Kulunut pilkkikausi oli kohdallani ensimmäinen tasuroinnin parissa, jolloin pystyin tekemään tasaisen aktiivisesti reissuja pitkin talvea ja vieläpä huippu pilkkivesille. Tämä näkyi myös saaliissa. Maaliskuuhun mennessään puolikiloa paukkui lähes jokaisella reissulla ja siihenastisen kauden kruunasi uusi ennätys ahveneni 1140g. Kyseisen kalan arvoa omassa mielessäni nosti vielä se, että kala nousi ennakkoluulottoman uusien paikkojen etsinnän tuloksena.
Maaliskuu toi mukanaan rospuuttoajan ja kolme peräkkäistä viikonloppua meni kohdallani yhden varman tärpin merkeissä. Tässä vaiheessa aloitin henkisesti valmistautumaan jo kesäkauteen, sillä oman kokemukseni mukaan huhtikuu ei ole ollut mitään kovin ihmeellistä onkiaikaa. Mutta mitäs kävikään…
Kaikki loppuu aikanaan, niin myös rospuutto. Eräänä pilvisenä huhtikuun aamuna kelkka kääntyi ja rajusti. Aamua voisi kuvailla sanalla maaginen. Tuona aamupäivänä kaveriporukkaamme nousi viisi yli kilon ahventa, joista kaksi rikkoi hurjan puolentoista kilon rajan. Possuahvenparvi pyörähti kahden minuutin ajan myös omalla avannollani, jolloin koin mitä tasurointi on parhaimmillaan. Sitä jännitystä, kun yli kilon ahvenet paukuttavat raivolla tasuria, on vaikea kuvata. Sain tuosta parvesta ylös ”vain” yhden 1150g ahvenen. Kaksi possua tiputin avannon reunalle. Molemmat pudonneet ahvenet olivat varmasti yli kiloisia, mutta pahoin pelkään, ettei puolitoista kiloa olisi riittänyt isommalle. Parvi jätti peräänsä ristiriitaisen tärinän. Toisaalta olin iloinen uudesta ennätyksestä, mutta paljon parempaakin oli tarjolla. No pari tuntia myöhemmin järvi tarjosi minulle ”lohdutukseksi” vielä yhden hienon 1150g kolliahvenen.
Huhtikuu jatkui osaltani erinomaisena. Kilo ylittyi vielä kolmesti, isoimman kyrmyniskan painon kivutessa 1300gramman.
On tämä tasurointi jännä juttu. Ensin ongitaan vuosia pikkutirrejä ja sitten kun palaset loksahtavat kohdalleen, niin kalan keskikoko muuttuu käsittämättömän kovaksi!
Kuvassa siskon pojat ja onnistumisen riemua. Vanhempi pojista poseeraa elämänsä ensimmäisen pilkkikalan kanssa. Harva avaa pilkkiuransa 1,6kg hauella.
Summa sun maarum, maaginen kilon raja ylittyi omalla kohdallani talven aikana kuudesti, joten kausi meni paljon yli odotusten. Tuskin ihan hetkeen pääsee nauttimaan vastaavista onnistumisista.Kiitos kaikille kalakavereille, jotka jaksoivat etsiä ahkerasti uusia pelipaikkoja ja jakaa pohdintoja ison ahvenen onginnasta. Järvi palkitsi ennakkoluulottomia onkijoita.
Viime viikon tiistaina käytiin vielä yksi reissu kaverin kanssa edellis kertojen apajilla. Jään vahvuus, ja olotila oli muuttunut melko radikaalisti la => ti, ja rantaan takaisin päästyämme totesimme että kairat joutavat viimeistään nyt narikkaan. Ohuimmillaan jäätä oli vain reilu 10cm... Kala oli pistänyt suun suppuun melko totaalisesti. Ongittiin reilu 6 tuntia. Mie sain kokonaista 3 ahventa, joista suurin "mukava" ja todella paksun näköinen 494g, ja kaksi n.250g pikkupossua. Kaveri narrasi 6 vai oliko 7kpl 150g-250g ahventa. Kaikki kalat haksahtivat puntareihin aivan jään alta, mutta tärpit olivat todella varovaisia. Kausi siis on viimeinkin taputeltu kasaan, ja saa olla kyllä melko tyytyväinen kauden antiin. Parhaat reissut antoivat pannuahventa omiksi tarpeiksi, sekä naapureillekin asti 
