Tasuriahvenia
Alueen säännöt
Kaikki onginnasta sekä talvi- ja kesäpilkinnästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Pilkkivaatteet, pilkkikengät
Kaikki onginnasta sekä talvi- ja kesäpilkinnästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Pilkkivaatteet, pilkkikengät
-
HallaMaster
- Viestit: 121
- Liittynyt: 20:46:29 21.01.2013
- Paikkakunta: Hämeenlinna
- Viesti:
Re: Tasuriahvenia
Ohhoh... Huomenna ei kyllä jhaksa lähteä mihkään vaikka polte oliskin kova. Sen verran paskaa keliä luvannu etelä-suomeen. Mutta jos viikon päästä sit, virittäis luotaimenkin kuntoon. Josko sitä sillon jo sit vanajallekkin pääsisi. Tosin vanajalla vissiin kilo ahvenet melko harvassa.
Jäällä se mieli lepää, vaikka kalaa ei tulisikaan. On tää niin hienoa!
Re: Tasuriahvenia
Kylmää keliä lupaa huomiseksi,noh eiköhän sitä pimeestä pimeään olla silti jäällä. Aamusta ilmoilanselälle heiluttamaan tasuria ja iltapäivällä hauhonselälle laskemaan matikkarysiä. On tää ehkä paras ammatti tasurionginta mielessä, voi pysähdellä vaikka joka päivä tekeen pieniä tasuri kokeiluja, kun verkkoreissulla osuu hyviä laikkuja/railoja kohdalle 
Re: Tasuriahvenia
Jani_K:lle isosti onnea unelma kalasta! Uistellen on yksi tuollainen itsellekkin kohdelle sattunut, ja nyt muutama vuosi takana hakua tasureilla. Kolme aika hiljaista reissua tälle vuodelle ja ensi viikolla jatkuu!
Iso ahven on jalokala.
Re: Tasuriahvenia
Tällasista oon kuullu mut ei oo aiemmin omalle kohdalle sattunu. Railon molemmat reunat painunu alaspäin ja keskelä vettä about 1.5 m. Reki upposi kokonaan, kelkka puoliksi ja kaverit siltä väliltä. Ite pääs konepellin kautta hyppäämään kuivalle jäälle. Rauhallisin kaveri kroolaili melkein minuutin. Kyl naskalit ois hyvä olla. Säikähdyksellä selvis kun vehkeet saatiin saman tien käsipelillä vedettyä ylös. Vaatteiden vaihdon jälkeen takaisin tasuroimaan. Saaliina vain muutama pannukarkea vaikka toiveena oli vähintään parikilonen ko. kohelluksen jälkeen.
- Liitteet
-
- reikä.gif (68.56 KiB) Katsottu 11386 kertaa
-
- reikä.gif (68.56 KiB) Katsottu 11386 kertaa
Re: Tasuriahvenia
Heisuliwei.
Superpähkinää tai jotai yliluonnollista tarvitaan et tuolt pois pääsee, niinku opastetulla pilkkiretkellä joskus vuonna 1 ja 2
Ei ees muista mite avannosta ylös tuli, mut mm. muistin lisäks puhelin pimeni rinttaskuun...
Kaikki vehkeet ol lopulta tallella, paitsi SIM- kortti
Superpähkinää tai jotai yliluonnollista tarvitaan et tuolt pois pääsee, niinku opastetulla pilkkiretkellä joskus vuonna 1 ja 2
Ei ees muista mite avannosta ylös tuli, mut mm. muistin lisäks puhelin pimeni rinttaskuun...
Kaikki vehkeet ol lopulta tallella, paitsi SIM- kortti
Vuorovetten Prinssi, parjattu rantarunkkari
Re: Tasuriahvenia
Tasurointi on taitolaji... Mutta ei hemmetti, nyt on ollut Jallulla tähdet todella kohdillaan.
Tuli kylmä kuvaa katselessa ja vapisutti tekstiä lukiessa.
Todelle kovan luokan suoritus, että onnistuu vapauttamaan itsensä ja vielä kaverinsa moisesta jään paremmalle puolelle. Ja kalustokin pelastui? On siinä ahvenetkin raapineet evillä otsaluutaan.
Tuon suorituksen jälkeen tämän vuoden munat pataan -reissuilla ei enää ole aihetta sortua sadattelemaan huonoa tuuria.
Tuli kylmä kuvaa katselessa ja vapisutti tekstiä lukiessa.
Todelle kovan luokan suoritus, että onnistuu vapauttamaan itsensä ja vielä kaverinsa moisesta jään paremmalle puolelle. Ja kalustokin pelastui? On siinä ahvenetkin raapineet evillä otsaluutaan.
Tuon suorituksen jälkeen tämän vuoden munat pataan -reissuilla ei enää ole aihetta sortua sadattelemaan huonoa tuuria.
Re: Tasuriahvenia
Niinpä.
Kortit kertoo kohtaloista ja...
"Onnellinen" loppuhan tuo sinällään itellekki ois kuten isäukollekki.
Ei tarviis kituu loppuelämää kuten pappakin
liian varovaiseks sitä on käyny ku tietää ettei mahkuja vastaan rimpuilla enää ei oo
Ihminen tosin pakon edessä pystyy vaik mihin ihmetekoihin..
Elämänhalua, sitä minäkin haluan kalastuksen muodossa ja joka jaksaa kestämään, vaikka se väliin rasittaakiin, omaa tyhmyyttään..
https://www.youtube.com/watch?v=zC_Xy_xUzx8
Kortit kertoo kohtaloista ja...
"Onnellinen" loppuhan tuo sinällään itellekki ois kuten isäukollekki.
Ei tarviis kituu loppuelämää kuten pappakin
liian varovaiseks sitä on käyny ku tietää ettei mahkuja vastaan rimpuilla enää ei oo
Ihminen tosin pakon edessä pystyy vaik mihin ihmetekoihin..
Elämänhalua, sitä minäkin haluan kalastuksen muodossa ja joka jaksaa kestämään, vaikka se väliin rasittaakiin, omaa tyhmyyttään..
https://www.youtube.com/watch?v=zC_Xy_xUzx8
Vuorovetten Prinssi, parjattu rantarunkkari
Re: Tasuriahvenia
Moron,
Juu edesmennyt kaveri potkukelkkaili samanlaiseen painaumaan joskus lumettomalla jäällä. Vettä oli tosin vain vähemmän juuri ja juuri saappaanvarsi riitti. Oli kuulemma mennyt tovi jos toinenkin että oli sieltä päässyt kuivin jaloin pois. Painauma kun oli loiva joten pirun liukas ilman jääkenkää.
Samainen kaveri ajoi yhden toisen kanssa kerran Mallaksella motokelkalla parimetriseen railosulaan, oli ollut tarpeeksi vauhtia että sekä kelkka että äijät pääsivät just yli, molemmat tosin putosivat jäälle kelkankyydistä mutta kuivana pysyivät ja hengissä. Tässäkin tapauksessa molemmat tiesivät railosta mutta eivät muistaneet sitä pimeällä ajaessaan...
Kalajuttuja lyhyesti, vielä parikertaa tullut käytyä samalla järvellä ja toisella kertaa löytyi aivan lähtiessä kalaa 9 metrin rinteestä, muutama pikkupannukala ja yksi 470g FT ässällä. Tuossa kun olisi saanut koittaa pari tuntia, niin...... tai sitten ei.
Eilen sitten kierrokset ja peruskohdasta ensin 555 g aapo pikku-jättiläisellä ja kohta perään reilu kiloinen luupää. Hienosti näkyivät kaiussa ja aapolla oli kuten monesti adjutantti mukana, mutta se ei huolinut. Muuten ei mainittavaa. Seuraava reissu sitten vaihteeksi johonkin muualle, ettei uraudu-
maja
Juu edesmennyt kaveri potkukelkkaili samanlaiseen painaumaan joskus lumettomalla jäällä. Vettä oli tosin vain vähemmän juuri ja juuri saappaanvarsi riitti. Oli kuulemma mennyt tovi jos toinenkin että oli sieltä päässyt kuivin jaloin pois. Painauma kun oli loiva joten pirun liukas ilman jääkenkää.
Samainen kaveri ajoi yhden toisen kanssa kerran Mallaksella motokelkalla parimetriseen railosulaan, oli ollut tarpeeksi vauhtia että sekä kelkka että äijät pääsivät just yli, molemmat tosin putosivat jäälle kelkankyydistä mutta kuivana pysyivät ja hengissä. Tässäkin tapauksessa molemmat tiesivät railosta mutta eivät muistaneet sitä pimeällä ajaessaan...
Kalajuttuja lyhyesti, vielä parikertaa tullut käytyä samalla järvellä ja toisella kertaa löytyi aivan lähtiessä kalaa 9 metrin rinteestä, muutama pikkupannukala ja yksi 470g FT ässällä. Tuossa kun olisi saanut koittaa pari tuntia, niin...... tai sitten ei.
Eilen sitten kierrokset ja peruskohdasta ensin 555 g aapo pikku-jättiläisellä ja kohta perään reilu kiloinen luupää. Hienosti näkyivät kaiussa ja aapolla oli kuten monesti adjutantti mukana, mutta se ei huolinut. Muuten ei mainittavaa. Seuraava reissu sitten vaihteeksi johonkin muualle, ettei uraudu-
maja
-
MolokFishing
- Viestit: 63
- Liittynyt: 20:26:24 26.12.2013
- Paikkakunta: Tampere
Re: Tasuriahvenia
No nyt vietiin tasuria muutama kerta niinku kuuluis, mut oli kyllä ankealla ja nirkoisalla otilla.
Kaverin kanssa käytiin yhdellä keskikokoisella järvellä jolla 10-15 vuotta sitten tuli useasti morreja uitettua, mut ei olla käyty moneen vuoteen. Tuli sitten mielisairaus että sinne pitää mennä kaikujen kanssa. Muistissa oli että yli neljäsatasia saatiin toukilla vuosituhannen vaihteessa, että miksei sitten puris tasuriakin...
Tokalta reijältä alkoi kaiku piirtää varovaisia nousuja, mut ei missään tapauksessa yli 20cm irronneet pohjasta. Varmaan 20 min härnäsin ja vaihtelin eri vapoja (eri tasureita) mut ei mitään. Vain piatun kuoreväri ja prinssin ahvenvärinen karvakas tuntuivat tuovan ahvenia mestoille. Sit karvaperseeseen ensimmäinen varovainen tökkäys ja ehkä 150g ahven ylös, tasuri veteen ja lähti samantien vastaan ja 5 sekunnin tuijotuksen jälkeen 460 appura jäälle. Tasuria takasin lampeen ja melkein paskat housuun kun älytön viiva tuli suoraan välivedestä leijaavan tasuri. Päälle ja pam, siimaa vedettiin. Äärään suuntaan mun mielestä. Käydenvedon jälkeen joku 85cm luupää luukusta jäälle, ja arvatenkin se oli sitten siinä.
Tyhjiä reikiä seuraavat 5 h, kunnes lopussa löydettiin kohta jossa lumen alla oli varmaan 10cm vettä. Etittiin railo siitä pöllylumen alta ja tehtiin joku 5*8 laikku keskelle railoo.
Anturi asensin ja katoin et siellähän jo vartoillaan ennen kun on edes vehkeet lammessa, olispa ahven. Sama ahvenkarvaperse joku 80 cm pohjasta ja passiivista tuijotusta näyttöön. Minuutin päästä viiva nous kohdalle ja repäsi melkein vavan kädestä (sormet ihan jäässä). Mahtiahven nousi jo pää pinnan oikealle puolelle mut räkäs kuvan melkein mulle suuhun. Olisko saanut pyrstön lukkoon kannen alle. Veikkaan et joku 700 ois voinu mennä rikki, eli ehdoton kauden kärkitulos olisi tullut, mut ei oltu tarkotettu tälle päivälle.
Nyt pitää sit mielisairasta taas töissä viikko ja ehkä vissiin uudestaan mestoille heti kun mahdollista. Tuli sellanen olo että tuolta vois saada tosi komeen top-10 jos vaan sattuis semmone. Päivä että 10 ahventa kelpuuttais pyynnit. Tänään oli saldona kaverin kanssa yhteensä 6 ahventa ja 4 haukea. Taitaa tuo runsas haukikanta olla sellanen joka pitää ahvenella keskikoon kunnossa?
Kaverin kanssa käytiin yhdellä keskikokoisella järvellä jolla 10-15 vuotta sitten tuli useasti morreja uitettua, mut ei olla käyty moneen vuoteen. Tuli sitten mielisairaus että sinne pitää mennä kaikujen kanssa. Muistissa oli että yli neljäsatasia saatiin toukilla vuosituhannen vaihteessa, että miksei sitten puris tasuriakin...
Tokalta reijältä alkoi kaiku piirtää varovaisia nousuja, mut ei missään tapauksessa yli 20cm irronneet pohjasta. Varmaan 20 min härnäsin ja vaihtelin eri vapoja (eri tasureita) mut ei mitään. Vain piatun kuoreväri ja prinssin ahvenvärinen karvakas tuntuivat tuovan ahvenia mestoille. Sit karvaperseeseen ensimmäinen varovainen tökkäys ja ehkä 150g ahven ylös, tasuri veteen ja lähti samantien vastaan ja 5 sekunnin tuijotuksen jälkeen 460 appura jäälle. Tasuria takasin lampeen ja melkein paskat housuun kun älytön viiva tuli suoraan välivedestä leijaavan tasuri. Päälle ja pam, siimaa vedettiin. Äärään suuntaan mun mielestä. Käydenvedon jälkeen joku 85cm luupää luukusta jäälle, ja arvatenkin se oli sitten siinä.
Tyhjiä reikiä seuraavat 5 h, kunnes lopussa löydettiin kohta jossa lumen alla oli varmaan 10cm vettä. Etittiin railo siitä pöllylumen alta ja tehtiin joku 5*8 laikku keskelle railoo.
Anturi asensin ja katoin et siellähän jo vartoillaan ennen kun on edes vehkeet lammessa, olispa ahven. Sama ahvenkarvaperse joku 80 cm pohjasta ja passiivista tuijotusta näyttöön. Minuutin päästä viiva nous kohdalle ja repäsi melkein vavan kädestä (sormet ihan jäässä). Mahtiahven nousi jo pää pinnan oikealle puolelle mut räkäs kuvan melkein mulle suuhun. Olisko saanut pyrstön lukkoon kannen alle. Veikkaan et joku 700 ois voinu mennä rikki, eli ehdoton kauden kärkitulos olisi tullut, mut ei oltu tarkotettu tälle päivälle.
Nyt pitää sit mielisairasta taas töissä viikko ja ehkä vissiin uudestaan mestoille heti kun mahdollista. Tuli sellanen olo että tuolta vois saada tosi komeen top-10 jos vaan sattuis semmone. Päivä että 10 ahventa kelpuuttais pyynnit. Tänään oli saldona kaverin kanssa yhteensä 6 ahventa ja 4 haukea. Taitaa tuo runsas haukikanta olla sellanen joka pitää ahvenella keskikoon kunnossa?
Re: Tasuriahvenia
Tuota paikallista lutakkoa taas parina päivänä käyty kiertämässä. La aamuna jäälle pääsin vasta klo 11 nurkilla kun aamulla piti käydä pulikoimassa. Kylpy ei tosin ollut yhtä kylmä kuin Jallulla. Uimahallin lastenaltaassa vesi oli mukavan lämmintä
Kalat ei oikein ollu la syönnillään. Kävivät kyllä tarjouksia kurkkimassa, mutta harvakseltaan ottivat. Reilu pari tuntia ehti jäällä viettää ja saldona reilu 10 kohtuu pientä sinttiä, isoin 180g.
Sunnuntaina sitten heti aamusta samoille paikoille ajatuksella, josko aamulla purisi paremmin. Väärät oli tietysti luulot ja koko päivän oli ihan kuollutta. Saldona 2 sinttiä, josta isompi hipoi ehkä 100g maagista rajaa. Kaiku näytti kyllä paksujakin viivoja, mutta minkäänlaista kiinnostusta eivät osoittaneet tarjottuja herkkuja kohtaan.
Ensiviikolla uudet kujeet. Alkaa nimittäin 9 viikon mittainen isyysloma. Jos kelit sallii, niin täytyy paketoida tyttö pulkkaan ja suunnata ainakin päiväunien aikaan jäälle
Jani__K:lla hienoa settiä. 30g meni yli mun enkan
Onko noilla kiloahvenreissuilla ollut muuten tapahtumia vai onko koko päivä kyttäilty yhtä kalaa?
Kalat ei oikein ollu la syönnillään. Kävivät kyllä tarjouksia kurkkimassa, mutta harvakseltaan ottivat. Reilu pari tuntia ehti jäällä viettää ja saldona reilu 10 kohtuu pientä sinttiä, isoin 180g.
Sunnuntaina sitten heti aamusta samoille paikoille ajatuksella, josko aamulla purisi paremmin. Väärät oli tietysti luulot ja koko päivän oli ihan kuollutta. Saldona 2 sinttiä, josta isompi hipoi ehkä 100g maagista rajaa. Kaiku näytti kyllä paksujakin viivoja, mutta minkäänlaista kiinnostusta eivät osoittaneet tarjottuja herkkuja kohtaan.
Ensiviikolla uudet kujeet. Alkaa nimittäin 9 viikon mittainen isyysloma. Jos kelit sallii, niin täytyy paketoida tyttö pulkkaan ja suunnata ainakin päiväunien aikaan jäälle
Jani__K:lla hienoa settiä. 30g meni yli mun enkan
Onko noilla kiloahvenreissuilla ollut muuten tapahtumia vai onko koko päivä kyttäilty yhtä kalaa?
Re: Tasuriahvenia
Tänään MP. Oli vihuliainen tuuli, ens viikonloppuna toivottavasti paremmat kelit! Fobe, on ollut muitakin tapahtumia. Tästä on hyvä jatkaa kautta!
Re: Tasuriahvenia
Kiva et jtn merkkejä antaaMolokFishing kirjoitti:No nyt vietiin tasuria muutama kerta niinku kuuluis, mut oli kyllä ankealla ja nirkoisalla otilla.![]()
Kaverin kanssa käytiin yhdellä keskikokoisella järvellä jolla 10-15 vuotta sitten tuli useasti morreja uitettua, mut ei olla käyty moneen vuoteen. Tuli sitten mielisairaus että sinne pitää mennä kaikujen kanssa. Muistissa oli että yli neljäsatasia saatiin toukilla vuosituhannen vaihteessa, että miksei sitten puris tasuriakin...
Tokalta reijältä alkoi kaiku piirtää varovaisia nousuja, mut ei missään tapauksessa yli 20cm irronneet pohjasta. Varmaan 20 min härnäsin ja vaihtelin eri vapoja (eri tasureita) mut ei mitään. Vain piatun kuoreväri ja prinssin ahvenvärinen karvakas tuntuivat tuovan ahvenia mestoille. Sit karvaperseeseen ensimmäinen varovainen tökkäys ja ehkä 150g ahven ylös, tasuri veteen ja lähti samantien vastaan ja 5 sekunnin tuijotuksen jälkeen 460 appura jäälle. Tasuria takasin lampeen ja melkein paskat housuun kun älytön viiva tuli suoraan välivedestä leijaavan tasuri. Päälle ja
pam, siimaa vedettiin. Äärään suuntaan mun mielestä. Käydenvedon jälkeen joku 85cm luupää luukusta jäälle, ja arvatenkin se oli sitten siinä.![]()
Tyhjiä reikiä seuraavat 5 h, kunnes lopussa löydettiin kohta jossa lumen alla oli varmaan 10cm vettä. Etittiin railo siitä pöllylumen alta ja tehtiin joku 5*8 laikku keskelle railoo.
Anturi asensin ja katoin et siellähän jo vartoillaan ennen kun on edes vehkeet lammessa, olispa ahven. Sama ahvenkarvaperse joku 80 cm pohjasta ja passiivista tuijotusta näyttöön. Minuutin päästä viiva nous kohdalle ja repäsi melkein vavan kädestä (sormet ihan jäässä). Mahtiahven nousi jo pää pinnan oikealle puolelle mut räkäs kuvan melkein mulle suuhun. Olisko saanut pyrstön lukkoon kannen alle. Veikkaan et joku 700 ois voinu mennä rikki, eli ehdoton kauden kärkitulos olisi tullut, mut ei oltu tarkotettu tälle päivälle.![]()
Nyt pitää sit mielisairasta taas töissä viikko ja ehkä vissiin uudestaan mestoille heti kun mahdollista. Tuli sellanen olo että tuolta vois saada tosi komeen top-10 jos vaan sattuis semmone. Päivä että 10 ahventa kelpuuttais pyynnit. Tänään oli saldona kaverin kanssa yhteensä 6 ahventa ja 4 haukea. Taitaa tuo runsas haukikanta olla sellanen joka pitää ahvenella keskikoon kunnossa?
Vuorovetten Prinssi, parjattu rantarunkkari
Re: Tasuriahvenia
Tällä viikolla tuli pidettyä tasapainoja sen verran paljon vedessä, että tämä päivä oli jo hyvä niitä kuivatella, saappaiden vierellä... Alkuviikon haukien jälkeen löytyi jo "oikeita" kaloja, perjantaina kilon haamuraja rikki. Huomenna uusi päivä, ja taas jäälle, näköjään kuivassa kelissä.
- pahakuikka
- Viestit: 426
- Liittynyt: 14:13:35 01.07.2009
- Paikkakunta: Tampere
Re: Tasuriahvenia
Kalat on perattu ja iltatoimet suoritettu, joten käytetään hetki päivän tapahtumien raportointiin.
Tämän päivän onkipaikaksi valittiin samat alueet, kuin edellisenäkin päivänä. Eilinen antoikin paikalta mukavat ruokakalat ja ilmoitteli isommistakin. Siitä todisteena kalakavereiden 640 ja 970g kalat.
Aamuhämärissä ryhmämme suuntasi kulkunsa jäälle navakassa pohjoisen puoleisessa tuulessa. Pukeutuminen oli viety huolella äärirajoilleen, joten kylmyydellä ei ollut mahdollisuuksia päästä tätä joukkoa lannistamaan.
Onginta alkoi eilisen tapaan ja kalaa piirtyi kaiun näytölle tasaisen varmasti. Isommat viivat vain loistivat poissaolollaan, ainakin omalla näytölläni. Kala sieltä, toinen täältä tarttui pilkkimiesten onkiin. Kokoluokka oli kelvollista 100-200g peruskokoa.
Puoleenpäivään mennessä ei ollut kenelläkään ollut kontaktia isompaan kalaan, lukuunottamatta yhden onkurin 450g ahventa.
Päivä eteni ja tuntui, että pienemmätkin ahvenet kävivät passiivisemmiksi. Satunnaisia kolauksia ja yksittäisiä ylöstulleita. Ajatukset alkoivatkin hiipiä jo tulevaan kotimatkaan.
Päivän päätteeksi päätin siirtyä aloitus avantojen läheisyyteen. Kairasin reiän ja istahdin jakkaralle. Tasuri veteen ja tyhjältä tuntui, samaa näytti kaikukin. Lähellä pilkkinyt kaveri käveli avannolleni termari kädessään ja totesi, että eiköhän pakata kamat kun kello lyö kaksi. Vajaa tunti oli siis aikaa ja se riitti minullekin. Otin ongen ylös ja nappasin termarin repusta.
Muki kädessä siinä turistiin niitä näitä harrastuksen hienoudesta. Sivusilmällä seurasin kaiun edelleen tyhjänä ammottavaa näyttöä.
Kahvittelun päätteeksi laskin siimassa roikkuneen uuden mallin omatekeleen suoraan väliveteen. Samassa pohjasta nousi kuin kilvan kolme paksua viivaa tasapainoa kohden. Kiinni on ja on parempi totesin kaverille. Kampesin kalaa pari metriä ylös ja se irtosi. Pudotin kuvan takaisin ja toinen oli kiinni samantien. Taas hinattiin parempaa kalaa ylöspäin ja niin vain irtosi sekin suoraan hissistä. Tässä vaiheessa kaverin painava rintaääni ilmoitti, että nyt kintaat käsistä tänne. Kolmas pudotus väliveteen ja kolmas vauraampi kala kiinni. Tämä kala sitten pysyikin kiinni ja oli tarttunut sen verran hyvin, että irrotukseen kulunut kymmenisen sekuntia ehti kuljettaa vihaiset viivat pois näytöltä. Oli kuin paikalla ei olisi äskettäin ketään ollutkaan.
Se ei enää haitannut, sillä päivä oli saanut osaltani enemmän kuin täydellisen päätöksen. Puolituntia siinä vielä ongittiin ja kaveri vieressä ehti yhden vauraamman pudottamaan.
Rantaan kävellessä tuumin, että täytyisi maalata lisää ärsyvärejä ja ennenkaikkea antaa niillekin enemmän peliaikaa.
Päivän viimeinen ahven painoi 1070g ja oli 42cm pitkä. Se kirjasi edellisen "ennätyksen" 70g paremmaksi. Tästä on kiva jatkaa kautta!
Tämän päivän onkipaikaksi valittiin samat alueet, kuin edellisenäkin päivänä. Eilinen antoikin paikalta mukavat ruokakalat ja ilmoitteli isommistakin. Siitä todisteena kalakavereiden 640 ja 970g kalat.
Aamuhämärissä ryhmämme suuntasi kulkunsa jäälle navakassa pohjoisen puoleisessa tuulessa. Pukeutuminen oli viety huolella äärirajoilleen, joten kylmyydellä ei ollut mahdollisuuksia päästä tätä joukkoa lannistamaan.
Onginta alkoi eilisen tapaan ja kalaa piirtyi kaiun näytölle tasaisen varmasti. Isommat viivat vain loistivat poissaolollaan, ainakin omalla näytölläni. Kala sieltä, toinen täältä tarttui pilkkimiesten onkiin. Kokoluokka oli kelvollista 100-200g peruskokoa.
Puoleenpäivään mennessä ei ollut kenelläkään ollut kontaktia isompaan kalaan, lukuunottamatta yhden onkurin 450g ahventa.
Päivä eteni ja tuntui, että pienemmätkin ahvenet kävivät passiivisemmiksi. Satunnaisia kolauksia ja yksittäisiä ylöstulleita. Ajatukset alkoivatkin hiipiä jo tulevaan kotimatkaan.
Päivän päätteeksi päätin siirtyä aloitus avantojen läheisyyteen. Kairasin reiän ja istahdin jakkaralle. Tasuri veteen ja tyhjältä tuntui, samaa näytti kaikukin. Lähellä pilkkinyt kaveri käveli avannolleni termari kädessään ja totesi, että eiköhän pakata kamat kun kello lyö kaksi. Vajaa tunti oli siis aikaa ja se riitti minullekin. Otin ongen ylös ja nappasin termarin repusta.
Muki kädessä siinä turistiin niitä näitä harrastuksen hienoudesta. Sivusilmällä seurasin kaiun edelleen tyhjänä ammottavaa näyttöä.
Kahvittelun päätteeksi laskin siimassa roikkuneen uuden mallin omatekeleen suoraan väliveteen. Samassa pohjasta nousi kuin kilvan kolme paksua viivaa tasapainoa kohden. Kiinni on ja on parempi totesin kaverille. Kampesin kalaa pari metriä ylös ja se irtosi. Pudotin kuvan takaisin ja toinen oli kiinni samantien. Taas hinattiin parempaa kalaa ylöspäin ja niin vain irtosi sekin suoraan hissistä. Tässä vaiheessa kaverin painava rintaääni ilmoitti, että nyt kintaat käsistä tänne. Kolmas pudotus väliveteen ja kolmas vauraampi kala kiinni. Tämä kala sitten pysyikin kiinni ja oli tarttunut sen verran hyvin, että irrotukseen kulunut kymmenisen sekuntia ehti kuljettaa vihaiset viivat pois näytöltä. Oli kuin paikalla ei olisi äskettäin ketään ollutkaan.
Se ei enää haitannut, sillä päivä oli saanut osaltani enemmän kuin täydellisen päätöksen. Puolituntia siinä vielä ongittiin ja kaveri vieressä ehti yhden vauraamman pudottamaan.
Rantaan kävellessä tuumin, että täytyisi maalata lisää ärsyvärejä ja ennenkaikkea antaa niillekin enemmän peliaikaa.
Päivän viimeinen ahven painoi 1070g ja oli 42cm pitkä. Se kirjasi edellisen "ennätyksen" 70g paremmaksi. Tästä on kiva jatkaa kautta!
- Liitteet
-
- image.jpg (72.06 KiB) Katsottu 9643 kertaa
-
- image.jpg (17.25 KiB) Katsottu 9643 kertaa
Re: Tasuriahvenia
Isot onnittelut täältäkin kautta pahakuikalle!
Ja ottitasurihan on myös oikein soiva peli!
Ja ottitasurihan on myös oikein soiva peli!
Pilkittäessä ison ahvenen ja hauen erottaa toisistaan siten, että ylös asti tulleet ovat haukia.
/Mikko Pohls
/Mikko Pohls
Re: Tasuriahvenia
Onnittelut Pahakuikalle! Ja kiitokset erittäin hienosta rapsasta! Hienon kokemuksen arvostus välittyy mukavasti 
Päivää ei voi vaihtaa. Tasuria voi.
- pahakuikka
- Viestit: 426
- Liittynyt: 14:13:35 01.07.2009
- Paikkakunta: Tampere
Re: Tasuriahvenia
Kiitokset vain itelles tuon hetken jakamisesta ja niiden kintaiden pitelystäSäärä kirjoitti:Ja kiitokset erittäin hienosta rapsasta!
MiPolle kiitokset ja ehkä onnittelut illemmalla
Re: Tasuriahvenia
Jani_K:lle onnittelut huikeesta ahvenesta ja ennätyksestä. Myös Pahakuikalle onnittelut kilon ylityksestä ja ennätyksestä. 
Re: Tasuriahvenia
Ahkera puntarointi antoi reilun puolenkilon ahvenet mieheen. Muutamia kunnon nykäisyjä lukuunottamatta hiljainen päivä. Paras pidellä muutama välipäivä ja antaa nälän yltyä, itsellä. Pakkasesta huolimatta luotaimen paristot kesti yllättävän hyvin, vaikka ovat normipattereita.
Tärkein aisti, tasapainoaisti...
Re: Tasuriahvenia
Maanantai oli vapaa eli pilkkipäivä. Jäälle oli päästävä, koska ilmanpaineiden kehitys vaikutti suotuisalta ja kalamiehen polte ilmoitteli jatkuvasti itsestään. Oireet olivat ne tyypilliset: alan harrastefoorumeilla surffailu, valmiiksi järjesteltyjen pilkkien uudelleenjärjestely ja karttojen sekä vanhojen pilkkipäiväkirjojen selailu.
Suhteellisen rapea pakkaskeli ei käynyt minkäänlaisena tekosyynä kotiinjäämiselle. Eihän se vaatisi kuin lämmintä vaatetta, kuumaa juomaa ja annoksen "letsgo"-henkeä perusvarusteiden lisäksi. Aamulla suuntasin kohti tuttua isoa järveä. Villasukat onnistuin tietysti jättämään kotiin, mutta sain ne onneksi hommattua matkalta.
Aamuauringon kajastaessa kohti oletettua ottialuetta kävellessä ei voinut kuin todeta jälleen kerran, että kirpeissä pakkaspäivissä on erityistä taikaa. Ei niitä sopisi ohittaa sisällä istuen vaan ne kuuluisi ottaa vastaan juuri näin. Saavuin kohteeseen ja virittelin välineet pyyntiin. Ensimmäinen mahdollisuus antoi heti muutaman fileekokoisen. En kuitenkaan jäänyt paikalleni pitemmäksi aikaa, koska olin ajatellut eteneväni ja etsiväni karkeita ahvenia aktiivisella taktiikalla ja ahkeralla kairaamisella. Tämä oli luonnollinen strategiavalinta pakkasukon tanssiessa parinkymmenen miinusasteen voimin.
Porasin toisen reiän sopivaksi katsomalleni etäisyydelle, 20 metrin päähän edellisestä. Istahdin jakkaralle, viritin kaiun ja tiputin sillin Jättiläisen väliveteen. Vilkaisin luotaimen näyttöä ja huomasin useamman paksun viivan lähestyvän. Yksi "viiva" erkani muista ja lähti jyrkkään nousuun. Korjasin otettani vavan kahvasta ja aloin nostamaan Jättiläistä ylöspäin kevyesti väristäen. Eipä pikkukalajäljitelmäni vesipetoa pakoon päässyt - eikä ollut toki tarkoituskaan. Mojova tälli starttasi käsihissin, joka kuljetti vastahakoisesti tempoilevaa matkustajaa määrätietoisesti kohti valoa. Huolellinen tähtäys saatteli saaliin ongelmitta reiän paremmalle puolelle. Hymy levisi kasvoille arvioidessani potran ahvenen reiluksi kiloiseksi.
Luotaimen näyttö vinkkasi, että kuvailun ja punnailun aika olisi vasta myöhemmin. Jättiläisen sukellettua saalistussyvyyteen, toinen isomus lenkitti komeasti suoraan vastapalloon. Eipä mokoma pysynyt ja vei pelästyessään kaverinsakin mennessään. Näiden jälkeen paikalle ui mukavia 200-400g ahvenia sekä yksi hauki, joista tuli mukavasti täytettä joulukuvioiseen saalispussiin. Isomukset palasivat hieman myöhemmin, mutta puru oli nyt selkeästi varovaisempaa. Kalat nousivat nopeasti kiinni pilkkiin, mutta ainoa, mikä jäi uupumaan, oli kunnon otti. Muutamat varovaiset nirhaisut kertoivat, että painoa olisi ollut...
Loppupäivä meni ottireikiä ja niiden lähiympäristöä kyttäillen. Sieltä täältä nousi pienehköjä ahvenia, mutta isomuksia ei enää näkynyt. Rantaan päin harppoessa ihailin laskevaa talviaurinkoa ja mietiskelin, että kausi oli lähtenyt varsin mukavasti liikkeelle. Päivän strategiaksi valittu aktiivinen liikkuminen tosin unohtui alkuunsa, mutta jostain syystä se ei kauheasti harmittanut..
Reissun kruunun elopainoksi varmistui rannassa mukavat 1103 grammaa, loput kokotoverit jäivät vielä lihomaan.

Suhteellisen rapea pakkaskeli ei käynyt minkäänlaisena tekosyynä kotiinjäämiselle. Eihän se vaatisi kuin lämmintä vaatetta, kuumaa juomaa ja annoksen "letsgo"-henkeä perusvarusteiden lisäksi. Aamulla suuntasin kohti tuttua isoa järveä. Villasukat onnistuin tietysti jättämään kotiin, mutta sain ne onneksi hommattua matkalta.
Aamuauringon kajastaessa kohti oletettua ottialuetta kävellessä ei voinut kuin todeta jälleen kerran, että kirpeissä pakkaspäivissä on erityistä taikaa. Ei niitä sopisi ohittaa sisällä istuen vaan ne kuuluisi ottaa vastaan juuri näin. Saavuin kohteeseen ja virittelin välineet pyyntiin. Ensimmäinen mahdollisuus antoi heti muutaman fileekokoisen. En kuitenkaan jäänyt paikalleni pitemmäksi aikaa, koska olin ajatellut eteneväni ja etsiväni karkeita ahvenia aktiivisella taktiikalla ja ahkeralla kairaamisella. Tämä oli luonnollinen strategiavalinta pakkasukon tanssiessa parinkymmenen miinusasteen voimin.
Porasin toisen reiän sopivaksi katsomalleni etäisyydelle, 20 metrin päähän edellisestä. Istahdin jakkaralle, viritin kaiun ja tiputin sillin Jättiläisen väliveteen. Vilkaisin luotaimen näyttöä ja huomasin useamman paksun viivan lähestyvän. Yksi "viiva" erkani muista ja lähti jyrkkään nousuun. Korjasin otettani vavan kahvasta ja aloin nostamaan Jättiläistä ylöspäin kevyesti väristäen. Eipä pikkukalajäljitelmäni vesipetoa pakoon päässyt - eikä ollut toki tarkoituskaan. Mojova tälli starttasi käsihissin, joka kuljetti vastahakoisesti tempoilevaa matkustajaa määrätietoisesti kohti valoa. Huolellinen tähtäys saatteli saaliin ongelmitta reiän paremmalle puolelle. Hymy levisi kasvoille arvioidessani potran ahvenen reiluksi kiloiseksi.
Luotaimen näyttö vinkkasi, että kuvailun ja punnailun aika olisi vasta myöhemmin. Jättiläisen sukellettua saalistussyvyyteen, toinen isomus lenkitti komeasti suoraan vastapalloon. Eipä mokoma pysynyt ja vei pelästyessään kaverinsakin mennessään. Näiden jälkeen paikalle ui mukavia 200-400g ahvenia sekä yksi hauki, joista tuli mukavasti täytettä joulukuvioiseen saalispussiin. Isomukset palasivat hieman myöhemmin, mutta puru oli nyt selkeästi varovaisempaa. Kalat nousivat nopeasti kiinni pilkkiin, mutta ainoa, mikä jäi uupumaan, oli kunnon otti. Muutamat varovaiset nirhaisut kertoivat, että painoa olisi ollut...
Loppupäivä meni ottireikiä ja niiden lähiympäristöä kyttäillen. Sieltä täältä nousi pienehköjä ahvenia, mutta isomuksia ei enää näkynyt. Rantaan päin harppoessa ihailin laskevaa talviaurinkoa ja mietiskelin, että kausi oli lähtenyt varsin mukavasti liikkeelle. Päivän strategiaksi valittu aktiivinen liikkuminen tosin unohtui alkuunsa, mutta jostain syystä se ei kauheasti harmittanut..

Pilkittäessä ison ahvenen ja hauen erottaa toisistaan siten, että ylös asti tulleet ovat haukia.
/Mikko Pohls
/Mikko Pohls
- pahakuikka
- Viestit: 426
- Liittynyt: 14:13:35 01.07.2009
- Paikkakunta: Tampere
Re: Tasuriahvenia
No niin, ja laitetaas ne onnittelut MiPolle taas kerran
Vankka on!
Nyt vasta huomasin kuinka hienosti näkyy varjona yksinäisen pilkkimiehen kaverit keskellä selkää. Jakkara ja kamera.
Vankka on!
Nyt vasta huomasin kuinka hienosti näkyy varjona yksinäisen pilkkimiehen kaverit keskellä selkää. Jakkara ja kamera.
Re: Tasuriahvenia
Onnittelut! Nätti on! Talvipäivä vietetty oppikirjan mukaisesti.
Päivää ei voi vaihtaa. Tasuria voi.
- silli
- Multimediatäkyonkija
- Viestit: 2711
- Liittynyt: 21:17:10 21.04.2005
- Paikkakunta: Tikkala, Jyväskylä
- Viesti:
Re: Tasuriahvenia
Onnittelut Mikolle possuista! Ei ole pitkää aikaa kun kaveri vielä taisteli tuota luotaimen käyttöä vastaan. Ei taida hidastaa kalojen etsimistäkään yhtään. Päinvastoin, ei tarvitse enää turhaan kehäillä välivesiä tyhjällä alueella. On se vain hieno fiilis kun viivat lähtee pohjasta vauhdilla väliveteen, syke nousee hetkessä ja ote ongesta tiukentuu..
Ne on ilosia ne alle kiloset.
Re: Tasuriahvenia
Ja rapsakin on kuin parhaasta romaanista konsanaan
Tuo yhenkin ison puottaminen kesken syönnin on tuttua kauraa loppupäivälle, yleensä..
Tuo yhenkin ison puottaminen kesken syönnin on tuttua kauraa loppupäivälle, yleensä..
Vuorovetten Prinssi, parjattu rantarunkkari
Re: Tasuriahvenia
Onnea vaan kaikille saamamiehille!
Hyvin ja puhtaasti kirjoitettu tarina on aina mukavempi lukea, kuin lyhyet lauseet ja strategiset mitat.
Itselläni on nyt semmoinen tilanne, että olen kolme vuotta pilkkinyt tätä projektijärveä ja tänään töistä kotia ajaessa päätin hyljätä ko paikan. Syinä on muikkukantojen täydellinen romahdus ja suoraan sanoen järven vaikeus. Kyllä tuostakin lutakosta joka vuosi nostetaan yli kiloisia ahvenia, mutta uskoisin silti että suuremmat mahdollisuudet tähän maagisen rajan rikkomiseen on Saimaan puolella.
Nyt ruvetaan etsimään sitten Saimaan puolelta niitä raitapaitoja. Kilon ylityksestä en edes haaveile tänä vuonna, mutta yritetään hieman oppia että minkä takia ahven hakeutuu niihin paikkoihin, missä ne sitten lymyävätkin. Tämän kun käsittää, niin pitäisi ainakin omasta mielestä syntyä tuloksiakin.
Kireitä kaikille!
Hyvin ja puhtaasti kirjoitettu tarina on aina mukavempi lukea, kuin lyhyet lauseet ja strategiset mitat.
Itselläni on nyt semmoinen tilanne, että olen kolme vuotta pilkkinyt tätä projektijärveä ja tänään töistä kotia ajaessa päätin hyljätä ko paikan. Syinä on muikkukantojen täydellinen romahdus ja suoraan sanoen järven vaikeus. Kyllä tuostakin lutakosta joka vuosi nostetaan yli kiloisia ahvenia, mutta uskoisin silti että suuremmat mahdollisuudet tähän maagisen rajan rikkomiseen on Saimaan puolella.
Nyt ruvetaan etsimään sitten Saimaan puolelta niitä raitapaitoja. Kilon ylityksestä en edes haaveile tänä vuonna, mutta yritetään hieman oppia että minkä takia ahven hakeutuu niihin paikkoihin, missä ne sitten lymyävätkin. Tämän kun käsittää, niin pitäisi ainakin omasta mielestä syntyä tuloksiakin.
Kireitä kaikille!