Eilen huumaavan huikea reissu Ahvenkosken laitamille. Aamusta kävimme yrittämässä jäälle Purolanlahdella, mutta ei toivoakaan. Rannat on jo auki ja pitkän matkaa sen perään huonoakin huonompaa jäätä. Toistatuntia kateltiin mestaa mistä olisi edes pienet mahdollisuudet mennä, mutta ei niin ei. Oli pakko ottaa suunnitelma B käyttöön ja suunnattiin isäukon kanssa Ahvenkosken puolella. Auto kun saatiin parkkiin, niin näky oli kohtuu toivoton, samalla lailla rannoilla oli vettä tuollakin. Autosta kuitenkin nähtii että pari kaveria kuitenkin oli jostain jäälle päässyt ja kädet viuhtoi siihen malliin että kaloja tulee, no pakkohan se oli perään mennä ja päästä osalliseksi. Oman aikamme etittiin paikkaa mistä jäälle pääsisi tuikkaamaan ja yksi lupaavan tuntunen paikka löydettiin joka on vähän varjoisampi paikka ja jää näytti hyvältä. Nakkasin repun selkään ja kairan olalle, otin askelen niin kuin rajaa ylitettäessä ja sitten menikin jalka jäistä läpi! Koipi ylös vikkelään ja pari askelta eteenpäin ja hep! Molemmat koivet läpi.

Ai prkl että suoraan sanottuna v*****i. Kylmä vesi hyväili kasseja ja lorina kävi saappaisiin. Eikun vauhdilla ylös, reppu selästä ja istuvasta asennosta perseen alta petti jäät. Jokin kumma tuuri kävi kun sain kierähdettyä kauemmas kovan jään päälle, siinä sitten tuijottelin kolmea reikää jäässä. Ukko katteli rannalla ja mietti varmaan että viittiskö nauraa, kysyi se sitten kuitenkin että "mites jatketaan, et kai sä noin vähästä säiky?". Vaikka jäissä tuli käytyä ja jalat kastui, ei kummemmin viluttanut niin sanoin että "eti vaan reitti jäälle, paras syönti on menossa", vaikka oikesti olisi tehnyt mieli painella autolle takas. Niin tuo katteli paikan ja sano varmasti että no tuostahan se olis sun pitänyt mennä, paksumpaa jäätä saa hakea, otti askeleen ja meni munia myöten kylmiöön.

Ai hitto, oli mun vuoro vähän hörähtää. Pääsipäs tuo vanha herrakin jäälle, vaikkakin vähän märkänä. Ei tuo ollut muuten moksiskaan muuta kun märkien sukkiensa takia. Päätettiin sitten mennä kokeilemaan jos saataisin muutama paistikas reppuun, molemmat kyllä puisteli päätää ja todettiin että järjetöntä touhua ja varmaan hölmöys kulkee suvussa. Jäätä oli paikkapaikoin 30cm, toisessa paikassa sitten alle 10cm, vähän jo alkoi välillä jännittää miten käy, loppuuko tuuri kesken? Kuutisen kiloa tuli kaloja päivän onkimisella, isoimpien jäädessä tuonne 300g nurkille, aika pientä aiempiin vuosiin verrattuna, mutta ihan hyvät kalat kuitenkin. Päevään tekemä metallihohtoinen papukaijatasuri oli päivän peli, suurin osa isommista olit tuossa kuvassa kiinni. Ihmeteltiin vähän haukien poissaoloa, ennen niitä reissulla tuli ainakin muutama, nyt ei pistoakaan. Viiden maissa laitettiin pillit pussiin ja aloitettiin jännittävä paluumatka. Kävi mielessä että uimalla mennään maihin, mutta mulla oli vielä tuuri mukana ja jää just ja just kantoi yhdestä kohtaa. Ukolla kävi huonompi tuuri ja munia myöten meni jäihin paluumatkallakin, kyllä tuo siitä kohtuu kovaäänisesti ilmoittikin.
On se vaan niin että oli ihan viimeinen tota laatua oleva reissu. Helvetillistä hölmöyttä ja uhkarohkeutta me molemmat tolla osoitettiin, mutta nyt kävi tuuri ja kiitos siitä, täytyy ottaa opiksi. Täällä sisämaassa onneksi tilanne on nyt aika hyvä ja ens viikonloppuna vielä taitaa päijänteen jäille päästä, saas nähä. Toivotan omalta osaltani turvallisia reissuja kaikille onkureilla, pilkitäänhän taas ensi talvenakin?