Lauantai 21.4
Suuri KevätHaukiRieha alkaa! Lähdimme Haukikoiran kanssa kohti mökkiä missä oltaisi tulevat kalastuspäivät nukkumassa, päiväthän menee merellä. Matkalla otettiin autojonoon päivän vieraileva tähti, arvoisa Toku. Toku onkin jo raportoinut tästä päivästä erikseen joten en aio pitkää rapustelua laittaa vaikka sellaisen päivä ansaitsee, ainakin omasta mielelstä
Päivän saalis oli: 20 haukea, Toku vei kappaleet (9) mutta päivän isoimman vein minä, omalla ennätyksellä 12.3kg. Reilu kutonen kruunasi päivän + neljä muuta haukia joten kappaleissa toinen sija. Haukikoira jäi kappaleissa hännäpitäjäksi, mikä ei juurikaan enään toistunut, lieneekö mies ollut vielä täysillä mukana
Sunnuntai 22.4
Näin siinä sitten kävi että edellisen päivän syönti ei todellakaan jatkunut. Veneessä tällä kertaa minä, Haukikoira ja Kest, HK ja Kest saivat kummatkin peräti 2 haukea itse jäädessäni koknaiseen pulikkaan. Hiljaista oli siis.
Maanatai 23.4
Puolikas päivä muutamien henkilöiden työ- ja muiden kiireiden takia. Minä ja Kest veneessä, ja päivä oli vielä vaikeampi kuin edellinen. Kest vei minua 2-0 eli kokonaista kaksi kalaa minun Munat Pataan (Kalapaska) ohella. Ei mainittavia kirjoituksia jälkipolvelle tästä päivästä... Paitsi ehkäpä maininnan arvoinen taika: aina kympin saatuani toinen reissu sen jälkeen ollut nolla, munat pataan, kalapaska, tyhjääkin tyhjempi. Argh, pitää äkkiä ottaa seuraava kybä jotta saa tuon(kin) taian murrettua
Tiistai 24.4
Aamulla saapui mökille Suuret Herrat itse, Loviisan suunnalta Lordin kilpailija himself eli Tyrä ja jostain ihan muualta (en suostu tuoltapäin nimeämään paikkakuntia...
) hänen rakas veljensä Teuge. Odotukset olivat herroilla suuret, olihan pitkin kevättä veneeseen noussut komeita kaloja. Itse toivoin vilpittömästi että joku ryhmästä Kest, Tyrä tai Teuge rikkoisi oman ennätyksensä, ja kyllähän sen soisi myös mukana olevalle Haukikoiralle. Ja ehkä nyt itsellenikin....?Päivä olikin taas syönniltään parempi, kaloja nousi 21 kappaletta josta tosin yksi oli Kestin saalistama lahna. Mitähäh? Rokastettuja kaloja ei lasketa? Mutta kun tuo lahna oli suusta kiinni niin se lasketaan, eikö? Toden totta, enismmäistä kertaa näen lahnan joka on uistimessa koukuista kiinni - ja nimenomaan suusta. Suspi pyydystää siis jopa lahnaa! No, todellisuudessahan tuo lienee kuitenkin työtapaturma...
Mutta isomukset loistivat poissaolollaan. Päivän suurin oli Haukikoiran 5.1 ja kappalekuningas Kest, heti perässä Haukikoira yhden hauen erolla, hännänpitäjänä tällä kertaa minä kahdella hauella. Teuge oli omaa luokkaansa, puhdas nolla eli Ägg i Grytan. Mutta siinä ryhmässä hän olikin ihan omaa luokkaa!
Keskiviikko 25.4
Päivä valkeni neljän kalastajan silmissä, Kest oli hyvin oudosti varannut auton huollon kesken kiivaimman kalastuksen joten tällä kertaa suunnattiin vesille Haukikoiran, Tyrän, Teugen ja minun voimin.
Syönti oli hieman taas laantunut mutta onneksi ei ihan kuollut. Minä ja Teuge tosin oltiin sitä mieltä että päivä on todella vaikea mutta Tyrä ja Haukikoira olivat eri mieltä ottaen päivä 11 hauesta 9. Tyrä jo vähän näytti että isompiakin kaloja on maisemissa nätillä 7.8kg kalalla joka jäikin päivän suurimmaksi. Haukikoiralla oli ns Hemotärppi samaisessa lahdessa mutta tarina ei kerro mikä hirviö siellä silloin ui, karkuun kun kerran livahti mokoma köriläs.
Päivä oman luokkansa ylivoimainen voittaja oli taas kerran Teuge, luokassa Munat Pataan hän oli toisena peräkkäisenä päivänä ehdoton ykkönen, aivan omissa sfääreissä meihin muihin verrattuna. Eli Teugen mahtisaalis oli huimat nolla kalaa kahtena päivänä. Nyt täytyy kyllä puolustella Teugea, kyllä hän kovasti yritti ja me muutkin yritettiin kaikin keinon auttaa häntä. Minä jopa lainasin hänelle Buster jerkin värissä C99 jolla olin lauantaina saanut hyvin kalaa mutta tässäkin Teugen epäonnen taso lähenee jo abnormaalisuutta: se jäi melkein samantien pohjaan.
Torstai 26.4
Tyrä ja Teuge lähtivät siis edellisiltana kotiin ja Kestillä oli mukamas jotain ryyppäämistä illalla. Aivan. Vasta illalla. Noh, minä ja HK lähdettiin siis jaagaamaan haukimammoja taas. Syönti olikin ihan kohtalainen ja saatiin huijattua 13 haukea puraisemaan keinotekoista apetta. Ja kuten Kest sanoi: "Heti kun mä en oo mukana niin jätkät vetää isoa kalaa." Ja niinhän siinä kävikin, 9.4kg muoria kävi moikkaamassa meitä veneessä, Tokun 130mm Härö oli kelvannut muorille mutta jäänyt jumiin poikittain suuhun joten veikkailin haukea ensin aika pieneksi kun kerran ilmeisesti tuo uistinjumi vei kaikki taisteluhalut muorilta.
Perjantai 27.4
Edelleen minä ja Haukikoira vesillä, ja syönti taas olematon. Haukikoiralle neljä kalaa ja päivän suurin, 6.2kg siinä missä minä sain tyytyä 1 kokonaiseen puikkariin, oiskohan se ollut kanssa 6.2kg. Prkl.
Lauantai 28.4
Aah. Ansaittu lepopäivä jonka ainakin itse juhlistin kännillä.
Sunnuntai 29.4
Krapula. Haukikoira merellä Pasimysiinin kanssa. Raportti osassa 2.
Maanantai 30.4
Glada Vappen! Taas merellä ja mökillä. RYhmässä minä, Kest ja Samtheman. Haukikoira ja Pasimysiini muualla kalassa ja mökkeilemässä joten heiltä raporttia osassa 2. Ja mitä kerrottavaa heillä onkaan!!!!!!!!!
Mutta meillä ei niinkään hirmuisesti kerrottavaa. No saatin kyllä tusinan verran haagerttia huijattua, kts Samthemanin raportti tarkemmilla spekseillä. Vieraileva tähti Samtheman kuitenkin osasi kaivaa esiin päivän suurimman, reilun vitosen.
Tiistai 1.5
Vappupäivä alkoi pienellä epätodellisuuden tunteella. Olin juuri saanut kännykkään kuvan Pasimysiinin pikku fisusta ja se jotenkin teki asian vieläkin todellisemmaksi. Järjetöntä, mutta totta.
Nooh, ruvettiin taas tahkomaan töitä kolmeen pekkaan, tai ei yhtään Pekkaa vaan samtheman, Kest ja minä, ja siis viskaamaan uistetta mereen, kerran jopa niin että sitä ei saanut kelaamalla ylös kun siiman ketale kävi ja katkesi. Päivän lopputulos oli sen seitsemän haukea ja tällä kertaa päivän suurin ansaitsee vähän tarinaa: Oltiin heitelty tuttua kaislikonreunaa tovin kun ruvettiin heittämään lahden keskiosaa, olihan se edellispäivänä antanut kalaa. Enivei, paiskoin suspin keskellä lahtea ja rupesin hitaasti kelailemaan sitä takaisin päin. Tuntui pieni raapaisu, ja ehdin jo avata suuni ja sanoa "Tais..." kun yhtäkkiä siima rupesi purkautumaan aivan hillittömällä vauhdilla kelalta, samalla kun siima leikkaa vedenpintaa sihisten sivusuunnassa. Vavassa tuntui vahvaa jumputusta ja hihkaisin jätkille nauraen "Kattokaa! Taitaa olla aika hyvä kala!" Kala rimpoili suunnasta toiseen ja oli todella vahva, hetken käyttäytyi jopa kuin taimen melkein! Kala kuitenkin rauhoittui ja rupesi tyyppilliseen suurhauki tapaan junnaamaan pitkin pohjaa. En uskaltanut laittaa liikaa painetta, en ollut vielä nähnyt vilaustakaan kalasta ja ajatuksissa kävi jo ajatus, taitaa olla kevään neljäs kympin ylitys tulossa... Onneksi en sanonut sitä ääneen, olisin kait nolannut itseni sillä. Kala kun kerran saatiin veneeseen oli kyllä ihan nätti, mutta "vain" 6.4kg ja 90cm. Mutta kiesuus mitkä kyydit se kala antoi! Harvoin olen yhtä suurella kunnioituksella vapauttanut tuon kokoista kalaa aikaisemmin! Kiitos sinulle kala!
Tähän loppuu osa 1, osa 2 julkaistaan piakkoin ja kuten sanotaan:
The best is yet to come!
Paljon olisi kyllä vielä kirjotettavaa, mutta suurin osa niistä on oikeastaan tuntemuksia ja fiiliksiä jotka eivät kerta kaikkiaan välty kirjoitettuna joten tyydyn kiittämään kaikkia kalakavereitani sydämmen pohjasta, te olette se yksi asia joka kruuna jokaisen kalastuspäivän!
Kuvia tulee varmaan jossain vaiheessa kunhan saa vähän kameroita purettua yms... Ja osaava löytää niitä jo muualta
