Hoitokalastusko yks keino Itämeren tilanteen parantamiseksi

[Royal Trude]

Sarjassamme "särjet vithun täältä", osa II, jatkaa eduskunta tällästä:

(osa I)

Roskakalat halutaan pois pilaamasta Itämerta

Eduskunnan ympäristövaliokunta puoltaa jonkinlaista tukea rannikon ammattikalastajille, jotta nämä ryhtyisivät pyydystämään myös ruokapöytään vähemmän haluttuja särkikaloja.

Valiokunnan mielestä kalastus on yksi tehokkaimmista ja taloudellisesti edullisimmista keinoista poistaa Itämerestä siellä jo olevaa fosforia.

Valiokunnan puheenjohtaja Susanna Huovinen ei ota kantaa siihen, minkä verran särkikilosta olisi kohtuullista maksaa kalastajalle.

- Meidän tehtävä ei ole määritellä konkreettisesti, miten järjestelmä toteutetaan, Huovinen sanoi valiokunnan tiedotustilaisuudessa torstaina.

Ympäristövaliokunta sai valmiiksi mietintönsä hallituksen selonteosta, jossa linjataan Suomen toimia Itämeren tilan parantamiseksi.

Suomenlahdesta ja Saaristomerestä voitaisiin alustavien arvioiden mukaan pyydystää vuosittain noin 10 milj. kiloa vajaasti hyödynnettyä kalaa ilman, että kalakantojen tilaa vielä vaarannetaan.

Onks tässä ny sitte ammattikalastajien pelastus?

[vlasek]

Hesehä vissii alkaa vääntää lahnaburgereita. Oishan tuo kaiketi hyvä, että paine kohdistus välillä niihin kaloihin mitä on eniten. Tässä nyt vaan tulee väistämättä mieleen, että tällä keinoin pyritään sulkemaan silmät maatalouden ja jätevesien aiheuttamista haitoista. Ihanku särkikalat ois isoin ongelma?

Hyvä ajatus kyllä imo mutoin. Särkikaloista hyvä kokki loihtii loistoateriat. Eikös tuossa hesarissa ollu joku testi viime vuonna, missä oli tehty graavia särjistä. Syöjillä loksahti suuta ammolleen, ku siika paljastuki eri kalaks.

[Deep]

Veikkaan että tota hierotaan ensin 5 vuotta ja aloituksen jälkeen menee hommassa jokin munille ja sit se lopetetaan.. esim. menevät ulkosaaristoon verkkoilemaan/ troolaamaan ja toteavat, että eihän sitä basakalaa olekaan itämeressä. Jos toimii niin hienoa ja mun puolesta noi lahnat, särjet jne voi tuupata vaikka sammaleeseen. Toki sillä saattais olla motivaatiota heikentävä vaikutus ammattikalastajiin. Ei aiheuta ostopaineita kalatiskin ihanat lahnat.

[Rieti]

Särkikalojen vähentäminen on ainoa toimi, jolla voidaan parantaa Itämeren tilaa. Särkikalat syövät eläinplanktonin pois, ja eläinplankton on levien hävittäjä. Jos eläinplankton pääsee vähiin, niin levät yleistyvät, ja happitilanne menee huonoksi. Kun happi loppuu, seuraa tästä fosforin vapautumista pohjasta. Itämeren tilaa ei saada paranettua parin pelto-ojan puhdistuksella, vaan särkikalamassan vähentäminen on ainoa tie meren parantamiseen.
Mielenkintoista tietoa hoitokalastuksen merkityksestä löytyy mm. täältä.
http://hoitokalastus.com/hoitokalastuslisa.html

Helpoin tapa toteuttaa tätä hoitokalastusta Itämerellä olisi tietenkin merimetsojen ja hauen rauhoitus. Nämä kaksi lajia syövät särkikalaa jo miljoonia kiloja.

[jester burk 2]

Rohkenen olla hieman eri mieltä, varsinaisen Itämeren altaasta Suomen alueella on vain pieni osa. Jos täällä hoitokalastetaan särkikaloja sillä tuskin on vaikutusta etelämpänä.
Itämerellä pääasiallinen petokala on turska joka pitää silakka ja kilohailikannat kurissa.
Valitettavasti turskien ryöstöpyynti sekä alhainen suolapitoisuus ovat aiheuttaneet
turskakannan taantumisen viidesosaan alkuperäisestä kannasta,mikä on päästänyt silakka ja hailikannat kasvamaan ylisuuriksi. Tähän vielä kun lisätään ylisuuri ravinnekuormitus, on saatu aikaan erittäin vaikeasti korjattava tilanne.
Turskan ammattimaisen pyynnin lopettaminen sekä ravinnekuormituksen radikaali vähentäminen voisi parantaa meren tilaa, mutta epäilen että tähän kuluu vuosia ellei vuosikymmeniä. Itämerta on kohdeltu kaltoin päästämällä saasteita, myrkkyjä ja ravinteita sekä kalastettu yli kestokyvyn kymmeniä vuosia. Koska maantieteellisten syiden takia vesi vaihtuu hitaasti, kestää veden tilan paraneminen kauan.
Kannatan ilman muuta haukikannan suojelua ala- sekä välimitoin ja tietyin varauksin särkikalojen hoitopyyntiä. Tuntuu vain usein siltä että särkikaloja syytetään kaikista vesistöjä vaivaavista ongelmista tässä maassa ajattelematta asioiden syitä pidemmälle.

[Rieti]

Itse en näe silakan yms. troolilla pyydettävien kalojen kantojen nousua suurena ongelmana, itseasiassa silakan kanta ei käsittääkseni ole juurikaan noussut. Ongelma on merenlahdissa, joissa miljoonat kilot kalastamatonta särkikalamasssaa ulostavat, mätänevät pohjaan, sotkevat pohjasedimenttiä ja ennenkaikkea syövät eläinplanktonin vähiin. Merenlahdilta tuleva vesi on kuin jätevettä, ja tämä likavesi vaikuttaa myös ulkomerellä.

Ulkoinen kuormitus on ollut Itämerellä laskussa pitkään, ja silti meren tila on huonontunut. Tähän en keksi itse muuta syytä, kuin särkikalojen liialllisen määrän.
Lainaan vähän tuosta aiemmasta linkistä:
"Sisäinen kuormitus

Ekologialtaan terve järvi sitoo pohjasedimenttiinsä järveen valuvia ravinteita. Ekologialtaan sekaisin oleva järvi luovuttaa veteen sedimentin ravinteet. Järvemme ovat olleet terveitä koko jääkauden jälkeisen ajan viime vuosikymmeniin asti. 1970 – 1980 luvuilla huomattiin ulkoisesta kuormituksesta riippumatonta järvien voimakasta rehevöitymistä. Huomattiin että usein suurin osa vettä rehevöittävistä ravinteista olivatkin peräisin monituhatvuotisista järvien sedimentin suurista ravinnevarastoista. Käytännössä nämä varastot ovat ehtymättömät. Rehevöityneessä järvessä sisäinen kuormitus on lähes aina ulkoista suurempi. Harvoin ulkoinen hajakuormitus yksin saa aikaan vedenlaatuongelmia. Tyypillisesti sisäinen kuormitus on n. 5- 15 kertaa suurempi kuin ulkoinen kuormitus ja näin hallitseva rehevöitymisen aiheuttaja. Toisaalta järvi kestää hyvin kohtuullista mutta tasaista jatkuvaa ulkoista kuormitusta, mikäli järven ekosysteemi pidetään tasapainossa. Ainoat merkittävät keinot pysäyttää järvien pohjien ravinnepurkaumat ja kääntää ravinnevirrat takaisin sedimenttiin on palauttaa järviekosysteemin luonnonmukainen tila hoitokalastuksen ja hapetuksen keinoin."

Itämerellä on käynyt sama kuin pohjoisen tekoaltailla. Siellä tilanne oli hyvä, kunnes troolipyynti kiellettiin, ja särkien pyynti loppui siellä täysin. Seuraukset olivat vedenlaadun huononeminen, ja särkien määrän räjähdys, joka myös pienensi muiden saaliskalojen määrää.

[Emppai]

Itse en näe silakan yms. troolilla pyydettävien kalojen kantojen nousua suurena ongelmana, itseasiassa silakan kanta ei käsittääkseni ole juurikaan noussut. Ongelma on merenlahdissa, joissa miljoonat kilot kalastamatonta särkikalamasssaa ulostavat, mätänevät pohjaan, sotkevat pohjasedimenttiä ja ennenkaikkea syövät eläinplanktonin vähiin. Merenlahdilta tuleva vesi on kuin jätevettä, ja tämä likavesi vaikuttaa myös ulkomerellä.

Ulkoinen kuormitus on ollut Itämerellä laskussa pitkään, ja silti meren tila on huonontunut. Tähän en keksi itse muuta syytä, kuin särkikalojen liialllisen määrän.
Lainaan vähän tuosta aiemmasta linkistä:
"Sisäinen kuormitus

Ekologialtaan terve järvi sitoo pohjasedimenttiinsä järveen valuvia ravinteita. Ekologialtaan sekaisin oleva järvi luovuttaa veteen sedimentin ravinteet. Järvemme ovat olleet terveitä koko jääkauden jälkeisen ajan viime vuosikymmeniin asti. 1970 – 1980 luvuilla huomattiin ulkoisesta kuormituksesta riippumatonta järvien voimakasta rehevöitymistä. Huomattiin että usein suurin osa vettä rehevöittävistä ravinteista olivatkin peräisin monituhatvuotisista järvien sedimentin suurista ravinnevarastoista. Käytännössä nämä varastot ovat ehtymättömät. Rehevöityneessä järvessä sisäinen kuormitus on lähes aina ulkoista suurempi. Harvoin ulkoinen hajakuormitus yksin saa aikaan vedenlaatuongelmia. Tyypillisesti sisäinen kuormitus on n. 5- 15 kertaa suurempi kuin ulkoinen kuormitus ja näin hallitseva rehevöitymisen aiheuttaja. Toisaalta järvi kestää hyvin kohtuullista mutta tasaista jatkuvaa ulkoista kuormitusta, mikäli järven ekosysteemi pidetään tasapainossa. Ainoat merkittävät keinot pysäyttää järvien pohjien ravinnepurkaumat ja kääntää ravinnevirrat takaisin sedimenttiin on palauttaa järviekosysteemin luonnonmukainen tila hoitokalastuksen ja hapetuksen keinoin."

Itämerellä on käynyt sama kuin pohjoisen tekoaltailla. Siellä tilanne oli hyvä, kunnes troolipyynti kiellettiin, ja särkien pyynti loppui siellä täysin. Seuraukset olivat vedenlaadun huononeminen, ja särkien määrän räjähdys, joka myös pienensi muiden saaliskalojen määrää.

Itämereen tulee esim. Helsingistä koko ajan täysin puhdistamatonta jätevettä niin helvetin monta kuutiota kuussa, ettei sitä uskoisi. Hoitokalastus merenpelastajana tuntuu hiukan utopialta, mutta mieluusti kuulisin lisää argumenttejä sen puolesta.

[Rieti]

Kannattaa lukea tuo laittamani linkin teksti läpi.
Itämeren tila oli vielä sotien jälkeen hyvä, ja tämä johtui siitä, että oli pula-aikaa ja kaikkia kaloja pyydettiin tasapuolisesti, esimerkiksi kutujoet olivat katiskoita täynnä, joten särkien määrä ei päässyt räjähtämään.
Kun tultiin 1970-luvulle, yleistyi petokalojen pyynti ja elintason nousun myötä valokoiva kalastus nosti päätään. Tämä valikoiva pyynti on johtanut nykytilaan, jossa petokalat on pyydetty merestä vähiin, ja särkimassat ovat vallanneet meren. Tämä särkien lisääntyminen on syy levien kasvuun, kun leviä syövät eläinplanktonit syödään särkikalalauttojen toimesta pois.

Itse olen erityisen huolissani siitä, mihin tämä vinoutunut kalasto voi pahimmillaan meren viedä. Kun ensi keväänä etelärannikon lumikinokset sulavat, niin valtavat valumavedet, yhdessä valtavien särkikalamassojen kanssa tarkoittanevat kesäksi valtavia sinilevälauttoja. Näin ainakin luulen.
Esimerkiksi merimetso on levinnyt rannikolle poistamaan tätä kalamassaa, mutta niitäkin kai aletaan ammuskella, joten meren tila senkun huononee...

[jester burk 2]

Kannatta muistaa että sodan jälkeen aloitettiin maan teollistaminen suuressa mittakaavassa, tämän lisäksi maanviljelyksen tehostaminen salaojineen aloitettin sekä asutettiin 400000 evakkoa. Vastaavaa kehitystä tapahtui suurimmassa osassa itämerta ympäröiviä maita. Kun elintaso vielä yleisesti nousi, niin jo 60 luvulle tultaessa itämerestä oli tullut lika- sekä myrkkyvesiallas. Särkikaloja on turha syyttää.

[Emppai]

Itse olen erityisen huolissani siitä, mihin tämä vinoutunut kalasto voi pahimmillaan meren viedä. Kun ensi keväänä etelärannikon lumikinokset sulavat, niin valtavat valumavedet, yhdessä valtavien särkikalamassojen kanssa tarkoittanevat kesäksi valtavia sinilevälauttoja. Näin ainakin luulen.
Esimerkiksi merimetso on levinnyt rannikolle poistamaan tätä kalamassaa, mutta niitäkin kai aletaan ammuskella, joten meren tila senkun huononee...

Mä luulen, että särkimassat on seuraus, ei syy.
http://www.helsinginuutiset.fi/Uutiset/ ... tta-mereen
Aika monta särkikalaa vaaditaan tohon määrään, ja tossa on ainoastaan yhden kaupungin puhdistamattomat jätevedet. Jokia on kuitenkin useita ja tossa ei ole edes mukana Riihimäen, Hyvinkää, ja Tuusulan kurat. Saati sitten maatalouden antamat ravinnelisät.

[Rieti]

Itseasiassa Itämeren kuormitus on ollut 1800-luvulla paljon nykyistä suurempaa. Esimerkiksi kaikki suuret kaupungit laskivat kaikki jätevetensä suoraan mereen, kannattaa perehtyä Helsingin jätevesitilanteeseen sata vuotta sitten, ja miettiä uudestaan, onko tuo 300000 kuutiota todella paljon.
Nykyään ulkoinen kuormitus on enää murto-osa entisestä, ja silti meren tila on paljon huonompi kuin vaikka 40 vuotta sitten. Tähän on olemassa vain yksi selitys, sisäinen kuormitus, jonka aiheuttaa liiallisen roskakalakanta. 1900-luvun alkupuolella tilanne oli vielä hallussa, kunnes liiallinen kalastus tuhosi petokalakannat.

Esimerkiksi 1960-luvun lopulla saattoi Suomen aluevesiltä saada suurta turskaa, kun sopiva suolapulssi tuli. Tämän jälkeen niin turska, kuin myös muut petokalat joutuivat ennennäkemättömän pyyntipaineen uhreiksi, ja tämä on se perussyy siihen, että särkikalojen määrä on räjähtänyt. Pitää muistaa, että niin virveli kuin myös verkkokalastusvälineet yleistyivät kansan keskuudessa vasta 1960-luvulla. Tämän jälkeen petokalakannat ovatkin romahtaneet, ja meri on tuhoutumassa.

[Emppai]

Itseasiassa Itämeren kuormitus on ollut 1800-luvulla paljon nykyistä suurempaa. Esimerkiksi kaikki suuret kaupungit laskivat kaikki jätevetensä suoraan mereen, kannattaa perehtyä Helsingin jätevesitilanteeseen sata vuotta sitten, ja miettiä uudestaan, onko tuo 300000 kuutiota todella paljon.
Nykyään ulkoinen kuormitus on enää murto-osa entisestä, ja silti meren tila on paljon huonompi kuin vaikka 40 vuotta sitten. Tähän on olemassa vain yksi selitys, sisäinen kuormitus, jonka aiheuttaa liiallisen roskakalakanta. 1900-luvun alkupuolella tilanne oli vielä hallussa, kunnes liiallinen kalastus tuhosi petokalakannat.

Esimerkiksi 1960-luvun lopulla saattoi Suomen aluevesiltä saada suurta turskaa, kun sopiva suolapulssi tuli. Tämän jälkeen niin turska, kuin myös muut petokalat joutuivat ennennäkemättömän pyyntipaineen uhreiksi, ja tämä on se perussyy siihen, että särkikalojen määrä on räjähtänyt. Pitää muistaa, että niin virveli kuin myös verkkokalastusvälineet yleistyivät kansan keskuudessa vasta 1960-luvulla. Tämän jälkeen petokalakannat ovatkin romahtaneet, ja meri on tuhoutumassa.

Mun käsityksen mukaan turskaa on alkanut taas tulemaan ja viime syksynä sitä on tullut jo paikoin hyvinkin.

[Kesis]

Eli Rieti on siis sitä mieltä, että särkikalat ovat aiheuttaneet Itämeren rehevöitymisen ja "saastumisen"? Näin ollen juuri särkikalojen poispyynti parantaisi merkittävästi Itämeren tilaa ellei jopa pelastaisi koko meren?

Tiivistinkö oikein?

[tmu]

Kesis, taisit tiivistää.

En jaksa kaivella linkkejä esiin ja numeromuisti on ihan luvattoman kehno, joten antakaa anteeksi. Uskokaa tai olkaa uskomatta.

Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan yleensä kahta asiaa: särkikalojen pohjan pöyhintä, joka 1)samentaa vettä ja 2)palauttaa jo sedimentoituneita ravinteita takaisin kiertoon. Suurin osa näistä ravinteista (etenkin fosfori) on kuitenkin rautaan ja muihin partikkeleihin sitoutuneena fosforina, joka ei ole suoraan levien käytettävissä.
Leville käyttökelpoinen fosforin muoto on liukoinen fosfaatti-fosfori.

Toinen sisäisen kuormituksen muoto liittyy ravinteiden (kemialliseen) kiertoon. Hapellisissa oloissa rauta sitoo fosforia itseensä ja näin fosfori sedimentoituu meren pohjaan. hapen loppuessa rauta pelkistyy ja samalla fosfori muuttuu takaisin liukoiseen fosfaatti-fosfori-muotoon ja liukenee veteen.

Eli hapen läsnäollessa fosfori sedimentoituu ja hapen loppuessa fosfori liukenee takaisin veteen fosfaatti-fosforina.

Hajotustoiminta (mädäntyminen, kompostoituminen) kuluttaa happea. Vesiekosysteemissä eloperäinen kuollut aine (detritus =kasvien osat, levät ja paperi, uloste ym. ihmisjäte) vajoaa ennen pitkää pohjalle, jossa se mikrobien toimesta hajotetaan. Tämä toiminta kuluttaa happea. Suomessa vedet, Itämeri mukaan lukien, kerrostuvat kesällä ja talvella ja tämän seurauksena happea ei alusveteen (harppauskerroksen alapuolinen osuus) juuri kerrostuneisuuden jatkuessa tule. Jos eloperäistä ainesta on runsaasti, voi happi kulue alusvedestä kokonaan loppuun, jolloin raudan pelkistyessä siihen sitoutunut fosfori liukenee takaisin kiertoon leville käyttökelpoisena fosfaatti-fosforina.

Rehevöitymiskehityksen kannalta hapenpuutteesta johtuva sisäinen kuormitus on yleensä huomattavasti suurempaa kuin särkikalojen aiheuttama sisäinen kuormitus. Särkikalojen rooli korostuu lähinnä hyvin matalissa järvissä, joissa kerrostuminen on vähäistä.

Itämeressä ehdottomasti merkittävämpi sisäisen kuormituksen muoto on juuri hapenpuutteesta johtuva sisäinen kuormitus, mikä tapahtuu harppauskerroksen (yleensä 18-25m) alapuolisessa alusvedessä. Esimerkiksi Suomenlahdella hapettomien pohjien pinta-ala on pahimpina vuosina ollut kymmeniä prosentteja ja hapettoman alueen raja noin 55 metrissä. Paikoitellen hapettomia alueita on löytynyt huomattavasti matalammiltakin alueilta.

Keväisin ja syksyisin tapahtuvan täyskierron yhteydessä tämä hapeton ja runsasravinteinen alusvesi sekoittuu päällysveteen ja alusveteen liuenneet ravinteet nousevat tuottavaan pintakerrokseen levien käyttöön.

Miten tähän on tultu?
Ja miksei Itämeri "rehevöitynyt" silloin, kun ravinnekuormitus oli suurimmillaan, eli 60-70 luvulla?

Hapenpuutteesta johtuva sisäinen kuormitus on kuin alati jyrkkenevä syöksykierre. Ulkoisen ravinnekuormituksen myötä perustuotanto (levien kasvu) lisääntyy ja tästä seuraa lisääntynyt eloperäisen aineen hajotustoiminnan myötä kasvanut hapenkulutus. Normaalisti (luonnonoloissa) Itämeren kaltainen allas kykenee selviytymään ravinnekuormituksesta, eli hajotustoiminta suhteessa alusveden massaan ja siihen sitoutuneen hapen määrään on niin vähäistä, että happikatoa ei synny ja ravinteet pysyvät sitoutuneena pohjan sedimentteihin. Rehevöitymiskehityksessä ulkoisen ravinnekuorman myötä perustuotanto ja tämän seurauksena hajotustoiminnan kuluttaman hapen määrä kasvaa ja jossain vaiheessa hajotustoiminnan vaatima hapentarve kasvaa kerrostuneisuusjaksojen aikaista alusveden happivarantoa suuremmaksi. Tällöin sedimenttiin sitoutuneet ravinteet palaavat kiertoon, mikä lisää perustuotantoa. Tämän seurauksena hajotustoiminnan hapentarve kasvaa mistä kehityksen jatkuessa seuraa hapettomien pohja-alueiden lisääntymisen myötä kasvanut sisäinen kuormitus. Tämä prosessi ruokkii itse itseään.

Merenlahdissa tapahtuva särkikalojen aiheuttama sisäinen kuormitus on tällä hetkellä lähes merkityksetöntä kun tarkastellaan Itämeren tilaa. Hapenpuutteesta johtuvan sisäisen kuormituksen määrää on vaikea arvioida, mutta joidenkin arvioiden mukaan Itämeren suurin ravinnekuormittaja tällä hetkellä olisi Itämeri itse. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon, että vieläkin -etupäässä ihmistoiminnasta johtuva- ravinnekuormitus on suurempi kuin Itämerestä poistettavan ravinteen määrä, on tilanne aika synkkä.

Toimenpiteitä (ja paatostakin) tarvitaan, joten ehdottomasti Rieti on oikealla asialla. Kuitenkin ensimmäinen ja ensisijainen Itämeren tilan parantamiseksi tehtävä toimenpide lienee ulkoisen ravinnekuorman pienentäminen. Ravinnekuormittajista suurin on tällä hetkellä maatalous.

[Kesis]

Tmulle kiitos kattavasta ja selventävästä kirjoituksesta. Tuollainen se tilanne aika pitkälle on.

Hieman pienemmän mittakaavan esimerkki löytyy Turun edustan Airistolta joka on kohtalaisen iso ja melko syvä allas saaristomerellämme. Airiston tila 50-60 -luvulla oli erinomainen. Tilanne tuolloin oli tod. näk. sellainen kuin Tmu tuossa edellä kuvasi eli Airiston allas pystyi käsittelemään luontaisesti sinne tulevat ravinnemäärät ja näin tilanne pysyi vakaana ympäri vuoden. Airistoa kuormitti tuolloin, kuten nytkin, varsinkin Aurajoen tuomat ravinnehuuhtoumat. Myös kaupunkien jätevedet olivat merkittävässä osassa aina 70-luvun loppuun saakka ennen kuin ne saatiin kulkemaan puhdistamoiden kautta mereen. Tätä ennen yhdyskuntien jätevedet likasivat Airiston rantoja välillä uimakelvottomiksi asti. Tästä huolimatta pääaltaan vedenlaatu pysyi erinomaisena.

Suurin piirtein 70-luvulla, kun teollisten kasvilannoitteiden käyttö yleistyi Aurajoen ja muiden jokien varsilla voimakkaasti alkoi myös Airiston tila heiketä. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt oli saatu paremmin kuriin mutta tehostuneen viljelyn ja lannoituksen, johon ei tuolloin tainnut olla vielä kovin tarkkoja laskelmia, aiheuttama ravinnelisäys vuosittaiseen kuormitukseen aloitti vedenlaadun heikkenemisen ja esim. näkösyvyyden laskun koko Airiston alueella. Siitä lähtien on menty huonompaan suuntaan vaikka tilanne näyttää hieman tasaantuneen viime vuosien aikana. Paluusta esim. 60-luvun tilanteeseen pääaltaalla tuskin kannattaa haaveilla mutta jos tuo nykyinen kuormitus saataisiin vaikka puolitettua niin se olisi jo paljon. Samoin läjitykset Airistolle pitäisi kieltää kokonaan. Parinkymmenen vuoden päästä varmaan mietitään, että mitä v***ua ne silloin ajttelin, kun läjittivät kaiken se p**kan sinne Airistolle…

Oho! Meni vähän ohi aiheesta. Innostuin liikaa. Tässä kuitenkin esimerkki näkösyvyyden (ei tarkka mittari mutta kuitenkin) kehityksestä Airiston pohjoispäässä keskikesällä; 70-luvun lopulla n.6-7 m ja 2000-luvun alussa n.1-2 m.

[Rieti]

Olen sitä mieltä, että ulkoisella kuormituksella, joka oli 1960 ja 1970 luvuilla moninkertaista nykyiseen verrattuna ei saatu meren tilaa pilattua, mutta nykyisen yksipuolisen kalastuksen avulla tämä meren pilaaminen on onnistunut erinomaisesti.

Lainaan pätkän Helsingin jätevesistä tehtyä selvitystä:

"Helsingin jätevesiongelmat ”syntyivät” vesiklosettien yleistymisen myötä noin sata vuotta sitten. Aluksi jätevedet laskettiin puhdistamattomina viemäriverkkoihin ja sitä kautta merelle. Kaupungin ensimmäinen jätevedenpuhdistamo valmistui Alppilaan vuonna 1910. Kesti kuitenkin aina 1970-luvun alkuun ennen kuin kaikki jätevedet kulkivat puhdistamojen kautta mereen.
”Vettä ja elämää” antaa aikalaistutkijoiden suulla Helsingin merenlahtien tilasta vielä 1950-60-luvuilla varsin lohduttoman kuvan. Esimerkiksi Laivalahdelle Herttoniemen öljysataman kaakkoispuolelle ”kehittyi laaja lietesuisto, missä oli näkyvissä kaikenlainen sellainen törky, mitä viemäristä saattaa tulla. Lepät ja pensaskasvillisuus kuolivat yhä laajemmassa piirissä, ja kaslikkokin surkastui. Mustuneiden puiden oksilla istui variksia, rämeikössä liikuskeli rottia, ja likaisen veden yläpuolella vilisi kärpäsiä. Kaiken kukkuraksi voitiin variksissakin havaita myrkytykseen viittaavia oireita."
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... php?id=396

Jos nykyisin tälläisiä lietesuistoja olisi jossain, niin ympäristöihmiset nostaisivat hirveän metelin.

[Rieti]

Nykytilanteessa, jossa petokalojen, kuten kuhan ja ahvenen koko on merellä kutistunut, ja haukikin on vähentynyt, niin roskakalan määrä on räjähtänyt käsiin. Roskakalan vahingollisuutta ei pidetä pahana, koska meren alla olevaa tilannetta ei nähdä paljain silmin. Jos Suomen rannikolla on tuhatkunta merenlahtea, joissa jokaisessa on puolimiljoonaa kiloa roskakalaa, niin kalojen määrä alkaa hahmottua. Kun koko Itämeri otetaan huomioon, niin roskakalan määrä on aivan tolkuton. Jos meressä on miljardi kiloa roskakalaa liikaa, tarkoittaa tämä noin 3 miljardia kiloa ulostetta mereen, ja tämä on pienin kalojen haitoista.

Lainaan pätkän tuosta aiemmasta linkistä:
"Vesistöjen rehevöitymistä aiheuttaa sisäinen ja taustalla oleva ulkoinen ravinnekuormitus, missä fosfori on merkittävin vaikuttaja. Sisäisen kuormituksen suurin aiheuttaja on kalasto ja ulkoista kuormitusta aiheuttavat merkittävimpinä mm. maa- ja metsätalous, luonnonhuuhtouma ja vähäisimpinä pistekuormitukset.
Ravinteet ovat elämän edellytys ja niitä tarvitaan myös järvissä. Ravinteet tuottavat kasviplanktonia joka ylläpitää ja ruokkii veden muulle elämälle tärkeää eläinplanktonia. Vahva eläinplanktonkanta on edellytys mm. hyvälle kalakannalle. Tätä sanotaan ravintoketjuksi. Toimiva, terve ravintoketju takaa mm. hyvän veden laadun. Mikäli tämä ravintoketjun elämä häiriintyy johtaa se järvessä häiriöihin joista ehkä pahin on sisäinen kuormitus.
Harvoin ulkoinen hajakuormitus yksin saa aikaan vedenlaatuongelmia. Tyypillisesti sisäinen kuormitus on n. 5- 15 kertaa suurempi kuin ulkoinen kuormitus ja näin hallitseva rehevöitymisen aiheuttaja.

Ulkoinen kuormitus kasvattaa kalojen massamäärää ja usein myös vinouttaa kalojen laatua. Massamäärältään liian suuri kalasto kaivaa ja pölyttää pohjasedimenttiä vapauttaen pohjan ravinteet veteen. Kalojen ulosteiden ravinteet ovat suoraan kasviplanktonille sopivaa ravinnetta. Tämä prosessi on hidas ja aiheuttaa ongelmia vasta 10 – 20 v kuluessa.

Rakenteeltaan vinoutunut kalasto katkaisee ravintoketjun syömällä eläinplanktonin vähiin. Koko kasvukauden ajan eläinplanktonilta syömättä jäänyttä levää laskeutuu järven pohjille. Levä mätänee sedimentin pinnalla ja polttaa sedimentin pinnasta ja alusvedestä hapen pois. Hapettomissa olosuhteissa sedimentin ravinteet purkautuvat veteen. Tämä prosessi on nopea ja voi aiheuttaa veden ekologisen häiriötilan 2 – 3 v. Jopa Lapin karuja tunturialueen järviä on rehevöitynyt aina sinileväkukintoihin asti valikoivan kalastuksen aiheuttaman kalakannan vinoutuman kautta. Tämä tekijä on luultua merkittävämpi sisäisen kuormituksen aiheuttaja.

Hoitokalastus on järeä ase. Hoitokalastus vaikuttaa kalastoon ja koko herkkään vesiekosysteemiin hyvin voimakkaasti. Onnistuneiden hoitokalastuksen edullinen vaikutus näkyy nopeasti. Veden näkösyvyys kasvaa vuoden viiveellä. Sinileväkukinnat rauhoittuvat 2 – 3 vuoden aikana. Epäonnistuessaan hoitokalastus voi jäädä lähes merkityksettömäksi tai voi jopa lisätä sisäistä ravinnekuormitusta. Terve kalaston rakenne on karkea ja lajistoltaan tasainen ja monipuolinen. Terveessä järvessä alle 10 – 12 cm särkikalojen osuus massamäärästä jää muutamaan prosenttiin. Hoitokalastus on ratkaisevassa asemassa vesistön hyvää ekologista tilaa palautettaessa."

Eli Itämeren tila voidaan palauttaa VAIN saattamalla kalasto tasapainoon. Vain tällä saadaan eläinplanktonin määrä kasvuun, ja levien määrän vähenemisen myötä vedenlaatu paranemaan.

[tmu]

Hoitokalastuksia tekevä firma tietysti vannoo oman toimintansa nimeen. Ja kieltämättä hoitokalastus lienee yksi tehokkaimmista keinoista poistaa ravinteita vedestä.

Pienissä ja matalissa järvissä, joissa lämpötilakerrostuneisuutta ei juuri muodostu hoitokalastuksella voidaan merkittävästi parantaa järven tilaa. itämeressä tilanne on toisenlainen, kuten seuraavista linkeistä käy ilmi:

http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 880&lan=FI

"Suomenlahden rehevyyttä säätelee tällä hetkellä merkittävimmin ns. sisäinen kuormitus, joka tarkoittaa pohjasedimenttiin varastoituneiden ravinteiden vapautumista takaisin veteen. Mittaustulosten mukaan hapettomalta neliökilometrin kokoiselta pohja-alueelta vapautuu päivässä fosforimäärä, joka vastaa noin 4000 asukkaan päivittäistä puhdistamatonta jätevesikuormaa."

http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa ... oidankeha/

"Koko Itämeren kannalta suurimman ongelman muodostaa kuitenkin sisäinen kuormitus. Vaikka kaikki ravinnepäästöt saataisiin nyt loppumaan, sisäisen kuormituksen takia veteen vapautuu ravinteita vielä monien vuosien ajan.

Sisäisen kuormituksen vähentämiseksi on pohjien happitilannetta parannettava. Varmimmin tämä tapahtuu vähentämällä meren perustuotantoa. Siksi sekä typen että fosforin kulkeutumista mereen on vähennettävä. Pietarin jätevesien ja Puolan päästöjen rajoittamiseksi on tehtävä kansainvälistä yhteistyötä. Toisaalta oman rannikkomme ja esim. Saaristomeren sisäosien heikko tila ei johdu Pietarin jätevesistä vaan ihan omista päästöistämme."


Vähempiarvoisen kalan poisto on kieltämättä yksi tehokkaimmista keinoista poistaa ravinteita Itämerestä, mutta tärkeintä olisi silti parantaa alusveden happitilannetta ja vähentää mereen päätyvien ravinteiden määrää.

[jester burk 2]

Kuinka valikoiva kalastus voi aiheuttaa leväkukintoja? Valikoivalla kalastuksella(selective harvesting) tarkoitetaan kalastusperiaatetta jolla pyritään rajoittamaan ja ohjaamaan saaliskalojen pyyntiä ala-ja välimitoilla sekä saaliskiintiöillä. Lisäksi puheet roskakaloista ja niiden hävittämispyynnistä sopivat huonosti urheilukalastusfoorumille. Kuinka uskottavia olemme jos yhtäällä vaadimme parannuksia kalojen ja ympäristön suojeluun ja
toisaalla vaahtoamme roskakaloista ja vaadimme niiden joukkohävittämistä. Urheilukalastuksellisessa mielessä särkikalat ovat mielenkiintoisia pyydettäviä, esim karppi, säyne,turpa,toutain jne. Itse ainakin pidän saamaani 4,5 kg:n toutainta yhtenä eniten arvostamistani pyytämistäni kaloista. Lisäksi niitä voi kalastaa lähellä asutuskeskuksia, kaikilla, esim alaikäisillä kun ei ole aikaa tai rahaa tai muuten mahdollisuuksia matkustella "jalokalan" perässä.
On jo korkea aika ottaa mallia muualta länsieuroopasta ja arvostaa kaikkia lajeja riippumatta siitä ovatko ne punalihaisia tai muuten kalliita kilohinnaltaan.

[Kesis]

Itämeren hoitokalastus? Tuo kuuluu mielestäni kategoriaan epärealistiset haaveet. Merialue on kohteena aivan erilainen kuin suljetummat järvisysteemit joissa ollaan päästy hoitokalastamisella hyviinkin tuloksiin mutta ei läheskään aina.

Mielestäni olisi parempi panostaa vajaahyödynnettyjen kalalajien tehokkaampaan käyttöön. Nykyisissä vajaahyödynnetyissä kalaresursseissa olisi ainesta vaikka mihin; ravintoon, energiaan, rehuun, jne. Kaikkien näiden visioiden toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin suurta panostusta valtiotasolta. On järjestettävä organisaatiot ja niiden rahoitus, avattava markkinoita (Suomessa ja ulkomailla) sekä saatava mukaan myös muita teollisuuden aloja kalateollisuuden lisäksi.

Nykytilanteessa, jossa petokalojen, kuten kuhan ja ahvenen koko on merellä kutistunut, ja haukikin on vähentynyt, niin roskakalan määrä on räjähtänyt käsiin.

Aika raju väite. Kuhan keskikoon pienenemisestä on viitteitä. Ahvenen tapauksessa vielä vain aavistuksia. Eikä em. lajien keskikoon pienenemisellä ole välttämättä mitään merkitystä niiden aiheuttaman saalistuspaineen vähenemiseen. Kuhakannat esim. Saaristomerellä ovat hyvissä voimissa ja poikastuotto suurta. Vesien sameneminen vain parantaa kuhan elinolosuhteita. Hauen vähemisestä tuskin voi edes puhua. "Roskakalan" lisääntymisen pääsyynä on tämän hetkisten tutkimusten perusteella yleinen rehevöityminen joka koskee Saaristomeren lisäksi koko Itämerta.

Eli Itämeren tila voidaan palauttaa VAIN saattamalla kalasto tasapainoon.

Tuota kannaittaisi vähän miettiä uudelleen. Oletko siis sitä mieltä, että Itämereen saa painaa mantereelta, siis joka puolelta Itämeren allasta, ihan kuinka paljon ravinteita ja myrkkyjä tahansa ja se voidaan korjata hoitokalastamalla? Loppuu Kivikankaaltakin verkot aika nopeeta jos tuota ruvetaan yrittämään


Ps. Jos Hese koskaan saa tuon vähempiarvoisten kalojen hyötykäytön alkuun ja tuotantoon niin kirjoitan henkilökohtaisesti kiitoskirjeen tuolle lafkalle.

[JaRu]

Aika raju väite. Kuhan keskikoon pienenemisestä on viitteitä. Ahvenen tapauksessa vielä vain aavistuksia. Eikä em. lajien keskikoon pienenemisellä ole välttämättä mitään merkitystä niiden aiheuttaman saalistuspaineen vähenemiseen. Kuhakannat esim. Saaristomerellä ovat hyvissä voimissa ja poikastuotto suurta. Vesien sameneminen vain parantaa kuhan elinolosuhteita. Hauen vähemisestä tuskin voi edes puhua. "Roskakalan" lisääntymisen pääsyynä on tämän hetkisten tutkimusten perusteella yleinen rehevöityminen joka koskee Saaristomeren lisäksi koko Itämerta.

.

Vaikka poikastuotto on suurta niin keskikoon kuhat ovat pienentyneet huomattavasti.
Aikanaan opiskelemassa ollessani opettaja kertoi että isoja kuhia tuli Paimionlahdelta paljon. 11kg meni rikki 2 kertaa ja yli 5kg kaloja useita kymmeniä. Valokuviakin sai nähdäkseen ettei palturia puhuttu. Ja kaikki nämä kalat pyydettiin viljelyä varten eli lypsyyn.
Hyvänä esimerkkinä samoilla paikoilla kun itsekin kalastat kuhaa on keskikoko alle 40cm.
Jigatessa n.200 kuhaa mittakaloja niistä oli jopa 14kpl. 45cm ylittyi 0 kertaa.
Kai sitä voi sanoa että kuhakannat on kunnossa joskin pieni epäilys kääpiöitymisestä käy mielessä vaikka niitä isoja todistetusti siellä vesissä uikin.
Työkaverini on asunut 15 vuotta Nauvossa ja sen jälkeen mökki siellä ja aikoinaan ahvenkanta oli sellainen että 400gr ahvenia sai useita mato-ongella omalta laiturilta. Tänä päivänä on hienoa jos 200gr ja kappaleetkin ovat vähäisempiä. Tietenkin kalastuspaine vaikuttaa kun mökki on suositun jigipaikan läheisyydessä.

Haukihan on vähentynyt Affenanmaalla huomattavasti, samoin kalan koko on pienentynyt. Ainakin jos keskustelupalstoilta lukee ja joitain kirjoituksia lehdissä.

Eihän roskakalakannan räjähdysmäistä kasvu voi hillitä vain yhdellä keinolla.
Täytyisi määrätietoisesti ajaa muutoksia nykyisiin Itämeren lannoitustalkoisiin ja jätevesipäästelyihin.
Muutokset vain syövät Kepun kannatajien tuloja. Kun Kepu hallituksessa hyörii ja ympäristöministeri tietää asioista kuin sika tietokoneesta tuntuu tilanne aika toivottomalta.
Hoitokalastus olisi aloitettava tai muuten saadaan antaa happea pitkään ennen kuin kalakannat nousevat edes järkevälle tasolle.

[Kesis]

Vaikka poikastuotto on suurta niin keskikoon kuhat ovat pienentyneet huomattavasti.

Hyvänä esimerkkinä samoilla paikoilla kun itsekin kalastat kuhaa on keskikoko alle 40cm.
Jigatessa n.200 kuhaa mittakaloja niistä oli jopa 14kpl. 45cm ylittyi 0 kertaa.
Kai sitä voi sanoa että kuhakannat on kunnossa joskin pieni epäilys kääpiöitymisestä käy mielessä vaikka niitä isoja todistetusti siellä vesissä uikin.

Haukihan on vähentynyt Affenanmaalla huomattavasti, samoin kalan koko on pienentynyt. Ainakin jos keskustelupalstoilta lukee ja joitain kirjoituksia lehdissä.

Eihän roskakalakannan räjähdysmäistä kasvu voi hillitä vain yhdellä keinolla.
Täytyisi määrätietoisesti ajaa muutoksia nykyisiin Itämeren lannoitustalkoisiin ja jätevesipäästelyihin.

Totta turiset tuosta kuhan koosta Saaristomerellä. Jopa tuo 40cm raja tuntuu usein vaikealta rikkoa. Just 37cm tai sen alle olevia kaloja (400-600g) on sitten taas ihan älyttömästi. Missä ovat kaikki n.kiloiset kuhat?

Hauki on tosiaan vähentynyt ahvenanmaalla, ainakin 70-80 -luvun ajoista. Se tosin elelee siellä aika lailla elinpiirinsä rajoilla, kun makeanveden kala on. Eli luontaisia kannanvaihteluita tulee varmaan herkemmin, kutu ei onnistu, jne. En usko, että sisempänä kannat olisivat kauheasti heikentyneet. Ehkä jopa päinvastoin sillä olosuhteet ovat otollisimmat eikä valtavia kalastuspaineita noin yleisesti ottaen ole.

Uskon, että lähivesien tilannetta voidaan parantaa merialueella jos oikein yritetään. Kokonaistilanteeseen Itämeren alueella tuskin voidaan vaikuttaa minun eliniän aikana. En mä vanhaks elä mutta en kuitenkaan usko, että muutosta saadaan aikaiseksi alle 50 vuodessa.

[Froste]

Mä luulen että yksi syy särkikalakantojen nousuun on petokalojen ja etenkin hauen pyynti ennen niiden kasvua kokoon, jolloin esim. 0,5-1,5-kiloinen lahna olisi suuhun mahtuva ruoka. Isojen kalojen C&R-kulttuurin lisääminen ja vähitellen ylämitta tai saaliskiintiö hauelle olisivat tähän nopeita ja toimivia lääkkeitä, hoitokalastuksen lisäksi. Eipä tämä nyt niin uutta varmaan kaikille ole, mutta ehkä joillekin?

Hesen lahnapurilaisille nostan hattua!

Sukulaismies on mökkivesillään tUrun saaristossa alkanut pyytää lahnaa verkolla ja syöttää saaliinsa merikotkille. Tämä on mielestäni kannattavaa toimintaa, eikä se kovin paljoa vaivaa tai rahaa uskoakseni vie.

Uskon, että hoitokalastuksesta on/olisi hyötyä Itämeren tilalle niin paljon että sitä kannattaa tehdä, mutta silti suurimmat ongelmat tulevat valumalla jne., ja se suurin ongelma jälleen, kuten monessa muussakin asiassa, on Kepun politiikka.

[Rieti]

Ulkoisen kuormituksen teoriassa on vain liikaa ristiriitoja, esim. jos ulkoinen kuormitus on laskenut jo vuosikymmeniä, niin miksi meren tila vain jatkaa huononemista? Jos ulkoinen kuormitus olisi ratkaisevaa, niin meren tila olisi parantunut. Noista aiemmista linkeistä käy ilmi, että ratkaiseva tekijä vedenlaatuun Itämerellä on sisäinen kuormitus.

Sisäinen kuormitus johtuu roskakaloista (käytän ns. yleisnimitystä, joka kuvaa särkikaloja, ja pientä ahventa yms. kalastajien syyttä väheksymää kalalajia).
Jos ajatellaan että jokaisessa isommassa merenlahdessa on vähintään 500000 kiloa roskakalaa liikaa, niin tämä määrä ulostaa jo vähintään miljoona kiloa vuodessa. Määrä vastaa sitä, että noin 1500 ihmistä tekisi kaikki tarpeensa yhden merenlahden jäälle joka vuosi. Ja Suomen aluevesillä näitä merenlahtia on jo tuhatkunta, ainakin. Eli roskakalojen ulosteet Suomen aluevesillä kuormittavat Itämerta jo noin 2 miljoonan ihmisen ulosteiden verran. Kun koko Itämeren liika roskakala otetaan huomioon, niin puhuttaneen vähintään 10 kertaisesta kuormituksesta Pietarin jätevesiin verrattuna. Ja tämä on sentään liian roskakalamäärän pienin haitta.

[vlasek]

No toki sisälle kuormituksella on vaikutuksensa, mutta onko jotain evidenssiä, että maatalouden suhtee ois tapahtunu oikeesti konkreettinen muutos parempaan? Ainakaa ite huomannu minkäännäköisä suojavyöhykkeitä missään. Suorakylvökään ei taida olla kauheen yleistä?

Tuon sisäsen kuormituksen kasvu taas johtuu nimenomaan siitä, että veden ja pohjan laatu hyvin pitkälti maatalouden ja ajoittaisten runsaiden jätevesipäästöjen ansiosta edesauttaa ns roskakalojen hyvinvointia, mikä taas kasvattaa sisäistä kuormitusta.

kalastuspaineen epätasanen kohdistuminen myös sitte siinä sivussa. Yks mikä on myöskin melko hanurista, on rahtilaivojen lupa laskea edelleenki paskavedet jonkkaa. Uus säännös septitankin tyhjentämisestä satamaan kosekee ainoastaan risteilijäaluksia.

Kuten froste tuossa aikasemmi sano: niin kauan ku kepu........