Aika lienee kypsä laittaa lyhyesti raporttia tämän vuoden tasurireissuista. Kuitenkin hatunnostot erityisesti Virtaselle huikeasta Puruveden rapsasta, jatkoja odotellessa
Pilkille olen tänä talvena päässyt usein, ja usein olen myös käynyt. Reissut on suuntautunut pääasiassa Kanta- Hämeen syville ja kohtuullisen isoille muikkuvesille, mistä aiemmin on isoja ja ihan ruokakokoisiakin aapoja tullut.
Tänä vuonna meininki on ollut hieman eri. yli kuuden tunnin pilkkipäiviä on ollut reippaat viisitoista ja yli viiden filekalan reissuja näistä on ollut kaksi. Kelit on ollu mukavia pilkkimisen suhteen, ja jäällä on ollut mukava kulkea ja paikkoja on tullut kairattua enemmän kuin koskaan. Kummallista kyllä, isojen ahvenien paikat on ilmeisesti vaihtuneet viime talvesta, sillä kaikki penkat, missä on saanut tasureita heilutella rauhassa isoja odotellessa, ovat olleet täynnä silppua, siis parhaimmillaan kaiun ruudulla 6-7m pohjasta ylöspäin.
Korvavia paikkoja on pari löytynyt, mutta ilmeisesti väärään aikaan oltu reiällä, eikä morrivehkeet ole olleet mukana.
Viime viikolla oli talviloma, ja mitäs sitä aikuinen mies muuta tekisi, kun olla pilkillä joka päivä. Pari uutta järveä tuli tsekattua, joista toisen, Kukkian voinee mainita paikkojen palamista pelkäämättä. SM- ahven- järvi oli odotetun vaikea paikka ja parissa päivässä tuli tallailtua reilu 15km pitkin railoja näkemättä yhtään pilkkimiestä. Muutamat fileapotit ja hauet tuli nostettua, ja yhden +1kg ahvenen karkuutus ja todennäköisesti possuparven karkuutus yhteen hetkeen. Täytynee ensi talvena mennä uudestaan, kun on paikat muistissa. Kruununa pilkkiputkelle tutun keskikokoisen järven reissu, josta meinasi jäädä munat pataan, 64cm kuha pelasti nyytit yhden tärpin reissulla.
Täytyy sanoa, että vaikka tärppiväli oli kohtuullisen pitkä ja kilometrejä tuli tallattua kymmeniä ja reikiä kairattua satoja, ei burn- outia ehtinyt tulla, ja olisi voinut jatkaa samaa meininkiä vielä toisen viikon perään. Nyt parit päivät lepoa(töitä) ja harjoitukset jatkuu.