talvi 08/09
Alueen säännöt
Kaikki onginnasta sekä talvi- ja kesäpilkinnästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Pilkkivaatteet, pilkkikengät
Kaikki onginnasta sekä talvi- ja kesäpilkinnästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Pilkkivaatteet, pilkkikengät
Koko kevättalvi tuli tahkottua tuntemattomalla merialueella ja kairattuja reikiä tuli varmasti enemmän kuin kaloja yhteensä. Onneksi pääsin vielä pääsiäiseksi viimeisille järvijäille mummolan rannoille (TM), jonne tepasteltiin isäukon kanssa sunnuntaina aamukahdeksalta.
Paikka oli isukin vanha mesta, nelimetrinen suht' jyrkkä uoma kahden saaren välissä. Samassa paikassa oli tullut käytyä jo lauantainakin, mutta silloin alueelta oli tullut kuin muutama vähän isompi paistikala. Lauantai menikin sitten kierrellessä muualla järvellä vielä laihemmin tuloksi. Tuli taas opittua, ettei kannata lähteä siltä paikalta, mistä kalaa tulee. Päätettiin siis palata kokeilemaan alue tarkemmin läpi seuraavana päivänä.
Aamu alkoi vähän paremmin kuin edellinen - kalaa tuli tasaiseen tahtiin. Ei mitään ihmeellistä, mutta esiin pilkahtanut aurinko ja muutamat pannulle sopivat nostattivat kuitenkin mieltä. Tarkoitus oli muutenkin viettää päivä samalla paikalla, joten mikäs siinä istuskellessa. Isän aamun aluksi morrilla ilman peruketta kiskoma kiloinen haukikin nosti tunnelmaa.
Siinä kello 10 aikoihin minullakin jysähti jokin isompi koukkuun. Siiman päässä tuntui aika raskasta jytkettä, joten kiskoin mörköä ylös parimetrisestä vedestä tasaisen varovasti. Haukihan sen piti olla, ja pelkäsin siiman katkeavan heti alkuun, kun morri ei peruketta omannut. Kala tuli ylös keskeltä reikää ja pirun iso ahvenen pää nousi esiin jäähileen keskeltä. Samalla hetkellä napsahti - siima poikki ja kala lähtee vajoamaan. Siinä sitten kättä perään, mutta kala valahtaa vielä syvemmälle. Helvetti. Kättä kyynerpäätä myöten perään ja saan JUURI sormet kidusten alle ja kiskaisen pötkön jäälle. Siinähän se potki - isoin näkemäni ahven. Enkat meni täysin uusiksi. Samalla hetkellä tarkistin sormien tilanteen. Kidukset olivat käyneet ikävästi kynsien alla ja verta tippui jäälle tasaisena virtana. Ei paljon haitannut! Oli pakko vetää rööki tärisevin käsin ennen kuin uskalsin istua uudestaan reiälle. Ei kulunut kuin pari minuuttia niin siimassa tuntuu taas jytke. Tämä tuli ylös helpommin. Ei yhtä iso, mutta isompi sekin kuin aiempi ennätys. Homma tuntui helpolta.
Sama toistui seuraavan tunnin aikana vielä jokusen kerran. Pari tärppiä jäi vielä reikäänkin. Ennen puolta päivää syönti hiljeni hieman, mutta niitä isompia tuli siinä vähän koko ajan - yhteensä isukin kanssa parikymmentä 200-grammaista. Hymyilytti. Jostain syystä noi isoimmat osuivat kuitenkin kaikki meikäläiselle. Suurin osa tarttui kiinni aivan pohjasta kultamorriin, jokunen tuli ylös pystyllä. Puntariin ei jostain syystä käyneet kuin pikkutirrit.
Veikattiin tuota isoa jötköä reilu 800-grammmaiseksi, mutta kotiin päästyämme vakaa näytti reipasta kiloa! Piti vielä tarkistaa toisella vaa'lla, mutta totta näytti olevan. Viisi isointa painoivat yhteensä reilun kolme kiloa, yksittäin seuraavasti: 1050 g, 680 g, 2 x 500 g ja 350 g. Pituutta isoimmalla aika tasan 40 cm. Sinällään tuuri, että kala oli noin iso - sen selkäevä nimittäin aiheutti sen, ettei kala valahtanut täyttä vauhtia kohti tummempia vesiä. En usko, että tuo olisi tullut ylös asti neljän tai viiden tuuman reiästä.
Tulipa taas opittua sekin, että tuttu kalapaikka on melkein aina paras valinta - MELKEIN siksi, että oli aivan pakko käydä paikassa vielä tänään maanantainakin. Saaliissa eiliseen oli n. 7 kilon ero. No, en valita vaan pakkaan pilkkikamat odottamaan seuraavia jäitä hyvillä mielin.
Jäät sulivat muuten silmissä nuo kolme päivää. Huomioikaa kuvan yksityiskohta: laastari - ei kannata tunkea sormia ahvenen pään sisään!
Paikka oli isukin vanha mesta, nelimetrinen suht' jyrkkä uoma kahden saaren välissä. Samassa paikassa oli tullut käytyä jo lauantainakin, mutta silloin alueelta oli tullut kuin muutama vähän isompi paistikala. Lauantai menikin sitten kierrellessä muualla järvellä vielä laihemmin tuloksi. Tuli taas opittua, ettei kannata lähteä siltä paikalta, mistä kalaa tulee. Päätettiin siis palata kokeilemaan alue tarkemmin läpi seuraavana päivänä.
Aamu alkoi vähän paremmin kuin edellinen - kalaa tuli tasaiseen tahtiin. Ei mitään ihmeellistä, mutta esiin pilkahtanut aurinko ja muutamat pannulle sopivat nostattivat kuitenkin mieltä. Tarkoitus oli muutenkin viettää päivä samalla paikalla, joten mikäs siinä istuskellessa. Isän aamun aluksi morrilla ilman peruketta kiskoma kiloinen haukikin nosti tunnelmaa.
Siinä kello 10 aikoihin minullakin jysähti jokin isompi koukkuun. Siiman päässä tuntui aika raskasta jytkettä, joten kiskoin mörköä ylös parimetrisestä vedestä tasaisen varovasti. Haukihan sen piti olla, ja pelkäsin siiman katkeavan heti alkuun, kun morri ei peruketta omannut. Kala tuli ylös keskeltä reikää ja pirun iso ahvenen pää nousi esiin jäähileen keskeltä. Samalla hetkellä napsahti - siima poikki ja kala lähtee vajoamaan. Siinä sitten kättä perään, mutta kala valahtaa vielä syvemmälle. Helvetti. Kättä kyynerpäätä myöten perään ja saan JUURI sormet kidusten alle ja kiskaisen pötkön jäälle. Siinähän se potki - isoin näkemäni ahven. Enkat meni täysin uusiksi. Samalla hetkellä tarkistin sormien tilanteen. Kidukset olivat käyneet ikävästi kynsien alla ja verta tippui jäälle tasaisena virtana. Ei paljon haitannut! Oli pakko vetää rööki tärisevin käsin ennen kuin uskalsin istua uudestaan reiälle. Ei kulunut kuin pari minuuttia niin siimassa tuntuu taas jytke. Tämä tuli ylös helpommin. Ei yhtä iso, mutta isompi sekin kuin aiempi ennätys. Homma tuntui helpolta.
Sama toistui seuraavan tunnin aikana vielä jokusen kerran. Pari tärppiä jäi vielä reikäänkin. Ennen puolta päivää syönti hiljeni hieman, mutta niitä isompia tuli siinä vähän koko ajan - yhteensä isukin kanssa parikymmentä 200-grammaista. Hymyilytti. Jostain syystä noi isoimmat osuivat kuitenkin kaikki meikäläiselle. Suurin osa tarttui kiinni aivan pohjasta kultamorriin, jokunen tuli ylös pystyllä. Puntariin ei jostain syystä käyneet kuin pikkutirrit.
Veikattiin tuota isoa jötköä reilu 800-grammmaiseksi, mutta kotiin päästyämme vakaa näytti reipasta kiloa! Piti vielä tarkistaa toisella vaa'lla, mutta totta näytti olevan. Viisi isointa painoivat yhteensä reilun kolme kiloa, yksittäin seuraavasti: 1050 g, 680 g, 2 x 500 g ja 350 g. Pituutta isoimmalla aika tasan 40 cm. Sinällään tuuri, että kala oli noin iso - sen selkäevä nimittäin aiheutti sen, ettei kala valahtanut täyttä vauhtia kohti tummempia vesiä. En usko, että tuo olisi tullut ylös asti neljän tai viiden tuuman reiästä.
Tulipa taas opittua sekin, että tuttu kalapaikka on melkein aina paras valinta - MELKEIN siksi, että oli aivan pakko käydä paikassa vielä tänään maanantainakin. Saaliissa eiliseen oli n. 7 kilon ero. No, en valita vaan pakkaan pilkkikamat odottamaan seuraavia jäitä hyvillä mielin.
Jäät sulivat muuten silmissä nuo kolme päivää. Huomioikaa kuvan yksityiskohta: laastari - ei kannata tunkea sormia ahvenen pään sisään!
- Liitteet
-
- Kevään viimeinen ehtoollinen: 1050 g, 680 g, 2 x 500 g ja 350 g.
- ahvenet.jpg (83.07 KiB) Katsottu 6363 kertaa
- Lucky John
- Viestit: 175
- Liittynyt: 22:11:40 05.03.2009
Toiset näköjään osaa, komeita isomuksia Norpalla. Täällä on isommat kalat hakusessa, sunnuntaina kävin koluamassa tuota Saimaata ja kokeilin matalasta, syvästä, tasapohjalta, penkoista ja tuloksena kaksi 10 cm tirriä, jotka kissa onnellisena veteli parempiin suihin.
Kovasti olen miettinyt, josko pakkaisi pilkkivermeet tältä talvelta, vai vieläkö kävis yhdeltä N****ylahdelta kokeilemassa.
Kovasti olen miettinyt, josko pakkaisi pilkkivermeet tältä talvelta, vai vieläkö kävis yhdeltä N****ylahdelta kokeilemassa.
NikoK:n kanssa käytiin tuol N****lahdella pari päivää sitten, ei ollu noussu vielä ahven matalaan/siihen lahteen.. Eli turha reissu..Eli jos meinaat Mutteri mennä niin oottasin viel viikon kaks..
"Ihmiset aina moittivat olosuhteita ja ympäristöä. Minä en usko olosuhteisiin. Pystyvät ihmiset tässä maailmassa ovat niitä, jotka etsivät toiminnalleen oikeita olosuhteita, mutta elleivät löydä, tekevät ne" (Shaw)
Aika myöhälle on näköjään menny jos ei vielä ole kalaa tullu ko. lahteen.qwerty_88 kirjoitti:NikoK:n kanssa käytiin tuol N****lahdella pari päivää sitten, ei ollu noussu vielä ahven matalaan/siihen lahteen.. Eli turha reissu..Eli jos meinaat Mutteri mennä niin oottasin viel viikon kaks..
Normaalisti kai jo pari viikkoa sitten ois pitäny tulla?
Itsekkin menisin tuonne jos ois vähän lähempänä.
Norpalla hirmu ahvenet!
Ei ollu ees laikulla vielä lumi... Yleensä ihan vikoilla jäillä antanu. Eiköhän sinne viel ainakin sen reilun viikon verran pääse jos ei kauheeta lämpöaaltoo tee.. Sillon saattas jopa saahakkin jotain..
"Ihmiset aina moittivat olosuhteita ja ympäristöä. Minä en usko olosuhteisiin. Pystyvät ihmiset tässä maailmassa ovat niitä, jotka etsivät toiminnalleen oikeita olosuhteita, mutta elleivät löydä, tekevät ne" (Shaw)
mikäs pysty tuossa tapsissa on? kovin on tutun näköinen mutta en saata muistaa..!jonski88 kirjoitti:Tänään aamulla läksin räntäsateiseen keliin ajelemaan kohti pilkkivesiä. Puoli kymmenen maissa tein ekan reiän ja heiluttelin tasaria jonkun aikaa, mutta ei edes hipaissut. Kymmenkunta reikää myöhemmin saaliina oli yksi sormenmittainen ahven, vaikka kokeilin lähes kaikki vehkeet läpi. Pähkäilin siinä, että vaihtasko paikkaa jonnekki ihan eri vesistölle.
Siinä sitten tuli sellanen päähänpisto, että jos menis lähellä olevalle isommalle järvelle kävellen suon poikki. Jonkinmoisen patikoinnin jälkeen olin toisella järvellä, ja sulaa vettä näkyi kahdessa suunnassa. Jäätä kuitenkin tuntui olevan hyvästi, koska nuo sulapaikat kauempana olivat virran aiheuttamia. Sama hiljaisuus jatkui, ja etenin reikää poraamalla lähemmäs sulapaikkaa. Ensimmäiset ahvenetkin sitten tapsilla sain, mutta isoinkin oli ehkä 50g. Välillä heiluttelin tasaria, mutta kun ei sitten edes vahingossa tönäissyt mikään nii jatkoin tapsivehkeillä. Siihen sitten tuli eräs kelkkamies kyselemään kalan tuloa, ja todettiin että huonoa se syönti on nyt niinkuin melkein koko talvenakin. Sitten tuli puhetta isoista ahvenista, minä jo kateudesta vihreänä siinä kuuntelin juttuja kun sen miehen ennätys oli niiltä vesiltä 1,3kg ahven ja puolkiloiset tuntui olevan melko yleisiä.
Just sanoin sille ukolle, että enpä ite ole saanu edes puoltakiloa rikki ahvenessa niin vapa nytkähti jumalattoman kovasti. Samassa rytäkässä kala oli jo reiässä, mutta jäi siihen kiinni ja rupesi jumputtamaan puolelta toiselle. Katsoin avantoon ja voi herrajumala mikä ahvenenmöllikkä siellä irvisti. Äkkiä käsi avantoon ja possu ylös. Siinä pienet tuuletukset ja päiviteltiin kelkkamiehen kanssa, että onpa kunnon ahven. Veikkailtiin siinä, että kala voisi painaa 800-900g väliin. Itse vaan kertailin tärisevin käsin mitä sitä tuli tehtyä. Kaikki kävi nopeasti, ottisyvyys nimittäin oli reilu metri![]()
Jonkun aikaa vielä siinä pilkittelin mutta oli pakko lähteä kotiin punnitsemaan kalaa. Kalalla oli mittaa 39.5cm ja painoa 900g. Enkka melkein tuplaantui ja nyt siihen maagiseen kiloon on enää vaivainen sata grammaa matkaa.
Toinen kuva:
eikö gantti gestä...
Jottei vaan Alpo olis...? 
Kaikenmaailman tyllejä - erilaisia folioita--> http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... &start=450
Perjantaina nopea pyörähdys lähilammella ennen Puumalaan ja mökille lähtöä. Reilu parikymmentä mustaa ahventa kerkesin saamaan, ennen kuin piti lähteä pois.

Lauantaina meni hyvä pilkkipäivä hukkaan oloa korjatessa
. Iltapäivästä kävin kuitenkin muutaman avannon tekemässä ihan mökirantaan. Millonkaa ei oo siitä tullu pilkillä muuta kun kiiskiä, joten rauhassa luulin saavani pilkkiä heilutella. Ja vielä mitä, ei menny kauaakaan kun kala tuli häiritsemään muuta oheistoimintaa tärpin muodossa. Kala jäälle ja OHO
, sehän on harjus. On niitä kesällä sieltä tullu, mut tuo oli ensimmäinen pilkillä. No pienhän se oli tuokii, joten pääs takasin kasvamaan.
Oheistoiminta ja kala.

Sunnuntaina sit virkeänä aamusta ylös. Ei havaittavia sivuvaikutuksia tällä kertaa, siis nestetankkaus onnistunut illalla täydellisesti
.
Ensimmäisenä testasin edellis päivän avannot joista oli se harjuskii tullu. Ja taas kävi vahinko ja harjus nous ylös. Sen jälkee hiljeni, joten lähin käymään Naistenvedellä huhupuheissa kuultujen kilosten ahventen toivossa. No kävelyksihän se meni, 8km lenkin kiersin ilman nykyäkään (ei ees mutterin lasit tarttunu koukkuun).
Eiku takasi mökille ja rei'ittämään mökkirantaa. 2 harjusta onnistuin vielä siitä narraamaan ja pikkuveli sai toiset 2.
Kaikki harjukset tuli Piatun karvapersetasureilla.
Aamun isomus.

Maanantaiaamuna kävin vielä kaikki avannot kahteen kertaan lävite, mut enää ei tullu harjuksista edes näköhavaintoja.

Lauantaina meni hyvä pilkkipäivä hukkaan oloa korjatessa
Oheistoiminta ja kala.

Sunnuntaina sit virkeänä aamusta ylös. Ei havaittavia sivuvaikutuksia tällä kertaa, siis nestetankkaus onnistunut illalla täydellisesti
Ensimmäisenä testasin edellis päivän avannot joista oli se harjuskii tullu. Ja taas kävi vahinko ja harjus nous ylös. Sen jälkee hiljeni, joten lähin käymään Naistenvedellä huhupuheissa kuultujen kilosten ahventen toivossa. No kävelyksihän se meni, 8km lenkin kiersin ilman nykyäkään (ei ees mutterin lasit tarttunu koukkuun).
Eiku takasi mökille ja rei'ittämään mökkirantaa. 2 harjusta onnistuin vielä siitä narraamaan ja pikkuveli sai toiset 2.
Kaikki harjukset tuli Piatun karvapersetasureilla.
Aamun isomus.

Maanantaiaamuna kävin vielä kaikki avannot kahteen kertaan lävite, mut enää ei tullu harjuksista edes näköhavaintoja.
Väyrynen on tuo pysty.Jokke kirjoitti:jonski88 kirjoitti:Tänään aamulla läksin räntäsateiseen keliin ajelemaan kohti pilkkivesiä. Puoli kymmenen maissa tein ekan reiän ja heiluttelin tasaria jonkun aikaa, mutta ei edes hipaissut. Kymmenkunta reikää myöhemmin saaliina oli yksi sormenmittainen ahven, vaikka kokeilin lähes kaikki vehkeet läpi. Pähkäilin siinä, että vaihtasko paikkaa jonnekki ihan eri vesistölle.
Siinä sitten tuli sellanen päähänpisto, että jos menis lähellä olevalle isommalle järvelle kävellen suon poikki. Jonkinmoisen patikoinnin jälkeen olin toisella järvellä, ja sulaa vettä näkyi kahdessa suunnassa. Jäätä kuitenkin tuntui olevan hyvästi, koska nuo sulapaikat kauempana olivat virran aiheuttamia. Sama hiljaisuus jatkui, ja etenin reikää poraamalla lähemmäs sulapaikkaa. Ensimmäiset ahvenetkin sitten tapsilla sain, mutta isoinkin oli ehkä 50g. Välillä heiluttelin tasaria, mutta kun ei sitten edes vahingossa tönäissyt mikään nii jatkoin tapsivehkeillä. Siihen sitten tuli eräs kelkkamies kyselemään kalan tuloa, ja todettiin että huonoa se syönti on nyt niinkuin melkein koko talvenakin. Sitten tuli puhetta isoista ahvenista, minä jo kateudesta vihreänä siinä kuuntelin juttuja kun sen miehen ennätys oli niiltä vesiltä 1,3kg ahven ja puolkiloiset tuntui olevan melko yleisiä.
Just sanoin sille ukolle, että enpä ite ole saanu edes puoltakiloa rikki ahvenessa niin vapa nytkähti jumalattoman kovasti. Samassa rytäkässä kala oli jo reiässä, mutta jäi siihen kiinni ja rupesi jumputtamaan puolelta toiselle. Katsoin avantoon ja voi herrajumala mikä ahvenenmöllikkä siellä irvisti. Äkkiä käsi avantoon ja possu ylös. Siinä pienet tuuletukset ja päiviteltiin kelkkamiehen kanssa, että onpa kunnon ahven. Veikkailtiin siinä, että kala voisi painaa 800-900g väliin. Itse vaan kertailin tärisevin käsin mitä sitä tuli tehtyä. Kaikki kävi nopeasti, ottisyvyys nimittäin oli reilu metri![]()
Jonkun aikaa vielä siinä pilkittelin mutta oli pakko lähteä kotiin punnitsemaan kalaa. Kalalla oli mittaa 39.5cm ja painoa 900g. Enkka melkein tuplaantui ja nyt siihen maagiseen kiloon on enää vaivainen sata grammaa matkaa.
mikäs pysty tuossa tapsissa on? kovin on tutun näköinen mutta en saata muistaa..!
Jeps, tänään tuli sitten heittyä talven viimeinen pilkkireissu.
Päätettiin isän kanssa, että käydään vielä kerran katsomassa, että mitä Lappajärven possuille kuuluupi. Reissuun piti lähteä jo yöllä klo 2.00, että ehtisi aamusyönnille, sillä n. 4 tunnin ajomatka oli edessä. Rantaan saavuttiin n. klo 6.00. Edessä oli n. 4km potkuttelu kelkoilla pelipaikoille. Kova pohojoistuuli myötäsenä piti yllä potkurin vauhtia, montaa kertaa ei tarvinnut ton 4km matkan aikana potkaista vauhtia. Ihme kylläkin ensimmäiset reiät eivät olleetkaan tyhjiä, vaan muutama parempi ahven tuli heti ensimmäiseltä reiältä. Pääsääntö oli kyllä tänään se, että yhdestä reiästä nousi ahven tai kaksi, ja sen jälkeen ei tullut nyppyäkään, ennen kuin kairasi uuden reiän. Ahvenia nousi harvassa, mutta kaikki olivat hyvänkokoisia, isoin lähenteli jopa puolta kiloa.
Päivän paras reikä antoi kolme isompaa ahventa. Kaksi n. nelisatasta ja yks parisatanen.


Puolenpäivän aikaan se vähäinen syöntikin hiipui ja pohjoistuuli vain voimistui. Harvoin viimeisellä reissulla on näin kylmä. Puolenpäivän aikoihin päätettiin kelkkailla saareen tuulen suojaan pakkailemaan vehkeitä, kun ahveniakin oli kertynyt ihan tarpeeksi. Edessä oli vielä 4km kelkkailu kylmään ja kovaan vastatuuleen.
Kaikki kalat tuli jälleen Sillin kuorreseiskoilla. Ahvenet oli kooltaan 100-470g, isoin possu painoi 470g.


Tähän reissuun oli ihan hyvä lopetella tämä talvi, reissuja kertyi tänä talvena ehkä eniten, mitä koskaan. Vaikka suurin osa ajasta ja reissuista oli melkein nypyttömiä, niin kun sitkeesti jaksoi kytätä, niin kyllä niitä parempiakin tuli aina välillä. Silti vaikka talvi oli aika huono ahvenen suhteen, niin sain silti yli 400g ahvenia enemmän kuin muina talvina. Eli pientä kehitystäkin on voinut tapahtua. Kesällä on aikaa valmistautua ja latautua ensi talven koitoksiin ja vieläkin isompiin possu ahveniin.
Näihin kuviin on hyvä päätellä tämä kausi, Sami kiittää ja kumartaa.


Päätettiin isän kanssa, että käydään vielä kerran katsomassa, että mitä Lappajärven possuille kuuluupi. Reissuun piti lähteä jo yöllä klo 2.00, että ehtisi aamusyönnille, sillä n. 4 tunnin ajomatka oli edessä. Rantaan saavuttiin n. klo 6.00. Edessä oli n. 4km potkuttelu kelkoilla pelipaikoille. Kova pohojoistuuli myötäsenä piti yllä potkurin vauhtia, montaa kertaa ei tarvinnut ton 4km matkan aikana potkaista vauhtia. Ihme kylläkin ensimmäiset reiät eivät olleetkaan tyhjiä, vaan muutama parempi ahven tuli heti ensimmäiseltä reiältä. Pääsääntö oli kyllä tänään se, että yhdestä reiästä nousi ahven tai kaksi, ja sen jälkeen ei tullut nyppyäkään, ennen kuin kairasi uuden reiän. Ahvenia nousi harvassa, mutta kaikki olivat hyvänkokoisia, isoin lähenteli jopa puolta kiloa.
Päivän paras reikä antoi kolme isompaa ahventa. Kaksi n. nelisatasta ja yks parisatanen.


Puolenpäivän aikaan se vähäinen syöntikin hiipui ja pohjoistuuli vain voimistui. Harvoin viimeisellä reissulla on näin kylmä. Puolenpäivän aikoihin päätettiin kelkkailla saareen tuulen suojaan pakkailemaan vehkeitä, kun ahveniakin oli kertynyt ihan tarpeeksi. Edessä oli vielä 4km kelkkailu kylmään ja kovaan vastatuuleen.
Kaikki kalat tuli jälleen Sillin kuorreseiskoilla. Ahvenet oli kooltaan 100-470g, isoin possu painoi 470g.


Tähän reissuun oli ihan hyvä lopetella tämä talvi, reissuja kertyi tänä talvena ehkä eniten, mitä koskaan. Vaikka suurin osa ajasta ja reissuista oli melkein nypyttömiä, niin kun sitkeesti jaksoi kytätä, niin kyllä niitä parempiakin tuli aina välillä. Silti vaikka talvi oli aika huono ahvenen suhteen, niin sain silti yli 400g ahvenia enemmän kuin muina talvina. Eli pientä kehitystäkin on voinut tapahtua. Kesällä on aikaa valmistautua ja latautua ensi talven koitoksiin ja vieläkin isompiin possu ahveniin.
Näihin kuviin on hyvä päätellä tämä kausi, Sami kiittää ja kumartaa.


Käytiin tänään laittamassa ville/willen kanssa etelän kausi pakettiin. Alkuun oli meininki lähteä kartoittamaan uusia vesiä, mutta ratkaisu oli sitten kuitenkin mallia "längistä sisään", eli tutuille mestoille...
Vähän mietitytti jäätilanne mennessä, mutta kohva oli pinnassa sen verran hyvin jäässä että ei sitten kuitenkaan hukuttu. Sen verran heikko jäätilanne hirvitti, että hieman suppeammalla alueella pyörittiin kuin alkuun oli tarkoitus.
Jäällä oltiin varmaan puoli kuuden aikoihin, ja ensimmäiset kaksi tuntia menikin lähes tärpeittä. Syvänteen penkan sahailu tuotti kuitenkin tuloksen, kun ville nosti komean ahvenen avonaisesta railosta heti ottialueelle saavuttuamme. Siinä ympärillä olikin sitten pienellä alueella useampikin kala, tosin vain yksittäisiä kaloja/reikä. Päivän sana oli jäljitelmäkalastus, sillä ahvenet sylkivät järjestäen tuoreita tai vanhempia kuoreita jäälle ja ainakin Kuorejättiläinen ja SYPin kuore tuntuivat pelittävän.
Reissusta kertyi arvokasta kokemusta mystisestä myöhäiskevään järvipilkinnästä. Tällä kertaa kalat näyttivät olevan jopa syvemmällä kuin talvella, ottialueella oli 13-15m vettä. Muuten mesta oli hyvin samanlainen kuin talvipaikatkin. Joitain kaloja tuli 2-4m pohjan yläpuolelta.
Ihan hyvä reissu oli, eikä haittaa vaikka jäisi kevään viimeiseksikin. Kaikennäköisiä elukoita tuli bongattua kevätaamussa ja isoimmat ahvenet oli 400g pintaan. Vähän kyllä ihmetytti kalojen vähyys, vaikka kuoreenmättäjäiset oli selkeästi jään alla menossa ja siitä huolimatta kunnon filekaloja ei tullut kuin yht. kymmenisen kipaletta. Pieniksi on ajoahvenparvet käyny...
Oli muuten jo selkeästi vähemmän pilkkijöitä kuin keskitalvella, kokonaista 2 muuta pilkkijää käväisi järvellä.
Vähän mietitytti jäätilanne mennessä, mutta kohva oli pinnassa sen verran hyvin jäässä että ei sitten kuitenkaan hukuttu. Sen verran heikko jäätilanne hirvitti, että hieman suppeammalla alueella pyörittiin kuin alkuun oli tarkoitus.
Jäällä oltiin varmaan puoli kuuden aikoihin, ja ensimmäiset kaksi tuntia menikin lähes tärpeittä. Syvänteen penkan sahailu tuotti kuitenkin tuloksen, kun ville nosti komean ahvenen avonaisesta railosta heti ottialueelle saavuttuamme. Siinä ympärillä olikin sitten pienellä alueella useampikin kala, tosin vain yksittäisiä kaloja/reikä. Päivän sana oli jäljitelmäkalastus, sillä ahvenet sylkivät järjestäen tuoreita tai vanhempia kuoreita jäälle ja ainakin Kuorejättiläinen ja SYPin kuore tuntuivat pelittävän.
Reissusta kertyi arvokasta kokemusta mystisestä myöhäiskevään järvipilkinnästä. Tällä kertaa kalat näyttivät olevan jopa syvemmällä kuin talvella, ottialueella oli 13-15m vettä. Muuten mesta oli hyvin samanlainen kuin talvipaikatkin. Joitain kaloja tuli 2-4m pohjan yläpuolelta.
Ihan hyvä reissu oli, eikä haittaa vaikka jäisi kevään viimeiseksikin. Kaikennäköisiä elukoita tuli bongattua kevätaamussa ja isoimmat ahvenet oli 400g pintaan. Vähän kyllä ihmetytti kalojen vähyys, vaikka kuoreenmättäjäiset oli selkeästi jään alla menossa ja siitä huolimatta kunnon filekaloja ei tullut kuin yht. kymmenisen kipaletta. Pieniksi on ajoahvenparvet käyny...
Oli muuten jo selkeästi vähemmän pilkkijöitä kuin keskitalvella, kokonaista 2 muuta pilkkijää käväisi järvellä.
- Liitteet
-
- Päivän isoin
- borre.jpg (65.76 KiB) Katsottu 6167 kertaa
-
- Yskäisty kuore ja SYPin kuore
- norssit.jpg (71.68 KiB) Katsottu 6182 kertaa
Höytiäsen reissun jälkeen palattiin tummiin ja mataliin vesiin. Anzan kanssa mentiin Nuorajärvelle ehtimään, josko vaikka jonkun paistikkaan saisi. Ensimmäiset reiät matalikolle, todella hiljaista oli vaikka kuinka väänti reikää. Sitten mentiin lähemmäs pitkän lahden suuta, ja niillä main olikin pilkitty tänään. Ensireiät ei kummempia tarjonnut, mutta sitten alkoi jo tasuriin töksähdellä. Välillä koitin tapsilla, mutta isommat kalat karkasi ja lopulta vei morrinki. Sinisävyisellä tasarilla sitten alkoi tulla muutamia kaloja, ei tosin montaa peräjälkeen. Sitten palasin vanhalle reiälle, ja laskin pilkin pohjaan. Mitään ei kuulunut ja otin pari kelanpyöräytystä siimaa ylöspäin. Muutama houkutusveto ja sitten pamahti kovasti kiinni. Ihan mukava körmyniska nousi ylös, painoi 440g. Imaisi tasarin kokonaan kitaansa.

Siinä vielä kierrettiin pientä aluetta kairaillen reikiä, ja melkein joka reiästä joku ahven tuli. Pannukarkeita ahvenia tuli ihan mukavasti, kolme kalaa ylitti 300g. Ja tollasta 150-250g kalaa oli enempi, ihan hyvät syömäkalat siis. Huomenna varmaan aamusta samoille paikoille.


Siinä vielä kierrettiin pientä aluetta kairaillen reikiä, ja melkein joka reiästä joku ahven tuli. Pannukarkeita ahvenia tuli ihan mukavasti, kolme kalaa ylitti 300g. Ja tollasta 150-250g kalaa oli enempi, ihan hyvät syömäkalat siis. Huomenna varmaan aamusta samoille paikoille.

- Lucky John
- Viestit: 175
- Liittynyt: 22:11:40 05.03.2009
Tänään käytiin porukalla pistämässä pilkkikausi pakettiin. Voidaan muuten sanoa, että kausi sai arvoisensa päätöksen
Reissu alkoi lupaavasti hakemalla yksi tiimin jäsenistä "hieman" pitkäksi venähtäneistä pippaloista klo 04:45. Kaverin käynti autoa kohti oli sen verran mutkikasta, että pippaloissa oli ilmeisesti ollut tarjolla muutakin kuin smurffilimua. Noh, kaverin kamat autoon, kaveri takapenkille ja nokka kohti tuttuja vesiä. Takapenkiltä kuului matkan aikana pariinkin otteeseen epämääräistä mölinää ja voihkintaa, oli kuulemma paha olo
Jäällä oltiin hyvin aikaisin, olihan tarkoitus keväään viimeisen reissun kunniaksi pilkkiä koko päivä. Tässä onnistuimmekin hyvin, paitsi "bilehile", joka nukkui prinsessa ruususen unta erään luodon jäkäläpatjalla ensimmäiset viisi tuntia reissusta.
Kaveri teki kuitenkin tietämättään ainoan oikean ratkaisun siihen väliin. Ei nimittäin ollut aamusyöntiä. Eipä kyllä sen puoleen ollut lounasajan syöntiä, iltapäiväsyöntiä eikä iltasyöntiäkään...
Jäällä oltiin kolmeen pekkaan 14 tuntia. Henkilötyötunteja tuli siis yhteensä 42. Reikiä tehtiin lähemmäs 200 ja kävelyä tuli kilometritolkulla. Kyllähän tuolla työmäärällä saa jo aikamoisen kasan assuja, eikö? Varmasti saa, ainakin sittarin kalatiskiltä. Meidän yhteissaalis jäi muutaman sinttiluokan ahveneen. Lisäksi uskomme vakaasti, että joku hyvänkokoinen assukin ui pilkkiemme ohi jossain vaiheessa päivää. Varmoja emme toki voi olla
Makkara oli kuitenkin hyvää, ilma kuin morsian ja seura parasta A-ryhmää. Siis täydellinen tapa viimeistellä loistava pilkkikausi! Yhtiömme kiittää ja kumartaa, kireitä siimoja vielä kauttaan jatkaville!
Reissu alkoi lupaavasti hakemalla yksi tiimin jäsenistä "hieman" pitkäksi venähtäneistä pippaloista klo 04:45. Kaverin käynti autoa kohti oli sen verran mutkikasta, että pippaloissa oli ilmeisesti ollut tarjolla muutakin kuin smurffilimua. Noh, kaverin kamat autoon, kaveri takapenkille ja nokka kohti tuttuja vesiä. Takapenkiltä kuului matkan aikana pariinkin otteeseen epämääräistä mölinää ja voihkintaa, oli kuulemma paha olo
Jäällä oltiin hyvin aikaisin, olihan tarkoitus keväään viimeisen reissun kunniaksi pilkkiä koko päivä. Tässä onnistuimmekin hyvin, paitsi "bilehile", joka nukkui prinsessa ruususen unta erään luodon jäkäläpatjalla ensimmäiset viisi tuntia reissusta.
Jäällä oltiin kolmeen pekkaan 14 tuntia. Henkilötyötunteja tuli siis yhteensä 42. Reikiä tehtiin lähemmäs 200 ja kävelyä tuli kilometritolkulla. Kyllähän tuolla työmäärällä saa jo aikamoisen kasan assuja, eikö? Varmasti saa, ainakin sittarin kalatiskiltä. Meidän yhteissaalis jäi muutaman sinttiluokan ahveneen. Lisäksi uskomme vakaasti, että joku hyvänkokoinen assukin ui pilkkiemme ohi jossain vaiheessa päivää. Varmoja emme toki voi olla
Makkara oli kuitenkin hyvää, ilma kuin morsian ja seura parasta A-ryhmää. Siis täydellinen tapa viimeistellä loistava pilkkikausi! Yhtiömme kiittää ja kumartaa, kireitä siimoja vielä kauttaan jatkaville!
- Liitteet
-
- Munapataa ja makkaraa.jpg (98.79 KiB) Katsottu 5712 kertaa
Tyhjän saa pyytämättäkin, mutta MP:n eteen pitää tehdä töitä.
Tulipa käytyä tänään serkun kanssa haukia yrittämässä. No eikä menny kun tunti kun sain vasta ekan syöttikalan ongittua. Ahvenia alkoikin tuosta paikasta tulla ja saatiin molemmat 4 onkea pyytämään. Kohta serkku saikin yhden puolikiloisen hauen ja heti perään toisen samallaisen. Minunkin ongesta hävis lippu veden alle ja sainkin väsyttää kelaongella erittäin pirteää 2,5kg haukea. Tunninverran onget pyyti tyhjää kun taas minun onkeen nappasi taaskin todella pirteä parinkilon hauki. Tunninverran vielä yritettiin siitä paikasta haukia, mutta ei tullut tärppiäkään. Pieniä ahvenia tuli aina sillointällöin yksi tai kaksi morrilla. Siispä paikan vaihto ja eikun onget pyytämään. No ei kuulunut puoleentuntiin mitään ja ajateltiin mennä ettimään ahvenia erääseen toiseen paikkaan. No muutamat reiät ja matalaa oli alle metrinverran vettä. kokeilin sitten yhdestä pienestä lahdesta ja kas sieltähän tuli tasariin heti napakka isku ja kohta sain jäälle kammeta 100g ahvenen. Serkku tuli kanssa siihen viereen ja alkoi nostamaan 50 grammasia ahvenia kuin suokuokalla. Siinä sitten ongittiin pari tuntia karvapyrstötasureilla ja saaliina oli yht. 6kg ahvenia, suurimmat hipoivat 200g rajaa, mutta muuten tollasta 50g molemmin puolin. Oli mulla se isokin taas kiinni, oikes koukut neulakoukutasarista. ensin kävi erittäin kova nyky ja olin jo valmiina toiseen nykyyn kun heti tärppäs uudestaan ja vastaiskusta siis oikesi koukut. Jokainen voi koittaa miten "helposti" taivutettu pianolanka taittuu, ei pitäs käytännössä taittua.
Mukavaa oli kyllä vedellä erittäin äkäisiä ahvenia parhaimmillaan vain 40cm siimalla.
Jää alkoi olla jo aika pehmyttä ja auringon paiste ja +20c lämpötila ei ainakaan koveta jäätä...
Mukavaa oli kyllä vedellä erittäin äkäisiä ahvenia parhaimmillaan vain 40cm siimalla.
Jää alkoi olla jo aika pehmyttä ja auringon paiste ja +20c lämpötila ei ainakaan koveta jäätä...
- Liitteet
-
- assujakin.jpg (93.07 KiB) Katsottu 5467 kertaa
Tiistaina tuli käytyä taas paremman puoliskon kanssa kalassa. Jäällä oltiin vasta 11 aikoihin, mutta usko ruokakaloihin oli taas kova. Alkuun muutama tyhja reikä ja sen jälkeen tahti parani.

Emäntä teki ite reiän, joka sattui olemaan hieman vinoon kairattu. Kaloja nousi ylös noin yksi jokaista viittä avannon reunaan karkuutettua kohti. Nätisti kun pyydetään, niin kävin tekasemassa uuden reiän 2m päähän ja menin itse tietenkin vanhalle vinolle reiälle. Siinä sitten rinnakkain nosteltiin mukavan kokoista ahventa jään paremmalle puolelle. Matalasta ogittaessa tuo vino reikä kieltämättä aiheutti karkuutuksia, mutta eipä tuo syöntiä haitannut.

Emännällä toimi taas ottikoneena tuo vanha muikkuväritteinen rapalan tasuri. Minä koitin alkuun pienellä tupsupyrstötasurilla tuloksetta ja vaihdoin sitten Pulse Shad jigin Aution liitsipäällä varustettuna onkeen. Ei tarvinnut montaa kertaa jigiä "pomputtaa", kun siima jäi löysälle ja jäälle sai nostella hienon ahvenen. Eipä ole tullut aikaisemmin jigiä käytettyä talvionginnassa, mutta tämän kokemuksen jälkeen testiä täytyy jatkaa. Uusi viritelmä ennätti antaa kuusi ahventa, kunnes jysähti hieman jämäkämmin. Matalasta ongittaessa tuli taas yritettyä nostaa kala "väkisin" ylös ja eihän tuo rimpula vapa semmoista kestänyt. Vapa siis poikki ja uusi "ottikone" jäi niille teilleen.

Kalaa tuntui olevan laajemmalla alueella, mutta en itse saanut niitä tuon "ottikoneen" menettämisen jälkeen ottamaan. Emäntä nosteli tasasesti ahvenen silloin toisen tällöin. Tasurit vaihtui ongen päässä tiuhaan tahtiin, mutta tuloksetta. Sitten huomasin, että emäntähän uittaa tasuria kuin pystypilkkiä, eli antaa tasurin olla paikallaan muutamia sekunteja ennen nyppäystä. Usein ahven näytti tarraavan juuri tuon pitän pysäytyksen aikana. Itse muutin agressiivisen uittotyylini vastaavaksi ja sen jälkeen pääsin taas mukaan hommaan sinisellä Nilsun tasurilla ja Rapalan punakoukkuisella Jigging Shad tasurilla. Ahven iski usein juuri paikallaan olevaan tasuriin ja ehkä siitä syystä niin moni irtosi ennen jäälle joutumista.

Toinen yllättävä "ottikone" päivälle oli M. Aution kokopunainen liitsi. Emäntä pyysi sitomaan ko. vehkeen kiinni onkeen, koska arveli sen kelpaavan paikallaan tärisyteltynä hieman nirsoille ahvenille. Hymyillen sidoin liitsin onkeen, sillä itsellä ei uskoa tuohon ajatukseen ollut. Vielä mitä väärässä oltiin taas kerran. Usea ahven koki tuon punaisen marabou mörön liian haluttavaksi ja joutui katumaan tekoaan leppälastujen päälle pönttöön.

Autolla oltiin takaisin jo 14 jälkeen. Onginta piti lopettaa kesken, sillä kaloja oli jo yli oman tarpeen ja lomapäiviä olisi vielä jäljellä. Joitakin kaloja päästeltiin jäälläkin takaisin ja sitten ne lukuisat ja taas lukuisat karkotukset. Tapahtumia oli siis tasasesti ja päivä oli hieno. Kalojen koko oli taas sitä tasaista hieman alle 300g. Päivän isoin ylsi jo kuitenkin hieman yli 400g. Kaikkiaan kaloja lähti matkaan 12,5kg ja niistä riitti savupöntön täytettä jo työkaverillekkin. Meidän talouden sisäinen pilkkikilpailu kääntyi taas emännän eduksi, joten parannettavaa jäi.

ps. Tällä kertaa ahvenet olivat syöneet joukolla noin 2,5cm mittaista todella paksua toukaa, joka oli väriltään oliivin vihreää ja pääpuoli tumma. Lieneekö jotain sudenkorennon toukkaa, sillä isoja ne oli...

Emäntä teki ite reiän, joka sattui olemaan hieman vinoon kairattu. Kaloja nousi ylös noin yksi jokaista viittä avannon reunaan karkuutettua kohti. Nätisti kun pyydetään, niin kävin tekasemassa uuden reiän 2m päähän ja menin itse tietenkin vanhalle vinolle reiälle. Siinä sitten rinnakkain nosteltiin mukavan kokoista ahventa jään paremmalle puolelle. Matalasta ogittaessa tuo vino reikä kieltämättä aiheutti karkuutuksia, mutta eipä tuo syöntiä haitannut.

Emännällä toimi taas ottikoneena tuo vanha muikkuväritteinen rapalan tasuri. Minä koitin alkuun pienellä tupsupyrstötasurilla tuloksetta ja vaihdoin sitten Pulse Shad jigin Aution liitsipäällä varustettuna onkeen. Ei tarvinnut montaa kertaa jigiä "pomputtaa", kun siima jäi löysälle ja jäälle sai nostella hienon ahvenen. Eipä ole tullut aikaisemmin jigiä käytettyä talvionginnassa, mutta tämän kokemuksen jälkeen testiä täytyy jatkaa. Uusi viritelmä ennätti antaa kuusi ahventa, kunnes jysähti hieman jämäkämmin. Matalasta ongittaessa tuli taas yritettyä nostaa kala "väkisin" ylös ja eihän tuo rimpula vapa semmoista kestänyt. Vapa siis poikki ja uusi "ottikone" jäi niille teilleen.

Kalaa tuntui olevan laajemmalla alueella, mutta en itse saanut niitä tuon "ottikoneen" menettämisen jälkeen ottamaan. Emäntä nosteli tasasesti ahvenen silloin toisen tällöin. Tasurit vaihtui ongen päässä tiuhaan tahtiin, mutta tuloksetta. Sitten huomasin, että emäntähän uittaa tasuria kuin pystypilkkiä, eli antaa tasurin olla paikallaan muutamia sekunteja ennen nyppäystä. Usein ahven näytti tarraavan juuri tuon pitän pysäytyksen aikana. Itse muutin agressiivisen uittotyylini vastaavaksi ja sen jälkeen pääsin taas mukaan hommaan sinisellä Nilsun tasurilla ja Rapalan punakoukkuisella Jigging Shad tasurilla. Ahven iski usein juuri paikallaan olevaan tasuriin ja ehkä siitä syystä niin moni irtosi ennen jäälle joutumista.

Toinen yllättävä "ottikone" päivälle oli M. Aution kokopunainen liitsi. Emäntä pyysi sitomaan ko. vehkeen kiinni onkeen, koska arveli sen kelpaavan paikallaan tärisyteltynä hieman nirsoille ahvenille. Hymyillen sidoin liitsin onkeen, sillä itsellä ei uskoa tuohon ajatukseen ollut. Vielä mitä väärässä oltiin taas kerran. Usea ahven koki tuon punaisen marabou mörön liian haluttavaksi ja joutui katumaan tekoaan leppälastujen päälle pönttöön.

Autolla oltiin takaisin jo 14 jälkeen. Onginta piti lopettaa kesken, sillä kaloja oli jo yli oman tarpeen ja lomapäiviä olisi vielä jäljellä. Joitakin kaloja päästeltiin jäälläkin takaisin ja sitten ne lukuisat ja taas lukuisat karkotukset. Tapahtumia oli siis tasasesti ja päivä oli hieno. Kalojen koko oli taas sitä tasaista hieman alle 300g. Päivän isoin ylsi jo kuitenkin hieman yli 400g. Kaikkiaan kaloja lähti matkaan 12,5kg ja niistä riitti savupöntön täytettä jo työkaverillekkin. Meidän talouden sisäinen pilkkikilpailu kääntyi taas emännän eduksi, joten parannettavaa jäi.

ps. Tällä kertaa ahvenet olivat syöneet joukolla noin 2,5cm mittaista todella paksua toukaa, joka oli väriltään oliivin vihreää ja pääpuoli tumma. Lieneekö jotain sudenkorennon toukkaa, sillä isoja ne oli...
Täällä saa tuommosista AnTen kaltaisista saaliista vain haaveilla. Eikä täällä kohta ole enää jäitäkään, kuin grogilasissa
.
No tänään kuitenkin lähilammelta joitain ahvenia onnistuin fileointiharjotuksiin saamaan, isoimmat kuitenkin nippa nappa alle 200g.

Leikkausjono
. Lopputuloksesta en uskalla kuvaa laittaa, samanlaista jälkeä löytyy vempan kuhatopikista
.

Kummasti on tuolla lammella ahvenen keskikoko kasvanu, vielä muutama vuosi sitten yli 50g ahven oli tuolta harvinaisuus.
No tänään kuitenkin lähilammelta joitain ahvenia onnistuin fileointiharjotuksiin saamaan, isoimmat kuitenkin nippa nappa alle 200g.

Leikkausjono

Kummasti on tuolla lammella ahvenen keskikoko kasvanu, vielä muutama vuosi sitten yli 50g ahven oli tuolta harvinaisuus.
SLN: kin saanu tosi hyvää fileahventa... Parasta kokoo fileoida ja maultaan
Voi ku itekki joskus 
"Ihmiset aina moittivat olosuhteita ja ympäristöä. Minä en usko olosuhteisiin. Pystyvät ihmiset tässä maailmassa ovat niitä, jotka etsivät toiminnalleen oikeita olosuhteita, mutta elleivät löydä, tekevät ne" (Shaw)
Joo-o tulipa käytyä tänään särkiä onkimassa. Kävelin jäällä sohjossa n. sadanmetrin päähän ja ajattelin mennä luistelu radan toiselle puolelle. Siis siinä meni talvella semmonen 5m leveä "tie". Jää näytti vähän tummemmalta ja olikin vähän kovempi pintasta jäätä ainakin ekan askeleen kohilla. Otin toisen askeleen ja sekunnissa olin vyötäröä myöten jää sohjossa. Pomppasin kylä nopeasti ylös sieltä ja senverran oli viileä vettä että en jaksanut paljoa onkia. Koitin kyllä prkl mukaani raahaamaa kaikuluotainta yhdellä reiällä jonka tein 10m päähän rannasta ja sain jopa 2kpl 100g särkeä. Eli nyt voi sanoa että on pudottu jäihin. Onneksi keli oli niin lämmin että jo siinä muutamassa minuutissa lahkeet kuviuivat täysin. Täytyy sanoa että tää oli varmaankin täntalven viimenen pilkki reissu. TTi jos sitä sunnuntaina pienelle lammelle yrittäs.
Todella nopeaan on jää mennyt puikolle. Tai no yhdessä päivässä/yössä se on puikolle mennyt. Toissa päivänä vielä oli jää ihan kelpo kunnossa.
Kaikuluotain oli kyllä mielenkiintonen, vaikka kaloja se ei näyttänytkään. Ens talvena pitää ottaa isommille vesille luotain mukaan ja tutkia miten niitä kaloja siellä liikkuu. Pitää vaan ostaa pienempi akku.
Todella nopeaan on jää mennyt puikolle. Tai no yhdessä päivässä/yössä se on puikolle mennyt. Toissa päivänä vielä oli jää ihan kelpo kunnossa.
Kaikuluotain oli kyllä mielenkiintonen, vaikka kaloja se ei näyttänytkään. Ens talvena pitää ottaa isommille vesille luotain mukaan ja tutkia miten niitä kaloja siellä liikkuu. Pitää vaan ostaa pienempi akku.






