Noniin koetetaas jatkaa...........
Eli 7.7
Lokin syömistä eväistä ei oikein maha täyty... muilla kuin lokilla.
Täytyy rääpiä jotain muuta kasaan, kaivelin eväspussista annospakattuja kaurapuuroja... olivat muistaakseni jollain omenalla ja vadelmalla maustettuja, pieneltä näytti pussi, mut ajattelin pakkaajan tietävän paljonko tarvitaan aamupalaksi.....
Ei ollut pakkaaja sitä tiennyt, yhdestä pussista ei tullut kuin vihaiseksi.... KERPULE
Pitäis kirjottaa reklamaatio eloveenalle
Noh en jaksanut ruveta toista kertaa ruoan laittoon joten päätin pitää nälkäni.... syödään sitten suklaata matkalla. (kaduin tätä pätöstä myöhemmin!!)
Olli veteli kunnon aamupala (pahaa teki katsoa). Tais olla jotain meksikon pataa 4 hengen annos!!!
Ruvettiin laittamaan tavaroita kasaan, josko vaikka siirryttäisiin seuraavaan leiriin... Katselin gps ja paperi karttaa... Katselin kohdan jossa joki haarautuu ja muodostaa ison saaren, maasto vain näytti aika vaikeakulkuiselta, hieman tästä kohdasta ylöspäin laskee Rommaenoon jievvajohka, ajattelin että jos sen ylittäisi alajuoksulta ja kävelisi vielä puol kilsaa niin näyttäisi olevan joessa pitkän koski jakson jälkeen isompi suvanto.... Tavoitellaan sitä leiripaikaksi.
Löin kamat kasaan ja jäin odottelemaan Ollia.... ja odotella saikin hieman pidemmän tovin... Kun mulla oli jo rinkka valmiina lähtöön ei Olli ollut saanut vielä edes telttaa purettua! Voe ku rupes sapettaan ku olin jo perhovavankin laittanut kasaan, olisin kerennyt vielä hyvän tovin käydä kiusaamassa harjuksia
No matkaan kuitenkin viimein päästiin, Gps näytti et 100m päässä joesta pohjoiseen kulkisi oikein polku... sinne siis, ja kulkihan siellä.
Lähdettin seuraamaan polkua kun se näytti kiertävän jokirannan soita ja pahimpia pusikoita.
Pikkuhiljaa polku muuttui mönkijä uraksi, ja sitähän on hyvä kävellä.
Etenimme tälläkertaa jo noin kilometrin pätkiä kerralla

Todella hyvin kun vertaa edelliseen kävelyyn!!
Seurailtiin tunturin rinnettä ylöspäin polun loputtua, maasto helpottui paikoin oikeinkin hyväksi kulkea!!
Oltiin kävelty n.5km kun tauolla istuessa Olli huomasi karun tosiasian... Tuulitakki on tippunut

oli tunkenut sen johonkin väliin kummemmin kiinnnittämättä.
Seurasi kunnon kasa kirosanoja... (Laphalaiset olis jääny toiseks)!!
Lähdin hetken tuumimisen jälkeen kävelemään takaisin päin katsomaan josko se olisi pudonnut ihan vasta...
Ei ollut!!!
Palailin Ollin luokse, mietittiin hetki et kannattaako lähteä etsimään, pakko oli lähteä kun ei ollut Ollilla toista kunnon takkia! No jätettiin rinkat siihen.. Merkkasin paikan ylös gps"iin niin ei hukata rinkkojakin!!
Palailtiin takaisin päin eikä takkia vain näy missään, ja reittiä mitä kuljimme oli pirun vaikea löytää uudestaan, saatikka sitten pysyä sillä. Oltiin jo luopumassa etsinnöistä kun huomasin gepsissä sellaisen hienouden kuin kuljettu reitti... No jatkettiin etsintöjä.
Viimein yhden kukkulan päällä huomasin pilkottavan jotain sinistä... TAKKI... Löytyi kuitenkin. Palailtiin rinkkojen luokse pitämään huilia.
Tulihan siinä 2-3km ylimäärästä lenkkiä
No kunnon suklaan syönnin jälkeen jatkettiin matkaa. Lähdettiin pikkuhiljaa laskeutumaan tunturista alaspäin, gps näytti leiriin olevan matkaa 3km.. ei olis enään paha matka ( tai siis niiin luulimme). Puusto kasvoi jatkuvasti isommaksi alaspäin kun tulimme, ja maasto muuttui kivisemmäksi.. Katsoin gepsistä välin mistä pääsemme kiertämään suot ja suoraan leiripaikalle.
Matka jatkui jatkuvasti hankalammassa maastossa, hiki valui ja voimat alkoivat käydä vähiin.
Edessä alkoi näkymään rakka-kivikoita, päätettiin tempaista suoraan yli, kun kiertäminen olisi ollut pirun pitkä homma.
Riipaisin kivikosta yli niin että heilahti ja jäin odottelemaan Ollia... Vaikealta näytti meno... Jopa vaaralliselta, voimat vähissä ja heikompi tasapaino.
Jätin oman rinkkani kivikon laitaan ja lähdin hakemaan ollin rinkkaa kun homma näytti liian pahalta! Näin homma jatkuikin sitten suosiolla loppu matkan, minä kannoin rinkat kivikoitten yli. Parempi niin!!
Kun gepsi näytti että jäljellä on vielä n.1km päätettiin oikaista suoraan joen rantaan, koska molemmilta oli voimat täysin loppu... Ja maasto vain paheni... Nyt oli sekaisin kivikkoa, isoja reikiä maassa heinien piilossa ja pusikko tiheni!!! Nyt meinas ruveta jo tosissaan kiristämään pipoa

'
No loppujen lopuksi kuitenkin rantaan pääsimme, ja kaiken lisäksi suoraan hyvälle leiripaikalle!!
Teltat kasaan äkkiä, ja huilaamaan!
Edessä oli pieni suvanto jossa ei suuremmin näyttänyt olevan asukkeja, tai ainakaan pinnassa ei näkynyt mitään vaikka perhosia oli ja aivan tyyntä... ihanne keli!!
Kovin pitkään en jaksanut rannassa vain istuskella... Poltteli kovasti kalalle!!
Pitihän se sitten hetkenpäästä siirtyä perhovavan kanssa ylempänä olevan kosken niskalle, oli oikein nätti paikka. Hetken kerkesin väsyneillä käsillä perhoa huitoa ennen kuin totesin kantapään kautta että nyt on liian väsynyt..........................................
Siiman ollessa takana se tarttui hieman puskaan, josta sellaisena löysänä läpsykkänä lensi kaulani ympärille ja perho vasemmalle puolelle kiinii kaulaan
Tuli hieman hankala olo kun ei yhtään nähnyt kuinka syvälle koukku upposi... katsoin paremmaksi katkaista perukkeen heti leikkurilla. Kelailin siimat sisään ja kävelin 100m leiriin.
-Olli tuutko vähä jelppaan ku mulla on pikku ongelma.....
-Joo
Sieltähän se Olli tepasteli puita hakemasta, kerroin mitä tapahtui ja sanoin et tuus näppään irti ku en ite nää...
Kaivelin jo pihtejä et saa katkaista koukun... mut eipä ONNEKS tarvinu, oli ihan vaan pinnassa kiinni! Huh ku helpotti!!!
Katsoin paremmaksi lähteä nukkumaan ennen kuin saan väsyneenä jotain vielä hienompaa aikaan!!!
8.7
Heräilin joskus... en muista millon, mut taas vedettiin unta palloon yli 10 tuntia!!
Riensin uusin voimin uusille koti vesille kalojen kiusaks. Menin leiristä alavirtaan olevalle koskelle( lyhyt koski jonka jälkeen virta levenee reilusti) ja rupesin uppoperhoilemaan. Eipä kauaakaan kun haavissa oli käynyt 4kpl harjuksia, pieniä olivat, suurin ehkä 500g.
Siirryin leirin yläpuolelle kaulan koukutus paikalle... hetken heittelyllä paljastui lasten kammariksi... pieniä taimenia täynnä tämäkin kosken pätkä
Marssin leiriin ja aamupalalle. Näkkäriä päällänsä nötköttiä ja juustoa, kiroilin mielessäni LOKKIA, pehmeä leipä+meetvurstikin olisi maistunut... graavi kalasta puhumattakaan... PERKULEEN lintuset!!
Ihmeteltiin hienossa ilmassa elämän kummallisuuksia ja puhuttiin paskaa( se me osataan)!!
Perhovapaa kätöseen ja lähdin tutkimaan kauemmaksi paikkoja, ryykäsin kaulan koukutus koskesta kahlaten yli ku vastapuolella näytti olevan helpompi kulkea. Käppäilin rantoja pikkuhiljaa eteenpäin välillä heitellen, taimenen ja harjuksen pentuja oli joka kolossa.
n.500m leiristä ylöspäin parin mutkan takana avautui isompi suvanto... juurikin se suvanto minkä olin gepsiin merkannut leiripaikaksi, onneksi ei sinne asti raahauduttu, leirin puoli joesta oli järjetöntä ryteikköä... ei missään teltan paikkoja, kun taas vastapuolella niitä oli paljonkin, ja hyviä!!
Pysähdyin suvannon yläpäähän katselemaan näkyisikö kaloja, eipä tarvinut kauan katsella kun nenänä edessä tuikkasi... ja toinen... kolmas... pian suvanto täyttyi tuikeista, seassa todella mahtavia muljahduksia!!!
No nyt natsas ja löysin mahti harjusten pesän... JES!!
Pinturia siimaan ja heittämään, seisoskelin suvantoon laskevan kosken saarekkeissa, joka puolella pyöri toinen toistaan isompia harreja, todella hienoa!!
Kovin pitkään ei tarvinut odotella ennen kuin eka harri kävi haavissa... pieni n.700g. kasvamaan.
Olisko ollu kolmas kala ennen ku viitsin ottaa ruoka kalaksi... 860g ja heti perään toinen nätti 980g!! Kyllä noi Harjukset on vaan niin pirun kovia tappelemaan et ei kyllä kotoiset pulla lohet pärjää mitenkään!!
Koukutin vielä useita harjuksia, suurimmat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin isompi minkä sain.
Palailin leiriin perkaamaan kalat... oli muuten kaverukset syöny vähä pirusti hyönteisiä, vattalaukut aivan turvoksissa

Heitin kaloihin mausteet, keräilin vähä katajaa ja heitin kalat savustus pussiin.
Piti tuollasia ihme pusseja ostaa matkaan ku kaupassa sellasiin törmäsin... Pieniä ennakkoluuloja minulla kyllä näitä pusseja kohtaan oli... mut ei kai se kokeilematta selviä.
Pussi hiillokselle ja odottelemaan ateriaa.
Vajaan tunni päästä otin pussin pois hiillokselta ja rupesin availemaan.... Pettymys oli melkoinen... savua pussiin ei ollut muodostunut ollenkaan, vaan kalat olivat kypsyessään kastelleet katajat palamattomiksi.
Eli söimme siis haudutettua harjusta, sekaan pirusti sipulia ja ei muuta ku ääntä kohti.
Hetken harrastin ruoka lepäilyä, ja lepäilyn jälkeen ajattelin illalla lompsia vielä takaisin suvannolle.
No ilta tuli... Nykäisin kahluuhousut jalkaan ja päätin lompsia takas suvannolle. Pääsin parinsadan metrin päähän ku huomasin kaks kaverusta kalassa, olivat juuri samassa paikassa kuin minä aiemmin.
Lompsin suoraan jututtamaan isäntiä ku ei ollu taas hetkeen ketään nähny.
Puhuivat valinneensa juuri Rommaenon sen takia et saisivat olla rauhassa, mut ei kuulemma ollu kovin rauhallista... pari kilometriä ylempänä missä heillä oli leiri, niin oli kuulemma useampia muitakin leirejä. Nätin taimenen (reilu kilonen) olivat saaneet ja komean harjuksen.
Hipsin hetken juttu tuokion jälkeen sivummalle heittämään perhoa. Hetken kun heittelin niin eiköhän samasta paikasta kuin aikaisemminkin noussut perhoon ottamaan nätti harjus... SLURP... ja siimaa vietiin!! Harjukset näyttävät varsin lahjakkaasti löytävän jokaisen kivenkolon.... Perukkeet on lujilla. Mutta kyllähän tämäkin harri luokseni rantaan viimein tiensä löysi. n.900g ja takas kasvamaan
Koukutin vielä toisen saman moisen, mut sen jälkeen hiljeni.
Valuin leiriin päin välillä heitellen... mutta koskissa ei vain tunnu olevan kuin pikku taimenia!
Olisin kovasti himoinnut graavi kalaksi taimenta... olis saanut taas leivän päälle jotain järkevää. Mut ehän mä mittään ossaa
Illalla vielä istuskeltiin aikamme tulilla ennen kuin nukkumatti tuli ja vei voiton rumasta kalastajasta.
Rapsaa taas jatketaan joskus..............