Paistinpannu

[Renfors]

Mikä on teillä arvon kalamiehillä nykypaistinpannun valinnassa tärkein tai viisi tärkeintä kriteeriä.

Rentun kriteetit:

- Tukeva.
- Mahtuu tiskikoneeseen tai altaaseen "jotenkin".
- Kestävä pinnoite, ( Pl. vanhat valurautaiset).
- Uuninkestävä.
- Käyttöohjeet selvällä Suomenkielellä.

Omaltakohdalta pettymyksiä on ollut näiden ihmepinnoitteiden osalta.

Parhaimmat paistetut silakat tulee edelleen vm. 1889 valurautaisella, joka ei mene tiskikoneeseen, ikinä..

[wishky]

Hyvä topikki.

Ois juurikin pannun osto edessä.
Mul meni just tommosesta Tefalin paistinpannusta pinnoite vituiks... Tais olla joku 4v vanha.
En pessy koneessa ja käytin ainoastaa puu tai muovi lastaa. Elikkä naarmuja ei ollu. Mut ruoka palaa nykyään pannun pohjaan.

Eipä taideta suositella konepesua mihinkään pinnoitteella olevaa pannua, astianpesuainaat o sen verta kovaa kamaa.

[Jöössi]

Eipä niitä pannuja kannata astianpesukoneessa pestä, taitaa olla monessa mainintakin ettei suositella konepesua.

Käytön jälkeen heti pesu ennenkuin kuivuu ja sitten vielä lämpimälle levylle kuivumaan, näin ainakin ite teen.

[sampukka]

Jonku näköset laidat saa myös pannussa olla, mielestäni.
Ei putoile kaikki tavarat pois ieltä ku häslää.

T: Sami

[karppa2]

Minä pidän arvossa sommosta pinnotettua pannua, joka kestää käytössä yli 5 vuotta kovassa käytössä(n.joka toinen päivä).

Tosin huolellinen kannattaa olla, itse pistän levyn 5/6-teholle ja vettä pannuun, kun vesi kiehuu-vesi pois(pannu on tarpeeks kuuma) ja voi pannuun.

Kun voi on sulanut, niin kalavileet pannulle ja levy 4/6-teholle ja jonkun ajan kuluttua käännös.

Nyt on semmonen tosi hyvä pannu menossa, että ostin jo samanmerkkisen seuraajankin.(scanpan)

Paistinpannua ei saisi pistää astianpesukoneeseen eikä pestä edes pesuaineellakaan(pesuaine menee niihin huokosiin) vaan heti käytön jälkeen vetellä ja harjalla.

[sumpussa]

Hyvät herrat, saanen lausua kokemuksen syvällä rintaäänellä seuraavaa. Turha kuvitella että ruuan laittoa harrastava pärjäisi yhdellä paistinpannulla ja muutamalla kattilalla, ei todellakaan. Valurautapannulla saa kauniin paistopinnan, mutta vaatii huolenpitoa (ei pestä pesuaineilla koskaan). Takavuosina sai ostaa paksusta teräksestä valmistettuja joita esim. ravintoloissa käytettiin, olivat v-raudan veroisia mutta kevyempiä. Pinnoitetut ovat tätä päivää ja niitä on joka lähtöön. Itselläni on kaikkia edellä mainittuja plaatuja (yhteensä 7 kpl) ja pinnoitetut olen hankkinut liikkeistä josta ravintolatkin kamansa ostavat. Suosittelen ranskanmaalla valmistettuja, on sitten joka lähtöön ja kokoon ja hintakin on meidän kovanaamoja paljon edullisempi.

[ArtoL]

Jos tässä mökissä olisi paistinpannu ainoastaan meikäläisen käytössä, niin vaihtoehtoja olisi ainoastaan yksi, valurauta pannu.

[anapee]

Kyllä teflon pannu on arkikokkailussa ässä yli muiden. Eipä pala ruoat kiinni. Ja sitten kun muutaman kerran sen unohtaa tyhjänä levylle "lämpiämään" tulee siitä melkeinteflon pannu, joka myös edelleen käyttökelpoinen kunhan muistaa välillä sekoitella. Parhaat letut tulee kyllä valurautasella - sen on fakta!

[Japi]

Kunhan pannu on paksupohjainen.
On äärettömän ärsyttävää, kun halpa, ohutpohjainen "pannu" alkaa lämmöstä vetää itseään kippuraan ja alkaa ajan myötä keikkua levyllä.
Paksumpi pohja varaa myös lämpöä enemmän, eikä jäähdy heti, kun siihen tinttaa sen jääkaappikylmän jauhelihamällin.

[pkartio]

Jos tulee tosissaan paistettua jotain, elikkästen pihviä, kalaa tai lintua, käyttelen aina paksupohjaista valurautapannua, se ei mene pesukoneeseen, huuhtelu kuumalla vedellä riittää...
Mielestäni tärkeänä osana tätä kysymystä on lämmönlähde, paskalla sähköhellalla saa juuri sen alumiinisen teflonin siihen lämpötilaan että kananmuna jähmettyy.
Itsellä käytössä puuhella, jos asuisin kaupungissa, olisi käytössä kaasu.
Puuhellan myötä vaatimukseksi tulee myös se että paistinpannun kahva on puuta, muovi sulaa ja rauta taas kuumenee liiaksi, käsittely vaikeutuu.

[Glottis]

Tuleehan valupannulla hyvät silakkapiffit. Mutta sen jälkeen ku taloon tuli induktiolevyt, niin mun mielestä se autto melkosen paljon. Hyvällä teflon pannulla saa hyvää jälkeä. Induktio reagoi niin älyttömän äkkiä lämmön säätelyyn, siitä tuo varmaan johtuu, miks niin mukava sillä on paistella.

[pkartio]

Glottis; minkä merkkinen ja mallinen induktio tuli hankittua? Oletko ollut tyytyväinen? Pitäisi vaihtaa tuo taloudessa oleva sähköhella, se on jäänyt puuhellan vuoksi tosiaan miltei pois käytöstä. Kesällä vaan meinaa tupa lämmitä liiaksi. Tällä hetkellä en valita 8)
sorry ot

[Renfors]

Mister sumpussa sanoi painavaa asiaa.

Itellä on käytössä pari teflonpannua pikasysteemeitä varten, loput valurautaa. Kuvassa vasemmalta oikealle:

Kockums Nr:2 Valur.
Kökkungen Tef.
Kokki Tef.
Nimetön (paras) Valur.
Kockums Nr: 31 Valur.

Lisäksi löytyy pikkulettupannuja 2 kpl, toinen 7 lätyn, toinen 12 lätyn. Valua kumpikin.

Nimetön on oiva peli esim. sianlihan paistamiseen, muilla ei tule "yhtä hyvää".

[Glottis]

Glottis; minkä merkkinen ja mallinen induktio tuli hankittua? Oletko ollut tyytyväinen? Pitäisi vaihtaa tuo taloudessa oleva sähköhella, se on jäänyt puuhellan vuoksi tosiaan miltei pois käytöstä. Kesällä vaan meinaa tupa lämmitä liiaksi. Tällä hetkellä en valita 8)
sorry ot

AEG:n vehkeet tuli hankittu, mallia en yhtäkkiä muista. Olen ollut tyytyväinen, tavallisen hellan jälkeen eritoten. On nimittäin mukavaa kun se pannu kuumenee äärettömän äkkiä ja potkua tuntuu riittävän, ainakin toistaiseksi on riittänyt. Ja paras ominaisuus tosiaan on se reagointi, kun sitä lämpöä säätää. Toki jos pannun sulloo piukkaan tavaraa, niin ei parasta jälkeä saa.

Malli on AEG 67670K-MN.

[catch_a_fish]

Parhaasta en tiedä, mutta olen huomannut paistinpannuni jääneen viime vuosina yhä vähemmälle käytölle. Tilalle on tullut tuollainen, korkeiden reunojen ja kannen ansiosta tosi kätevä monenlaiseen ruoanlaittoon. Myös paistamiseen.

EDIT: Olisihan se toki kivaa, jos olisi kippoja, pannuja ja kattiloita joka käyttötarkoitukseen, mutta kun ei ne kerrostalokaksion pieniin keittiökaappeihin mahdu sitten millään. Siksi omat paistoastiavalinnat keittiössä perustuukin siihen, että määrä pidetään minimissä ja laatu- sekä monikäyttöisyys kulkevat rinta rinnan.

[sumpussa]

Unohdin tuossa nälissäni mainita ehkä eniten käyttämäni laitteen, eli VALURAUTAPADAN. Paistan ja hauduta kaikki liha ja kasvis pöpöröt suuressa n. 8L padassa joka myös vähentää ikävää hellan ja sen ympäristön pesemistä rasvaroiskeista. kokeilkaapa esim. jauhelihan ruskistamista varusteena reilunkokoinen pallovispilä. Eipä tarvitse harrastaa neitimäisiä pikkuliikkeitä, ja huom. lihat pienissä erissä, ettei pata jäähdy.
Noista liesistä sen verran että, kaasu on paras (naisväki jostain syystä vain pelkää)koska säädöt vaikuttavat samantein. Itselläni muuten käytössä puuhella, sähköhella, kaasu ja retkikeitin sekä laavun edessä tulipaikka 3m rakovalkealle. Kaikkeen täytyy olla varautunut näissä muuttuvissa olosuhteissa

[lapamato]

mä käytän ainoastaan jamie oliverin paistinpaanuja. kyllä ruoka maistuu hyvälle.

[kalakalle83]

ku kerran pannuista puhutaan .niin nyt tarvis joku pieni kikka 3 valurauta padan puhdistukseen ku o hieman päässy roostumaan .
millä ruoste pois? teräs villa?
kuuluko pataa öljytä

[MikeTonic]

ku kerran pannuista puhutaan .niin nyt tarvis joku pieni kikka 3 valurauta padan puhdistukseen ku o hieman päässy roostumaan .
millä ruoste pois? teräs villa?
kuuluko pataa öljytä

Rasvapolttamalla valurautaa huolletaan, jos ruostumaan on päässyt. Tämä pätee hyvin myös muurinpohjalettupannuille, jotka ulkokäytössä pääsevät helposti heikkoon kuntoon. Rasvapolttaminen tarkoittaa sitä, että ostaa kaupasta suolatonta sian ihraa eli läskiä. Sitä sitten täydellä teholla kuumentaa pannussa 10-15minuuttia, jotta läskistä irtoaa kunnolla rasvaa ja rasva palaa pannuun kiinni. Sen jälkeen pannu luonnollisesti jäähdytetään ja pyyhitään ylimääräinen krääsä pois. Sen jälkeen pannu on kuin uusi käyttöä varten.

Itse suosin valurautapannua sekä paistokasareita. Valurautapannu on ehdottomasti paras.

Paistokasarissa on laitaa noin 3cm korkea ja jonka päälle voi laittaa kannen tarvittaessa. Paistokasarin etuna on, ettei tarvitse etsiä erillistä kattilaa ruskistamisen jälkeen. Minäkin käyttäisin kannellista valurautapataa, jos sellainen taloudesta löytyisi paistokasarin sijaan. Seuraavalla kerralla sitten...

Kaasuhella on todellakin paras vaihtoehto, koska hella reagoi säätöihin nopeiten.

EDIT: Täällä samaa ohjetta virallisemmin:
https://portal.mtt.fi/portal/page/porta ... odinkoneet

[sumpussa]

Aina silloin tällöin valurautapannut pitäisi rasvapolttaa jotta homma pelittäisi. Itse teen operaation ulkona notskilla, koska käry on melkoinen. Eli pannu notskiin, saa vaikka vähän punertua, kyllä lähtee karstat, ruosteet sun muut sitit. Sitten pannulle suolaamatonta sianrasvaa ja annetaan sulaa ja imeytyä. Tämän voi tehdä pariinkin kertaan, jäähdyttää huutelu vedellä ja kuivaus. Valurautapannuissa tai padoissa ei saa koskaan säilyttää ruokia, siis valmistetaan, huuhdellaan, kuivataan ja öljytään ruokaöljyllä odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

[Jyffe]

Jos tässä mökissä olisi paistinpannu ainoastaan meikäläisen käytössä, niin vaihtoehtoja olisi ainoastaan yksi, valurauta pannu.

Eihän muita vaihtoehtoja edes ole!
Tehvlonit ym. tyhjänpäiväisyydet lasketaan ainoastaan vegaanipiiperöiden, langanlaihojen H&M mallien ja neekereiden muonitusvälineiksi.

Tuosta valurautapannun polttamisesta

Valurautapannun puhdistaminen


Pyri saamaan lika pois teräksisellä paistinlastalla raaputtamalla. Jos pannuun on piintynyt vähäinen määrä likaa, pane pannulle ruokalusikallinen suolaa. Pane talouspaperi suolan päälle ja hankaa näin muodostuneella santapaperilla lika pois. Kuumenna pannu ja sipaise vähän rasvaa pintaa, muuten vähäinenkin suola voi ruostuttaa pannun kosteassa tilassa. Suolan asemesta voit käyttää sokeripaloja. Käytä paloja siten, että pöyrittelet aika ajoin käyttöön puhtaan pinnan, sillä se puhdistaa parhaiten. Valurautapannun hehkuttaminen Pannu patinoituu eli likaantuu niin sisä- kuin ulkopuoleltakin runsaan käytön vuoksi. Ulkopuolista likaantumista edistää liiallinen rasvankäyttö paistamisen aikana. Pannulta kaadettaessa rasvaa valuu helposti ulkoreunalle ja likaantuminen alkaa. Valurautapannuista suurin osa on patinoitunut jopa pohjasta. Tällöin pannun paisto-ominaisuudet heikkenevät tosi paljon. Likaantunut pannun pohja myös rasittaa sähköliettä. Raaputtaminenkaan ei tahdo auttaa. Mikä ikävintä, paistamisen aikana huoneistoon tulee aina epämiellyttävä tuoksu. Ainoa tapa puhdistaa pannu kunnolla on hehkuttaa se. Hehkuttaminen käy parhaiten runsaiden hiilien päällä tulisijassa. Polta tulisijassa, esim. saunan kiukaassa, pari pesällistä puita. Näin saat kunnon hiilloksen. Pane pannu hiillokselle sellaisenaan. Anna vetopellin olla auki. Näin hiilet hehkuvat kunnolla, ja pannu alkaa hehkua parin minuutin kuluttua. Hehkuessaan pannusta palaa kaikki lika pois. Voit antaa pannun jäähtyä hiilien päällä tai siirtää varoen pois uunista. Kun pannu on jäähtynyt alle 100 asteen, harjaa se puhtaaksi. Älä käytä tekokuituista tiskiharjaa, koska se sulaa. Sivele kuuman pannun pinta suolattomalla silavalla. Anna pannun imeä rasvaa vähintään tunti. Pannu toimii paremmin, jos toistat silavoinnin silloin tällöin. Pyyhi myös pannun ulkoreunat ohuelti silavalla. Silavoinnin jälkeen pannua kannattaa kuumentaa vielä 200- asteisessa uunissa tunnin verran. Tällainen rasvakuumentaminen tekee valurautapannulle hyvää vaikkapa kerran vuodessa. Silavointi estää myös ruostumisen. Näin ollen silavointi pitää tehdä ennen kuin pannu jäähtyy ja imee itseensä kosteutta. Hehkutettu ja silavoitu pannu toimii jo muutaman paistokerran jälkeen paremmin kuin koskaan. Jos pannussa on kiinteä puinen tai muovinen kädensija, pannua ei voi hehkuttaa. Hehkuvan pannun lämpötila on yli 700 astetta, ja silloin puu ja muovi palavat. Hehkuvasta valurautatuotteesta palaa kaikki lika pois.

Valurautapannusta yleensä

Jo nimensä mukaan paistinpannulla tarkoitetaan pannua, jolla paistetaan. Paistamisella tarkoitetaan tuotteen kypsentämistä ruskistamalla. Tehokas ruskistaminen onnistuu parhaiten valurautaisella paistinpannulla. Länsimaisissa valurautatuotteissa käytetään laadukasta valumassaa ja työ tehdään huolella. Idästä päin tulevissa pannuissa saattaa olla epätasainen pohja, eli pannu kiikkuu liedellä. Tällöin se paistaa epätasaisesti. Pannu saattaa olla myös ohuempi toisesta laidasta. Silloin se polttaa helposti ohuemmasta paikasta. Valumassa saattaa olla hauras, jolloin pannun pohjassa saattaa olla pienen pieni reikä. Niinpä paistettaessa paistinrasvaa valuu liedelle ja liesi käryää.Valurautapannu on yleensä uutena hieman karkea pinnaltaan. Kun paistamisen aikana käytetään teräksistä paistinlastaa, pannun pinta silenee käytössä nopeasti. On syytä muistaa, että mikä pannusta irtoaa, se on rautaa. Joka kolmas kuulemma tarvitsee sitä.
Miksi valurautapannu ottaa kiinni? Yleensä uudet pannut on rasvapoltettu. Tämä tarkoittaa sitä, että se on käyttövalmis heti uutena.Valurautapannu on huokoista materiaalia. Ensimmäiset paistamiset kannattaakin tehdä suolattomalla siansilavalla, jotta pannu rasvoittuisi hyvin. Pannun pesemistä pitää välttää. Vähäinen lika irtoaa paistinlastalla raaputtamalla ja sen jälkeen paperilla pyyhkäisemällä.Pannu ottaa kiinni, jos pannusta pestään kaikki huokosiin imeytynyt rasva pois pesuaineella. Jos pannu joudutaan pesemään, se pitää tehdä heti pannun ollessa vielä kuuma ja ilman pesuainetta. Näin pannu kuivuu nopeasti. Tämän jälkeen pannu rasvataan ohuelti. Jos käytät pannua pari kertaa viikossa, voit käyttää rasvaamiseen öljyä. Pitempiaikaisen säilyttämisen aikana öljy eltaantuu pannun pintaan tahmeaksi ja vaikeasti poistettavaksi. Kesämökillä olevat valurautapannut, muurinpohjalettupannut ja muut valurautaiset tuotteet kannattaa talveksi sivellä lämmittämisen jälkeen suolattomalla silavakappaleella. Näin pannut eivät ruostu ja rasva on helppo pyyhkäistä pois pannun pinnalta ennen käyttöä.Valurautapannu ottaa kiinni, jos pannu kuumennetaan liian kuumaksi ennen paistamista. Tällöin pannuun imeytynyt rasva palaa pois. Jos näin pääsee tapahtumaan, kannattaa pannua hieman jäähdyttää ja sipaista rasvalla ennen paistamisen aloittamista.



Myös kosteapintainen paistettava ottaa helposti kiinni. Etukäteen suolattu pinta, esim. lihan tai kalan, ottaa helposti pannuun kiinni. Suolahan imee lihasmehustetta paistettavan pintaan. Tämä lihasmehuste on valkuaisainepitoista helposti pannuun kiinniottavaa ainetta. Myös jääkaappikylmä tuote ottaa enemmän kiinni kuin huoneenlämpöinen paistettava. Suola imee mehustetta lihan pintaan. Näin ollen paistettava tuote kannattaa suolata vasta juuri ennen ruokailua. Tämä teksti on lainaus "Kokin niksikirjasta".

[Fuso]

Käytän kalan paistamiseen pääasiassa ruotsalaista valurautaa.
Tarttumatonpinnotteisen valinnaksi uskallan suositella Lidlissä säännöllisin väliajoin myynnissä olevaa italialaista,jonka ulkopinta on rosteria.Sellainen on kestänyt meillä kovassa käytössä,myös vaimon , useita vuosia ilman vaurioita paistopinnassa.Hinta oli viimeksi,kun niitä oli myynnissä noin 20 euroa.

[nypy]

mä käytän ainoastaan jamie oliverin paistinpaanuja. kyllä ruoka maistuu hyvälle.

eik se sano mitään ku sen pannuja käytät, yleensä kokit on aika tarkkoja välineistään

[dre]

Itellä aika paljon pannuja ollut ja valurautapannun kaveriksi olen hankkinut jamie oliverin pannun ja ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ensimmäinen teflon joka kestää oikeasti käyttöä ja konepesua.

[Renfors]

Mistä näitä Jamien pannuja saa? Alkaa kiinnostamaan, jos ovat helppokäyttöisiä, eivätkä ota nokkiin tiskikoneessa