Bonarille löytyy
valmiita kartioperukkeita. Kannattaa ostaa tuollaisia ja ehkä ottaa varoiksi esim. Stroftin monofiilia mukaan, josta voi tarpeen tullen rakentaa koko perukkeen tai jatkaa katkennutta.
Tarelle tehdään peruke fluorocarbonista, esim. 0,80 alku ja 0,60 kärki (vai oliko se 80 lbs, ja 60 lbs, pitää tarkistaa...
). Perho suoraan perukkeeseen ilman mitään lukkoja.
Tarponiperhojen koukkujen pitää olla vahvoja. Jos perhokoukun pystyisi vääntämään sormin suoraksi (ottaen tietty huomioon, että väkäsen kanssa se on käytännössä vähän vaikeaa), se on liian heikko.
Periaatteessa voit tarvita kolmea siimaa, kellua, kirkasta interiä ja uppoa. Mä en ole niin asiantuntija, että voisin sanoa, onko kirkkaudella joku oikea tarkoitus. Ehkä värillinen kellusiimakin jotenkuten ajaa asian. Pohjasiima varmaan riittää. Mua pelottaa eniten kuitusiiman käytössä (dacronin sijaan) se, että se pureutuu liian syvälle perhosiimaan ja katkaisee siiman tiukassa paikassa. Ajattelin, josko tarttis laittaa väliin pieni pätkä dacronia.
Skribailin edelliseen Kalastus-lehteen tarponitarinaa Kuubasta. Siitä saa ehkä vähän käsitystä kalapaikoista ja siimatarpeista.
